Miksei terveydenhuolto usko erityislapsen äitiä?
”On varmasti tuhansia aloituksia olemassa meiltä erityislasten äideiltä siihen, kun julkinen terveydenhoito ei ota vakavasti ja tutki. Se tunne, että olet lopulta yksin maailmassa taistelemassa omien lasten oikeuksista, vaatii paljon.
Se että juoksee kaikki tutkimusasteet läpi lapsensa kanssa, jolla on jokin melko harvinainen tila päällänsä vaatii sitä hemmetin kuvitteellista megafoonia huulille ja asennetta, jolla pysyt oman lapsesi asiantuntijana.
On muuten ihan helvetin kuluttavaa.
Minä olen kolmen neurokirjokannella siunatun teinin äiti, josta eniten megafoonia olen joutunut kantamaan nuorimmaiseni kanssa. Ai miksikö? Koska hän on tyttö! Voitteko kuvitella? Se on ainoa syy.
Jo tyttöjen adhd on vaikea asia, koska me olemme oppineet pitämään adhdta Vaahteramäen Eemelinä. Peppi ei kiinnosta juuri ketään. Ainakaan ammattilaisia.
Rakas tyttöni, jalokiveni, on nyt teini-ikäinen.
Vuosien saatossa hän on saanut joukon diagnooseja, joista en ole aiemmin edes kuullut. Olen tottunut ihmisten katseeseen kaupungilla kulkiessani, kun pieni tyttöni maukuu kissana kainalossani roikkuen. Ulkopuolisen silmissä tyttöni on tuijotuksen arvoinen. Sikamiehet huutelevat hänen peräänsä kaduilla joka ahdistaa tyttöä. Pitkähihaisiin paitoihin ja nilkkapituisiin housuihin aina pukeutuva pieni tyttöni ei edes vahingossa ’provosoi’ ketään! Hänen käytöksensä on pikkutyttömäistä ja sen kuuluu ollakin. Kuin olisin tuntemattomalle selityksen velkaa. En muuten ole.
Ihan kuin tämä ei riittäisi, tyttöni sairastui koulukiusaamisen alkaessa erääseen sairauteen, jonka vuoksi hän menetti kuukaudessa kaikki hiuksensa ja joutui käyttämään peruukkia. Ajatella, että perusterveydenhuolto oli muuten sitä mieltä, ettei 13-vuotias kalju tyttö tarvitse välttämättä peruukkia. Mitäs mieltä te siitä olette? Käytettyäni tarpeeksi vahvasti megafonia lyömäaseenani tyttö sai tarvitsemansa peruukin, joka ei ollut mikään teennäinen vappureuhka. Arkipäivinä kun ei vaan kuljeta montaa viikkoa Morticia-peruukissa. Jos saisin euron aina, kun olen litistänyt jonkun ihmisen varpaat lasteni asioissa, olisin jo miljonääri.
Miksi sen on pakko olla tarpeellista?
Miksei äitejä oteta todesta ja auteta?”
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Koulu kiusaaminen= henkinenväkivalta. 9 vuotta elämästäni meni päin per… Ei oppiisesta tule mitään jos on kokoajan pahaolla ja joku nillittää niskaan. Kai olisi joku kirjainyhdistelmä minullakin, jos sitä silloin olisi tutkittu…
Kun olet 8 vuotias tyttö ja itket itsesi uneen. Äitisi silittää sinun kaljua päätäsi. Sanoen, että antaisi hiukset päästään, jos voisi…
Toivon hartaasti, että neitisi saa hiuksensa takaisin. 40 vuotta peruukkia käyttäneenä, ei jaksaisi joka aamu vetää peruukkia päähänsä ja olla ”joku muu”…
Kyllä äiti teki kaikkensa ja vähän enemmänkin minun eteeni, ja tekee kyllä vieläkin. Juoksutti sairaaloissa tutkimuksissa, etsi tietoa ja luki luontaistuotteista, tappeli kelan ym kanssa…Äitini Leijonaemo, ja minut samanlaiseksi kasvattanut.