Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Anopin on erittäin vaikeaa kunnioittaa minua. Ollaan oltu miehen kanssa ensi vuonna 10 vuotta yhdessä, ollaan naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Eli meillä on se oma perhe-elämä. Silti tuntuu ettei minua hyväksytä tähän yhtälöön ja aina kun on mahdollisuus niin ”kävellään yli”. Yhteisestä omaisuudestammekin puhutaan kuin olisi vain miehen – ”on se Jaska vaan ostanu niin hienon talon” jne, vaikka tasan tarkkaan tietävät, että yhteisiä hankintoja ovat.

Jo mennessämme naimisiin kävi tapahtuma jota en vain pysty unohtamaan vaikka kuinka yritän. Halusin, että vieraat näkevät minut ensimmäisen kerran astellessani alttarille isäni kanssa ja ainoa ohje jonka annoin oli ettei kukaan saa tulla tilaan jossa odottelen. Tämän sanoin suoraan anopille kyseisessä tilassa ja 5-10min myöhemmin hän paukahtaa sisään ovesta ohjaten sinne noin 20 juhlavierasta. Jopa palkkaamamme valokuvaaja oli varsin hämillään tapahtuneesta ja itselle kiehahti kivat vihat päälle juuri ennen vihkimistä. Se oli se yksi ainoa sääntö minkä esitin häihin liittyen ja sitäkään ei voitu kunnioittaa. Onneksi sain häiden ajaksi ajatukset ohjattua muualle, mutta muisto törkeästä käytöksestä on painautunut mieleen aika kunnolla.

Molempien lasten nimiäisissä on myös ollut töykeää käytöstä. Viime kerralla anoppi keskeytti puheeni varmaan arviolta 10 kertaa omalla ”tärkeällä” höpötyksellään. Inhottavaa, kun on miettinyt puhetta ja koittaa muistaa sen juhlaväen edessä, ja samalla toinen kokee että on jotenkin ok jatkuvasti keskeyttää.

Tänä syksynä omalla äidilläni ilmeni vakavia terveydellisiä ongelmia, joista olen ollut aika tunteellinen. Appivanhemmat olivat meillä kylässä ja avasin asiaa heille. Itsellä tuli itku kertoessani, kun on niin herkkä aihe. Edes tähän en saanut mitään reaktiota. Ei mitään empatiaa – vaikka muutama sana takaisin tai halaus tms olisi kelvannut, ihan mitä vaan mitä normaalisti tarjotaan, kun toinen herkistyy. Tai siis yksi reaktio anopilta tuli – hän kun istui viereisellä tuolilla, niin kun minulta tuli itku hän nousi ylös ja istahti kauemmas. Mieheni vielä erikseen tuli paikalle nenäliinan kanssa ja sanoi äidillensä, että on nyt ollut vähän rankka syksy. Silti sieltä ei tullut yhtään mitään kommenttia. Tuli vain olo, että tästä voi varmaan tulkita melko suoraan kuinka paljon minua arvostetaan miniänä. Siivosin sitten pöytää ja vähän ajan päästä tokaisin anopille ”anteeksi, että nyt lannistin tunnelmaa”, takaisin tuli vain ”ei se mitään”. Olin tosi hämilläni tästä.Tilaa uutiskirje tästä

Viimeisimpänä ja tuoreimpana on nyt ollut taas yhdet juhlat jotka olen järjestämässä. Kyseessä mieheni syntymäpäiväjuhlat (täyttää pyöreitä), joten olisin aika kauhea ihminen ellen kutsuisi appivanhempia ja tottakai haluan pitää heidät varsinkin lasteni elämässä käytöksestä huolimatta. Suunnittelin siis juhlaa ravintolassa pienellä porukalla (reilu 20 henkeä). Varasin oman kabinetin ja tilasin juhlaväelle yhteisen menun ja viinit etukäteen. Saataisiin viettää rento ilta rakkaimpien kanssa. Ainoa asia jota olen juhlien järjestäjänä ilmoittanut oli ,että haluan asian pysyvän yllätyksenä miehelleni. Juhlat kun on osa lahjaani hänelle. Tästä olen ilmoittanut kutsujen yhteydessä, erikseen viesteissä sekä yhteisessä whatsapp-ryhmässä – ”kyseessä yllätysjuhlat, ei saa kertoa miehelleni”. Ja aluksi kaikki kuittasikin, että se sopii. No nyt kun mieheni alkoi itse pohtimaan pitäisikö hankkia tarjottavaa ja kutsua sukua kahville viikonloppuna, niin minäpä laitoin heti varoituksena viestiä juhlaväelle asiasta ja pyysin keksimään tekosyyn jos kahvittelukutsu tulee (mies ei sitten turhaan ostaisi kakkuja yms meille kotiin). Oikea syntymäpäivä on viikolla, joten sinäänsä olisi helppo sanoa ettei ole tajunnut varata viikonloppua mahdollisille synttärijuhlille.

Yllätys, yllätys, ongelmaksi tuli taas anoppi, joka suoraan ilmoitti ettei aio valehdella pojalleen ja hän kokee että juhlista tulee kertoa etukäteen. Olin taas ihan puulla päähän lyöty. Minä aloin suunnittelemaan yllätysjuhlia monta viikkoa sitten, toimin järjestäjänä, maksan ravintolan, kutsun heidät mukaan ja olen monta kertaa varmistanut että kaikki ymmärtävät pitää asian salassa, niin nyt anoppi ilmoitti suoraan ettei kykene siihen. Tuntuu että olen jatkuvasti hänelle joku ovimatto ja on kiva keksiä uusia keinoja miten minun yli voisi kävellä. Inhottaa ja itkettää. Koska en halua, että anoppi menee kertomaan kaiken miehelleni, niin minun oli siis pakko itse sanoa kotona että olen järkkäämässä jotain sinä viikonloppuna, en kerro enempää ja mies ei nyt saa kutsua ketään silloin meille. Joo, ei tarvinnut paljastaa kaikkea, mutta olen vaan tosi vihainen kun halusin, että koko asia olisi ollut täysi yllätys. Eipä ole enää, koska kyllähän mies tossa arvailee, että jotain juhlaa tulossa. Miehen siskon kanssa juttelin asiasta ja hänkin ymmärsi harmitukseni, eikä tajunnut miksi yllätystä ei olisi voinut äitinsä puolesta pitää.

Alan vaan olemaan aika loppu tähän. Joka kerta kun perheessämme on joku tärkeämpi tapahtuma, niin halutaan sabotoida.
Tämän syksyn täysi empatian puutos koskien äitini terveyttä ja nyt viimeisin yllätyksen pilaaminen oli jotenkin liikaa. En vaan ymmärrä miksi pitää olla niin kylmä. Näiden tärkeiden juhlien lisäksi kun ihan arjessakin on pieniä piikkejä jatkuvasti. (Ja appiukkokin tosin osaa myös. Hän on muunmuassa käynyt asunnossamme vara-avaimella ilman lupaa yms. Nykyään heillä ei ole avaimia.)

Vinkkejä/vertaistukea? Ja minulle vaihtoehto ei ole poistaa kyseistä henkilöä elämästämme, koska haluan pitää miehen vanhemmat ja lasten isovanhemmat läheisinä.”

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 24 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

24 vastausta artikkeliin “Anoppini sabotoi perheemme elämää”

  • Mummeli sanoo:

    No kyllähän miehesi pitäisi sanoa äidilleen suoraan nuo asiat, se on miehesi puolelta myös sinun arvostamista. Tai sitten sanot itse. Teillä on yhteisiä hetkiä ja juhlia tulossa, on ikävää jännittää niitä etukäteen joka kerta. Kerran se anoppia kirpaisee mutta syystäkin.

  • Anopille myrkkyä sanoo:

    Haistata paskat tuollaisille kusipäille ja välit ikuisesti poikki!

  • Sirkka sanoo:

    Minun anoppi oli rakentanut elämänsä poikansa varaan Ei ollut koskaan omaa rahaa kun ei viitsinyt mennä töihin Rivouksia sain osakseni Vieläkin miehen veljet käy haukkumassa Eivät pyydä koskaan kylään eikä juhliin Heillä on näköjään oma oikeus tulla meille rähjäämään

  • Nimetön sanoo:

    Minun anoppi oli rakentanut elämänsä poikansa varaan Ei ollut koskaan omaa rahaa kun ei viitsinyt mennä töihin Rivouksia sain osakseni Vieläkin miehen veljet käy haukkumassa Eivät pyydä koskaan kylään eikä juhliin Heillä on näköjään oma oikeus tulla meille rähjäämään

  • Elämme juuri sellaisessa suhteessa, kuin itse uskomme itsemme ansaitsevan. sanoo:

    Ihan oli, niinkuin olis omaa menneisyyttä lukenut. Tosin minun ex anoppini ja lasteni isoäiti pyöritti poikansa päätä noiden kaikkien vastaavien tekojen lisäksi niin, että miehestäni kuoriutui hyvin väkivaltainen äidin napanuorassa roikkuva selkäänpuukottaja puoliso. Yhdessä sitä sitten kieroiltiinkin selkäni takana joka käänteessä ja kun menetin yllättäin pikkuveljeni, oli anopin suhtautuminen kuin jäätä. 15 sitä helvettiä kestin ja 18 vuotta on kestänyt terapiat ja sairaalahoidot, kun lopulta psyykeeni ei enää kestänyt. Tämä oli heille hyvin mieleen ja nyt ollaan sitten saatu jo yksi kolmesta lapsestamme käännettyä minua vastaan, koska ”minähän olen se hullu.” Nämä kaksi kusipäätä ex mies ja ex anoppi miettii edelleenkin kuinka kostaa minulle sen, että otin väkivaltaisesta miehestäni eron liki 20 vuotta sitten. Ei ole mitään merkitystä silläkään, että ex mies on ollut uudelleen naimisissakin jo yli 10 vuotta. Minua vahditaan edelleen ja lastemme elämätkin ollaan valmiita tuhoamaan, kunhan vain kosto elää. Kenellekään en toivo narsisti anoppia ja narsisti puolisoa. Pelkään lastemme puolesta ihan koko ajan ja kiroan itseäni, kun olen mennyt tekemään lapset tuollaisen sekopään kanssa, joka ajattelee joka asiassa ainoastaan itseään. Mutta yhdestä asiasta olen nykyään täysin varma. Tänä päivänä kaikkien näiden kokemusten jälkeen olen vahvempi kuin kukaan mieheni suvussa, eikä yksikään heistä koskaan kykene enää sitä vahvuutta minulta viemään, koska olen oppinut kulkemaan kokoajan muutaman askeleen heidän edellään, vaikka heillä ei siitä mitään käsitystä olekaan. Sinulle haluan sanoa, että mieti tarkkaan kuinka kauan olet valmis elämään huonossa suhteessa ja miksi?. Olet esikuva lapsillenne, joten mieti sitäkin, mitä haluat lastesi oppivan. Voimia sinulle ja rohkeutta hyviin päätöksiin tulevaisuudessa.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Kannattaa asettaa selvät rajat, ja miettiä etukäteen, mitkä seuraukset anopille tulee rajojen ylittämisestä. Esim. häissä olisi voinut suoraan todeta sisäänpyrkivälle laumalle, että välittömästi ulos tai häät perutaan. Synttäreiden suhteen anopille voi kertoa, että jos menet yllätyksen pilaamaan, voit olla varma, ettei jatkossa yllätyksistä kerrota hänellekään, vaan vasta sen jälkeen kun yllätysbileet on jo pidetty. Juorukellolle kun ei kukaan halua kertoa mitään.

  • Jorgensonsen sanoo:

    Mulla on anoppi, jolla on paljon samanlaisia piirteitä kuin aloittajalla. Ihan kaikkea ei minunkaan ole pakko sietää. Välit ovat olleet jo vuosia poikki. Ainoa asia mikä kaduttaa on se, että en pistänyt välejä katkolle jo paljon varhaisemmassa vaiheessa.

    Miksi haluat tuollaisen ihmisen lastesi elämään? On joo mummu, mutta mummusta voi olla lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä/iloa.

  • Henna sanoo:

    Ei kannata hirveästi miettiä appivanhempien motiiveja, varmaan heidän persoonastaan/elämäntilanteestaan johtuvia. He eivät muutu.

    Kannattaa suosia teknisiä ratkaisuja.
    Mitä jos järjestäisit juhlat erikseen muille ja appivanhemmat kutsuisit kahville, jossa vaan lähipiiri, joka tuntee tilanteen. Tämä lähipiirihän voi ilman appivanhempia osallistua myös muihin juhliin. Asianhan voi rehellisesti ilmoittaa, ettälähipiirille on oma kahvitus.
    Surullista, että hankalia anoppeja piisaa. Oma edesmennyt anoppini oli sydämellinen ja avoin, ei kritisoinut mitään ja oli tärkeä ystäväni. Kaipaan häntä vieläkin. Olette huonojen anoppien myötä menettäneet paljon.

  • Liisa sanoo:

    Jätä anoppi kutsumatta,ite olen kokenut aikoinaan samaa,minulta pilasi kaikki joulut. jos miehesi ei tätä ymmärrä,olkoon ymmärtämättä.Ajattele itseäsi,olet sen verran arvokas,että älä enää anna kävellä yli,kyllä tuossa on jo niin liikaa,jotku anopit on tuollaisia,omille lapsille sanonut en ikinä tule tejän jouluja pilamaan. teillä on oma elämä.

  • Anopiton Anni sanoo:

    En ole tekemisissä ollenkaan anopin kanssa. Vuosikausia siitä, kun viimeksi mitään kuullutkaan hänestä. Lapsenlapset eivät tunne lainkaan.
    Taustalla tosin himppasen isommat asiat kuin tökerö tai tunnetaidoton käytös.
    Mutta että kyllä näinkin voi toimia. Ei ole mitään määräävää listaa ihmisistä, kenen kanssa on oltava tekemisissä.
    Puolisoni ja äitinsä välit katkesivat jo ennen päätöstäni, mikä osaltaan helpotti omaani.

  • JK sanoo:

    Kirjoituksesi kolahti minuun kovasti. Olen ollut ihan vastaavassa tilanteessa. Tosin minun tarinani myrkyllinen, narsistinen henkilö on appiukkoni. Kuvailemasi tilanteet ovat selkeää osoitusta siitä, että anoppisi ei kunnioita sinun ja perheesi rajoja ja yrittää painaa sinua alaspäin. Mainitsemasi piikittely on myöskin selvä varoitusmerkki anopin narsistisesta käytöksestä. Kommenteista päätellen, moni tulkitsee tuollaisen käytöksen törppöilynä ja syyttää sinua herkkänahkaiseksi. Tätä se narsistinen henkilö juuri tavoittelee. Appiukkoni harrasti myös tuollaista, hienovaraista piikittelyä. Sellaista, mistä häntä ei voinut saada kiinni, koska käytös oli helppo naamioida huumoriksi ja syyttää tarvittaessa minua herkkänahkaiseksi tai väitti, että olen ymmärtänyt väärin. Pitkään uskoin itsekin tuon hänen syöttämän gaslighting-manipulaation ja kieltäydyin uskomasta totuutta, koska appiukolla todellakin oli kulissit kunnossa ja näki paljon vaivaa niiden ylläpitoon.
    Nyt on todella tärkeää, että uskot itseäsi ja havaintojasi, vaikka joku muu yrittäisi niitä muuksi selittää. Aseta rajat ja vaadi, että anoppisi myös kunnioittaa niitä. Miehesi on tärkeä saada nyt napanuora kunnolla poikki. Hänen tehtävä on laittaa äitinsä ojennukseen ja puolustaa sinua anopin myrkylliseltä käytökseltä. Jos tämä ei onnistu niin silloin kannattaa miettiä, että onko sittenkin lasten kannalta parempi vaihtoehto, etteivät näe enää tuollaista isovanhempaa. Lapsille on todella haitallista nähdä, että isovanhempi kohtelee heidän omaa äitiään tuolla tavalla ja se on haitallista myös sinulle itsellesi. Tuo on henkistä väkivaltaa. Tuollainen isovanhempi voi kohdistaa väkivaltaansa myös suoraan lapsiin esimerkiksi haukkumalla sinua heille. Eli missään nimessä lapsia ei kannata jättää vartioimatta tuollaisen isovanhemman seuraan. Meillä rakentavat keskustelut eivät auttaneet ja mies ei siinä vaiheessa vielä halunnut myöntää isänsä myrkyllisyyttä, joten tein itseni ja lasten puolesta päätöksen, että emme enää tapaa appiukkoani ollenkaan. Nyt tästä päätöksestä on jo muutama vuosi aikaa ja on ollut kyllä ihan paras ratkaisu, varsinkin lasten kannalta. Mieskään ei ole vanhempiinsa yhteydessä, koska onhan hän ihan läpeensä paha, kun joutui valitsemaan puolen ja päätyikin sitten valitsemaan oman vaimon ja lapset myrkyllisten vanhempiensa sijaan. Valitettavasti anoppi katkaisi meihin välit samalla, mutta ei voi mitään… Olisi ollut liian kova hinta yhdestä mammasta, jos olisi joutunut samalla pitämään yhteyttä narsistipappaan. Onneksi lapsilla on ihania varaisovanhempia, jotka välittävät heistä ihan oikeasti 💜

  • Nimetön sanoo:

    Miksi pitää olla niin kylmä? Ehkä häntä ei vain kiinnosta sinä ja sinun äitisi. Ei kai siinä nyt esittämäänkään tarvitse alkaa? Muutoin kurjaa, jos ette ole samaa mieltä asioista. Kertomasi perusteella ei kuitenkaan kuulosta siltä, että anoppi tahallaan sabotoi mitään, vaan ehkä ennemminkin on vain ajattematon. Tai ei osaa nähdä sinun ajatusmaailmaa ihan niinkuin sinä et osaa nähdä hänen ajatusmaailmaa.

    • Oolalaa sanoo:

      Omasta kokemuksesta väittäisin, että anoppi tekee jatkuvaa kiusaa, koska voi. Ihan ilkeyttään.

    • Helsinkiläinen sanoo:

      Tunnekylmää ymmärtää vain toinen tunnekylmä, muiden mielestä tuollainen on täysin sopimatonta käytöstä.

  • Ninni sanoo:

    Kuvittele, että tuo voisi olla myös oma äitisi – ja isäsi komppaa vieressä. Arvaa laitoinko välit poikki vuosien jälkeen kun en enää jaksanut pyytää, anella ja hermostua? Kyllä. Sekuntiakaan en ole katunut. Kunnioita ja arvosta itseäsi, aseta äkkiä rajat tuollaiselle. Mikäli miehesi ei ymmärrä tai kyseenalaistaa mitä aiot tehdä, on hänet jo vedetty mukaan peliin huomaamattasi. Loppujen lopuksi tulet palamaan loppuun jos et tee selväksi mitä toinen voi tehdä ja mitä ei ihmissuhteessanne.

  • Joo sanoo:

    Tuttua on . Eipä tuohon ole muuta kuin huumoriksi vääntäminen ja hirtehistä sellaista. Pitää nousta sen yläpuolelle. Suoraan pitää sanoa eikä valittaa kun ei ymmärrä, ei hän ymmärrä. Saahan sitä pilata oman elämän jos ei ota härkää sarvista. Pistä jauhot suuhun, ole ovela älä uhri.

  • @.@ sanoo:

    En tiijä ite olisin varmaan niin lapsellinen että joko olisin anoppia kohtaan yhtä törppö tai sulkeutuisin aivan täysin hänen läsnä ollessaan. Jättäytyisin kokonaan pois kaikista tilanteista joissa hän olisi läsnä..kohtelisi häntä kuin ilmaa.

  • Toiset eivät osaa sanoo:

    Minusta tuo kuulostaa enemmän törppöydeltä kuin sabotaasilta, eikä oikein arvostusmittariltakaan. Pikemminkin tunnetaidottomuudelta (varsinkin se, ettei osaa reagoida itkuun). Ajattelemattomuus, pahanakin, on eri asia kuin ilkeys. Oma anoppini oli enimmäkseen ihana (jo edesmennyt), mutta siihenkin mahtui kaikenlaista. Rakkaat (ilman ironiaa) isoäitini olivat myös luku sinänsä (ja tiedän olleeni rakas).

    • Nimetön sanoo:

      Samaa mieltä. AP kuulostaa kyllä turhan herkältä ihmiseltä, joka ottaa asiat henkilökohtaisena hyökkäyksenä häntä kohtaan… Ei siis sillä, ei anopin tarvitsisi olla ajattelematon, mutta jos AP puhuu sabotaasista, niin jää tämän perusteella minun sympatiat saamatta

  • Miniä sanoo:

    Tuo on toki minun mittapuulla kevyttä kauraa, sori!Asuin sen verran monta vuotta anopin kanssa samaa taloutta ja olin todellakin eitoivottu miniä. Hänelle ei juhlapyhä koittanu, ennenkun minulla kierti itku silmässä 😢ja kun hän piti syntymäpäiviä, ei minua ja lapsia kutsuttu,mutta sehän oli vain hyvä juttu😁Ja kyvytön olin mitään tekemään oikein, varsinkaan lapsia kasvattamaan. Silti ajattelin, että lapsilla täytyy olla sukulaiset molemmin puolin ja purin hammasta ja olin enimmäkseen kommentoimatta. Monesti ajattelin nostoo kytkintä, mutta sitten piruuksissani ajattelin, että vielä enemmän v***ttaa, kun jään😈 😁 mieheni oli aina minun ja lasten puolella eikä annettu lasten kärsiä tilanteesta vaan pidettiin kärhämät minimissä ja oon todella onnellinen, että jaksoin, koska lapsillani on hyvät ja läheiset suhteet kummankin sukuun ❤

  • lukija sanoo:

    Miehesi äiti haluaa käytöksellään sitä että hän on tärkeämpi kuin sinä joka olet miehesi puoliso.. Miehesi äiti on poikansa aikoinaan tehnyt.. Mä luulen että syy on tuossa.. Tietty poikien äitejä eli anoppejakin on monenlaisia.. kuten myös miniöitä.. jotkut osaa antaa arvon pojan äidille eli anopilleen.. ja jotkut taas ei.. joissain tapauksissa anoppi ja miniä voivat olla ihan kavereitakin keskenään..

  • Nimetön sanoo:

    Olisko huumorista apua, kun menee jo niin överiksi? Mitä anoppi tykkäisi, jos kääntäisitte nuo tilanteet vitseiksi joille nauraisitte kaikki yhdessä? Tai ainakin sinä ja miehesi?

  • Nimetön sanoo:

    Itselläni asuu anoppi naapurissa ja voin kertoa jos se yhtään lohduttaa että nämä ovat vielä pientä, minkälaista käytöstä anopilta voi olla olemassa. Olen monesti harkinnut jopa eroa sen takia, että olen totaalisen loppu anoppiini. Tsemppiä sinulle.

    • Miniä sanoo:

      Mie asuin anopin kansa samaa taloutta 16,5 vuotta ja voin vakuuttaa, että hammasta sai purra😖 kyllä muisti kaikki juhlapäivät pilata ja tehä selväksi, että oon erittäin epåtoivottu miniä😡 mutta mieheni piti AINA minun ja lasten puolia ja sitä iloa en hänelle antanu, että olisin lähteny paskanheittokilpaan mukaan 🤣