Isovanhemmat, miksi suositte yhtä lapsenlasta?
Kuka on mummin kulta? Karua mutta totta, monesti joku lapsenlapsista on eniten mummin kulta. Tai ukin silmäterä.
Monissa perheissä ja suvuissa on niin, että toiset lapsenlapset ovat isovanhempien mielestä jollain tavalla parempia kuin toiset.
Sinänsä ilmiö on ihan ymmärrettävä: olipa kyseessä lapsi tai aikuinen, jokainen meistä tulee paremmin juttuun joidenkin ihmisten kanssa kuin joidenkin toisten. Lisäksi, vaikka asiasta vaietaan, monilla vanhemmillakin on lempilapsi.
Se, että isovanhempi pitää jostakin lapsenlapsestaan eniten, on inhimillistä. Ongelmallista se on silloin, kun asia näkyy ulospäin.
Usein sanotaan, että varsinkin isoäidit suosisivat tytärtensä lapsia. Mutta epätasa-arvoisesti lapsenlapsiaan kohteleva voi olla myös isoisä, eikä suosiminen katso oman lapsen sukupuolta. Suosikki ja syrjitty voi löytyä myös saman lapsen lapsista.
Vanhemmat kertovat:
– ”Esikoiseni oli isoisän lellikki. Sitten saimme toisen lapsen. Nuorempi lapsi ei isoisää kiinnosta. Ei vieläkään, vaikka hänkään ei enää ole vauva. Isoisä on suoraan sanonut minulle, että esikoisemme on hänestä erityinen ja hänelle tärkeämpi. Asenteen huomaa myös käytöksestä. Nuorempi lapsi saa vähemmän huomiota ja lahjoja. En tiedä miten puuttua tähän, mutta tuntuu pahalta sekä itseni että lapseni puolesta.”
– ”Meidän lapsemme olivat appivanhempieni ensimmäiset lapsenlapset. Mutta puolisoni sisaruksen lapset ovat ne tärkeämmät. Arvojärjestys tuli ilmi heti kun sisaruksen ensimmäinen lapsi syntyi. Hoitoapua tarjottiin ja koti täytettiin vauvan kuvilla. Kasvatustapojamme vertailtiin ja minä olin tietenkin se huonompi äiti.”
– ”Mummo jakaa lapsenlapsensa pettymyksiin ja hyviin. Meidän lapset ovat kehittyneet nopeasti ja myöhemmin menestyneet harrastuksissaan ym. Silti mummon mielestä toiset lapsenlapset ovat aina parempia kaikessa. Osaan sivuuttaa tällaiset kommentit, mutta vaikeampaa on se, että muut lapsenlapset ovat aina tervetulleita mummolaan, mutta meidän lapset eivät. Ymmärtäisin, jos lapsemme olisivat haastavia, mutta asia on täsmälleen toisin päin. Selitä tässä sitten lapsille, että miksi serkut pääsevät mummon kanssa kaikkialle, mutta he eivät.”
Oletko kokenut vastaavaa? Mitä teit tilanteelle, vai teitkö mitään? Oletko sinä isovanhempi, jolla synkkaa parhaiten tietyn lapsenlapsen kanssa? Miten toimit? Kerro kommenteissa!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 29 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meidän lapset unohtuivat isovanhemmilta miehen siskon esikoisen synnyttyä. Aiemmin meillä oli läheiset välit ja lapset kävivät heillä usein ja pitivät muutenkin yhteyttä. Kun mieheni siskon lapsi syntyi, yhteydenpito isovanhempien puolelta loppui lähes kokonaan. Hyväksyimme sen aluksi, kunnes pari vuotta sitä kestettyämme, otimme asian heidän kanssaan puheeksi. Keskustelu ei johtanut muuhun kuin heidän loukkaantumiseen eikä heillä ollut aikomustakaan myöntää toimineensa epäoikeudenmukaisesti lapsia kohtaan. He eivät pahoitelleet, koska eivät olleet mielestään mitään väärää tehneet. Katkaisimme välit heihin kokonaan, koska koemme sen olevan lapsia vähemmän vahingoittava vaihtoehto. Ihmettelen kuinka tunteettomat tai oikeastaan tunteitaan valikoivat ihmiset voivat elää itsensä kanssa.
Tuollainen suosiminen, jossa suositaan vain osaa lastenlapsista ja aikuisista lapsista ei ole mielestäni normaalia käyttäytymistä. Luulen, että joillekin lapsille voi jäädä traumoja siitä että isovanhempi jättää toiset lastenlapset huomiotta. Esim. huonommuuden tunnetta tms.
En tiedä onko kyseessä joku ylisukupolvinen asia, koska anoppi aikoinaan valitti, kuinka hänen sisaruksiaan suosittiin perheessä eikä häntä. Ja hän samalla tavalla suosi ainakin aiemmin mieheni veljeä, joka on jo aikuinen
Kyllä meillä miehen mummo suosi miestäni lapsena. Nyt sama näkyy meidän lasten kohdalla vanhimman suosimisella hän saa esimerkiksi muut lapsemme enemmän rahaa, lahjoja ym huomiota kun sitä jaetaan . Mies sanonut ja minä, et sit ei tarvi kellekään antaa mitään jos ei osaa lopettaa. No voi sit olla käymättä kylässä, koska mä en kato sitä et yhtä suositaan muiden ohi! Kaikki on yhtä tärkeitä tai sit ei ollenkaan tarvi olla tekemisissä.
Jep, isoäiti vie reissuihin ja huvituksiin, ulkomaille asti, tytärtään ja tämän lasta. Poika lapsineen saa kirpparilta vaatteita ja joutuu itse pyytämään, josko joskus nähtäisiin. Kun nähdään, esitellään vain kuvia mitä on tyttären lapsen kanssa tehty. Surullista.
Valtion tukien vuoksi.
Oma äitini suosii selvästi 1vuotiaista kaksosistamme toista… Suosikki saa lahjoja, herkkuja, häntä moikataan iloisena ensimmäisenä kun tulemme. Häntä sylitellään ja hellitään. Ja sitten minua syytetään suosimisesta, kun vaihdan esimerkiksi vaipan ensiksi siltä jolla on kakat…
Esikoisemme 5v reakoi tilanteeseen voimakkaasti: miksi mummo suosii Maijaa? Miksi mummo ei rakasta enää minua? Miksi maija sai lahjan ja me muut ei? En halua mennä mummolle, kun se leikkii vain Maijan kanssa. Ei kai mummo tule meille… En halua kutsua mummoa mun synttäreille.
Ja lopulta hän alkoi suosia tätä toista, kun sillä toisella on jo mummo.
Olen puhunut tästä suoraan, että en hyväksy asiaa ja hänen pitää lopettaa. Olen riidellyt, suuttunut, sanonut erittäin painokkaasti, huutanut, uhkaillut yhteydenpidon katkaisemisella, mutta mikään ei auta.
Eniten pännii kuinka olemme olleet alusta asti tarkkoina, että kukaan lapsistamme ei saa huomiota toisen kustannuksella ja tarkasti jakaneet vuoroja.
Tämä vaikuttaa kielteisen tuhoavasti sisarusten väleihin ja tekee myös hallaa mummon väleihin lastenlapsiin. Minuahan sitten lopulta tullaan syyttämään, jos lapset eivät halua tavata mummoa…