Päihteitä käyttävä lapseni ei ole huono vaan sairas
Huono Äiti sai avautumisen aiheena huumeet, nuorten huumeiden käyttö, äidin hätä: ”Minä kuulun huonoimmista huonoimpiin äiteihin. Lapseni on huonoilla teillä, enkä saa häntä palaamaan ruotuun. Hän ei välitä pyynnöistäni, ei itkustani, ei suuresta murheestani. Pelkään joka päivä, mitä hänelle tehdään tai mitä hän mahdollisesti tekee muille. Pelkoa, kun puhelin soi, kun kuulen ambulanssin äänen, kun kuulen ryöstöistä, raiskauksista tai muista rikoksista. Pelko on läsnä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Yöllä, kun herään.
Hän ei välitä itsestänsä, ei terveydestään, eikä ulkonäöstään. Hän on laiha, hampaat ja hiukset hoitamatta. Hän nukkuu ties missä, altistaa itsensä monelle vaaralle joka hetki. Hän ei vastaa viesteihini. Jos vastaa, pyytää rahaa. Kun hän on vankilassa, minulla on hetken turvallinen olo ja toivon, että tuomio olisi pitkä. Vaikka ei hän ole sielläkään turvassa.
Uskokaa pois, että olen yrittänyt. Olen rakastanut, hellinyt ja hoivannut. Olemme, nauraneet ja itkeneet ja kaikkea siltä väliltä. Hän sanoo, että hänen lapsuutensa on ollut onnellinen. Niin kuin se oli minunkin mielestäni. Jotain kuitenkin tapahtui. Jotain, minne äidin käsivarret eivät yltäneet. Ei voinut vetää suojaan. Hän oli suloinen, avoin ja ennakkoluuloton; kekseliäs ja hyväntuulinen, kaikille hyvää haluava pieni lapsi. Hänelle tehtiin pahaa, jolle minä en mitään voinut.
Tuli huoli ja tuli iso huoli ja sitten hätä. Hätä on jatkunut jo monta vuotta, eikä kukaan osaa auttaa. Tuntuu siltä, että kukaan ei myöskään halua auttaa. Lapselleni nauretaan, häntä pilkataan ja pidetään vähempiarvoisena. Kuolisi pois, sanovat ihmiset. Monta on jo kuollutkin. Minun sydämeni on murtunut pala palalta ja päivä päivältä yhä enemmän. Lapseni terveyden rinnalla, on mennyt myös minun terveyteni.
Lapseni on sairastunut vakavaan sairauteen, joka hoitamattomana johtaa kuolemaan. Sairaus etenee koko ajan. Koko ajan on vaikeampi toipua. Lapseni ei saa hoitoa, eikä myötätuntoa. Eivät voi tehdä mitään, sanovat. Olen turhautunut, ja vihainen, aika ajoin hyvin lannistunut äiti. Tiedän, että on olemassa tehokasta hoitoa, sitä ei vain tarjota. Oma syy, sanovat. Ei ole, sanon minä. Hän on kohdannut kohtuuttoman kovia asioita elämässään. Eikä ole pyynnöistään huolimatta saanut apua.
On ilmeisen helppoa jättää minun lapseni hoitamatta. Onhan yleinen, kovaan ääneen huudettu mielipide se, että ei tarvitse hoitaa, ei tarvitse auttaa. Ja sitten ovat he, jotka hiljaa hyväksyvät tämän kaiken, vaikenevat meidät kuoliaaksi. Olen musertunut erityisesti tästä, kun monet ihmiset ovat välinpitämättömiä vaikenemalla. Kääntävät katseensa sivuun. On kyse elämästä ja kuolemasta, meidän lastemme kohtaloista. Pyydän, älkää vaietko. Pyydän, tulkaa mukaan auttamaan näitä ihmisiä, jotka eivät itse enää pidä itseään auttamisen arvoisena.
Olen mukana kansalaisaloitteessa, jonka tavoitteena on mahdollistaa päihderiippuvaisten toipuminen Suomessa. Ei tunnu enää muuta keinoa löytyvän. Päihderiippuvuus ja sen hoito koskettaa suoraan tai välillisesti n. 1,5 miljoonaa suomalaista. Jos ei ymmärrä inhimillisiä näkökohtia, taloudellinen puoli voi kiinnostaa. Hoitamaton sairaus tulee paljon kalliimmaksi yhteiskunnalle.
Olemme pyytäneet monella lailla huomiota ihmisiltä sekä omalla, että aloitteen nimissä: somessa, lehdistöltä, televisiolta, järjestöiltä, kouluilta, julkisuuden henkilöiltä ja yksityisiltä ihmisiltä. Suurin osa kääntää päänsä ja vaikenee. En haluaisi uskoa, että se on välinpitämättömyyttä, mutta mitä muuta se voi olla? Lapseni ei ole huono ihminen. Hän on sairas. Hän tarvitsee ja ansaitsee mahdollisuuden. Aivan kuten kaikki muutkin. Sanokaa mieluummin, että minä olen huono äiti.”
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15807
Kansainlaisaloitteesta poimittuja faktoja, joihin kannattaa tutustua:
Päihderiippuvuus on vakava, etenevä ja hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtava psykofyysinen sairaus. Tällä hetkellä se on yleisin alle 25-vuotiaiden ennenaikaisen kuoleman syy Suomessa. Sairauden kerrannaisvaikutukset ovat merkittävät: se kuormittaa oikeus-, sosiaali-, terveys- ja vankeinhoitojärjestelmiä, aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä ja heikentää merkittävästi myös sairastuneen läheisten hyvinvointia.
Päihde- ja mielenterveyspalvelut nähdään usein kulueränä, vaikka todellisuudessa ne ovat yksi tuottavimmista investoinneista. Iso-Britannian hallituksen tutkimuksessa (UK Government (2021): Review of Drugs, Part Two) on todettu, että 1 £ sijoittaminen tuottaa noin 4 £ säästön muissa kuluissa.
Tässä ehdotuksessa esitetään yhdeksän konkreettista muutosta perusteluineen, joilla parannetaan nykyistä lainsäädäntöä ja hoitokäytäntöjä.
Tavoitteena on rakentaa hoitojärjestelmä, joka kohtelee päihdesairautta yhdenvertaisesti muiden vakavien sairauksien kanssa – vaikuttavasti, inhimillisesti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Perusteluista löytyy myös tietoa päihdesairauden aiheuttamista suorista ja epäsuorista kustannuksista.
EHDOTUKSET
1. YHDENVERTAINEN OIKEUS SELKEÄÄN, HELPOSTI SAAVUTETTAVAAN JA KATKEAMATTOMAAN HOITOPOLKUUN
Päihdesairaille tulee taata valtakunnallisesti yhtenäinen oikeus oikea-aikaiseen, riittävän pitkään ja katkeamattomaan hoitoon kuten muidenkin vakavien sairauksien kohdalla on.
2. HOITOA PÄIHTYNEILLE – EI HOIDON EPÄÄMISTÄ
Päihtyneisyys ei saa olla peruste hoidon epäämiselle. Potilas on ohjattava asianmukaiselle hoitopolulle myös päihtyneenä.
3. HOITOON PÄÄSYN TULEE TAPAHTUA VIIVYTYKSETTÄ
Päihdesairaan on päästävä hoitoon välittömästi, kun hän on valmis katkaisemaan päihteiden käytön.
4. HOITOYKSIKÖIDEN PÄIHTEETTÖMYYS, VAIKUTTAVUUS JA VALVONTA
Kaikkien hoitoyksiköiden tulee olla päihteettömiä ja ammattitaitoisesti johdettuja.
5. MONIPUOLISET JA YKSILÖLLISESTI KOHDISTETUT HOITOMENETELMÄT
Hoidon tulee huomioida ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena. Hoitovaihtoehtojen on oltava monipuolisia ja sisällettävä tasavertaisena vaihtoehtona toipumiskeskeiset mallit, kuten Minnesota-malli.
6. ASIAKASLÄHTÖISYYS JA VALINNAN MAHDOLLISUUS
Hoidon suunnittelussa päihdesairaalla ja hänen läheisillään tai tukihenkilöllään on oltava mahdollisuus osallistua hoitopäätöksiin. Hoitovalintojen tulee perustua vaikuttavuuteen, ei budjettirajoitteisiin.
7. LÄHEISTEN SYSTEMAATTINEN HUOMIOIMINEN
Hoito tulee järjestää koko perheelle/ relevantille läheisverkostolle samanaikaisesti päihdesairaan kanssa ja heidät on otettava yhtenäisesti mukaan hoidon suunnitteluun.
8. PÄIHDEHUOLTOLAIN UUDISTAMINEN JA HOIDON SIIRTÄMINEN TERVEYDENHUOLLON ALAISUUTEEN
Nykyinen päihdehuoltolaki tulee uudistaa päihdehoitolaiksi, ja itse sairauden hoitovastuu siirtää kokonaisuudessaan terveydenhuollon piiriin.
9. TAHDONVASTAINEN HOITO MAHDOLLISEKSI VAIKEISSA TAPAUKSISSA
Vakavasti päihdesairaille on turvattava mahdollisuus riittävän pitkäkestoiseen, tarvittaessa tahdonvastaiseen hoitoon.
Päihdepalveluja tarvitsevista vain noin kolmasosa saa tarvitsemansa palvelut, vaikka oikeus niihin on subjektiivinen (PHL 7 §). Palvelut ovat pirstaleisia ja alueellisesti epätasa-arvoisia. Hoito keskittyy akuuttiin vaiheeseen, eikä jatkohoitoa järjestetä järjestelmällisesti. Lisäksi ns. hoitoresistenssi (hoitotulosten puuttuminen toistuvista yrityksistä huolimatta) tulee tunnistaa, ja tarjota vaihtoehtoisia hoitomuotoja viiveettä.
Apua tilanteessa:
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Toivotan voimia sinulle ja hyvää äitienpäivää ❤️ niin surullista on lukea, millainen tilanne teillä on. Voimia myös lapsellesi ❤️
Kuin omasta suusta tämä kirjoitus… Ja kaikki nämä pelot ja huolet 😢 Jotain niin kamalaa mitä ei tosiaan kukaan toinen, joka ei ole samaa kokenut voi ymmärtää…. Vertaistuki saman kokeneilta tai heiltä jotka juuri käyvät läpi samaa niin olisi ❤️ Itse en ole löytänyt vielä tätä 😢
Me puhumme nuorista ja lapsista, tulevaisuudestamme. Joilla on kaikki vielä edessä, työt, perhe, tulevaisuus.
Minulle sopii, että käteeni työnnetään eutanasiapilleri sen sijaan, että maksaisin vuosikaudet vaipat housuissa 24/7 jossain vanhusten säilömisyksikössä, voisin ottaa sen heti kun ekat alzheimer oireet ilmenevät. Mielummin satsaus nuoriin, kuin kohti kuoloa meneviin. Ehdottomasti! Tätä mieltä on aika moni vahuskin, he tahtovat ”pois”.
Et ole huonompi äiti! Rintaa puristi, kun luin kirjoituksesi ja mieleeni palasi asiat vuosien takaa. Saman kokenut päihteiden käyttäjän äitinä. Hirveät pelot ja huolet! Elämäni hirveimmät ja pelottavimmat vuodet! Kukaan muu ei pysty sitä ymmärtämään, kuin saman kokenut. Minulla oli tuttuja joilla oli sama helvetti menossa, joten sain jutella heidän kanssa. Kävin myös juttelemassa terveydenhoitajan kanssa jolta sain tietoa järjestöistä, joissa kävin myös juttelemassa. Vertaistuki auttoi paljon pysymään järjissään. Myös puolison tuki oli tärkeä.
Meillä oli onnellinen loppu. Vankila opetti ja lopetti. 2 vuotta meni tuonkin jälkeen, että osasin lopettaa huolehtimisen.
Toivon sinulle runsaasti voimia! ❤️
Ja aloite allekirjoitettu heti kun tuli allekirjoitettavaksi.
Huokailijalle ja muille, jotka eivät asiaa ymmärrä:
Kyse ei ole siitä, keneltä otetaan – vaan siitä, mitä jo nyt menetetään.
Hoitamaton päihdesairaus maksaa enemmän kuin hoito:
päivystykset, poliisi, rikollisuus, lastensuojelu, työkyvyttömyys.
Eli rahat menevät jo – mutta tehottomasti ja myöhässä.
Päihderiippuvuus ei myöskään ole “vain valinta”, aivan kuten kaikki tupakoijat eivät saa keuhkosyöpää tai kaikki ylipainoiset vakavia sairauksia. Riskitekijöitä on, mutta sairaus ei ole pelkkä päätös.
Ja tärkein: tämä ei ole joko–tai.
Sama ihminen voi olla päihdesairas, mielenterveyspotilas, pitkäaikaissairas – tai vanhus myöhemmin. Näitä ei voi asettaa vastakkain ilman että koko järjestelmä menee rikki.
Kysymys ei ole siitä, kenen hoito on tärkeintä –
vaan siitä, hoidetaanko sairauksia ajoissa vai maksetaanko niistä moninkertainen hinta myöhemmin.
Nyt jo huudan MISTÄ RAHAT!
Pointti on se, että valtion kassa ei ole pohjaton. Nyt jo säästetään, ei käytetä parhaita saatavilla olevia syöpälääkkeitä.
Ei ole kyse empatian puutteesta vaan fakta on se, ettei Suomella ole varaa tähän.
Ihan sama, kuinka monta adressia tehdään, jotenkin tullaan rajaamaan hoitoja.
Yhdelle kun annetaan, se on toiselta pois. Jos päihderiippuvuutta sairastavat nostetaan ”ykköseksi” onnistuuko hoito, jos he eivät sitä itse halua. Onko kyseessä pohjaton kaivo.
Näitä asioita pitää oikeasti miettiä. Mistä rahat?
Edelliseen kommenttiin voi laittaa nimimerkiksi ”Yhteen hiileen”
Olisi korkea aika ymmärtää, että päihderiippuvuus on sairaus, joka hoitamattomana johtaa kuolemaan. Jos ei ole omaa kokemusta, kannattaa kokeilla empatiaa.
Huonosti hoidettu päihderiippuvuus maksaa meille kaikille enemmän kuin hyvä hoito: päivystykset, psykoosit, rikokset, lastensuojelu, kaikki verovaroistamme. Lisäksi tietenkin menetetty työpanos yhteiskunnalle verotuloineen. Kysymys ei ole mistä rahat otetaan, vaan miksi maksetaan jatkuvasti kalleinta mahdollista hintaa. Ihmisiä kuolee ja jää työkyvyttömyyseläkkeelle jo kovin nuorena, koska he eivät saa riittävää hoitoa sairauteensa.
Jos sairaus olisi oma valinta, se poistaisi hoidon tarpeen monelta ihmiseltä. Meillä ei olisi hoidossa tupakoitsijoita, diabeetikkoja tai masentuneita. Riippuvuus on sairaus, jossa päätöksentekokyky heikkenee. Siksi hoitoa tarvitaan, ei vähemmän vaan paremmin.
Tämä ei ole vanhukset vastaan päihderiippuvaiset. Sama ihminen voi olla molempia. Hoito ei ole nollasummapeliä, jos se tehdään järkevästi.
Päihderiippuvuuden kunnollinen hoito ei vie rahaa muilta. Päinvastoin, se säästää sitä. Nyt me maksamme kalleinta mahdollista hintaa siitä, että hoito on riittämätöntä. Ja konservatiiviset besserwisserit inttävät ”omasta valinnasta”, vailla faktatietoa ja ovat yhtenä hoidon kehityksen jarruna.
Tämä kansalaisaloite sai muuten melkein 60 000 kannatusääntä ja etenee seuraavalle eduskunnalle. Keskustelu päättäjien kanssa on alkanut.
Ymmärsit kirjoitukseni väärin. Se oli pohdintaa.
Kaikki pitää hoitaa, mutta mistä siihen rahaa.
Kuka päättää ja kenen on valinta. Kenen elämä on arvokkainta.
Siitähän tässä on kyse.
Kenet kannattaa hoitaa.
Pian ollaan siinä tilanteessa, että sairaudet, joiden syntyyn itse voi vaikuttaa, jätetään yhteiskunnan korvausten ulkopuolelle.
Surullinen tosiasia on tämä.
Huokaus voi tosiaan huokailla, omaa enpatiakyvyttömyyttään.
Tuo on aika kova jako ihmisryhmien välillä
Jos mennään tuolla logiikalla, niin sittenhän ei hoidettaisi myöskään 2-tyypin diabetesta, sydänsairauksia tai muita elämäntapoihin liittyviä sairauksia. Silti hoidetaan, koska kyse on sairaudesta – ei siitä, kuka “ansaitsee” hoitoa.
Äitinä ajattelen tämän tosi yksinkertaisesti: jos oma lapsi sairastuu, oli syy mikä tahansa, niin totta kai hänet hoidetaan. Ei siinä kohtaa aleta punnita, onko hän “itse aiheuttanut” sen.
Ja sama pätee kaikkiin. Terveydenhuollon idea on, että ketään ei jätetä hoitamatta.
Tämä ei ole joko–tai vanhusten, vammaisten tai päihderiippuvaisten välillä. Kaikki ovat ihmisiä, ja kaikilla on oikeus hoitoon.
Sitäpaitsi – kun raha huokailijaa kiinnostaa- niin on aivan tutkittu juttu, että hoito on investointi! UK:n terveysviranomaisten mukaan päihdehoito ei ole kuluerä vaan investointi: noin £1 tuo takaisin keskimäärin £4 – ja pitkällä aikavälillä jopa £21.
Kerrotko minkä muun sairauden hoitoon laitettava raha ”poikii” yhtä hyvin, olisi kiva lukea niistä faktoja.
Mistä nämä rahat otetaan päihderiippuvaisten hoitoon.
Otetaanko vanhoilta ihmisiltä, ei enää hoideta kunnolla, joutavatkin kuolla.
Otetaanko ne vammaisista, syyttömiä ovat tilaansa ja eivät osaa vaatia.
Mitä jos unohdettais kaikki pitkäaikaissairaat ja nostetaan lääkkeiden omavastuukattoa, hoitopäivämaksuja ja poistetaan lääkkeiltä Kela korvaukset.
Niiiin vaikka päihteet tekevät tuhoa, on se silti valinta. Ihan kuten ns. elintasosairaudet, kun ylipainoa kertyy ja maksa rasvottuu, puhumattakaan tupakoitsijan keuhkosyövästä.
Kaikki pitäisi hoitaa, mutta aina se on joitakin toiselta pois. Kenen hoito on tärkeintä?