Onko teilläkin sellainen ongelma, että kun lapset pääsevät mummolaan, eivät karkkipäivät tai sokerikiellot enää pidä paikkaansa?

Mummolassa saa yleensä olla rennommin, ja rentouteen liittyy esimerkiksi se, että mummon luona jäätelö tai pulla on välipala, karkkia saa kun haluaa ja jälkkäri tarjoillaan tuplana.

Jos mummolavisiitit eivät ole kovin tiuhoja eikä lapsilla ole mitään terveysongelmia, harmitontahan se on. Silti monia vanhempia rassaa se, että mummo ahtaa lapsen täyteen sokeria. Ja osaavathan isoisätkin tietysti hemmotella lapsenlapsia herkuilla.

Vanhemmat ajattelevat lasten parasta, ja harmistuvat sokerikuorruttamisesta siksi. Mutta niin ajattelevat mummotkin!

Itse asiassa lastenlasten kyllästäminen sokerilla on biologinen juttu. Se pohjaa nimittäin siihen, että mummot ovat turvanneet sukunsa säilymisen ruokkimalla lapsenlapsiaan. Eikös olekin jännää!

Tästä on kyse:

Muun muassa antropologi Kristen Hawkes on tutkinut nykyisen Tansanian alueella elävää Hazda-heimoa. Kyseessä on metsästäjä-keräilijäheimo, jota on tutkittu jo yli 60 vuoden ajan. Uskotaan, että heidän elintapansa on samanlainen kuin esivanhemmillamme oli jo tuhansia vuosia sitten. Heimoa tutkimalla uskotaan siis voitavan selvittää, millaista ihmisten elämä on alkuaan ollut.

Hawkesin tutkimuksissa selvisi, että metsästävät miehet saivat hyvin harvoin isoa saalista. Onnistumisprosentti oli 3.4%. Näin ollen heimo ei selviytyisi, jos he olisivat pelkästään metsästäjien tuottaman ruoan varassa.

Tutkimusten perusteella suurimman osan ravinnosta hankkivat keräilemällä heimon nuoret, sekä mummot.


Ylin kuva Marco Albuquerque.

Heimoa seuraamalla on myös havaittu, että kun hedelmällisessä iässä olevat naiset saivat toisen lapsen, ensimmäisestä huolehtiminen siirtyi enemmän mummon vastuulle. Kun äidin tuli ruokkia vastasyntynyttä rintamaidolla, mummo vastasi siitä, että myös vanhempi lapsi sai syödäkseen. Äidin ja mummon ruoan keräämiseen käyttämä aika vaihteli sen mukaan, missä vaiheessa rintaruokintaa äiti oli. Kun ruokaa tarvittiin enemmän, mummo hankki sitä.

Ei siis ole mikään ihme, että mummo haluaa ruokkia lapsenlapsia jatkuvasti vieläkin! Eikä siitä tosiaan pidä syyttää mummoja: evoluutio on kehittänyt mummot sellaisiksi, että he haluavat turvata lastenlasten eloonjäämisen. He eivä mahda sille mitään – ja ilman mummoja ihmislaji ei ehkä olisi edes selviytynyt!

Samat tutkimukset selittävät muuten myös nuorison karkkihimoa: hekin olivat tärkeässä roolissa ruoan hankinnan kannalta, joten ei ihme, että heillä on pettämätön karkkivainu! Selitys saatiin myös sille, että miksi nuoriso valvoo pitkin öitä ja mummot heräävät aikaisin: heimon ei nimittäin turvallisuussyistä kannata nukkua samaan aikaan, tai voi tulla peto ja syödä. Kun eri ikäisillä heimon jäsenillä on erilaiset unirytmit, joku on aina valveilla.

Entä jos ei ollut mummoa? Silloin äitiä auttamaan ja lapsia ruokkimaan tuli sisarus, täti tai ystävä. Ihminen on siitä jännä laji, että se huolehtii myös muiden jälkeläisistä, ei ainoastaan omistaan. Antropologit sanovat sitä eloonjäämisvietiksi, mutta me muut ihan vaan rakkaudeksi!

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Tästä syystä mummo ahtaa lapsen täyteen herkkuja!”

  • HuonoMummoKo sanoo:

    Täällä yks mummo sekä jo onnellinen isomummokin. Ikinä en ole ahtanut (voi melkeinpä sanoa ”antanut”) lapsenlapsilleni karkkeja tmv, olen yrittänyt puhua ns normaalin kotiruoan hyvistä puolista ja olla itse esimerkkinä. Jota taas lasten vanhemmat eivät aina oikein tahtoneet ymmärtää. Karkkipäivinä heillä sai syödä makeaa miten paljon tahansa.
    Itse aikoinaan nuorena äitinä päätin ettei meille tule karkkipäivää, karkkia tmv voi syödä viikon varrella muutaman, ei pussillista. Ajattelin, että näin ei karkeista tule houkuttelevaa kiellettyä hedelmää ja luulen että siksi ei omilla lapsillani ollut karkkihimoa.
    Mutta jokainen elää tavallaan ja kasvattaa omat lapsensa kuten parhaaksi näkee. Virheitä ollaan kaikki tehty ja onneksi tehdään edelleen – niistähän sitä oppii. Vanhan sananparren mukaan: yritetään pitää kohtuu kaikessa.
    Ja toivon todella, että me mummot osaisimme kunnioittaa lastenlastemme vanhempien toiveita ja pitää kiinni yhteisistä pelisäännöistä.
    Hauskasti oli blogin pitäjä kuitenkin juttunsa kirjoittanut, myös historiaa asian tiimoilta.
    Hyviä kesäpäiviä toivotellen, Huono-mummo-iso