”Olen alle 50-vuotias useamman lapsen äiti. Ikähaarukka meillä menee täysi-ikäisistä alle kouluikäiseen ja teiniäkin sekaan mahtuu. Suurimman osan ajasta äitiys on ihanaa, mutta sitten joskus, kuten tänään, se on aivan perseestä.

Tänään oli teinimme syntymäpäivät joita ei enää juhlittu virallisesti. Oli tarkoitus vain kahvitella oman perheen kesken, mutta osa suvusta ilmaantui kahville ilman kutsuakin. Teinimme on kinunnut yhtä tavaraa nyt vuoden verran ja olemme kieltäytyneet sitä hankkimasta. Syitä on ollut epäkäytännöllisyys, tavaran koko ja se kuinka paljon tavara haittaa siivousta ja kerää pölyä. Ja hei, yksi syy on se ettei hän OIKEASTI TARVITSE sitä. Asiasta on käyty raivoisia keskusteluja ja teini on paukutellut ovia yms, mutta päätös on pitänyt. Ostakoon omaan kotiinsa, mutta tänne sitä ei tule.

Lahjapaketti

Kuva Ekaterina Shevchenko, ylin kuva Will Myers.

Yksi vaihe tässä oli että teini oli puhunut mummolleen että haluaisi tällaisen mutta vanhemmat eivät suostu sitä ostamaan, jolloin keksittiin että mummon siskolla tällainen lojuu tyhjänpanttina. Sieltä sen saisi ilmaiseksi. Edelleen ei. Perustelin asian ensin teinille useaan kertaan, sitten mummolle, mieheni siskolle ja vielä tälle tädille. Kaikkien mielestä olen hirveä äiti ja vika on nimenomaan minun vaikka miehenikin on kanssani samaa mieltä ja rajat teinille asetettiin yhdessä.

No mitä sitten tapahtui tänään? Teini täytti 15 ja sai tältä isotädiltä lahjaksi sen tavaran mistä tässä on vuosi riidelty. Täti käänsi selän minuun kun antoi lahjan ja sanoi että tästähän meillä oli puhetta. Minut on kasvatettu niin etten siinä tilanteessa sanonut kaikkea mitä mielessä liikkui. Oli hyvin lähellä ettei täti lähtenyt niska-pers-otteella ovesta ulos juuri samalla sekunnilla, lähdin kuitenkin itse huoneesta pois. Sekä mieheni että teini näkivät kyllä että nyt kiehuu, mutta sain pidettyä itseni edes jotenkin kasassa siihen hetkeen kun täti oli ovesta ulkona.

Kuva Gabriel Matula.

Joku varmaan ajattelee että mikäs tuossa nyt oli, pikkujuttu. Pikkujuttuhan se sinällään onkin jos ei tiedä kokonaiskuvaa. Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa nyt 25 vuotta. Anopin mielestä meidän olisi pitänyt järjestää kahdet häät, yhdet heidän suvulleen ja yhdet minun suvulleni koska minä olen väärää uskontokuntaa. ”Lapsia tullaan kiusaamaan koulussa jos he noudattavat sinun uskontoasi”, ”kyllä jokaisen naisen täytyisi käydä talouskoulu että tietäisi missä järjestyksessä tavarat pitää laittaa kaappeihin”, ” te pilaatte talon asumalla siellä teidän tavalla” ja kaiken kruununa: “hyvä äiti ei toimi noin kuin sinä”. Lista vioistani on loputon ja olen todennut etten voi tätä ihmistä miellyttää joten lopetin yrittämisen n. 10 vuotta sitten. Käyttäydyn asiallisesti, mutta en päästä tätä ihmistä lähelleni. Välejä en katkaissut kokonaan lasten vuoksi, heille mummo on tärkeä. Pyrin myös siihen etten sano pahaa näistä ihmisistä kenet olen tässä maininnut. En arvostele heitä lasten kuullen.

Tämä kirjoitus on siis poikkeus jossa kerron rehellisesti sen mitä päässä pyörii. Olen miettinyt sitä miksi kotona tapahtuvasta kiusaamisesta puhutaan mediassa niin vähän tai jos puhutaan niin siitä puhutaan vähättelevästi. En todellakaan ole täydellinen ihminen itsekään, mutta ansaitseeko kukaan jatkuvaa selän takana haukkumista ja jopa suoranaista valehtelua ilman että kukaan kyseenalaistaa sanojaa tai että tulisi kysymään meidän näkökannan asiaan? Tähän tämänpäiväisen mennäkseni mitä jäi minun teinini 15-vuotispäivästä meille muistoksi? Vihainen äiti joka otti teinin kanssa yhteen tädin lähdettyä.
Tavara on ja pysyy laatikossaan ja teini avatkoon sen omassa kodissaan. On myös miniä joka on väsynyt, vihainen ja hyvin loukkaantunut, koska huomasi että taas on puhelinlangat laulaneet suvun naisten kesken, ja joka kirjoittaa avautumistekstiä keskellä yötä sängyssään kun uni ei tule. Itkettää ja päähän ottaa jopa oma lapsi joka on lähtenyt äidin haukkumisrinkiin mukaan. Yritän miettiä että olisi epänormaalia jos teini ei haukkuisi äitiään, mutta silti se loukkaa.

Piikikäs kaktus

Mutta mikä on syynä muiden käytökseen, olenko todella niin hirveä ihminen kun asetan lapselleni rajat? Olen äiti joka on välillä ihana, välillä ärsyttävä. Tiedän että lapseni rakastavat minua ja tietävät että minä rakastan heitä. Luen wilmaa, kehun kun on aihetta, sanon että lapset ovat rakkaita ja myös tarkoitan sitä, halin ja tarvittaessa potkin kuvainnollisesti persuksille jos asiat ei hoidu sovitusti. Selvitän missä mennään ja kenen kanssa, vahdin kotiintuloaikoja (alle 18 vee kohdalla), kuljetan harkkoihin ja leivon jopa niitä h-tin mokkapaloja. Mutta näistä asioista huolimatta sekä minä että lapseni ovat ortodokseja eivät luterilaisia, menin lopulta maistraatissa salaa naimisiin, ja yksiäkään häitä ei siis järjestetty, lapsia ei ole kiusattu koulussa ja talokaan ei ole mennyt suuresta lapsimäärästä ja kotieläimistä huolimatta pilalle, ja olen huomannut ensimmäisenä anoppilan kattorakenteissa muhineen homeongelman.

Mietin miten tästä mennään eteenpäin. Mistä löytyisi takaisin se luottamus omaan lapseen? Millä toiset saisi tajuamaan että heillä ei ole asiaa puuttua meidän perheen asioihin? Ja millä ne paskapuheet saisi loppumaan kun normaali keskustelu ei tunnu auttavan? Vai olenko tosiaan niin huono äiti ja ihminen kuin mitä minulle on sanottu, onko psykiatri se seuraava osoite mihin minun on mentävä?”

Nimim. Ihan hemmetin paska mutsi ( ja vielä huonompi miniä)

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

27 vastausta artikkeliin ““Hyvä äiti ei toimi noin kuin sinä””

  • Suves sanoo:

    Voi kiitos tästä avautumisesta. Mä niin ymmärrän sinua! Voimia sinne arkeen ja pidä pintadi jatkossakin.

  • tauno22 sanoo:

    no mikä se tavara on?

    • Ihan hemmetin paska mutsi ( ja vielä huonompi miniä) sanoo:

      Aivan järkyttävän suuri, osiin purettu ja nyt siis laatikossa oleva jonkun sukulaisen tekemä akvaario jonka teini halusi huoneeseensa tilanjakajaksi ei niinkään kalojen vuoksi. Tämä olisi siis tullut yläkertaan, huoneeseen jossa on hänen ja sisaruksen sängyt, koulupöydät ja tavarat. Yläkerrassa sen täyttö olisi tarkoittanut letkun vetämistä kellarista ikkunoiden kautta sisään ja tyhjennys samaa kautta tai letkujen kanssa vessaan uppopumpulla. Millä sen akvaarion olisi saanut tiiviiksi ettei tule vesivahinkoa? Tarkkaa litramäärää en tiedä, mutta tuon kokoisia akvaariota näkee lähinnä odotustiloissa. Ei se ei sinne huoneeseen mahdu millään. Siivous olisi tämän jälkeen hankalaa koska lasihan menee helposti rikki jos imuri tms. osuu siihen. Puhumattakaan työmäärästä mitä akvaario aiheuttaa. Ehdotettu on pientä akvaariota jos kaloja haluaa, mutta se ei kiinnostanut, joten nyt mietitään toista tilanjakoratkaisua. Eiköhän tämä asia ole nyt käsitelty?

      • Helsinkiläinen sanoo:

        Ehkä olisi kannattanut mainita ihan postauksessa, että ”tavara” on akvaario. Minusta akvaarion antaminen on sama kuin antaisi lemmikin, ja kaikki tietävät, ettei lemmikkejä anneta, jos perheen vanhemmat eivät sitä halua. Itsestään selvä asia.

      • Mimmu sanoo:

        Tsemppiä!Teit aivan oikein. Akvaario on todella työläs, jos sen haluaa pitää kauniina ja kalojen kannalta terveellisenä. Puhdistus on rasittavaa ja rahaakin palaa. Ei siis lapsen harrastus ollenkaan!Joku pieni versio ehkä poikkeus. Ehdoton ei vanhalle akvaariolle, meillä lähelläpiti uutena ostetun akvaarion kanssa, ettei tullut vesivahinkoa, kun se alkoi vuotamaan.

        Älä kuitenkaan hermostu liikaa, teini kyllä keksii muuta vinguttavaa pikapuoliin. Sukulaisille ei voi mitään, koita lastesi vuoksi kestää heitä ja etsi itsellesi muuta seuraa. Sinun tilanteessasi hienoa on se, että miehesi on puolellasi!

  • Nina sanoo:

    Pitkään on jaksanut. Minä lopetin kyseisen käytöksen sietämisen ennen yhteisiä lapsia. Itselläni on lapsia edellisestä liitosta. Saimme juuri yhteisen lapsen. Maistraatissa naimisiin ja miehen suku vain sanoi h**vetin paljon onnea vaan. Alkuperäinen riita lähti siitä kun tuleva anoppi uhkasi lapsiani ja mitätöi täysin yhdessä asumisemme. Toisekseen olen tarkka lasten asioissa esim. Nukkumaanmeno ajat, ruokailu ja ei kännäämistä lasten edessä. Anopin mielestä olin liian yliherkkä yms, lisäksi heidän mielestään koko seurustelun me oli huono idea. Siedin tilannetta ensimmäiset 6 kk , jonka jälkeen kieltäydyin täysin näkemästä heitä. Mentiin naimisiin ja onnittelivat haistattelemalla meille. Kun tulin raskaaksi uhkasi anoppi jättää miehen perinnettä ja lähettää kaikki lapsuudesta asti maksetut laskut ja kulut perinnän kautta miehelle maksettavaksi. Pian on lapsen ristiäiset ja kukaan ei aijo miehen puolelta tulla ristiäisiin. Kaikki sen takia kun en jaksa heidän kiusaamista enkä luota lapsiani heidän hoteisiinsa. Tämä siitä syystä että siellä kulutetaan alkoholia todella paljon ja lapsilla ei olisi mtn rytmiä(tämä on nähty kälyn lasten kohdalla). Olen mieheni puolesta surullinen, mutta elämä on liian lyhyt kestämään huonoa kohtelua.

  • Hile sanoo:

    Ymmärrän sinänsä turhautumisen, mutta jäi nyt niin kaivelemaan mikä ihme voi olla Asia, joka on noin kielletty? Mulle tuli mieleen vaan tyyliin joku vesipiippu, mut sille keksisin pari muutakin perustelua ku siivouksen hankaloituminen, enkä usko että kenenkään tädin nurkista semmosta löytyy 😆

    Jos teini sen Asian nyt kerran sai, niin antaisin olla. Se on vaan tavara ja välit sukulaisiin setvittäisiin jotain muuta kautta.

  • Myyrä sanoo:

    Siis tässä nyt sotketaan mielestäni eri ihmisten aiheuttamat mielipahat ja patoutumat ja syydetään ne lapsen niskaan. ”Miten saada luottamus takaisin teiniin?” Mitä epäluotettavaa teini on tehnyt? Yrittänyt löytää luovaa ratkaisua ongelmaan. Puhunut sukulaisilleen (joiden kanssa äidillä on ongelmia, mutta joista teini ei ilmeisesti ole tietoinen).
    Jos kerran tavara on jo paikalla talossa ja sitä ei saa nyt ottaa laatikosta ulos ihan vaan, koska äiti kieltää, ei syyksi jää mitään muuta kuin valta-asetelma.
    Ehkä jos kertoisit näistä ongelmista suvussa tälle teinille ja selittäisit mikä on ongelmien juuri, ja sitten antaisig teinille luvan ottaa lahja käyttöön, voisit parantaa suhdettanne ja teini varmasti ymmärtäisi sinua paremmin ja ei vastaisuudessa toimisi näin. Olettaen, että hänestä on kasvatettu täysipäinen, eikä kieroilija.

    • Mmmeli sanoo:

      Teini on epälojaali äidilleen. Tekee vielä juttuja sukulaisten kanssa jotka puhuu äidistä pahaa.

    • Helsinkiläinen sanoo:

      En ole tuon tekstin kirjoittaja, mutta ymmärrän häntä täysin.

      Akvaario on sellainen tavara, että todellakaan sitä ei voi laittaa ihan mihin tahansa. Ei tule meillekään akvaarioa, koska en halua minäkään vesivahinkoa, enkä todellakaan halua akvaariota lisätyöksi, kun ei kukaan muukaan tuollaisia tavaroira hoida. Akvaario ei ole tavara, joka otetaan hetkeksi laatikosta ja laitetaan sitten sinne takaisin, vaan siinä on ihan helkkarinmoinen työ ja vaiva, ja juuri se vesivahingon riski kaiken aikaa. Ei, todellakaan ei.

  • Marke sanoo:

    Voisiko kertoa teinille miksi ei halunnut hänen saavan lahjaksi ko asiaa. Ja että siitä juteltiin sukulaistenkin kanssa ja nyt tuntuu siltä että ko sukulaiset eivät ole sinua yhtään kuunnelleet ja se loukkaa sinua. Ja kun teini nyt sai lahjaksi ko asian hän saa sen toki pitää (huom myönnytys, ei tarvitse palauttaa = hyvä äiti) mutta pidetään se varastossa siihen asti kun teini muuttaa omaan kotiinsa ja voi ottaa ko asian käyttöönsä.
    Teinien kommentointityyli on yleensä aika tylyä, mutta sen takana ovat yleensä ihan ajattelevia ihmisiä 😊.
    Teinistä kannattaa pitää kiinni ja ilkeilevät sukulaiset kannattaa jättää huomioimatta.

    • Myyrä sanoo:

      Juurikin näin!

    • Ihan hemmetin paska mutsi (ja vielä huonompi miniä) sanoo:

      Asiat on nyt teinin kanssa selvitetty. Perustelin seuraavana päivänä vielä kerran päätöksen, kävimme lisäksi mittailemassa huonetta ja vielä osissa olevaa tavaraa ja hän tajusi itsekin miksi koosta (ja painosta ja sitä kautta siitä siivouksesta) sanottiin. Jos hän sen huoneeseensa tuo niin siellä ei käytännössä mahdu tekemään mitään. Nähtävästi toinen aikuisista isosisaruksista oli käynyt myös juttelemassa teinin kanssa kun teini tuli eilen itkien pyytämään anteeksi aiheuttamaansa pahaa mieltä. Hän ei ollut tajunnut että mummon käytös loukkaa minua, koska mummo oli käyttäytynyt hänen mukaansa kuten ennenkin, siis ihan tavallisesti nähtävästi. Äidin haukkumien on siis normaalia? Harmittaa kun en ole osannut suojella lapsiani paremmin mummon käytökseltä, yksikään lapsi ei ansaitse sitä pahaa mieltä mitä tästä aiheutui. Kuten sanoin, en ole kommentoinut lapsille enkä muillekaan kuin miehelleni mummon ja muiden sukulaisten käytöstä minua kohtaan, mutta olen huomannut että aikuiset lapseni ovat tajunneet mikä on homman nimi (toivon ettei heidän omat puolisot ole joutuneet saman kohteeksi).

      Normaalisti meillä on lasten kanssa sellaiset välit että asiat puhutaan heti selviksi ja niin olin luullut tälläkin kertaa asian olleen. Kotona tästä tavarasta (ennen syntymäpäiviä) oli puhuttu viimeksi n. 10kk sitten, tämä ”lahja” tuli täysin puskista ja siksikin aiheutti niin pahan mielen. Raivoisilla keskusteluilla olen tuossa kirjoituksessa tarkoittanut sitä että teini raivosi, minä ja hänen isänsä perustelimme. Ainoa kerta kun itsellä hermo meni asiaan liittyen oli tuolloin syntymäpäivänä.

      Edelleen on pakko ihmetellä sitä ettei kukaan näistä sukulaisista koskaan epäile niitä juttuja mitä minusta puhutaan selän takana. Edes mieheni sisko, joka ei tule itsekään äitinsä kanssa yleensä toimeen ei kysy meiltä koskaan miten meidän mielestämme asiat ovat menneet. Tämä on tosiaan kestänyt lähes 30 vuotta, mummon käytökseen on kyllä puututtu niin minun kuin mieheni taholta, mutta mikään ei auta. Muutoksena ainoastaan se, että nykyään hän ei itse sano meille meidän vioista vaan sanojana toimii hänen siskonsa tai tyttärensä. Ainoa mikä tehoaisi olisi välien katkaisu, mutta sitä en haluaisi tehdä. Välien katkaisu on hankalaa senkin vuoksi koska appivanhemmat ovat jo melko iäkkäitä ja me asumme sisaruksista lähimpänä, joten itsekin tunnen velvollisuudekseni katsoa että siellä asiat toimii. Mitä tulee näihin kiistatilanteisiin, niin nämä liittyvät aina meidän perheen asioihin joihin ei minusta kenelläkään pitäisi olla mitään sanomista. Minä teen väärää ruokaa, puen lapseni väärin (mummo on mm. kieltänyt minua ostamasta omille lapsilleni vaatteita, hän haluaa ostaa ne), pesen pyykit väärin, sisustan kotini väärin (mikä liittyi myös tähän tavaraan), kuulun tosiaan väärään uskontokuntaan, järjestän kaappini väärin ja jopa pesen vessan väärällä pesuaineella. Meille jouduttiin jopa hankkimaan murtohälyttimet kun mummo kävi meillä meidän ollessa töissä ja kävi meidän vaatekaapit läpi. Mistäkö tiedän että näin on käynyt? Vaatekorit eri järjestyksessä ja minun erityistilanteiden 😉 alusvaatteitani oli joutunut roskikseen. Tämäkin tarina tuli vastaan sukulaiselta, siellä oli siis kerrottu kuinka hänen oli pakko käydä meillä siivoamassa kun minä en osaa pitää kotia siistinä.

      Summa summarum. Teinin kanssa asiat ovat nyt kunnossa. Hän joutui ottamaan aika harppauksen kohti aikuisuutta tässä yhteydessä. Rakas hän on vaikka rajoja testaakin.

      En aio kommentoida tätä asiaa nyt tämän jälkeen. Joskus on pakko saada päästää höyryjä ulos, minulla ei ole sellaista ihmistä jolle olisin voinut tästä asiasta puhua joten kirjoitin tänne ja se helpotti. Kiitos tsempeistä, nyt taas jaksaa jättää nämä sukulaiset hetkeksi omaan arvoonsa.

  • Entisten teinien äiti sanoo:

    Eipä taida montaa perhettä löytyä, jossa teinin ja vanhempien välille ei ikinä synny väittelyitä. Joissakin perheissä väittelytapa on hillitympi ja joissakin tulisempi. Vanhempien oma jaksamisen tilanne näkyy kyllä myös tavassa käsitellä erimielisyyksiä nuorison kanssa. Muistan hyvin omia vastaavia tilanteita – ihan ilman ulkopuolista sukua – joissa oma väsymystila ajoi joskus ei-niin-rakentavaan keskustelutyyliin. Räjähdysten jälkeen niin itse kuin teini vuorotellen keskusteltiin tilanteet auki, joskus kyyneleet silmissä – ja sovittiin. Nuoruudesta jäi kuulemma hyvät muistot ja riidat pystyttiin sopimaan. Kompromisseja tehtiin puolin jos toisinkin. Ilman perusteluita oli kuitenkin aika turha lähteä jyräämään enää teiniä. Toisaalta hyvät perustelut veivät asioita oikeaan suuntaan. Nyt on hyvä miettiä, mikä on todella tärkeää eikä niinkään ajatella muita kuin omaa perhettä.
    Hyvä äiti voi hyvin joskus menettää malttinsa. Kukaan ei ole täydellinen.

  • Kohtalotoveri sanoo:

    Tämä kirjotus oli kuin minun elämästä. Itse tuossa tilanteessa en olisi pystynyt olemaan hiljaa, vaan olisin sanonut mitä ajattelen. Olet hyvä äiti, mutta saisit olla vielä huonompi miniä. Anoppi on kiusannut minua lähes 20 vuoden ajan. Kiusaaminen alkoi jo meidän seurusteluaikana, esimerkiksi häitä suunnitellessa hän totesi ettei meidän kannata mennä naimisiin, eroatte kuitenkin heti. Vuosien varrella olen saanut p…aa niskaan ja paljon. Noin seitsemän vuotta sitten kulminoitui iso ongelmavyyhti, johon liittyi myös muita sukulaisia, jotka kärsivät anopin terrorisoinnista. Lasten turvallisuuden vuoksi jouduimme ilmoittamaan päiväkotiin, ettei lapsia saa antaa mummon mukaan, jos tulee heitä hakemaan. Anopille sanoin suoraan ettei meidän taloon ole tulemista ilman kutsua ja hommaan lähestymiskiellon ellei usko. Lapset päästin käymään mummon luona isänsä kanssa joitakin kuukausia myöhemmin, itse tapasin anopin vasta noin vuoden kuluttua. Viesti oli mennyt perille. Minä päätän milloin tapaan häntä, hän ei sanele enää mitään ehtoja. Siedän häntä ainoastaan lasten vuoksi, he tarvitsevat mummon. Olen kohtelias anopille, mutta pidän häneen etäisyyttä.

  • Kahden teinin paska mutsi sanoo:

    Minä kun näen tässä teinin jolle on asetettu rajat rakkaudella. Eikös se niin ole että meidän vanhempien tärkein työ on järjestää lapsillemme pettymyksiä? Jokainen teinin vanhempi ymmärtää että lapsen kasvatus on riittävän rankkaa ilmankin että joutuu perustelemaan ratkaisujaan puolelle sukua, varsinkin jos sitä sukua ei pysty miellyttämään. Minusta tuossa aika selvästi sanottiin että tavara oli kielletty ensin teiniltä mm koon vuoksi. Suku oli puuttunut asiaan vasta sen jälkeen. Eiköhän vanhemmilla ole ollut perusteltu syy kieltää tavara? Olkoon muut mitä mieltä tahansa, on vanhempien työ päättää perheen asioista. Jo pelkästään se että teini on saanut osoittaa mieltään ja paukutella ovia kertoo siitä että perheessä asiat on kunnossa ja lapsista välitetään. Tätä teiniä ei tarvitse sääliä vain sen vuoksi ettei hän ole saanut haluamaansa tavaraa. Sellaisessa kodissa jossa vanhemmat alistaa lasten tahdon ei todellakaan ovet pauku. Välillä tuntuu unohtuvan se että myös teinin äiti saa väsyä ( ja kirjoittaa itkuisen viestin nettiin purkaakseen pahaa oloa) eikä kaikkea tarvitse teiniltä ja vielä vähemmän suvulta sietää. Itsekin tuon pahan mielen kokeneena, en voi sanoa paikalle mutsille kun että tsemppiä suvun kanssa ja nostaa käden ylös. Hep! Täällä on yksi ihan yhtä paska kahden teinin mutsi.

  • Valoviikate sanoo:

    ”Yritän miettiä että olisi epänormaalia jos teini ei haukkuisi äitiään, mutta silti se loukkaa.”

    Onko anoppi opettanut näin? 🙁

  • Äitipuoli85 sanoo:

    Ollapa uusioperheen äiti ilman tukiverkostoa. Miehen exä käy pienen lapsensa vaatteita läpi isin ja lapsen kotona. Kun täältä lähtee pitävät palaverin kahvilassa sukunsa naisten kanssa. Laitettaisko lasu vai juoru liikkeelle. Tää on pikkukaupunki.. Eli joo kotikiusaamista on tuommonen keksitty lasu juttu, kiristys, uhkailu, säntääminen paikalle milloin tahansa, mutta myös somessa tapahtuva kiusaaminen..

  • Imurointi harrastukseksi sanoo:

    Ymmärrän yskän, minä olen mieheni suvussa se jota haukutaan ja parjataan. Ei auttanut mikään. Sanoin että minulla on ihan sama ihmisarvo kuin teilläkin, naamanvääntelyt oli vastauksena. Olen laittanut stopin enkä enää tapaa heitä. Voin paljon paremmin ilman heitä.

  • Consult sanoo:

    Aiti kärsii kotona jatkuvasta miehen sukulaisten kiusaamisesta. Ja jatkaa sitten oman jälkikasvunsa kiusaamista aiheuttamalla turhanpäiväistä riitaa jostain tavarasta joka kerää pölyä ja haittaa siivousta.

    Kannattaisi varmaan hankkia jotain kivoja, itselle hyvää mieltä tuottavia harrastuksia että jaksaisi antaa sukulaisten mielipiteiden olla omassa arvossaan ja olisi sitä kautta myös positiivinen omien lastensa intohimojen suhteen. Riitaan kun tarvitaan aina kaksi osapuolta, ja riitelemättäkin voi hyvin olla.

  • Watrossi sanoo:

    Hyvin samoilla linjoilla Äitylin kanssa. On todella kurjaa, että teini välineellistyi äitin sisällä vuosikausia muhineen turhautumisen synnyttämän raivon kohteeksi. Rypeminen itsesäälissä tyyliin ”oma lapsi on lähtenyt haukkumisrinkiin mukaan” yms ei varmaankaan ole ihan paras tapa lähestyä asiaa. Jos 15v ” juonittelee” saadakseen lahjan, jota on toivonut pidemmän aikaan niin ehkä sitä voisi enemmänkin pitää tyypillisenä teinin kapinointina eikä minään epälojaalisuuden merkkinä. Sen sijaan miettisin mikä rooli perheen isällä on. Pää hiekassa? Tässähän on kysymys siitä kuinka HÄNEN perheensä kohtelee HÄNEN vaimoansa, eikö niin? Time to grow some balls maybe?

  • Sapa sanoo:

    Hmm, minustakin nyt tavara vaikuttaa olevan toisten kurjien tunteiden ja ikävän kohtelun kulminoituma. Enkä ihmettele, tosi rankkaa on varmasti tuollainen tilanne sukulaisten kanssa.
    Näkökulmana haluaisin kuitenkin herättää kysymyksen siitä, eikö koti jossa teini nyt asuu ole myös hänen oikea kotinsa. Tuntuu karulta, että yksi perheenjäsen dominoi (minusta) heppoisilla syillä mitä kotiin voi tuoda ja mitä ei.
    En ainakaan huomannut että tämä tavara aiheuttaisi kohtuutonta haittaa muulle perheelle. Eikö löytyisi joku kompromissi, vaikka se vaatisikin sinulta aika suurta egon nielaisua ja nöyryyttä? Jos tavara jää pölyttymään ilman käyttöä, se hävitetään? Jos teini ei pidä itse huolta siisteydestä, se hävitetetään?
    Kun käytämme valtaa toisiin tavalla, jota he eivät voi ymmärtää, seuraa takuuvarmasti pahaa mieltä ja kapinointia. Oletko avoimesta puhunut teinin kanssa miksi et tavaraa teille halua? Jos et, hänestä toimintasi saattaa tuntua simputukselta. Sinun tehtäväksesi jää sitten enää valita, miten HALUAT toimia. Tällä nykyisellä tavalla et voi saada kaikkea; pitää linjaasi tavaran suhteen ja vielä vaatia teiniltä ymmärrystä.
    Tsemppiä tilanteen ratkaisemiseen. Avointa keskustelua perheessä ja vahvuutta olla sekä omilla jaloillaan päätösten edessä, mutta myös vahvuutta pysyä nöyränä! ❤️

  • Äityli sanoo:

    Jotenkin itsestäni tuntuu, että tähän teinin saamaan lahjaan kulminoituu kaikki valtataistelu mitä on tapahtunut vuosien aikana ja jos äiti nyt antaa periksi, hän on ”hävinnyt” tämän valtataistelun. Ehkä nyt olisi hyvä hetki ottaa välimatkaa asioihin ja yrittää siirtää tunteet sivuun. Mikä on tärkeintä? Oma ylpeys vai anteeksiantamisen taito?

  • Tsemppiä sanoo:

    Minusta olet oikeassa ja sinua kohdellaan väärin. Tästä huolimatta antaisin Asian teinille. Se on kuitenkin vain tavara. Kurjasti toimiville sukulaisille sanoisin, että teitte ikävästi. Ja jättäisin asian silleen. Joskus kannattaa luovuttaa, vaikka onkin oikeassa.

  • Tsemppiä sanoo:

    Edellinen teinin säälijä ei ole varmaan koskaan kokenut miltä se tuntuu kun ”kävellään yli” sukulaisen toimesta, ja tässä tapauksessa varsin törkeästi. Mä tekisin selväksi sukulaisille mitä tässä on tehty, on selkeästi kielletty tuomasta ko. Asiaa taloon ja silti tuotu. Ja aiheutettu enemmän pahaa mieltä kun hyvää. Yksi vaihtoehto on palauttaa lahja ja sanoa että antakaa uudelleen kun on 18. Pahinta on ko. Asian jättäminen laatikkoon kaappiin, missä teini tietää sen olevn mutta ei saa käyttää. Toinen vaihtoehto on, tulla asiassa jotenkin teiniä vastaan. Eli vaikea sanoa kun en tiedä mikä se asia on, mutta miettisin voiko sitä käyttää jotenkin ”osittain”, tai hetken tai jotain. Ja keskustelisin myös teinin kanssa kun pystyy puhumaan, että mikä tämä kuvio on. Kärjistettynä vanhemmat maksaa elämisen,päättää asiat jne ja miltä se tuntuu jos sitä ei esim. Sukulaiset kunnioita. Aikuisena sitten voi tehdä mitä haluaa, ottaa vaikka koiran tai porsaan kotiinsa jos haluaa. Tsemppiä äidille ja teinillekin. Toivottavasti joku puheyhteys teiniin löytyy, se on aina tärkein. T. 6 melkein teinin äiti

  • Huh huh sanoo:

    No, ei tuosta kyllä kovin positiivista kuvaa saanut kirjoittajasta, sääliksi käy teinikin:(

    • Hämmästynyt sanoo:

      Oletko tosissasi?? Teinillä on selvästi rakastavat vanhemmat. Sääliksi käy äiti miehen suvun hampaissa.