Kuinka lopen uupuneeksi ja romahduspisteeseen kotiäitinä oleminen voi naisen viedä? Tämä äiti ajatteli olevansa se lempeä pullantuoksuinen äiti, mutta sitten voimat loppuivat:

”Kun olin 23 ja odotin esikoistani kaikki oli niin ihanaa. Kaikki oli söpöä, siistiä ja parisuhdekin kukoisti. Ah, miten ihanaa, ajattelin kun silittelin masuani. Minähän luulin olevani semmoinen pullantuoksuinen äiti joka on leikkareilla suosittu juttukaveri ja ahkera lapsen kanssa harrastaja. Oikea super mutsi. Tekisin itse kaiken, koti olisi tip top ja meiniki rennon lempeä mutta johdonmukainen. Minähän olen erikoistunut ihan työksenikin lapsien hoitoon.

Pilvilinnani sortui kun lapsi oli n. 4kk eikä nukkunut. Arki oli yökkärissä vaeltelua, masennusta, itkua ja loputonta tekemisen kaipuuta. Töihin kun palasin niin oho, taas raskaana. En kannata abortteja joten päättelin että näin sen on sitten mentävä.

Toinen lapsi olikin ihan taivaan lahja. Aina iloinen, hyvin nukkuva ja syövä pikku ilopilleri. Esikoinen on uhmaraivarit joka asiasta saava duracellpupu jonka energiaa en osaa käsitellä mitenkään. Parisuhde on rapistunut seksittömäksi telkkarin tuijotteluksi, koti on kuin pommin jäljiltä, leikkareilla kukaan ei edes puhu meille ja harrastaisinko lapsen kanssa… En ikinä.

Valmisruoka on taivaan lahja ja kyllä, minä pistän vielä yhden DVD:n Palikoita sulle muru, kai niitä voi 4 päivässä kuunnella kun noin tanssittaa.


Ylin kuva Nicole Mason.

Minäkään en ole niin lempeä kuin luulin. Huudan, viskon ja raivoan kuin mielipuoli. Paristi olen läpsäissyt esikoista ja päädyin neuvolapsykologin asiakkaaksi. Olen roikottanut, nipistänyt, läpsäissyt, töninyt, huutanut taaperolle. Olen ihan idiootti, roviokamaa. Olen masentunut, epävakaa ihmisraunio, joka ei halua edes miestään lähelleen saati sisään. Olen ihan loppu.

Loppu tähän paskaan jota niskaan sataa joka ainoa päivä vuodesta. Toisaalta olen myös hirmu kiitollinen siitä että minulla on lapset ja perhe. He ovat vain minun. Minua varten, minun haluamiani ja minä rakastan heitä helvetisti liikaa.

Minä parannan itseni, parannan tapani, siivoan kotini, heitän makaroonilaatikon uuniin, harrastan, ostan uudet alusvaatteet, suljen telkkarin, pussaan, silitän, leikin ja suukotan jotta voin nyt sanoa sulle että kotiäidin elämä voi joskus olla ihan perseestä mutta mulla on nyt tämä koko paska ihan täysin hallussa.”

Nimim. Kotiäiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

VANHEMPI MUISTA:

– Jos tuntuu, että et jaksa enää pyydä apua neuvolasta, perheneuvolasta tai lastensuojelusta.

– Maria Akatemian Avoin linja -puhelinpäivystys on valtakunnallinen puhelinpäivystys naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Avoin linja vastaa tiistaisin ja torstaisin klo 16-18 sekä perjantaisin klo 12-14 suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Puhelinpäivystyksessä sinut vastaanotetaan arvostavasti ja tarpeitasi kuunnellen. Avoimen linjan kautta sinulla on mahdollisuus päästä yksilökeskusteluihin sekä ammatillisesti ohjattuun vertaisryhmään.

– Jos haluat purkaa sydäntäsi jollekin, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelin voi auttaa. Puhelimeen vastaa MLL:n kouluttama päivystäjä. Voit ottaa nimettömänä yhteyttä puhelimitse, chattaamalla tai kirjoittamalla nettikirjeen. Kaikki yhteydenotot ovat luottamuksellisia, puheluita ei nauhoiteta eikä henkilöllisyyttäsi pystytä selvittämään. Puhelu on sinulle maksuton. Vanhempainpuhelimen numero on 0800 92277, vastausajat maanantaisin klo 10–13 ja 17–20, tiistaisin klo 10–13 ja 17–20, keskiviikkoisin klo 10–13 ja torstaisin klo 14–20.

Suomen Mielenterveysseuran Kriisipuhelin päivystää vuoden jokainen päivä ja yö numerossa 010 195 202, arkisin klo 09.00–07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00. Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti. Puhelimessa vastaavat kriisityön ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

7 vastausta artikkeliin “Kotiäidin elämä on perseestä”

  • Epäonnistunut äippä sanoo:

    Ihana kirjoitus! Niinhän se on; vanhemmuus on pääasiassa epäonnistumista! Ei olla liian ankaria itsellemme. Lisäksi lapset ovat erilaisia, erilaisilla temperamenteilla varustettuja, joten toisen vanhemmuuteen vertaaminen ei kannata.

  • Kanaemo sanoo:

    Minä olin se pullantuoksuinen, täydellinen superäiti kunnes neljännen lapsen kohdalla romahdin. Syy ei ollut lapset vaan parisuhde ajoi burnoutiin. Ja erohan siitä myös tuli. Minä olin huono äiti ja lähdin sellaisen miehen mukaan, joka välitti minusta naisena ja jolle ei tarvinnut yrittää kelvata. Enkä jaksanut kelvata enää itsellenikään. Nyt elämä on ollut jo monia vuosia paljon parempaa. Vaikka aikoinaan sainkin sen ilon olemalla vanhanaikainen äiti, jota itselläni ei koskaan ollut.
    Myös yhteiskunta rankaisi äitiydestä siinä että olen menettänyt aika tavalla eläkerahoja kotona käytettyjen vuosien vuoksi, työura pätkittyi ja olin vuosia työtön.
    Onneksi minä ja lapset voimme nykyisin hyvin. Olen edelleen yhdessä uuden puolisoni kanssa. Mitä neuvoksi nuoremmille äideille: turha uhrata liikaa, parasta on olla omalla tavallaan täydellinen epätäydellinen äiti ja pitää omasta työstä kiinni jos sellainen on. Puolison valinnassa tärkeintä on parisuhteen laatu. Jos valut liikaa täydelliseen äitiyteen, saattaa se jo kertoa siitä että parisuhteessa on parantamisen varaa.

  • Kun äiti väsyy sanoo:

    Kirjoitus kuin minun elämästäni.

  • minävain sanoo:

    Olipa taas niiiiiiin tuttua tekstiä!! En muuta osaa sanoa, kuin että et ole yksin! <3

  • Mymmeli sanoo:

    Rohkeaa puhetta. Aitoa ja kaunistelematonta. Kiitos! Mustia hetkiä on kaikilla. Joillain enemmän kuin toisilla, johtuen monista eri syistä. Yritä olla armollinen itsellesi. Olet paras äiti lapsillesi. Ja kliseistä, mutta totta: ota aikaa itsellesi ja tee asioita, joista nautit. Itselläni kolmannen lapsen synnyttyä oli pitkään synkkää ja ilo oli kadoksissa. Kotiäitiys maistui puulta ja koin olevani huono äiti. Ja jossain mielessä sitä varmasti olinkin. Nyt kun katson tuota aikaa, ajattelen, että olisi pitänyt hakea apua. Sinnittelin kuitenkin yksin oloni kanssa ja sitten jossain vaiheessa, töihin palaamisen ja harrastusten aloittamisen jälkeen olo pikku hiljaa parani ja huomasin taas löytäneeni kadoksissa olleen ilon.
    Jos huomaat, että ilon hetket ja nauru tyystin katoaa, pyydä ja hae apua. Kukaan ei jaksa, jos aina vaan **tuttaa. Voimia syksyyn 💛

  • lingonberry sanoo:

    voi että! kuulosti ihan omalta elämältä! voisi luulla että olen tuon kirjoittanut 🙈 hali täältä sulle. ehkä se elämä jossain vaiheessa rauhoittuu, itse ainakin toivon niin. aina ei jaksa eikä pidäkään jaksaa. koita saada pieni hetki päivässä, kun saisit olla ihan yksin hiljaa ja rauhassa. helpottaa kummasti. voimia ❤

  • Mutsi x3 sanoo:

    Sä olet äiti, mutta myös paljon muuta.
    Olet ihminen, inhimillinen ja rajallinen. Sulla on taito pukea sanoiksi kaikki se, mitä ihan jokainen äiti-ihminen ei uskalla edes ajatella saati ääneen lausua. Se tarkoittaa sitä, että kaiken edellä mainitun lisäksi olet myös Rohkea!
    Jokainen meistä äideistä joskus väsyy, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Se ei ole häpeä. Häpeä on se, jos ei myönnä asiaa ja laittaa lasten hyvinvoinnin koetukselle.

    Pyydä apua. Ota apua vastaan. Asioilla on taipumusta järjestyä, vaikka siinä mustimmassa aukossa sukeltaessaan siihen ei jaksa uskoa.
    Sinä riität!