Miksi mummoa ja pappaa ei kiinnosta?
Sanon ihan alkuun, että ei, en ajattele että isovanhempien pitäisi olla ilmaisia lastenhoitoautomaatteja. Mutta en ymmärrä tätä nykyistä isovanhempisukupolvea, joka ei halua edes nähdä lapsenlapsiaan.
Tuttavapiirissä on lukuisia esimerkkejä. Mummot ja papat eivät halua hoitaa lastensa lapsia, eivätkä halua näitä edes kylään. Yhteiset lomamatkat ovat täysin poissuljettuja, samoin mökkeilyt.
Tätä se on meidänkin perheessä. Oma äitini oli sairas, eikä siksi jaksanut nähdä lapsenlapsiaan. Sitten sairaus vei hänet, ja lapsenlapset eivät enää edes muista koko ihmistä, tapaamisia kun oli niin harvoin. Tämä on ikävää tuuria mutta ymmärrettävää totta kai – ei voi odottaa että oikeasti sairas jaksaisi.
Entäs sitten terveet mummot ja papat? Puolison vanhempia ei vain kiinnosta. He eivät koskaan käy meillä kylässä. Eivät pääse, kun on heillä on koira. Kyllä, tämä on se syy: koiran luota ei voi lähteä lapsen perhettä tapaamaan! Meitä ei kutsuta kylään, eikä oikein tupatakaan viitsi.
Mökki on heidän, joten he saavat päättää käytöstä tietenkin. Mutta kesälomien aikaan kun he ovat siellä, he haluavat olla monta viikkoa keskenään. Lapsen perhe ei sovi tähän kuvioon, lapsenlapset häiritsevät ja heistä on vaivaa. Menee loma piloille, jos lapsia pyörii jaloissa pitkän viikonlopun. Mitä siitä että viikkoja ilman lapsia jää vaikka kuinka monta. Matkoille olemme kysyneet heitä lähtemään mukaamme, mutta eivät he halua. Ja on se koirakin, eivät he minnekään pääse.
Siinä siis vierailut. Lastenhoito ei tietenkään käy. Joskus hyvin harvoin mummo on katsonut hetken heitä, mutta tähän täytyy olla todella hyvä syy. Se, että vanhemmat haluaisivat keskenään kaksin ulos, se ei kelpaa. Ei siis bilettämään vaan ihan syömään ja vaikka elokuviin, mutta se ei käy. Turhuuksia!
Mummo sanoo että lasten hoitaminen on liian raskasta. Oma kokemus raskaus tietysti aina on, ei siihen voi toiset sanoa että eipäs. Mutta jos lapset nukkuvat läpi yön, syövät nirsoilematta kaikkea, käyvät itse vessassa ja viihtyvät omissa leikeissään, on vaikea ymmärtää miksi se on niin raskasta pari kertaa vuodessa pari tuntia kerrallaan?
Kyseessä on kuitenkin omat lapsenlapset! Luulisi että heitä olisi kiva nähdä ja viettää aikaa yhdessä! Lapsista olisi kiva tuntea isovanhemmat, ja lapsien luulisi ilahduttavan mummoa ja pappaa. Mutta ei.
Ehkä ymmärrän sitten jos itse saan lapsenlapsia ja olen niin väsynyt ja ehkä sairas, että muutama tapaaminen vuodessa on liikaa. Mutta vielä en. Nyt tämä surettaa, ihan kaikkien osapuolten kannalta.
Nimim. Ei väkisin
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 33 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ihan turhaa olla mustasukkainen koirasta, se on elävä olento ja myös siitä pitää huolehtia joka päivä monta kertaa.
Vilkkaat, rajattomat (erityis)lapset ja koira ei ole hyvä yhdistelmä. Jos mummo on juuri päässyt eläkkeelle, tämä voi olla ensimmäinen kerta kun mummolla on vihdoin vapaa-aikaa. Ehkä hän pelkää joutuvansa lapsenhoito-automaatiksi jos kerran suostuu ja ei, en missään nimessä ottaisi pientä lasta mukaan lomalle jos oikeasti haluasin pitää lomaa.
Itse vietin mummulassa aikaa kun olin jo itsenäinen ja osasin huolehtia lähes kaikesta. En mennyt sinne ”hoitoon”. Mutta rakastin olla mummin kanssa.
Mummi oli kaunis sielu, hymyileväinen, pehmeä ja kiltti. Mummilla ei ollut paljon omaisuutta tai hienouksia tai rahaa, mutta en odottanut kalliita lahjoja tai antanut painetta sellaiseen. Minusta oli ihanaa kun mummi teki kaakaon, se maistui herkulliselle. Mummi oli ostanut valmiiksi vähä herkkuja tai sain nukkua patjalla mummin vieressä. 😍
Nyt kun ajattelen omien lasten suhdetta minun äitiini, se on juuri sellainen minkä itsekin haluan. Mummi oli poikani syntymässä mukana. Otti ensimmäisenä syliin laitoksella. Sai nauttia vastasyntyneestä vauvasta aamuisin, kun lenkkeiltiin pojan kanssa aamukahville äitiyslomalla samalla kun vietiin isommat hoitoon. Mummi nuuski vastasyntynyttä mielellään. Lapset lähetteli mummille video- ja ääniviestejä lähes päivittäin. Kertoivat kuinka ikävä on ja miksi mummin pitää tulla äkkiä käymään. 🥰 Se oli lasten ja mummin välistä rakkautta eikä minun tarvinut siihen patistaa tai komentaa mitenkään. Ehkä ainoastaan mahdollistin sen antamalla lapsille puhelimen.
Nyt heillä on 500 kilometrin välimatka ollut useita vuosia. Suhde ei ole huonontunut välimatkan vuoksi tippaakaan. Lapsetkin on jo teinejä, osaavat kaiken itse. Antavat silti mummille huoneensa kun mummi tulee kylään. Odottavat innoissaan aina. Rakastavat leipoa yhdessä tai vaan olla ja jutella.
Mummi on käynyt meidän mukana lomamatkoilla useita vuosia. Olen ottanut sen huomioon niin, että mummilla olisi myös omaa tilaa. Pyrkinyt järjestämään niin, että hän saa huokaista aina päivällä jossain välissä rauhassa, nukkua päikkärit tai ladata akkujaan. On kuitenkin raskasta olla koko ajan lasten ympäröimänä kun itse on jo vanhempi. Tottakai se rasittaa.
Meillä mummi saa nukkua niin pitkään kuin haluaa. Lapset ei herätä mummia. Lapsille pitää myös opettaa kunnioittamaan vanhempia ihmisiä niin, ettei päällä hypitä, puhuta rumasti tai tehdä oloa jotenkin hankalaksi.
Luulen, että mummilla on meillä hyvä olla, siksi hän viihtyy täällä usein pidempiäkin aikoja. Halutessaan hän saa omaa rauhaa ja jos ei jaksa kokata niin ei tarvitse. Mummi kuitenkin nauttii siitä, kun lastenlapset aamulla vie hänelle kahvit vuoteeseen. Käyvät vieressä peiton alla hihittelemässä, kiittelevät vuolaasti mummin tekemistä herkuista kuten teeleivät tai sanovat suoraa miten tärkeä mummi on, eikä saa lähteä koskaan pois. Sellaisen suhteen minäkin haluan omiin lasten lapsiini joku päivä. 🥰 Jopa teini sanoo, että haluaa muuttaa mummin luo. Koska siellä on niin ihana tunnelma. Rakastavan ja turvallisen kodin pystyy aistimaan heti kun sisään astuu.
Mielestäni lasten suhtautuminen isoäitini heijastelee paljon myös omaa suhdetta omaan äitiin kuin myös minun suhdetta minun isoäitiin. Jos ihmiset ovat tärkeitä, heihin pidetään yhteyttä, heistä puhutaan kauniisti ja lapset tuntevat sen kaiken. ❤️ He oppivat sen jo hyvin pienestä pitäen.
Joskus asiat eivät mene ihan niin kuin annetaan ymmärtää. Puolin ja toisin. Kaikki ei ole sitä mitä annetaan ymmärtää. Aina ei syy ole isovanhemmissa. Minä yritän selvitä ja nauttia tästä tittelistä
Meillä on pitkä välimatka, mutta se ei estä tapaamasta lastenlapsia. Rakastan heitä valtavasti. On ihmeellistä katsoa kun he kasvavat ja kehittyvät ja kuinka fiksuja he ovat. Meillä on koiria, mutta vuorottelemalla päästään heitä tapaamaan. Keinoja kyllä on.
Ei kai tähän(kään) asiaan ole yhtä selitystä. Ihmiset ovat erilaisia ja elämäntilanteet vaihtelevat.
Meillä on kaksoset, 16v ja olemme olleet niin hullaantuneita lapsistamme, että emme ole koskaan halunneet lapsia yökylään tai muuten vaan hoitoon kenellekään. Isovanhemmat ovat saaneet kutsuja synttäreille, jouluaaton viettoon tai olemme kutsusta kyläilleet heillä. Oma äitini halusi olla aina apuna kaksosten sairastellessa, jos pyysin apua. Muut isovanhemmat ovat myös itse määritelleet, miten haluavat olla suhteessa lapsen lapsiin. Emme ole odottaneet mitään tai pettyneet mihinkään, tai oikeastaan vain siihen, että omat lapset ovat kasvaneet liian nopeasti isoiksi♥️
Mummolle voi sit sanoa kun joskus pyytää apua, et en mä jaksa seniileitä hoidella, hanki koira.
Meillä on niin päin, ettei puolison tytär halua käydä meillä eikä myöskään voida käydä heillä. Loukkaantunut isän hyväntahtoiseen ’elämänmeno’ neuvoon. Emme juo, polta ja elämä on säännöllistä ja hyvää. Luulisi että ollaan suurrikollisia kun on estetty fb:ssä ja instagramissakin näkemästä elämää ja uutta lapsenlasta uuden miehen kanssa. Raskaudestakaan ei ’tiedetty’. Aiemmin kyllä kelvattiin 1.lapsen ristiäis-ja syntymäpäiväjärjestelijöiksi, häälahjojen tuojiksi ynnä muiksi taloudellisiksi hyödyttäjiksi ja auttajiksi. Toisaaltahan tämä on helppoa, mutta lapsenlapset vieraannutetaan isovanhemmista ja kyllä me kaivataan tilaisuutta olla osa pienen kasvun yhteisöä ja annettavaa olisi. Toisen puolen isovanhemmat kelpaavat ja niitähän nyt onkin kaksi perhettä. Meitä on moneen junaan, ei ole musta-valkoista, että isovanhemmat eivät halua tai kehtaa.
Niin,onhan niitäkin isovanhempia jotka narsisti äiti on vieraannuttanut lapsen lapsista.
Ehkäpä he eivät hoitaneet omiakaan, vaan tuuppasivat heidät päiväkotiin heti kun mahdollista. Miten siis nyt jaksaisivat, kun se OMA AIKA on aina ollut prioriteetti nro 1.
Oma kokemukseni on mieheni lastenlasten osalta tapaamisten haasteellisuus. Lapsista noin 5 v poika on rajaton. Vanhemmat antaa pojan villiintyä, heitellä tavaroita, rilloa esineitämme. Vastuu on mielestäni vanhemmilla asettaa käyntien aikana rajat lapselle. Viherkasvit, koriste-esineet, verhot, kirjat lehdet kirjahyllyssä revitään ja heitellään ympäriinsä. Joudun napakasti kieltämään ja korottamaan ääntäni, josta lapsi loukkaantuu, mutta jatkaa uhmakkaana toimintaansa. Vanhwmmat vain istuvat ja katselevat tilanteita. Lapsille on omia leluja, joilla voi leikkiä. Äiti kontrolloi ja määrittelee, mitä lapsu voi tehdä tai leikkiä, mutta tämän rajattomuuden hän antaa tapahtua. Äiti dominoi myös sitä, mitä lapset voi syödä. Tarjolla oleva ruoka ei kelpaa uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Lapsille ei voi tarjota esim marhapiirakkaa, jonka syöminen kielletään lapselta tai piirakkaa ei voi tarjota, koska sisältää sokeria vaikka ei sisältäisikään. Käytännössä lapsi ei keskity syömiseen, koska äidin vallankäyttö ja domimointi luo ruokailutilanteisiin ristiriitaisen tunnelman. Lapsi pitäisi ladten lauluista. Äiti kieltää lasten lauluvidoiden näyttämisen lapsille, vaikka lapsi nauttisi isovanhempiensa kanssa yhdessälaulamisesta ja videolla laulavien henkilöiden elekielestä laulua tukevana elementtinä. Muutoinhan videoita ei lapselle näytetä. Ja ymmärrämmetämän digimaailman rajoittamisen. Emmekä sitä pidä lapsille suotavana.
Nämä vierailut ovat henkisesti erittäin raskaita, koska tämä äidin dominoiva asenne uskonnollisiin tekijöihin vedoten ja vallan käyttö tarjottavan ruoan suhteen tuo isoja haasteita. Tilanteissa nielemme loukkaantumistamme. Mielestäni kotimme on koti, jonne vanhemmat tulevat vierailulle kunnioittaen toisten yksityisyyttä ja materiaaleja. Miellän isovanhempien kodin myös paikaksi, jossa lapdet lapsenlapsineen kunnioittavat kodin sääntöjä ja vanhemmat huolehtivat lapsille rajojen asettamisesta.
Emme tämän rajattomuuden ja vallankäytön vuoksi ole ottanut perhettä luoksemme yöksi. Ja lasten kasvaessa emme ota lapdia luoksemme, koska kokemuksemme mukaan vanhemman lspsen rajattomuus on turvallisuusriski samoin äidin voimakas dominointi.
Nimimerkille Mummi olisin vastannut, mutta sivusto ei ohjaudu oikein.
Luontaista suhdettako ei voi syntyä, jos ei asioita saa tehdä kuten itse haluaa? Tuntematta teidän tapausta joudun vain reflektoimaan omaani, jossa kaikesta päättävä isovanhempi on oma äitini.
Kaikki mitä me vanhemmat lapsista, heidän elämästään ja kasvatuksestaan päätimme – oli yksinkertaisesti väärin. Ihan lähtien siitä että vauvat olivat rintaruokinnalla (mummo ei näin toimittaessa saa hänen mukaansa luoda suhdetta lapseen), ensimmäiseksi kiinteäksi ei valittu perunaa kuten mummo halusi, allergiat ovat vain keino hallita mummoa – joten mummo saa tehdä omat valintansa mitä tarjota, lapsilla oli käytännölliset vaatteet (mummo olisi halunnut lasten olevan aina ”pyhävaatteissa” jotta saisi hienoja kuvia), lapsia ei annettu laittaa someen (mummo olisi halunnut ja suuttui) ja tietenkin poistuttiin aina kun mummo oli kännissä (vaikka etukäteen kerrottiin tulosta, mutta kun mummo olisi silloin halunnut niin halailla ja rutistella lapsenlapsia).
Mummi ei tuossa avannut tarkemmin mitä nämä säännöt olivat joita lapsen äiti asetti. Joten vaikea arvioida olivatko ne reiluja vai hallintaa – meillä säännöt oli luotava lasten turvallisuuden takaamiseksi, silti ”kyliltä” kuului kuinka me estimme mummoa luomasta suhdetta lapsenlapsiin. Ps. Teinit eivät enää halua käydä koska ”mummo ei kuuntele mitään” eli heidät on sivuutettu ja yritetty ylikävellä mm. sanoen heidän harrastuksiaan ja mielenkiinnon kohteitaan typeriksi ja lapsellisiksi.
Itse olen syntynyt 80-luvulla ja vietin todella paljon aikaa molempien mummin kanssa. Lisäksi täti kävi meitä paljon hoitamassa. Vanhempani reissasivat keskenään ulkomailla ja viettivät aikuisten aikaa.
Kun omat lapseni syntyivät, niin huomasin ettei omia vanhempiani kiinnostanut yhtään olla lasteni kanssa. He olivat silloin vielä työelämässä, mutta jäivät eläkkeelle molemmat 70-vuotiaina, kun omat lapseni olivat jo kouluikäisiä. Asuimme noin 3 km päässä mutta tapasimme noin 4 kertaa vuodessa. Koska muita tukiverkkoja ei ole, olemme aina kolmistaan lasten kanssa. Nytkin lapsilla alkoi syysloma, mutta mulla ei ole lomaa. Tarkoittaa että lapset nukkuvat ja katsovat puhelinta koko loman kun mä käyn töissä. Kumpikin ovat erityislapsia, joten he tarvitsevat paljon aikuisen tukea ja vahtimista jos poistuvat kotoa.