Mitä väliä lapsipuolilla on, kun eihän ne ole omia!
Minne pistetään edelliset lapset kun uusi rakkaus iskee? Se on hankala dilemma. Jonkun täytyy hoitaa ne, mutta itsellä ei oikein ehtisi, kun on tämä uusi onni tässä!
Pitää olla aikaa nauttia aikuisten kesken. Voi olla uusikin lapsi, uuden rakkaan kanssa, ja täytyyhän sitä ensisijaisesti huolehtia siitä. Eksä voi hoitaa edelliset lapset, lasten vanhempi miettii.
Edellisen liiton lapset ovat käenpoikia, ei heidän tarvitse tunkea meidän pesäämme siipeilemään, uusi rakas uskoo. Mitä sitä turhia vaivaamaan päätään edellisen liiton lapsilla, meillähän on jo perhe keskenämme!
Valitettavasti puolisoa ei voi kokonaan kieltää tapaamasta edellisen liiton lapsia, mutta joku kohtuus pitäisi saada siihen, missä määrin ne voivat häiritä uuden perheen elämää! Voiko viikonloppuvanhemman esimerkiksi pakottaa ottamaan lapsen viikonloppuna luokseen myös silloin, kun lapsi on sairas? Eikö se ole jo hieman kohtuutonta! Olkoon sovitut tapaamispäivät, mutta tarvitseeko sitä toisen kotiin tunkea sairastamaan ja passattavaksi?
Oman perhe-elämän suojaksi pitää vetää rajat, ja ne ovat ne, että ylimääräisiä lapsia ei tarvitse alkaa katsomaan ja palvelemaan!
Kuva Shutterstock.
Kuulostaako kohtuuttomalta? Kenties jopa järjettömältä. Mutta valitettavasti nämä uusperheen vanhempien kuvaillut ajatukset eivät ole liioiteltuja.
Tällaista tapahtuu ihan oikeasti, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Löydetään se uusi onni, ja sen jälkeen edellisen liiton lapsista tulee paarialuokkaa. Uusi puoliso etäännyttää puolisoaan edellisen liiton lapsista eikä halua näitä sotkemaan perhe-elämäänsä. Lapsia pompotellaan ja heitellään edestakaisin kaikenlaisiin syihin vedoten. Toimitetaan kipeänä oleva lapsi takaisin eksän ovelle ja sanotaan, että en minä ala tätä hoitamaan! Lellitään omia lapsia ja syrjitään lapsipuolia aivan kuin oltaisiin jossain lastensadussa eikä elävässä elämässä.
Eksä tietysti kärsii tästä, ja ehkä lapsen toinen vanhempikin, kun ei uskalla sanoa uudelle rakkaalle vastaan. Mutta suurin kärsijä on lapset. Kyllä he huomaavat, että he eivät ole toivottuja ja haluttuja. Syrjiminen jättää traumat, joita voi joutua parantelemaan pitkälle aikuisuuteen. Se, että huomaa uuden lapsen tai uuden puolison olevan vanhemmalle paljon tärkeämpi kuin itse on, on voimakas hylkäämiskokemus ja trauma. Lisäksi sen joutuu kokemaan vielä vanhempien eron ja sen johdosta mullistuneen elämän aiheuttaman kriisin päälle.
Mikä siinä on, että uusi rakkaus sumentaa järjen niin, että lapset joutuvat kirjaimellisesti lapsipuolen asemaan?
Nimim. Sääliksi käy
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 29 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Enempi niin päin, että biologisen äidin puolelta ei ole niin väliä. Omana viikonloppunaan hänen on kiva siirtää lapset yökyläilemään tai meille eli biologisen isän ja bonusäidin luo. Itselleni bonuslapseni ovat kuin omia, lapsipuoli ja äitipuoli sanan käyttöä välttäisin. Kukaan kun ei ole puolikas.
Meillä oli ennen lapsen isän kanssa hyvät, sopuisat ja lämpimät välit, ero tapahtui lähinnä elämiemme kasvaessa erilleen ja oli sopuisa.
Tämä miehen uusi puoliso on lapseton ja lapsellinen aika on tältä parilta aikaa pois yhteisestä ajasta. Daami myös on kieltänyt tapaamasta enää lapsen äitiä eli minua, myös kaikenlainen jopa lapseen liittyvä yhteydenpito on kiellettyä. Tai olisi, jos mies ei tekisi sitä salaa, sen verran järki vielä kulkee.
Lapsen sairastuessa jään mielummin itse kotiin kuin yritän saada vuosisadan draaman aikaiseksi, jossa kipeä lapsi pitäisi vaihtaa jossain parkkipaikalla, sillä enhän enää voi tulla heidän pihaansakaan eikä hän minun luokseni.
Eli tässä tapauksessa uudelle naiselle ei ole mitään väliä kenenkään muun hyvinvoinnista kuin oman itsensä ja uuden(tai jo nyt vanhan) onnen vaalimisesta.
Uusperheemme suurin vaikeus oli lasten biologinen äiti. Oli uskomatonta kuinka paljon pahaa hän onnistui kylvämään syyttämällä aina kaikkia muita ihmisiä. Kykyä minkäänlaisiin kompromisseihin ei löytynyt.
Kumpa nostettaisiin enemmän esille vieraannuttamista, jota tekevät varmasti eniten juuri äidit.