Olen se huono miniä

Huono Äiti sai avautumisen aiheena uuden miniän torjuminen.

”Epäsopiva. Epähaluttu. Ei tervetullut millään tasolla.

Menin eronneen miehen kanssa naimisiin ja törmäsin appivanhempieni ankaraan asenteeseen. Se oli kuin kiviseinä. Mieheni ensimmäinen vaimo nostettiin pyhimyksen asemaan, ja minua kohdeltiin kuin tunkeilijaa. En saanut mennä kylään appivanhemmilleni. He ilmoittivat, etteivät halua tutustua minuun. Mieheni vetäytyi pois vanhempiensa vaikutusvallasta.

Vuodet kuluivat, ja saimme pojan. Emme saaneet appivanhemmilta edes onnittelukorttia pojan syntymän johdosta. Se loukkasi syvästi, enkä voinut ymmärtää moista sydämettömyyttä.

Kun poikamme oli 7, hän kysyi, ketkä ovat mieheni vanhemmat. Pyysin miestäni järjestämään tapaamisen, jotta poika näkisi heidät. Tapaaminen järjestyi, mutta se oli kauhean virallinen ja kiusallinen kaikille. Tämän jälkeen olimme löyhästi tekemisissä jouluisin ja joskus pääsiäisenä. Välimme eivät koskaan lämmenneet.

Nyt oma poikamme on aikuinen, ja maailman ihanin asia olisi nähdä hänen perustavan perheen ja saavan lapsia. Isovanhemmuus on silkkaa armoa, ja tulen tekemään kaikkeni ollakseni jonain päivänä ihana ja empaattinen anoppi. Osaisin tukea lapseni perhettä ja parisuhdetta, enkä koskaan aiheuttaisi tuollaista pahaa mieltä.

Miksi anoppini toimi niin kuin toimi? En tiedä. Sen ylipääseminen oli pitkä matka.”

Nimim. Huono miniä?

Harvasta roolista on yhtä paljon valmiita vitsejä kuin anopista ja miniästä, mutta niiden alle jää usein aitoa kipua. Uusi kumppani voi joutua mittaamaan itseään edeltäjään, jota muistellaan vain hyvällä, ja se viesti menee perille ilman yhtäkään ääneen sanottua sanaa. Pahinta on usein juuri selittämättömyys: kun ovi suljetaan eikä kukaan kerro, miksi.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa tai lähetä oma avauksesi Avaudu tästä -lomakkeella.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.