Kuka on mummin kulta? Karua mutta totta, monesti joku lapsenlapsista on eniten mummin kulta. Tai ukin silmäterä.

Monissa perheissä ja suvuissa on niin, että toiset lapsenlapset ovat isovanhempien mielestä jollain tavalla parempia kuin toiset.

Sinänsä ilmiö on ihan ymmärrettävä: olipa kyseessä lapsi tai aikuinen, jokainen meistä tulee paremmin juttuun joidenkin ihmisten kanssa kuin joidenkin toisten. Lisäksi, vaikka asiasta vaietaan, monilla vanhemmillakin on lempilapsi.

Se, että isovanhempi pitää jostakin lapsenlapsestaan eniten, on inhimillistä. Ongelmallista se on silloin, kun asia näkyy ulospäin.

Usein sanotaan, että varsinkin isoäidit suosisivat tytärtensä lapsia. Mutta epätasa-arvoisesti lapsenlapsiaan kohteleva voi olla myös isoisä, eikä suosiminen katso oman lapsen sukupuolta. Suosikki ja syrjitty voi löytyä myös saman lapsen lapsista.

kaksi tyhjää keinua

Vanhemmat kertovat:

– ”Esikoiseni oli isoisän lellikki. Sitten saimme toisen lapsen. Nuorempi lapsi ei isoisää kiinnosta. Ei vieläkään, vaikka hänkään ei enää ole vauva. Isoisä on suoraan sanonut minulle, että esikoisemme on hänestä erityinen ja hänelle tärkeämpi. Asenteen huomaa myös käytöksestä. Nuorempi lapsi saa vähemmän huomiota ja lahjoja. En tiedä miten puuttua tähän, mutta tuntuu pahalta sekä itseni että lapseni puolesta.”

– ”Meidän lapsemme olivat appivanhempieni ensimmäiset lapsenlapset. Mutta puolisoni sisaruksen lapset ovat ne tärkeämmät. Arvojärjestys tuli ilmi heti kun sisaruksen ensimmäinen lapsi syntyi. Hoitoapua tarjottiin ja koti täytettiin vauvan kuvilla. Kasvatustapojamme vertailtiin ja minä olin tietenkin se huonompi äiti.”

– ”Mummo jakaa lapsenlapsensa pettymyksiin ja hyviin. Meidän lapset ovat kehittyneet nopeasti ja myöhemmin menestyneet harrastuksissaan ym. Silti mummon mielestä toiset lapsenlapset ovat aina parempia kaikessa. Osaan sivuuttaa tällaiset kommentit, mutta vaikeampaa on se, että muut lapsenlapset ovat aina tervetulleita mummolaan, mutta meidän lapset eivät. Ymmärtäisin, jos lapsemme olisivat haastavia, mutta asia on täsmälleen toisin päin. Selitä tässä sitten lapsille, että miksi serkut pääsevät mummon kanssa kaikkialle, mutta he eivät.”

Oletko kokenut vastaavaa? Mitä teit tilanteelle, vai teitkö mitään? Oletko sinä isovanhempi, jolla synkkaa parhaiten tietyn lapsenlapsen kanssa? Miten toimit? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

17 vastausta artikkeliin “Isovanhemmat, miksi suositte yhtä lapsenlasta?”

  • M sanoo:

    Isänäitini ei pitänyt minusta, ainoasta pojanpojastaan. Aina ja kaikesta huudettiin. Mummi esimerkiksi ajeli kylillä minun ollessani koulussa ja jäljestäpäin sain aina huutoa, että minut on muka nähty tekemässä sitä ja tätä. Nyt aikuisena osaan epäillä mahdollista muistisairautta ja että hän on ehkä siksi luullut vieraita lapsia minuksi, mutta silloin se oli kauheaa, kun en osannut ajatella sellaisia. Tätini tyttäret taas saivat kiljua ja kaikkea ihan vapaasti. Myönnettäköön, että enimmäkseen he, etenkin vanhempi tytöistä, ovat kuitenkin olleet ihan suloisia.

  • Onkooikein sanoo:

    Meillä anoppi selkeästi suosii miehen siskojen lapsia, eli käytännössä kaikkia muita paitsi meidän. Se on ikävää varsinkin nykyään kun esikoinenkin ymmärtää asioiden päälle ja kyseleekin et mikä hänessä on vikana kun mummo ei huomioi. Onneksi mieskin on todennut että kerran meno on tuota luokkaa ei tarvitse mummolaan vaivautua joulunakaan.

  • Nilkkapipi sanoo:

    Esikoiseni on aina, jo ennen syntymäänsä, ollut isänsä äidille se ehdoton helmi. Kukaan serkuista tai nuoremmista sisaruksista ei yllä samalle tasolle, vaikka voittaisi Nobelin. Pienempänä lahjat olivat todella epätasa-arvoisia, tähän oli vielä suhteellisen helppo puuttua puhumalla, mutta eriarvoistavaan puheeseen ja käytökseen ei niinkään. Esikoiseni alkaa olla parikymppinen ja nuoremmat sisarukset kaikki jo vähintään murrosiässä ja kuinka ollakaan, esikoinen ei halua viettää yhtään ylimääräistä hetkeä isoäitinsä kanssa, kun ei jaksa kuunnella epäreilua vertailua tai sisaruksiensa naljailua. Muut sisarukset eivät myöskään jaksa hirveästi tavata isänsä äitiä, kun vierailut ovat joko isosisaruksen hehkutusta tai poissaolevan isosisaruksen moittimista, kun ei ole tullut paikalle. Onneksi lasten isoisä tasoitti tilannetta eläessään, ja nyt isoäiti siis niittää satoa suosimisestaan. Ihmetys on kuulemma välillä suuri, miksei rakkaat lapsenlapset halua tavata isoäitiään.

  • Arvoton sanoo:

    Minä kuudentena lapsena olin se ylimääräinen vahinko, jota sai kotona haukkua ja vähätellä mennen tullen. Minusta tuli kuin tulikin perheen ainoa korkeakoulutettu ja sain myös ihanan oman perheen. Mutta eipä ole tämä meidän perhe minkään arvoinen, ei tarvitse äitini edes lastenlasten kuulumisia kysellä. Riittää kun puhuu silmät ja suut täyteen omista suosikkilapsistaan ja -lapsenlapsistaan ja heidän erinomaisuudestaan. Sydäntä särkee, kun lapset vielä teineinä odottavat syntymäpäivänään mummoltaan edes korttia, jota ei koskaan kuulu 🙁 Suosikkiserkut saavat runsaat muistamiset ja heidän synttäreillään kyllä vieraillaan. Siitä äitini mielellään myös mainitsee tavatessamme.

    Sanomattakin lienee selvää, ettei meiltä mummon luona juuri vierailla.

  • Tiina sanoo:

    Meillä 7 hengen uusioperhe. Minä ja mieheni ja meidän yhteinen tytär. Lisäksi minulla on 3 poikaa ja miehellä 1.
    Miehen vanhemmille tärkein on tämä miehen edellisestä liitosta jäänyt poika. Meidän yhteinen tytär ei! Minun poikani ovat pelkää shaibaa…
    Että tällai…

  • Nimetön sanoo:

    Riippuu miniästäkin: toinen miniä kannusti jo vauva-aikana siihen että voin hoitaa lasta ja solmia kontaktia kahden kesken. Toinen miniä ei antanut edes lähestyä lasta ennen 1,5 vuoden ikää, jolloin ensimmäisen kerran vaihdoin vaipan ja vietin aikaa lapsen kanssa. Nyt sitten ihmetellään kun toisen lapsen kanssa meillä onkin läheisemmät välit. Ja takuulla haluaisin olla läheisempi tälle toisellekin.

  • Jaana sanoo:

    Oma isoäitini piti muita lapsenlapsiaan minua parempina ja jopa sisarukseni olivat hänen mielestään parempia, eikä hän koskaan epäröinyt kertoa asiaa minun kuulteni. No lapsena sitä ihmetteli, mutta nyt aikuisena ei jaksa enää välittää ja onneksi saan itse päättää käynkö kyläilemässä vai en… No en kyllä käy, enkä pyynnöistä huolimatta vie myöskään omia lapsiani sinne kuuntelemaan, miten toiset on niin paljon taitavampia ja parempia. Omille vanhemmilleni ja miehen isälle olen tehnyt hyvinkin selväksi, että minun poikiani kohdellaan tasa-arvoisesti keskenään. Tosin mieheni siskon lapset menevät aina etusijalle niin vaarin kuin miehen siskojen mielestä. Tälle asialle en voi muuta kuin lohduttaa tilanteen tullen ja miehelleni olen sanonut, että kunhan pojat kasvaa, niin tulevat kyllä huomaamaan ja silloin se on jo myöhäistä. Vanhin poikani täyttää pian 18 ja hänellä on jo tilanne, ettei halua tätiensä luona kyläillä ja lähtee pois kotoa, jos he sattuvat tulemaan meille. Ja syynä on, ettei kestä heidän tekopyhää ja kieroutunutta ajatusmaailmaa. Nuoremmat on vasta 7 ja 4, joten he eivät ole vielä joutuneet kokemaan liikaa pettymyksiä. Mutta niitä tulee varmasti ja yksi hyvä esimerkki on se kun nuorimmainen joutui menemään kipeänä serkkunsa syntymäpäiville, koska mieheni sisko soitti ja parkui ja huusi puhelimessa, että hänen lapsilleen tulee todella paha mieli jos meidän pojat ei mene. Ja miehenihän ei voinut lastaan puolustaa siskonsa itkun edessä vaan myöntyi, eikä auttanut vaikka itse yritin pitää lapseni puolia vaan riitelimme asiasta viikon, eikä mieheni oikeastaan vieläkään ymmärrä mitä hän muka teki väärin.

  • Camoflage sanoo:

    Oman mummoni kanssa tilanne on samankaltainen. Isäni veljen perhe on aina ollut paremmalla jalustalla. Sillä ei ole väliä, kuinka paljon isäni tekee isoäidin luona töitä, toinen veli on aina parempi. Serkkuni lopetti koulut kesken, ei väliä: häntä jaksetaan aina kehua. Isoäitini oli päättänyt aikoinaan antaa ensimmäiselle tyttö-puoliselle lapsenlapselleen perintökorun, joka on kulkenut suvussa. Minä olen se tyttö, mutten sitä saanut vaan tämä hulttio-serkkuni. Eikä sillä ole oikeastaan enää väliä, en sitä enää haluaisikaan vaikka annettaisiin.

    Olemme sisaruksieni kanssa käyneet koulut ja hyvissä töissä, mutta usein pahoitellaan vain sitä kun kenestäkään ei tullut lääkäriä. Mikään ei kelpaa. Kun kerroin meneväni naimisiin, mummoni totesi että ”löytyykö noin isoille hääpukuja?”. Kun kerroin saavani mieheni kanssa perheenlisäystä, vastaus oli ”jaaha”.

    Eniten harmittaa, kun välit ovat mitä ovat meidän kesken, mutta nyt mummoni osaa olla omalle tyttärelleni sellainen mummo, jota olisin itsekin toivonut. Hän silti kuormittaa isääni ja perhettämme ja julmaa sanoa, mutta taidan kohottaa maljan sinä päivänä, kun syöjättärestä on aika jättänyt.

  • Lurppa sanoo:

    Itse olin isovanhempien lellikki aina siihen saakka, kun kuolivat. Lapsenlapsia heillä oli valtavasti. En kuitenkaan koe sitä sinänsä epäreiluna, koska minä olin ainut, joka sinne mummolaan aina halusi, joka siellä viihtyi eikä halunnut lähteä pois, joka siellä oli lapsuudessa ja nuoruudessa harva se vkloppu, joka soitteli mummulle lapsenakin muuten vain, vei kaikki ystävät ja myöhemmin poikaystävätkin heille näytille, joka aikuisenakin sitten kuskasi heitä, kävi usein kyläilemässä, kävi siivoamassa heillä ja oli läsnä, kun muut eivät olleet. Mummu oli mulle rakkainta maailmassa.
    Oma äitini koki tämän epäreiluna, minkä ymmärrän myöskin, mutta ymmärrän kyllä, miksi isovanhempieni oli vaikea peitellä sitä, että olin suosikki.

  • Petra sanoo:

    Mun lapseni ollessa pieniä, mummi sanoi että toiset lapsenlapset ovat hänelle ja vaarille rakkaampia. Mitäs siinä, onneksi meillä rakkautta riittää. Tässä tilanteessa vähän suurempi etäisyys ei minua haittaa.

  • Nytsaariittää sanoo:

    Meidän Perhe sekä mieheni veljen perhe saimme kutakuinkin samaan aikaan tyttö vauvat. Miehen veljen perheeseen kuului jo aikaisemmasta suhteesta isompi tyttö.
    Mieheni suku on muuten ihana, mutta ukin ”uusi” puoliso on näyttänyt hyvin selvästi kuinka minun ja mieheni lapsi (sekä minä..) ei merkkaa hänelle mitään, mutta miehen veljen lapset ovat kaikki kaikessa. Tämä käy ilmi siis ihan livenä, kun ei puhuta minulle tai lapselle, toisille ostetaan jatkuvasti vaatteita sekä leluja, leikitään ja hoidetaan. Tämä mummopuoli ei siis ole verisukua, eikä hänellä ole vielä omia lapsen lapsia.
    Alun perin tämä ihminen oli mukava minua kohtaan, mutta käytös muuttui jyrkästi minua vastaan jossain vaiheessa, syytä en tiedä. Toivoin että tämä ei olisi vaikuttanut suhtautumista lapsemme, mutta hän käyttäytyy samalla tavalla nyt lastamme kohtaan.
    Asian voisin sivuuttaa, mutta tämä mummopuoli on hyvin keskeisessä osassa mieheni sukua, mielistelee tietyille ihmisille ja suoraan sanottuna pelaa hajoita ja hallitse asenteella.. Asia on nyt tullut julki muun suvun kanssa, kun tämän mummopuolen käytös ja viestit on olleet niin tökeröitä ja selvää syrjintää meidän perhettä kohtaan suvun keskeisessä whatsapp ryhmässä. Toivon että asia saisi jonkin näköisen päätöksen lähitulevaisuudessa.
    Onneksi minun puoleni suku on täysillä lapsemme elämässä ❤️

  • Hersi sanoo:

    Meillä. Vanhin poikani on suvun ensimmäinen lapsenlapsi, mummo ja vaari, varsinkin vaarin silmäterä, vaari opetti ja piti hälle julmetunmoista kuria. Rakkaus näkyi silminpistävästi, mummo taas antaa kaiken periksi ja hemmottelee. Mummolle taas siskon tytär on tärkein. Mummo myöntää ”lasten” tärkeysjärjestyksen, mutta ei kuitenkaan kohtele lapsia eriarvoisesti. Vaari ei kerinnyt nuorimpaan lapseeni (tällä hetkellä myös suvun nuorin lapsenlapsi) tutustumaan, kun vaari nukkui pois pienimmän ollessa vuoden ikäinen, niin en päässyt näkemään olisiko vaari kohdellut omia poikiani eriarvoisesti.

  • Vääränlaisen karvakauluksen läpikö? sanoo:

    Koska anopilleni ei lapseni kelpaa (puolison sisarusten kylläkin) olen ruennut ajattelemaan, että anoppi siinä häviää. En voi ketään pakottaa rakastamaan lapsiani.

    Ikävä on mennä kylään, kun ruokaa tarjotaan vain miehen toisille sisaruksille ja heidän lapsilleen. Toki, jos teen siellä ruokaa, muukin suku tulee syömään.

    Harvoin kun käy, niin jaksaa olla epäoikeudenmukaisuuksista hiljaa. Teini-ikäiset lapseni saavat noina harvoina kyläreissuina halutessaan jäädä kotiin.

  • Mummeli 48 sanoo:

    Olen 5 lapsen mummi ja yritän olla täysin tasapuolinen kaikille. Rahallisesti en juuri pysty lapsia lahjomaan, mutta aikaani annan kaikille lapsille tasapuolisesti
    Mummolaan saa aina tulla kun haluavat ja jos tarvivat apua olen aina valmis auttamaan
    Onnellinen olen kun lapset mielellään tulevat ja kun 9 v pojanpoikani yhtenä iltana tarttui kaulasta kun vein häntä nukkumaan ja sanoi minulle olet mummi minulle tärkeä ja minä rakastan sinua. Voiko mummi parempaa kiitosta saada.

  • Mummu 74 sanoo:

    Itse olin lapsena se joka isän vanhempien luona jouduin kuuntelemaan kuinka serkkupoikien kanssa oli ollut niin mukavaa ja tehty sitä ja tätä.. pyysin mummoa retkelle mutta ei voinut eikä joutanut aina oli sitä muuta minä pienenä kyyhötin sohvan nurkassa ja toivoin pääseväni kotiin varsinkin mummo harrasti tätä henkistä terroria ukki hiljaa hyväksyi.. aikuisena olisin kyllä kelvannut luuttua heiluttamaan ja passaamaan mutta ei ollut motivaatiota kuunnella samalla serrkujen ylistystä… Onneksi toinen ukki rakasti ja välitti meistä kaikista ja oli turvallinen aikuinen ja loistava esimerkki pyyteettömästä rakkaudesta lapsenlapsia kohtaan <3 Nyt mummona tietoisesti keskityn kulloiseenkin tenavaan enkä puhu heille toisistaan vaan touhutaan mitä touhutaan ja keskitytään mukavien muistojen tekoon …

  • Jep sanoo:

    Olen kohta 60v ja muistan vieläkin tunteen, kun olin se huono lapsenlapsi äidinäidilleni. Syytä en tiedä. Vihaa tunnen.

  • Harmi sanoo:

    Meillä miehen sisko ja hänen lapsi ovat aina menneet kaiken edelle. Jossain kohtaa meidän lapset pääsivät mammalaan kylään vain jos miehen siskon lapsi tarvitsi itselleen sinne kaverin/viihdykettä. Nyt ei ole muutamaan vuoteen nämä isovanhemmat olleet missään tekemisissä kun ovat niin sairaita ettei meidän lapsia voi nähdä/hoitaa mutta miehen siskon lasta kyllä hoidetaan vaikka toinen jalka paketissa.
    Nyt miehen sisko saa toisen lapsen ja me odotetaan neljättä niin ei ole edes onnitteluja kuulunut. Tämä neljäs tulee siis suurella todennäköisyydellä kasvamaan ilman että edes tietää ketä ”mamma ja pappa” on. Kolme isompaa kyllä jotain muistaa mutta vuosien varrella hyvin jo tottuneet viileisiin väleihin. Onneksi on toiset isovanhemmat jotka välittää ja on aidosti läsnä.