Miehellä on lapsiluku täynnä ja minä haluan äidiksi?”
”Olen nyt pian kaksi vuotta elellyt uusperheen arkea, miehelläni on kaksi lasta, mutta minulla ei ole omia.
Välillä on ollut helpompaa ja välillä vaikeampaa. Mieheni mielestä asiat ovat juuri nyt hyvin ja malillaan, siten miten pitäisikin olla. Itseäni kaihertaa monikin asia, kuten se että minäkin haluan lapsen, oman siis, minäkin tahdon tuntea millaista on olla oikea vanhempi.
Mieheni lapset asuvat meillä, ne kaksi höpönassua ovat ihania ja hulvattomia, mutta välillä myös hyvin vaativia ja vauhdikkaita tapauksia, mutta en silti valita, minusta on ihanaa kun talossa on menoa ja meininkiä.
Minä haluaisin yhden lisää, yhden oman.. Mieheni ei halua lisää lapsia, asiasta on monet kerrat keskusteltu. Minusta tuntuu ettei mieheni ymmärrä kuinka tärkeää minulle olisi että joku joskus kutsuisi minua äidiksi. Olenhan minä ns. äitipuoli, tuntuu ettei se riitä, vaikka lapset ovatkin meillä lähes koko ajan, haluaisin silti oman pienokaisen.
Muutema päivä sitten purskahdin itkuun kun sain tietää että minua neljä vuotta nuorempi nainen/tyttö on raskaana (itse olen siis 23 v.). Tunnen katkeruutta ja surua asiasta, ehkä olen myös hieman vihainen ja pettynyt itseeni. Lapsen saaminen olisi minulle hyvin tärkeää, mielellään ennen kuin olen 28 v.
Rakastan miestäni yli kaiken, olemme sielunkumppanit ja kaikkea muuta mahdollista. Emme juurikaan riitele tai muutakaan, asia joka minua silti kaihertaa paljon on se, että en varmaan koskaan tule olemaan äiti, jos tämän saman miehen kanssa tulen elämäni jakamaan.”
Nimim. Katkeruus
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 44 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kannattaa todella tarkkaan miettiä mitä haluat elämältäsi. Itse luulin, että en halua lapsia. Kunnes täytin 30 vuotta ja kaikki päätökseni heittivät häränpyllyä. Sain ensimmäisen lapsen 33-vuotiaana. Toisen sain 39-vuotiaana uusioperheliiton kautta. Miehelläni on aiemmasta avioliitosta kolme poikaa ja minulla tämä yksi aiemmasta. Hänelle oli itsestäänselvää, että me teemme yhteisen lapsen. Nyt meillä on yhteensä 5 poikaa. Olet vaikean pohdinnan edessä ja kannattaa kuunnella omaa itseään ennen kaikkea ja käydä lisää keskusteluja miehen kanssa. Ammattiapua kannattaa myös harkita vakavasti. Saatte objektiivista keskusteluapua ammattilaiselta.
Itsellä oli tilanne eron jälkeen, että uusi mies sanoi ekoilla treffeillä että haluaa vielä yhden lapsen. Silloin jouduin heti pohtimaan jaammeko tämän unelman. No mentiin naimisiin ja saimme 2 yhteistä lasta. Tämän lisäksi meillä on lapsia edellisistä liitoista. Toisen lapset eivät ole koskaan omia. Pohdi tarkkaan mitä teet, olet todella nuori ja oma lapsi on niin suuri unelma että jos siitä luopuu voi herkästi katkeroitua. Toki sinulla voi olla mahdollisuus tulla äidiksi vielä 20 vuotta. Mutta ehdotan että keskustelette asiasta vakavasti.
Miehesi ei ymmärrä kuinka tärkeää naiselle on äitiys. Voisitteko käydä esim väestöliitossa keskustelemassa asiasta jotta saisit tukea omalle toiveellesi?
kun tapasin mieheni hänelä oli 4!!! lasta edellisestä liitosta. kun aloimme puhumaan vakavasti parisuhteesta ja myös minun iästä olin tuolloin 22. nieheni sanoi minulle että yhteisiä lapsia voidaan tehdä jos niin haluan. jos mieheni olisi tuolloin sanonut että ei enää lapsia halua olisin luultavasti jatkakanut etsimistä. nyt sinun on aika miettiä mitä sitä haluat ei sinun tarvitse miestä kirstääkkään. istutat hänet pöytään a sanot että haluat omia lapsia hänen kanssa tai sitten jonkun muun kanssa jos hän ei siihen suostu
No huh. Ompas itsekäs mies. Kannattaa erota ja äkkiä, niin ehtii perustaa perheen jonkun muun kanssa. Ja sinä joudut vielä toimimaan hänen lasten kaitsijana…
Ei ole itsekäs mies. Sillä vaan on lapsiluku täynnä ja siitä syystä ja siihen liittyvistä syistä ei enää lapsia halua. Täysin ymmärrettävää. Nainen itse on lähtenyt tämän kanssa kimppaan vaikka asia lienee ollut selvä. Nainen on itsekäs jos kuvittelee miesten tekevän lisää lapsia vain toisen mieliksi. Eli nyt kannattaa etsiä uusi kumppani, muuten iskenee katkeruus.
SINULLA on oikeus olla onnellinen äiti!
Älä ”pilaa” elämääsi.
Tulet katumaan tätä asiaa myöhemmin elämässäsi, kuinka ihanaa tämä just nyt tässä on.
Unelmia kohti. <3
Tämä on asia, jossa kannattaa kuunnella sydäntään. Jos haluat lapsen, niin joko neuvottelette miehesi kanssa tai sitten eroatte ja hankit lapsen seuraavan kanssa. Et anna itsellesi anteeksi, jos myönnyt tässä miehen tahtoon.
Ja kuinka itsekästä on miehen vaan ilmoittaa, että lapsiluku on täynnä? Kannattaa miettiä asiaa myös näin: jos puolisosi rakastaa sinua, niin hän haluaa lapsen juuri sinun kanssasi. Etenkin kun se on sinulle niin tärkeää.
Jos tuntuu siltä, että lapsen saaminen on sinulle tärkeää ja nykyinen puoliso ei siihen suostu, tiedät mitä tehdä.
Nosta kytkintä.
Sanoit että ette juurikaan riitele, ehkä kannattaisi lapsenhakinnasta riidelläkin, jotta hän ymmärtäisi miten tärkeä asia se sinulle on.
Miehesi on joustettava. Yksi lapsi lisää, ei voi vaatia sinun lapsettomuutta. Masennut ja katkeroidut elämälle. Jos suostut lapsettomuuteen ja parisuhteenne päättyy 10v päästä, sinulla ei valitettavasti jää mitään. Miehen lapset tuskin jakossa käyvöt luonasi jne. Olet tavallaan nyt 24 h lastenhoitajana, äitipuoli jolla ei mahdollista adoptoida. Oma lapsi on on aivan eri asia kuin puolison lapset. Sinun on pakko jättää miehesi tai saada hänet ymmärtämään että yhtä tärkeää hänelle että hänellä on elämässään kaksi lasta, on sinulle että sinullakin on elämässä lapsi. Hän ei ehkä jaksais vauva aikaa tms mutta suhteenne tulee kaatumaan ennemminkin kuin myöhemmin tällä tavoin.
Eihän mies vaadi lapsettomuutta. Hän itse ei vain halua enempää lapsia. Luetun ymmärtäminen on tärkeää.
Älä päästä unelmistasi irti ! Miehesi tulee ymmärtää että haluat kokea äitiyden kokonaisuudessaan. Tulet ikuisesti olemaan katkera ja vihainen jos tässä asiassa annat periksi. Tai sitte se toinen vaihto ehto on erota. En halua että painostat tai pakotat taikka huijaa miestäsi että saat mitä haluat se ei palvele alkuperäistä ajatusta. Oikeasti maailmassa on miehiä jotka jakaa sinun ajatuksen omasta lapsesta. Toisaalta olet vielä melko nuori että sinulla kyllä on aikaa vielä monta vuotta saada lapsi.
Jälkiviisaus ei tietenkään auta, mutta itse tunnistan myös tuon tarpeen lapseen itsessäni ja samaistun tekstiin kuvauksena pahimmista peloistani, mitä parisuhteeseen tulee. Olenkin jo seurustelun aloittaessa selvittänyt kumppanien suhtautumisen tulevaan perheeseen, sillä voin uskoa miten vaikea tuo tilanne on. Aika suoraan ensimmäisten viikkojen aikana nykyiseltäkin kysyin että ovatko lapset hänelle ehdoton ei. Tarpeeksi vaikeaa olisi ollut jo silloin erota upeasta ihmisestä, saatikka sitten nyt vuosien jälkeen.
Minä jouduin tehdä tämän vaikean päätöksen. Mies on vanhempi ja hänellä jo isot lapset eli lisää ei halunnut. Ymmärsin häntä vaikka se sattui älyttömästi, kun tajusin että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Lapsihaaveeni oli niin voimakas ja biologinen kelloni huusi, joten valitsin lapsen. Tiedän että olisin katkeroitunut miestä kohtaan jossain vaiheessa elämää, jos olisin valinnut elämän lapsettomana. Nyt odotan lasta yksin, niin suuri unelma se minulle oli.
Taidan olla samassa tilanteessa. Miehellä kaksi jo isoa lasta, itse olen lapseton. Ihanat lapsipuolet, mutta silti olen jo todella kauan halunnut yhteisenkin lapsen mieheni kanssa ja tehdä meistä ”oikean” perheen… Mies on vanhempi, eikä halua enää lasta. Pelkään, että tulen katkeraksi. Biologinen kello tikittää minulla myös. En haluaisi heittää hyvää parisuhdetta menemään tämän vuoksi, mutta pelkään, että tämä asia on liian suuri haaste suhteellemme.
Oletko ollut tyytyväinen tekemääsi päätökseen? Saako kysyä, miten hankit lapsen yksin ja minkä ikäinen silloin olit?
Tio on ymmärrettävää mutta ei voi sanoa myöskään niin että miehen on pakko joustaa ja antaa periksi näin isossa asiassa. Ehkäpä pitää etsiä sellainen mies joka haluaa niitä lapsia, jos itse niitä oikeasti haluaa. Kenenkään mielen muuttamista ei pidä jäädä odottelemaan, siinä satuttaa ihan jokaista.
Minusta tuossa ei ole vaihtoehtoja. Itse en pystyisi tekemään tuollaisessa asiassa kompromissia. Oman lapsen kaipuu voi olla niin vahva tunne, että mielestäni mies joka ei suo sinulle mahdollisuutta edes yrittää, ei ole sinulle oikea. Saattaisit olla asiasta katkera loppuelämäsi. Olet nuori, ehdit kyllä vielä, mutta älä tuhlaa aikaasi mieheen, jonka kanssa et jaa unelmaasi.
Komppaan tässä aiempia… Asiasta on käytävä vakava keskustelu. Älä luovu lapsihaaveestasi siksi, että miehesi ei halua lisää lapsia. Joko yhteinen muksu alulle tai mies vaihtoon.
Hei, olen itse kamppailut samojen tunteiden kanssa, tosin erilaisessa tilanteessa, puolison sairastumisen vuoksi. Suosittelen lämpimästi sekä avointa keskustelua puolisosi kanssa että ammattiavun hakemista. Sain itse terapiassa hyviä työkaluja käsitellä tunteitani. Omalla kohdallani tilanne päättyi onnellisesti, olen nyt kolmen lapsen äiti. Esikoiseni sain 32-vuotiaana.
Suuri riski on, että parisuhteenne kaatuu näin suureen ristiriitaan, etenkin jos se jää käsittelemättä. Jostain haastattelusta luin 50-vuotiaan miehen kommentin, että hänen täytyy olla valmis tulemaan vielä isäksi, koska hänellä on nuori vaimo. Mielestäni hänellä oli hieno, puolisonsa huomioon ottava asenne.
Älä jätä omaa unelmaasi elämättä. Tuo äitiyden kaipuu on niin vahva tunne, että vaivaa sinua aina ja ikuisesti, jos et pyri sitä täyttämään. Been there, done that. Ihana mies sai jäädä.
Sielunkumppanuus parisuhteessa on semmonen aika… hmm, häilyvä käsite ;). Niitä voi olla montakin tässä maailmassa. Lapsi muuttaa myös parisuhdetta aika paljon eikä aina hyvään suuntaan. MUTTA. Jos jätät lapset itse hankkimatta miehen takia, suhteenne on melko lailla tuhoon tuomittu. Tee tämä selväksi hänelle. Tulet vielä löytämään miehen, joka haluaa kanssasi lapsen, vaikka nykyinen mies ei sitä haluaisi.