Lähde raivokävelylle
Viha syntyy kehossa ennen kuin siitä tulee ajatus. Kun suutut, hermosto käynnistää stressireaktion: adrenaliinia ja kortisolia erittyy, sydän lyö nopeammin, hengitys kiihtyy ja lihakset jännittyvät. Keho valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan, samalla tavalla kuin esi-isillämme pedon edessä.
Ongelma on, ettei äidin tarvitse paeta karhua. Hänen pitää vastata sähköpostiin, tehdä ruoka ja auttaa läksyissä. Uhka menee ohi, mutta keho on edelleen taisteluvalmiudessa. Ehkä koko ajan?
Tätä kutsutaan keskeneräiseksi stressisykliksi, jonka käsitteen tekivät tunnetuksi Burnout-kirjan kirjoittaneet sisarukset Emily ja Amelia Nagoski. Stressin syy on poissa, mutta stressi on yhä kehossa. Jos sykli jää kesken päivästä toiseen, kertynyt stressi alkaa näkyä väsymyksenä, ärtyneisyytenä ja lopulta uupumuksena.
Stressisyklin saa päätökseen parhaiten liikkumalla. Kun lähdet kävelylle, teet sitä, mihin kehosi on valmistautunut, ja taisteluenergia pääsee purkautumaan. Kuten yksi psykologi asian ilmaisee: kehon tilasta ei voi ajatella itseään ulos, sen läpi pitää liikkua.
Miksi juuri kävely?
- Se on aina saatavilla. Et tarvitse kuntosalia, varusteita etkä lastenvahtia pitkäksi aikaa. Kortteli riittää.
- Vauhti nousee itsestään. Vihaisena kävelee nopeammin, joten saat ilmaisen treenin. Moni huomaa sykkeen laskevan kävelyn jälkeen alemmas kuin ennen lähtöä.
- Rytmi rauhoittaa. Tasainen askellus ja hengitys rauhoittavat hermostoa.
- Saat etäisyyttä. Kun lähdet tilanteesta, et sano mitään, mitä katuisit.
Yksi sudenkuoppa
Raivokävelystä ei ole hyötyä, jos käyt koko matkan ajan riitaa läpi mielessäsi ja hiot täydellistä vastausta. Jokainen kertaus käynnistää stressireaktion uudelleen, ja palaat kotiin vihaisempana kuin lähdit.
Näin raivokävellään
- Päätä ovella, mitä varten lähdet. Purkamaan energiaa, ratkaisemaan ongelmaa vai vain antamaan vihan olla?
- Aloita kehosta. Huomaa ensimmäisten minuuttien aikana kuumuus rinnassa, puristus leuassa ja askeltesi tahti. Sano mielessäsi: olen tosi vihainen. Jo tunteen nimeäminen rauhoittaa.
- Kävele reippaasti. Saat tömistellä.
- Pura jännitys. Ravista nyrkit auki ja pyöritä hartioita. Jos riita alkaa taas pyöriä päässä, laske askeleita.
- Tee raivosoittolista. Aloita vihaisella musiikilla, joka vastaa tunnettasi, ja vaihda rauhallisempaan, kun olet valmis laskeutumaan. Musiikkiterapeuttienkin mukaan tunnetta vastaava musiikki auttaa käsittelemään sitä.
- Pysähdy ennen kuin menet sisään. Hengitä kolme kertaa syvään ja pitkään ulos ja kysy itseltäsi, mitä viha yritti kertoa.
- Päätä, mitä teet. Hoidatko asian nyt selkein ajatuksin, vai jätätkö sen huomiseen?
Hyvätkin äidit raivoavat
Tytöille opetetaan jo pienestä, että suuttuminen on rumaa ja että hyvä nainen nielee kiukkunsa ja hymyilee. Hyvä äiti on aina kärsivällinen.
Psykologien mukaan tunteiden tukahduttaminen on kuin yrittäisi pitää uimalautaa veden alla. Se vie valtavasti voimia, ja kun ote lipsahtaa, et tiedä, mihin suuntaan se lentää.
Viha ei ole luonnevika. Se on tietoa: jokin raja on ylitetty, jokin tarve jää täyttymättä tai kuorma on epäreilu. Äiti, joka tekee loputonta työtä liian vähillä yöunilla, saa olla vihainen.
Ja lapset katsovat. Kun he näkevät äidin sanovan “olen nyt tosi vihainen, käyn kävelyllä” ja palaavan rauhallisempana, he oppivat, että isoista tunteista selviää. Se on paljon parempi oppitunti kuin “äiti on aina ihan ok, kunnes yhtäkkiä ei olekaan”.
Huono äiti raivokävelee
Hyvä äiti nielee kiukkunsa, kunnes se purkautuu väärään aikaan väärään ihmiseen. Huono äiti laittaa lenkkarit jalkaan ja sanoo: “Palaan kun olen ihminen taas.”
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
