Sanon ihan alkuun, että ei, en ajattele että isovanhempien pitäisi olla ilmaisia lastenhoitoautomaatteja. Mutta en ymmärrä tätä nykyistä isovanhempisukupolvea, joka ei halua edes nähdä lapsenlapsiaan.

Tuttavapiirissä on lukuisia esimerkkejä. Mummot ja papat eivät halua hoitaa lastensa lapsia, eivätkä halua näitä edes kylään. Yhteiset lomamatkat ovat täysin poissuljettuja, samoin mökkeilyt.

Tätä se on meidänkin perheessä. Oma äitini oli sairas, eikä siksi jaksanut nähdä lapsenlapsiaan. Sitten sairaus vei hänet, ja lapsenlapset eivät enää edes muista koko ihmistä, tapaamisia kun oli niin harvoin. Tämä on ikävää tuuria mutta ymmärrettävää totta kai – ei voi odottaa että oikeasti sairas jaksaisi.

Entäs sitten terveet mummot ja papat? Puolison vanhempia ei vain kiinnosta. He eivät koskaan käy meillä kylässä. Eivät pääse, kun on heillä on koira. Kyllä, tämä on se syy: koiran luota ei voi lähteä lapsen perhettä tapaamaan! Meitä ei kutsuta kylään, eikä oikein tupatakaan viitsi.

Mökki on heidän, joten he saavat päättää käytöstä tietenkin. Mutta kesälomien aikaan kun he ovat siellä, he haluavat olla monta viikkoa keskenään. Lapsen perhe ei sovi tähän kuvioon, lapsenlapset häiritsevät ja heistä on vaivaa. Menee loma piloille, jos lapsia pyörii jaloissa pitkän viikonlopun. Mitä siitä että viikkoja ilman lapsia jää vaikka kuinka monta. Matkoille olemme kysyneet heitä lähtemään mukaamme, mutta eivät he halua. Ja on se koirakin, eivät he minnekään pääse.

Siinä siis vierailut. Lastenhoito ei tietenkään käy. Joskus hyvin harvoin mummo on katsonut hetken heitä, mutta tähän täytyy olla todella hyvä syy. Se, että vanhemmat haluaisivat keskenään kaksin ulos, se ei kelpaa. Ei siis bilettämään vaan ihan syömään ja vaikka elokuviin, mutta se ei käy. Turhuuksia!

Mummo sanoo että lasten hoitaminen on liian raskasta. Oma kokemus raskaus tietysti aina on, ei siihen voi toiset sanoa että eipäs. Mutta jos lapset nukkuvat läpi yön, syövät nirsoilematta kaikkea, käyvät itse vessassa ja viihtyvät omissa leikeissään, on vaikea ymmärtää miksi se on niin raskasta pari kertaa vuodessa pari tuntia kerrallaan?

Kyseessä on kuitenkin omat lapsenlapset! Luulisi että heitä olisi kiva nähdä ja viettää aikaa yhdessä! Lapsista olisi kiva tuntea isovanhemmat, ja lapsien luulisi ilahduttavan mummoa ja pappaa. Mutta ei.

Ehkä ymmärrän sitten jos itse saan lapsenlapsia ja olen niin väsynyt ja ehkä sairas, että muutama tapaaminen vuodessa on liikaa. Mutta vielä en. Nyt tämä surettaa, ihan kaikkien osapuolten kannalta.

Nimim. Ei väkisin

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

12 vastausta artikkeliin “Miksi mummoa ja pappaa ei kiinnosta?”

  • Eteenpäin kahlaten sanoo:

    No. Kärsitty asiasta 24 vuotta. Vanhin lapsi siis tuon ikäinen nyt. Omat vanhempani siis eronneet ja puolisoni vanhemmat myös, silloin kun siis itse olimme lapsia. Miten lie sattuikaan näin mutta oma isäni ei käynyt syntymäpäivillään, rippijuhlissani, häissäni saati kummankaan lapseni ristiäisissä, syntymäpäivillä, valmistujaisissa tai edes katsomassa lapseni ostamaa omaa ensi asuntoa. No tuosta voi jo arvata ettei ole kiinnostanut tutustua lapsiini saati ottaa heitä tietenkään hoitoon edes hetkeksi, yökylään, lomamatkoilla tai todellakaan käydä vaikka koulun joulujuhlissa tai harrastuksissa. Kutsuvat kyllä omille synttäreillensä.
    Surullisinta tässä on ollut, kun sattui sitten kolme muutakin samanlaista isovangempaa. Nyt lapset ovat aikuisia ja isovanhemmista kaksi jo edesmennyttä. Itse en edes odota, että lapseni kävisivät katsomassa isovanhempiaan tai soittelisivat heidän kuulumisiaan. Mielestäni lapseni ovat menettäneet paljon, itselläni oli ihanat isovanhemmat elämässäni ja siksi ei voi ymmärtääkkään mite se seuraava sukupolvi kasvoi tuommoiseksi.

  • Mammat ja pappat, elämän tärkeä osa sanoo:

    Äitini sanoi minulle kun olin n. 8 v, että jokainen hoitaa omat lapsensa. En täten ole koskaan olettanutkaan, että hän olisi lapsieni kanssa missään tekemisissä. Itse olin kaikki kesät isovanhempien luona, kuten suurimman osan viikonlopuistakin, joten mitenköhän se äidin osuus menikään näissä hoitamisissa. No, oli siinä arjessa varmaan pyörittämistä, mutta ei hän meitä hoitanut todellakaan vaan sai hirvittävästi apuja isovanhemmista.
    Esikoistani äitini ehti käydä katsomassa muutaman kerran ja jopa tuli ristiäisiin. Toisen lapseni ristiäisiin hän ei ehtinyt ja näki hänet vasta vähän yli vuoden ikäisenä ensimmäisen kerran. Hän ei tykännyt toisesta lapsestani, joten kun lapset tulivat tarpeeksi vanhoiksi ymmärtääkseen tämän erottelun, en ole ehtinyt itse järjestää aikaa lapsille isovanhemmiltani. Molemmat lapseni ovat aivan ihania ja en halua heidän kuulevan oman isovanhemman erottelua.
    Äidin naapuri hoitaa lapsenlapsiaan ja lapset ovat siellä yökyläilemässä. Kerran äitini soitti, josko saisi meidän lapset yökylään. Ei oltu nähty muutamaan vuoteen. Totesin, että ei meidän lapset ole mitään leluja joita voi sitten esitellä naapurin tädille ja eivät meidän lapset edes tunne äitiäni eli en päästä vieraan luo yökylään pieniä lapsia. Siihen tyssäsi meidän yritykset antaa lapsille samat kokemukset kuin mitä meillä vanhemmilla on. Käymme lasten kanssa katsomassa vielä elossa olevaa rakasta isän isääni eivätkä lapset jaksa melkein 100 v kanssa keskustella, kun vanhat ihmiset on niin tylsiä. Tässä käy niin, ettei ole kuin maahanmuuttajia hoitamassa meitä, kun olemme vanhoja, sillä lapset eivät saa sitä normaalia kokemusta isovanhemmista ja vanhuus on tylsää.

  • ,mk.lessu sanoo:

    Olen 3 lapsen äiti ja kaikilla lapsillani on3 lasta ikä haitari22 ja2 ,,Työssä ollessani en voinu paljon osallistua hoitoihin koitin aina vapaapäivinä pitää yhteyttä ..Nyt on aikaa paremmin mutta välimatka 340km..tuo omat haasteet kun ikä painaa eikä jaksa aina lähteä ..Skypellä pidetään yhteyttä ,,Ja lomilla pyydetään käymään luonamme..Lapset ovat niin hetken pieniä ,,Tässä meidän perheessä se ainaki huomaa ..Koitamme mieheni kanssa olla kyllä tukena minkä voimme ..Menemme kun pyydetään mielellämme.

  • Kyllästynyt sanoo:

    Ihanaa vertaistukea ja hienoa että tästä puhutaan!! On tekopyhää sanoa että ”Jokainen hoitakoot omat lapsensa” varsinkin kun monet isovanhemmat on hoidattaneet omat lapsensa muilla. Lapset viettivät kesät mummolassa jne. Isovanhempien itsekkyys tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle ja se pitäisi jo tajuta, lapsiperheet on burn outissa ja töiden ja perheen yhdistäminen on joillekkin tosi vaikeaa. Asiasta pitäisi puhua enemmän! Itseäni eniten harmittaa ja sattuu se ettei lapset tule kokemaan ns.mummolaa tai saa vanhemmalta sukupolvelta enää elämänohjeita, muistelua jne. Noh, ei ne lapset jotka ei omia isovanhempia tunne niistä paljoa välitäkkään, virukoot sitten yksin hoitokodissa. Ei voi sanoa että vanhemmat hoiti meidät koska monen kokemus on se että isovanhemmat hoisivat meidät. Suurten ikäluokkien itsekkyys on ihan omaa luokkaansa. Itselle mummot oli todella tärkeät ja heitä käyn viimeiseen asti tapaamassa, omat lapset ei pääse tälläisestä siteestä nauttimaan.

  • varamummo sanoo:

    On varmasti myös sellaisia pariskuntia tai yksinäisiä iäkkäämpiä ihmisiä jotka mielellään hoitaisivat tai viettäisivät aikaa lastenlasten kanssa mutta joko heillä ei ole sellaisia tai he asuvat kaukana. Olisiko tahoa jonka kautta nämä voisivat kohdata? Parhaimmillaanhan tällaisesta olisi tuloksena kummakin osapuolen elämää ilahduttava asia.

  • Hemppis sanoo:

    Meillä isovanhemmat osallistuivat lastenlasten elämään, ottivat hoitoon ja sitä rataa kunnes miehen sisko sai lapsen. Sen jälkeen on isovanhempien osallistuminen ja kiinnostus meidän lapsia kohtaan ollut hieman nihkeää. Yhteiseen whatsupp ryhmään tulee kyllä kuvia anopista ja miehen siskon lapsesta samalla kun esikoinen kyselee miksei mummu&pappa käy meillä. Toki olisimme ”tervetulleita” käymään kylässä, mutta se on liian raskasta kun pienempi sekoittaa mummun tavaroita ja koskee kaikkeen mihin ei saisi. Kaiken huippu oli kun anoppi tokaisi että kolmatta ette sitten tee, he eivät hoida kolmea kerralla. No heillä ei edes kaksi ole ollut samaan aikaan hoidossa meiltä.

    Nyt kun tarvitsisi apua silloin tällöin lastenhoitoon niin sitä ei heru kun mihen siskon lapsi sitä ja tätä. Ärsyttää kuinka eriarvoiseeen asemaan he lapsenlapsensa asettavat. Jos sama meininki jatkuu niin epäilen ettei meidän lapset isompana halua edes käydä heillä kylässä. Mutta elämä on…

  • Happamia, sanoi kettu sanoo:

    Kiireiset eläkeläiset ovat nykyään ihan vitsi. Oma äitini suorastaan morkkaa tuttaviaan ja sukulaisiaan, jotka osallistuvat lastensa elämään. Hän on ”lapsensa hoitanut”, ja onkin toki elänyt yksinhuoltajana raskaita vaiheita. Sekä hän että puolison vanhemmat asuvat kaukana; kaikki ovat eläkkeellä, mutta 300 km matkaa ei ehdi taittaa kuin n. kerran vuodessa. Hoitavat kyllä, jos lapset tuodaan vuoren luo, mutta se ei ruuhkavuosien arjessa paljon auttanut.

    Hammasta purren rämmittiin keskenämme pikkulapsiajat vieraalla paikkakunnalla, kodin ja työn ristipaineissa. On ollut aika raskasta kuunnella kavereiden valitusta siitä, kun vanhemmat tuppautuvat avuksi monta kertaa viikossa. Meidän perheen motto on aina ollut ”Jokainen on oman onnensa seppä” ja se onkin viety aika pitkälle.

  • Samaa ihmetellen sanoo:

    Kahden vanhemman lapseni mummo kyllä antaa kaikkien ymmärtää olevansa kovastikin lasten elämässä pätien, mutta vaikka asuukin reilun kilometrin päässä, ei lapsia huvita käydä kylässä. Koska vaikka mummo pyytäisikin käymään, on syy vain tuo että saisi brassailla. Lasten siellä ollessa hän hommailee omiaan ja lapset on koristeena sohvalla kun mitään ei voi siellä tehdä. Ei puhettakaan että mummo tekisi mitään lasten kanssa.
    Uudet appivanhempani asuvat ulkomailla ja heidän kiinnostuksensa nyt vauvaikäistä pojanpoikaansa kohtaan loppui siihen,kun kielsimme vauvan valokuvien julkaisut facebookissa sadoille meille tuntemattomille ihmisille, ja kun emme kasvatakaan heidän oppien mukaan. Emme ole enää tekemisissäkään.
    En vain voi ymmärtää heitä.
    Onneksi omat vanhempani ovat satasella lastenlastensa elämässä mukana, tekevät ja touhuavat lasten kanssa, lomilla kutsuvat yökylään ja kesällä ottavat mukaan kotimaanmatkailureissuilleen ja ovat muutenkin perinteisiä opettavia ja läsnäolevia isovanhempia. Siitä olen kiitollinen!

  • Keittiössä lapsen yo-juhlissakin. ..apuna lapsen tyttöystävä!!! sanoo:

    Tuttua tekstiä. Ei auta jäädä surkuttelemaan heitä vaikka niin surullista onkin. Itse olen päättänyt antaa rakkauden näkyä, tuntua ja kuulua jos joskus minua lapsenlspsilla siunataan.

  • Miuski sanoo:

    Ihanaa vertaistukea! Olen luullut, että omat vanhempani ovat ainoat tämmöiset! Tosin äitini ilmoitti jo ollessani teini-ikäinen, että kun lapseni ovat tulossa kylään ”on mummulla vaalea nahkasohva ja migreeni”. En siis ikinä olettanutkaan apua saavani. Mutta silti on äärimmäisen loukkaavaa, kun lasteni asiat eivät kiinnosta. Emme ole tervetulleita kylään. Välimatkaa on parisataa kilometriä ja meilläkin omat harrastukset. Emme siis ole joka viikonloppu ovea raapimassa. Meitä ei kutsuta ja kun ilmoitamme olevamme tulossa, on omia menoja juuri sinä viikonloppuna tosi paljon. Vanhempani eivät ole tulleet edes lasten rippijuhliin. Ymmärrän, et tuppautuvat isovanhemmat ovat rasittavia, mutta tosi kurjaa tämäkin on. Lapseni eivät tunne minun vanhempiani ollenkaan. Kohta vanhemmillani ikää on jo niin paljon, että oma liikkuminen alkaa olla työläämpää. Ehkä silloin lapsenlapset jo kiinnostaisivat. Valitettavasti eivät he taida löytää aikaa vieraille ihmisille.

  • Cherbourg sanoo:

    Vähän samanlaisia kokemuksia… Puolison vanhemmat käyvät pari kertaa vuodessa. Omat lomat menevät vaunulla tai aurinkomatkoilla. Puolison isä on jopa eläkkeellä, mutta eivät voi tulla jouluksi kylään koiran vuoksi. Isälläni on uusi avopuoliso ja sitä myötä käynnit harventuneet. Oma äitini sentään käy säännöllisesti ja jopa viettää lomansa niin, että on suurimman osan niistä lastenlasten kanssa.