”Kaipaisin apua seuraavaan ikävään ja noloon tilanteeseen. Eli meillä on 6-vuotias peliriippuvainen lapsi. Lapsi huutaa ja raivoaa kaiken aikaa saadakseen pelata. Jos hän saisi päättää hän katselisi Youtubesta pelivideoita ja pelaisi tabletilla tai pleikkarilla jatkuvasti. Mitkään tunnin rajoitukset, viikonloppurajoitukset, time timerit, peliajan ansaitsemistaulut tai muut keinot eivät ole auttaneet. Tähän oli lopulta hyvin helppo ja ymmärrettävä ratkaisu, eli pistimme pleikkarit ja tabletit ylähyllylle. Pitkään meni tosi kivasti ja lapsi unohti pelaamisen yllättävän äkkiä. Arki alkoi olla taas mukavaa ja lapsi oli paljon rauhallisempi.

Ongelma onkin mieheni, eli lapsen isä. Nykyään pleikkari kaivetaan heti, kun perässäni ulko-ovi käy tai nukun vapaapäivänä pidempään. Usein on ostettu uusi koukuttava peli ja koko ralli lähtee taas alusta. Lapsi menee psyykkisesti hyvin huonoon kuntoon itkee ja raivoaa aivan koko ajan. Ennen niin aktiivinen lapsi ei tahdo ulkoilla ja ulkoillessa vinkuu vain pelaamaan. Syömisestä tai nukkumisesta ei tule mitään ja se kuka lasta rauhoittelee, lohduttaa ja patistaa olen minä. Mies vain raivoaa lapselle, ettei jankuttaisi niistä peleistä enää, vaikka itse ajaa tilanteen siihen.
Keskustellessamme aiheesta hän on aina samaa mieltä kanssani ja hyvin vakavana vannoo, ettei enää. Uskoin nämä monta kertaa, mutta aina ne pelikoneet kaivetaan ja lapsi pelaa tunteja minun ollessa poissa kotoa.

Olen sanonut asiasta nätisti keskustellen, kiitellen, kannustaen, ystävällisesti kehottaen, vihaisesti ja vielä vihaisemmin, mutta tuntuu tyhmältä raivota, kun mies hyvin ystävällisesti vain myötäilee ja sanoo, ettei minun ole syytä olla vihainen, koska hän on mukamas samaa mieltä. Silti ne pelit kaivetaan uudestaan ja uudestaan.
Lapsen isä ei itse juurikaan pelaa pleikkaria tai muutakaan, enkä ymmärrä miksi hän ei näe ongelmaa lapsen riippuvuudesta. Sitäkin enemmän hän raivoaa lapsen huonosta käytöksestä ja asettaa järjettömiä rangaistuksia lapsen kiukutellessa pelaamisen loputtua ymmärtämättä käytöksen johtuvan riippuvuudesta, ja jos ymmärtääkin hän huutaa ja raivoaa lapselle, kuinka tämä on riippuvainen ja lapsen pitäisi hillitä itsensä. Usein tilanne menee siihen, että isä karjuu lapselle ja lapsi tulee itkemään minulle ja lopulta lapsi karjuu minulle.

Olen usein jopa piilottanut pelit, ohjaimet ja laitteet eri paikkoihin ja silti mies ne piiloista kaivaa heti, kun lähden johonkin tai ostaa storesta uuden pelin. Tuntuu kuin joutuisin lapsen lisäksi vahtimaan miestäni ja kotoa lähteminen on käynyt hyvin epämiellyttäväksi, koska mies vannoo ja vakuuttaa, ettei anna lapsen pelata, mutta kotiin tullessa lapsi on pelannut jo tuntikausia ja loppu illan karjuu täyttä huutoa. Olen jättänyt tai vaihtanut lähes kaikki omat harrastukseni voidakseni kuljettaa lasta päivittäin mukanani illat tai olla kotona. Lapseni psyykkinen hyvinvointi on minulle numero 1.

On todella nöyryyttävää ja kieltämättä hyvin omituista valittaa samasta asiasta jatkuvasti aikuiselle normaalisti järkevälle ihmiselle. Lapsi voi huonosti ja neuvolasta sain syyt niskoilleni, ehdottivatkin lapselle lähetettä psykiatrianpolille. Kukaan ei ymmärrä, että olen tehnyt ihan kaiken estääkseni lasta pelaamasta, mutta vain minua syytellään ja haukutaan sukulaisia ja neuvolaa myöden. Mielestäni tämän ikäisen ei edes kuuluisi pelata. En keksi enää mitä tehdä en voi lakata käymästä omilla asioillani kokonaan tämän vuoksi.

Ero kuulostaa rajulta ratkaisulta, kun parisuhteessa ei ole muuten ongelmia ja mies on hyvin läsnäoleva isä lapselle ja hyvä puoliso minulle. Tämä peliongelma vain on riistäytynyt käsistä ja asiasta on vaikeaa puhua, kun hän myötäilee valheellisesti, eikä sano edes minulle vastaan, jolloin aitoa keskustelua syntyisi. Olen niin epätoivoinen, tämä on pahasti ristiriidassa miehen luonteen ja arvojen kanssa.
Hän antaa lapsen pelata pelejä, joiden ikäsuositukset ovat vanhemmille.
Lapsi puhuu tappamisesta ja leikeissä toistuu samat väkivaltaiset tappotilanteet, öisin hän herää painajaisiin ja iltaisin itkee, että saattaa kuolla nukkuessa. Sydäntä särkee katsoa lasta noin huonossa kunnossa ja silti joka kerta, kun saan tilanteen haltuuni mies menee nostamaan sen pelikoneen takaisin ja psyykkinen oireilu alkaa lapsella uudestaan. Tilannetta on kestänyt nyt noin vuoden verran.

Usko tai älä mies on oikeasti hyvinkin järkevä, asiallinen, uskollinen, perhekeskeinen ja työssään arvostettu ihminen. Meillä ei ole koskaan ollut mitään äiti lapsi asetelmaa parisuhteessamme. Siksi tässä asiassa tuntuukin, kuin en tuntisi häntä ollenkaan.”

Nimim. Voimaton Äiti

— Huono Äiti

Artikkelissa on 38 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

38 vastausta artikkeliin “”Meillä on 6-vuotias ongelmapelaaja, jolle isä antaa lisää pelejä””

  • Mirva sanoo:

    Ensinnäkin pelaaminen on ok myös 6 vuotiaalla, jos pelien ikärajat ja sisältö on ok. Ja peliajat. Ne on aikuisen vastuulla katsoa ettei anna k15 tai k18 pelejä lapselle. Ja siinä on tuon ikäisen kohdalla se juju että aikuinen on läsnä pelaamisen ajan ja pelaa vaikka mukana. Ehdottomasti yhdessä tekemistä. Peleistä ja pelikoneista ei pidä tehdä tuollasta mörköä, siitäkin syntyy ongelmia ja ristiriita tilanteita, viimeistään kun lapsi aloittaa koulun ja muissa perheissä pelaaminen ei ole vain pelkkää riitaa. Lisäksi tuo teidän äiti kieltää isä sallii salaa-tilanne ei oikein ole terve idea lapselle, mitä lapsi siitä oppii? Aikuisten tehtävä on pitää rajat ja aikuisen tehtävä on myös olla mukana siinä pelaamisessa tuon ikäisen kanssa. Eli jos otatte vaikka 1- 1,5tuntia peliaikaa ja pelaatte lapsen mukana ja keskustelette samalla lapsen kanssa, näin pelaaminen ei aiheuta moisia raivareita, ainakaan meillä.

    Meillä on pelattu 6-8vuotiaan kanssa minecraftia, lego pelejä, super mariota ym. Lapselle sopivia. Wii ja wii u on todella hyviä kun niissä on toiminnallisia pelejäkin, kuten keilausta ym.
    Ja tämä tehdään yhdessä joskus koko perheen kesken pelataan, mario on siihen just hyvä peli. Näin lapselle lopettamistilanne on helpompi kun aikuinen on koko ajan läsnä. Toki nykyään välillä yksinkin meillä pelailee, tai kaverien kesken, mutta 8 vuotiaana oppinut kellon ja osaa itse katsoa, kun on pelannut peliaikansa.

  • Haloo sanoo:

    miksi niitä pelejä ja koneita ei hävitetä kokonaan?!

  • Äiti 74 sanoo:

    Kuulostaa tutulta, tosin lapsen isä on itse peliriippuvainen, eikä siis näe mitään ongelmaa lapsen pelaamisesta. Puolusteli sitä jopa opettajalle, joka yritti puhua järkeä hänelle…
    Miten saada järkeä, kun isä itse on vielä ihan lapsen tasolla tunne elämän taidoissa, eikä pysty ottamaan mitään järkipuhetta vastaan.

  • Maija sanoo:

    Ero ei ole ratkaisu, koska sitten et ainakaan voi valvoa mitä isin luona puuhataan.

    Eiköhän tähän päde sama kuin vaikka alkoholismiin. Ei se auta, että pelit on kaapissa tai ylähyllyllä. Ne pitää myydä tai kantaa roskiin. Niitä ei yksinkertaisesti sitten enää ole. Vaikka haluankin tsempata, pakko sanoa, ettet ole tehnyt kaikkeasi: Et ole hävittänyt pelejä kotoasi. Tee se nyt.

  • Sandra sanoo:

    Voisitteko jonkun ulkopuolisen ammatti-ihmisen kanssa keskustella asiasta? Jos miehesi täytyy kuulla nuo asiat joltain muulta kuin sinulta, että ymmärtää, mistä on kyse. Lapsesi tilanne on vakava, se tukehduttaa kotimme ilmapiirin ja uuvuttaa sinut. Perheemme tarvitsee apua kipeästi. Olet vaikeassa tilanteessa, toivon voimia sinulle ♥️. P. S. Väittäisin kaikki pelivehkeet talosta, kysymättä mieheltäsi mitään. Ei tarvitse enää piilotella.

  • Äitipuoli sanoo:

    Näytä nämä kirjoitukset hänelle! Ja sitten ilmoitat, että kaikki pelit lähtee, jos tahti ei muutu, ettet enää jaksa tätä!

  • Ihmettelijä sanoo:

    Miten isä voi olla läsnäoleva jos hän äidin poissaollessa aina antaa lapsen pelata tuntikausia? Miten hän voi olla järkevä isä jos hän aina vakuuttaa olevansa samaa mieltä, mutta toimii toisin?

  • Onsevaan sanoo:

    Sittenkun tulee murrosikä niin ei kauheasti ainakaan tyttöjä kiinnosta pelit vaan esim shoppailu ja kaverien kanssa oleminen ja tietty pojat ja tytöt alkavat vähän kiinnostua toisistaan, mutta kyllä se sitten alkaa olla ohi kun läksyjä ei tehdä ja joutuu läksyparkkiin! Kaikille Tsemppiä näin koronakriisin alla💪🏻

  • Kolmenmamma sanoo:

    Meillä oli hyvin samanlainen tilanne. Lapsia kyllä useampi. Isä aamulla ensimmäisenä laittoi telkkariin piirretyt, kännykät, tabletit, pleikkarit. Ja minä olin se ikävä kieltäjä ja rajaaja. Me emme päässeet koskaan asiassa sovintoon. Tämä oli toki vain yksi syy, mutta kaikkinensa erimielisyydet lasten kasvatuksesta johtivat lopulta eroon.

    Nyt. Lapset menevät isälle. 4v, 8v tytöt ja 10v poika. Kaikki aloittavat pelaamisen/tabletin katsomisen samalla hetkellä kun istuvat isän autoon. Ja lopettavat kun hyppäävät autosta ulos tullessaan takaisin kotiin. Valvovat myöhään kun isä ei tohdi kieltää pelaamasta ja ovat koulu/päiväkotiviikoilla aina väsyneitä. Vieroitan aina lapsia pari päivää siitä kun tulevat isältä.

    Mikään perheneuvola ei koskaan auttanut. Meilläkin oli rauhallinen ja luotettava isä. Kunnes eron jälkeen paljastui esikoisella asperger ja pikkuhiljaa on alkanut suomut silmiltäni tippumaan, että miksi isä toimi kuten toimi. Meillä kyllä pelien lisäksi isä antoi herkkuja yms. aina ihan rajattomasti, jopa tuputti. Eli ei ollut kyse pelkästään pelaamisesta, mutta sama luonteenpiirre vaikutti muihinkin asioihin.

    Melkeinpä sanoisin syvällä kokemuksella, että tuo asia ei teillä tule muuttumaan. Pahoitteluni.

  • Nimetön sanoo:

    Koneet mukaan lähtiessä asioille. tai lukittuun kaappiin ja avain mukaan ,jos mies ei vihjettä tästäkään huolimatta ymmärrä niin , pistä mies neuvolaan mukaan.

  • Heidi sanoo:

    Huh, rankka tilanne! Mullekin tuli ekana mieleen, että onko mahdollista hankkiutua eroon kaikista pelivehkeistä ylipäänsä ja sitten koittaa tukea isää ja poikaa keksimään jotain muuta (yhteistä?) tekemistä sun poissaolon ajaksi? Onko mahdollista että isä ei oikein syvällisesti sittenkään ymmärrä, miten paljon pelaaminen lasta vahingoittaa?

  • Mamafortwo sanoo:

    Tulisiko isän saada apua siihen kuinka olla läsnä lapsen kanssa, muutoin kuin pelien kautta? Vai onko taitoja sinun läsnä ollessa, mutta sinun poistuttua ei ole enää jaksamista? Kuullostaa ainakin siltä, että peli toimii lastenvahtina, kun olet pois.

    Itse hävittäisin pelikoneen kokonaan noin akuutissa tilanteessa. Ottaisin lautapelit esiin.

    Toivon sinulle voimia, älä luovuta! Isän on löydettävä vastuu yhtälailla. Lapsi ei voi olla vastuussa. Luota itseesi, olet hyvä äiti!