”Kaipaisin apua seuraavaan ikävään ja noloon tilanteeseen. Eli meillä on 6-vuotias peliriippuvainen lapsi. Lapsi huutaa ja raivoaa kaiken aikaa saadakseen pelata. Jos hän saisi päättää hän katselisi Youtubesta pelivideoita ja pelaisi tabletilla tai pleikkarilla jatkuvasti. Mitkään tunnin rajoitukset, viikonloppurajoitukset, time timerit, peliajan ansaitsemistaulut tai muut keinot eivät ole auttaneet. Tähän oli lopulta hyvin helppo ja ymmärrettävä ratkaisu, eli pistimme pleikkarit ja tabletit ylähyllylle. Pitkään meni tosi kivasti ja lapsi unohti pelaamisen yllättävän äkkiä. Arki alkoi olla taas mukavaa ja lapsi oli paljon rauhallisempi.

Ongelma onkin mieheni, eli lapsen isä. Nykyään pleikkari kaivetaan heti, kun perässäni ulko-ovi käy tai nukun vapaapäivänä pidempään. Usein on ostettu uusi koukuttava peli ja koko ralli lähtee taas alusta. Lapsi menee psyykkisesti hyvin huonoon kuntoon itkee ja raivoaa aivan koko ajan. Ennen niin aktiivinen lapsi ei tahdo ulkoilla ja ulkoillessa vinkuu vain pelaamaan. Syömisestä tai nukkumisesta ei tule mitään ja se kuka lasta rauhoittelee, lohduttaa ja patistaa olen minä. Mies vain raivoaa lapselle, ettei jankuttaisi niistä peleistä enää, vaikka itse ajaa tilanteen siihen.
Keskustellessamme aiheesta hän on aina samaa mieltä kanssani ja hyvin vakavana vannoo, ettei enää. Uskoin nämä monta kertaa, mutta aina ne pelikoneet kaivetaan ja lapsi pelaa tunteja minun ollessa poissa kotoa.

Olen sanonut asiasta nätisti keskustellen, kiitellen, kannustaen, ystävällisesti kehottaen, vihaisesti ja vielä vihaisemmin, mutta tuntuu tyhmältä raivota, kun mies hyvin ystävällisesti vain myötäilee ja sanoo, ettei minun ole syytä olla vihainen, koska hän on mukamas samaa mieltä. Silti ne pelit kaivetaan uudestaan ja uudestaan.
Lapsen isä ei itse juurikaan pelaa pleikkaria tai muutakaan, enkä ymmärrä miksi hän ei näe ongelmaa lapsen riippuvuudesta. Sitäkin enemmän hän raivoaa lapsen huonosta käytöksestä ja asettaa järjettömiä rangaistuksia lapsen kiukutellessa pelaamisen loputtua ymmärtämättä käytöksen johtuvan riippuvuudesta, ja jos ymmärtääkin hän huutaa ja raivoaa lapselle, kuinka tämä on riippuvainen ja lapsen pitäisi hillitä itsensä. Usein tilanne menee siihen, että isä karjuu lapselle ja lapsi tulee itkemään minulle ja lopulta lapsi karjuu minulle.

Olen usein jopa piilottanut pelit, ohjaimet ja laitteet eri paikkoihin ja silti mies ne piiloista kaivaa heti, kun lähden johonkin tai ostaa storesta uuden pelin. Tuntuu kuin joutuisin lapsen lisäksi vahtimaan miestäni ja kotoa lähteminen on käynyt hyvin epämiellyttäväksi, koska mies vannoo ja vakuuttaa, ettei anna lapsen pelata, mutta kotiin tullessa lapsi on pelannut jo tuntikausia ja loppu illan karjuu täyttä huutoa. Olen jättänyt tai vaihtanut lähes kaikki omat harrastukseni voidakseni kuljettaa lasta päivittäin mukanani illat tai olla kotona. Lapseni psyykkinen hyvinvointi on minulle numero 1.

On todella nöyryyttävää ja kieltämättä hyvin omituista valittaa samasta asiasta jatkuvasti aikuiselle normaalisti järkevälle ihmiselle. Lapsi voi huonosti ja neuvolasta sain syyt niskoilleni, ehdottivatkin lapselle lähetettä psykiatrianpolille. Kukaan ei ymmärrä, että olen tehnyt ihan kaiken estääkseni lasta pelaamasta, mutta vain minua syytellään ja haukutaan sukulaisia ja neuvolaa myöden. Mielestäni tämän ikäisen ei edes kuuluisi pelata. En keksi enää mitä tehdä en voi lakata käymästä omilla asioillani kokonaan tämän vuoksi.

Ero kuulostaa rajulta ratkaisulta, kun parisuhteessa ei ole muuten ongelmia ja mies on hyvin läsnäoleva isä lapselle ja hyvä puoliso minulle. Tämä peliongelma vain on riistäytynyt käsistä ja asiasta on vaikeaa puhua, kun hän myötäilee valheellisesti, eikä sano edes minulle vastaan, jolloin aitoa keskustelua syntyisi. Olen niin epätoivoinen, tämä on pahasti ristiriidassa miehen luonteen ja arvojen kanssa.
Hän antaa lapsen pelata pelejä, joiden ikäsuositukset ovat vanhemmille.
Lapsi puhuu tappamisesta ja leikeissä toistuu samat väkivaltaiset tappotilanteet, öisin hän herää painajaisiin ja iltaisin itkee, että saattaa kuolla nukkuessa. Sydäntä särkee katsoa lasta noin huonossa kunnossa ja silti joka kerta, kun saan tilanteen haltuuni mies menee nostamaan sen pelikoneen takaisin ja psyykkinen oireilu alkaa lapsella uudestaan. Tilannetta on kestänyt nyt noin vuoden verran.

Usko tai älä mies on oikeasti hyvinkin järkevä, asiallinen, uskollinen, perhekeskeinen ja työssään arvostettu ihminen. Meillä ei ole koskaan ollut mitään äiti lapsi asetelmaa parisuhteessamme. Siksi tässä asiassa tuntuukin, kuin en tuntisi häntä ollenkaan.”

Nimim. Voimaton Äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

22 vastausta artikkeliin “”Meillä on 6-vuotias ongelmapelaaja, jolle isä antaa lisää pelejä””

  • Neuvoton sanoo:

    No huh. En todella osaa neuvoa mitä tekisit. Miehesi ei ilmeisesti näe käytöstään vääränä. Onkohan hänelle huudettu lapsena ja se on ainoa malli, mllä osaa kasvattaa?

  • Mama sanoo:

    Järkyttävää miesvihaa näissä kommenteissa. Ero. Lasu. Henkinen väkivalta. Ero lasu. Onko niin vaikea keskustella kotona ja vaikka vaan heittää se peli roskiin jos siitä on ongelmia.

  • Väsynyt sanoo:

    Mulla on ihan sama tilanne. En osaa neuvoa, mutta henkistä tukea täältä tulee roppakaupalla! Mulla on ollut ohjaimia ja latureita töissäkin mukana, mutta kun lähden omiin juttuihini iltaisin, on kaikki lapset jonkun näytön äärellä, kun palaan. Lähetän ensi kerralla miehen keskustelemaan neuvoloihin ja vasuihin ja vanhempainvartteihin.

  • Sossutapaus sanoo:

    Ihan ensinnäkin unohda neuvolat ja lastenpsykiatriat. Valittamalla noista ongelmista et saa mitään muuta kuin lastensuojeluilmoituksia ennen pitkää, jos ette ole jo asiakkaita. Lastenpsykiatria ei tee myöskään mitään niin kauan kuin teidän ongelma on lastensuojelun heiniä. Kun tuota historiaa alkaa kerätä jo ennen koulun alkamista, niin viimeistään ekaluokan alkaessa olette kusessa, kun lasta pitäisi kiinnostaa ne helkkarin läksytkin ja sekä lastenpsyka että koulun oppilashuolto suoltaa sinne lastensuojeluun myös arvionsa tukemaan huostaanottoa. Usko mua, ketään ei kiinnosta pätkän vertaa sinun ja miehen huono vuorovaikutus ja erimielisyydet eikä edes lapsen mielenterveys. Ketään näistä tahoista ei kiinnosta mikään muu kuin ”väkivalta” mitä teilläkin on olkoon vaikka henkistä laatua. Moni lapsi rähjää pelien ja läksyjen takia. Oikeastaan ketään ei kiinnosta edes syy vaan se, että riitaa on. Lapsi ei ole ikinä syypää, aikuinen on. Tämä on perustavan laatuinen ammattilaisten ajattelutapa. Aikuisen on otettava turpaan lapselta ja oltava se helvetin turvallinen aikuinen, vaikka lapsi heiluisi puukon kanssa. Ongelmat eliminoi vain lastensuojelu tai siirtää ongelmat heidän hoidettavaksi. Lastenpsykiatriaa kiinnostaa peliriippuvuus ja lapsen mielenterveys, jos tämä ongelma jatkuu vielä huostaanotettunakin. Jos lapsen kanssa tulee kovaääninen fyysinen konflikti kotona, siitä tulee lastensuojeluilmoitus, jos ketään naapuria tympii se huuto oli syy mikä tahansa. Lastenkodin arkea kiinnipidot ja ambulanssia ja poliisia ramppaa ja raporttia kirjoitetaan. En mä tiedä auttaako ero. Sen jälkeen olet omillasi ja jos olet lähihuoltaja, niin sinähän ne psykiatrian ja lastensuojelun sessiot käyt. Lastensuojelua ei kiinnosta isät pätkän vertaa. Oikeastaan ei edes äidit. Usko pois, jos sä kuvittelet jonkun sanovan soosoo miehelle, niin petyt. Edes lasten kanssa nämä ammatti-ihmiset ei saa aikaan mitään edes vuodessa. Psykiatrian periaate se, että mitään terapiaa ja hoitoa ei anneta kellekään, jos olosuhteet on huonot. Se on hukkaan heitettyä energiaa. Pelit pois ja minimiin. Mölyt ja konflikti kestettävä. Mutta ainahan ne naapuritkaan ei kestä sitä, että jotkut lapset ei asetu ihan saman tien. Kohta teillä on uutena tappelun aiheena ne perhanan läksyt ja koulun oppilashuolto. Avautumalla lapsen kuoleman ajatuksista et saa muuta kuin lastensuojelun vaivoiksesi ja lapsesi laitokseen.

  • Körsbärsaft sanoo:

    Koko perhe perheneuvolaan tai lastenpsykalle?

    Isän käytöksen voit myös ilmiantaa lastensuojeluun, jos mikään muu ei tehoa. (lasuilmoitus miehestä)

    Tuo on henkistä väkivaltaa.

    Erossakin isä saisi varmaan tapaamisoikeudet ja laittaisi lapsen pelaamaan.

  • en ymmärrä sanoo:

    En piilottaisi pelikonetta, vaan ottaisin joka kerta mukaan kun lähden ulos. Vielä parempi, myisin koko pelikoneen. Miten voit väittää että isä on läsnäoleva, kun lapsen kanssa kahdestaan hän antaa lapselle mielummin peilkoneen kun että tekisi sen lapsen kanssa yhdessä jotain? Selvästikin pelikone on lastenhoitaja silloin kun olet pois kotoa, jotta isä saisi olla rauhassa. Miksi muuten hän kaivaa sen koneen esille aina kun olet pois kotoa.

  • Niinuska sanoo:

    Apua. Siis lapsen peliriippuvuus ei todellakaan ole tässä se ydinongelma. Vaan seurausta siitä varsinaisesta ongelmasta mikä on MIEHESI LAPSEEN KOHDISTAMA HENKINEN VÄKIVALTA ja kaikki muu kasvatuksellinen sekoilu mitä tuossa stoorissasi näkyy. Lapsi pakenee todellisuutta jos suinkin pystyy koska hänen isänsä vahingoittaa häntä. Jos lapsesi psyykkinen hyvinvointi on sinulle nro 1 kuten väität, niin sinun on nähtävä nyt että miehesi henkinen väkivalta tuhoaa lapsesi psyykkeen ja kehityksen, ja haettava apua. Kannattaa aloittaa Nollalinjan neuvonnasta sekä perheneuvolasta. ASAP. Olet aivan oikealla asialla kun olet lapsesta huolissasi mutta kohdistat huolesi nyt oireeseen, et syyhyn. Syy on miehesi. Sinun ei tarvitse eikä kannata ratkaista tätä yksin tai itse. Ammattilaiset mukaan ja he tulevat kertomaan miehellesi mitä huutaminen, haukkuminen ja syyttely sekä epäjohdonmukainen kasvatus tekevät lapsellesi. Toivottavasti hän muuttuu nopeasti koska muuten joudut tekemään seuraavaksi ikävän valinnan lapsesi terveyden ja liittosi välillä. Btw, ei kuulosta siltä että hän on läsnäoleva isä kuten väität, vaan että kannat melkein kaiken vanhemmuuden ja varmaan monta muutakin yhteiseksi jaettavaksi tarkoitettua asiaa liitossanne. Sinäkin ansaitset parempaa. Toimi pian. Tsemppiä ja lämpöä!

  • Maija sanoo:

    Mun korvaan jäi kuulostaan siltä että äiti yrittää olla liian täydellinen. Armeliaisuutta nyt niihin omiinkin päässä oleviin rajoituksiin, jotka ehkä sieltä neuvolasta on peräisin. Suositukset on suosituksia. Isä sanoo ymmärtävänsä jotta pääsisi keskustelusta koska äiti nalkuttaa jatkuvasti? Ei se pari tuntia ruutuaikaa niin paha ole. Ero ei auta, pian sen jälkeen ollaan tilanteessa jossa lapsi huomaa että isi-viikoilla saa pelata ja äiti-viikoilla ei ja sitten lapsi haluaa jäädä kokonaan isille. Perheneuvolassa noista olis hyvä puhua. Toki sielläkin ne samat suositukset. Joku kultainen keskitie nyt pitäisi löytää. Lapsi saa x kun pelaaminen loppuu kiltisti kello x? Nää on vaikeita asioita ja jokainen perhe on erilainen. Voi hyvin olla että tämä on vain joku vaihekin. Itse oon ollut samassa tilanteessa mutta sillä koitan sanoa, ettei äiti itse vaan pala loppuun.

  • Psykan hoitaja sanoo:

    Lähete lastenpsykiatriaan on hyvä idea! Siellä hoidetaan voimakkaasti oireilevia lapsia, mutta se ei tarkoita että nämä lapset olisivat psyykkisesti sairaita. Polin työntekijä voisi saada perusteltua asiat miehellesi niin, että hän ymmärtäisi ja uskoisi.
    Laita mies seuraavalle neuvolakäynnille.

  • Tsemppiä.. sanoo:

    En tiedä mikä auttaisi, meillä tilanne on sellainen että vuoroviikoin toisessa kodissaan lapsi saa pelata rajattomasti. Ainoa raja on ikärajoissa, ja sekin tuli sen jälkeen kun lapsi oli pitkään kärsinyt painajaisista. Meillä saa pelata max 2h/päivä ja välillä on pelittömiä päiviä. Pitkään se kesti, että hyväksyi nämä rajat… toisessa kodissa vastustaa enemmän. Ongelma alkoi näkyä lapsen ollessa 5-6v, nyt 9-vuotiaana on edelleen niin riippuvainen, että hakee kännykän joskus salaa. Ei kuitenkaan enää joka kerta, kun aikuisen silmä välttää. Toisen kodin asioille emme voi mitään, keskusteltu on.

  • Minttu sanoo:

    Mää heivaisin koko pleikkarin roskiin tai pätkisin kirveellä palasiksi. Kyllä nyt jumalista aikuisen ihmisen pitäis tajuta kun asiasta VUODEN keskustellaan!! Mies käyttäytyy kuin ääliö ja oisin itse pistänyt jo tuossa vaiheessa mäkeen!

  • Ratkaisukeskeinen sanoo:

    1. Lastensuojeluilmoitus, koska isän toiminta aiheuttaa lapselle psyykkisiä vaurioita. Ymmärtäisköhän ukko sitten asian vakavuuden. Tiedän, että lasu kuulostaa ihan hirveältä, mutta olin viittä vaille tekenässä sitä omassa perheessä, kun miehen alkoholinkäyttö ryöstäytyi täysin käsistä. Ei tarvinnut tehdä, säikähti jo uhkausta ja laittoi asiat kuntoon. Eli voi auttaa jo, että uhkaat lasulla. Mutta sitten jos kerrankin antaa vielä pelata, toteutat välittömästi uhkauksesi.

    2. Laitteet ja pelit pois. En tajua, miksi teillä edes on koko Pleikkari, jos sen ainoa käyttäjä on kuusivuotias ongelmapelaaja. Eli keräät laitteet ja pelit kassiin tai laatikkoon ja viet ystävälle säilytykseen, jos et kehtaa laakista myydä. Te ette tarvitse sitä Pleikkaria mihinkään. Kuten joku jo sanoi, mies halunnee olla lapselle kiva ja antaa heti periksi, kun sinä et ole näkyvissä.

    3. Harkitse eroa. Jos mun mies vahingoittaisi keskustelusta huolimatta meidän lapsia noin vakavasti, se olisi entinen mies. (Oli muuten lähellä, ettei ollut, kun rupesi ryyppäämään. Nyt on vähän niin kuin koeajalla, tulos tai ulos.) Millään muulla ei siinä vaiheessa ole mitään väliä kuin lapsen hyvinvoinnilla.

    Epätoivoinen tilanne vaatii radikaaleja toimia.

  • Pulla sanoo:

    Mies ei välttämättä keksi mitään muuta tekemistä lapsen kanssa. Mies näkee asian niin, että hän on tosi kiva ja tosi hyvä isä kun lapsi silmät säihkyen kysyy että voitaisiinko taas pelata ja isä voi hakea pelit esille ja nähdä lapsen ilon. Siksi hän ei myöskään ymmärrä, miksi pelin lopettaminen aiheuttaa riidan ja itkun.
    Lautapelitkin ovat kehittävämpiä ja niitä voi pelata yhdessä.

  • En ymmärrä tuollaista isää sanoo:

    Varaa aika perheneuvolan ja lastensuojeluun ja käytte yhdessä siellä keskustelemassa.

  • Aikuisen pitää olla aikuinen sanoo:

    Pelien, ohjaimien ja pelikonsolin piilottelua varmaan tulee moni ehdottamaan. Mitä järkeä? Miksi ne pitää piilottaa aikuiselta mieheltä? Sehän menee ostamaan uudet.

    Nyt sä sanot mieslapselle, että joko se lähtee tai pelit ja konsolit lähtee. Kaks vaihtoehtoa. Se, että hän antaa 6v pelata tuollaisia pelejä ja ei ymmärrä lopettaa, vaikka lapsi oireilee, on lastensuojeluilmoituksen paikka. Isän ei kuulu olla lapsen paras kaveri vaan isä. Jos hän ei siihen pysty, sun pitää pelastaa lapsesi tuolta, ennenkuin pienen ihmisen pää on ihan sekaisin.

    Ongelmaa ei kannata vähätellä, vaikka mies olisi muuten aivan mahtava. Tuo on todellinen ongelma. Myös hänen reagointinsa siihen, miten lapsi käyttäytyy pelien jälkeen, on kummallista. Karjumista, lapselle vastuun työntämistä, mies ei selvästikään ymmärrä lapsen ikätasoa tai kehitystasoa. Itse mahdollistaa ja jopa aiheuttaa lapsen käytöksen ostamalla pelejä, joita lapsi ei saisi pelata ja sitten syyllistää lasta siitä. Miksi pidät isää hyvänä isänä, vaikka hän käyttäytyy noin ja antaa lapsen pelata ja kärsiä pelien seurauksista? Hyvä isä osaa myös kieltää, vetää rajat ja olla aikuinen, kun lasta kiukuttaa.

    Eli mun neuvo on, että nyt se mies näistä asioista oikeasti tilille ja jos se ei usko, ovesta ulos. Lapsesi ansaitsee parempaa ja lapsen hyvinvointi menee kaiken muun edelle.

  • Kasvatusalan työntekijä sanoo:

    Lapsen konaisvaltaisen hyvinvoinnin
    ja kehittymisen näkökulmasta lapsen isä toimii lasta haavoittavasti.
    Koska isä ei vanhempien keskusteluista ja sopimuksista huolimatta toimi yhteisten päämäärien mukaisesti,suosittelen tekemään sosiaalityön palveluntarpeen selvityksen tai suurempana toimensa LASTENSUOJELUILMOITUKSEN. Asiantuntijuus lapsen edusta saattaisi avata isän ajatukset,kuinka haavoittavaa hänen toimintansa on lapselle.

  • Nojaa sanoo:

    Samaa olin sanomassa, ota mukaan ne roippeet mitä ilman ei voi pelata (tai jota ei ole halpa ostaa jatkuvasti uusina). (Tai pyydä tutulta naapurilta että säilyttää reppua jossa on se laite sun menon ajan eikä missään tapauksessa kerro/anna isälle niitä.) Tai sitten rehellisesti isälle toteat että koska on samaa mieltä sun kanssa tästä mutta silti sortuu antamaan ne lapselle niin voitte saman tien myydä/lahjoittaa pois kokonaan kun kumpikaan ei halua lapsen niillä pelaavan niin turha säilyttää.

  • Äitiliini sanoo:

    Jos mies ei kerran pelaa niin voisiko pelit ja koneet vaan myydä pois?

    Jos ongelma ilmenee vain silloin kun olet pois (pois kotoa, nukkumassa jne) niin voiko ongelma olla siinä, että mies ei keksi lapsen kanssa tekemistä, lapsi mankuu pelejä (koska ennenkin saanut) tai mies saa keskittyä omiin juttuihin kun lapsi pelaa?

    Onko mies kertonut miksi ostaa aina uusia pelejä? Meillä ymmärrän koska mies itse pelasi paljon, mutta jos teillä ei niin tuntuu hassulta. Eli lähtisin selvittämään juurisyytä tuolle peliostoille ja pelaamisen sallimiselle.

    6-vuotiaan kanssa voi jo selkein selityksin miettiä yhdessä rajat. Tosin omani ollessa tuon ikäinen, huomasin että kotirajoituksia rikottiin sitten kavereilla, jossa esim. pelien ikärajat löysempiä.

    Tsemppiä!

  • Kolmen mutsi sanoo:

    Ota ohjaimet tai muut helposti mukaan otettavat osat laukkuun mukaan kun lähdet. Ei voi pelata silloin.
    Jos tilanne ei aukea, menkää sinne psykiatrian polille, kyllä se siellä selviää kun kerrot asian rehellisesti ja kaunistelematta. Apua tarvitsette tähän koko perhe.

  • Hävitä pelit sanoo:

    Helppo ratkaisu: vie pelikoneet ja pelit pois. Jos et halua niitä kokonaan hävittää, niin vie vaikka varaston perukoille laatikossa. Mieskään ei voi kiitä lapselle antaa, jos niitä ei kotona ole.

    Ja jos lapsi näkee painajaisia ja saa pelkotiloja pelaamistaan peleistä, niin ehdottomasti kannattaa hävittää ne pelit. Vanhempi on kuitenkin se aikuinen, jonka pitää ymmärtää, että lasta pitää suojella eikä peleissä ole turhaan ikärajoja.

    Voisit myös kokeilla sitä, että miehesi menee sinne neuvolaan kuuntelemaan ”saarnaa”. Ehkä se asia uppoaisi hänelle paremmin, kun tulee ulkopuolisen suusta.

    • Tsemppiä sanoo:

      Samaa mieltä, pelilaitteet kokonaan pois ja uusia ei hankita! Kuulostaa juuri siltä, että mies ei jaksa mankumista ja kiukuttelua kuunnella, vaan antaa pelata, kun sitten on rauhallista, lapsi tyytyväinen hänen hoitovuoronsa ajan (saa itse tehdä mitä mielii eikä tarvitse ottaa vastuuta) ja sinä hoidat jälkikäteen itkevän lapsen. Kaikki kylmästi pois vain, uusia ei hankita, ja varot, ettei mies opeta sitten pelaamaan kännykällä. Nyt vielä saattaa onnistua, kun lapsi on sen verran pieni, ettei karkaa naapuriin pelaamaan kaverille. Isä neuvolaan mukaan ja suorat sanat myös hänelle. Puhu tilanteesta avoimesti kaikille, ehkä mies ei enää ilkeä jatkaa, kun hävettää?