Milloin pettää oman lapsen luottamus, ja tehdä lapsen kaverista lastensuojeluilmoitus?
Tätä miettii Avaudu tästä -lomakkeella kirjoituksen lähettänyt lukija nimimerkillä Huolestunut:
”Ala-asteella oleva poikani on useampaan otteeseen nyt syysloman aikana puhunut koulutoverinsa kanssa puhelimessa. Nykyään kun keskustellaan kaiuttimella, huomioni kiinnittyi kovaan kiroilun ja jäin salakuuntelemaan lasten puhelua. Kaveri kertoi äitinsä raivokohtauksista kotona ja kertoi pelkäävänsä milloin äiti käy käsiksi kun kilahtaa. Poika kertoi nukkuvansa joskus pihalla, että saa olla rauhassa. Pojat jatkoivat jotain peliä puhelun aikana ja keskustelu loppui siihen. Itselleni nousi kuitenkin huoli, ovatko pojan asiat todellisia.
Illalla katsoimme telkkaria saunan jälkeen ja kysyin pojaltani yleisesti hänen kaverisuhteistaan ja mitä kaverit nyt lomalla puuhastelevat, korona kun haittaa lomailua. Jutusteltiin ja kysyin häneltä kenen kanssa hän aiemmin jutteli puhelimessa ja pelasi, ja mitä kaveri oli tarkoittanut puheillaan? Poika ei aluksi halunnut kertoa, mutta luvatessani etten kerro, että haluan ainoastaan kuulla mistä on kyse, poika alkoi avautua kaverin perheestä ja tilanteesta. Perheen yh-äiti taitaa olla lopussa ja todella mielenterveysongelmainen, lapsen elämä tuntuu olevan kotona pelkkää työtä ja helvettiä. Poika kertonut sossujen ja poliisien käyvän vähän väliä, kukaan ei kuitenkaan auta. Äidillä aiempia pahoinpitelysyytteitä omiin lapsiin. Poika ei saa kyläillä juurikaan koskaan, kotona tekee äitinsä vaatimuksesta täyttä työpäivää koulun jälkeen, valmistaa itse ruokansa, pesee omat vaatteensa ja huolehtii kodin siivouksesta. Poikani kertoi olleensa kaverin kanssa puhelimessa samaan aikaan kun perheen äiti raivosi taustalla, kutsui lastaan mm. kusipääksi, lellikiksi, vammaiseksi idiootiksi ja paljon muuta, toki lapset liioittelevat tällaisia asioita, tuskin kuitenkaan ihan tuulesta temmattuja. Kaveri kertonut myös äitinsä useasti ”kuulustelleen” häntä tuntitolkulla keskellä yötä ja herättäneen hänet keskellä yötä hoitamaan tekemättömät hommat. Äiti myös tuntuu manipuloivan lasta isäänsä vastaan.
Nyt en tiedä mitä tehdä, en haluaisi pettää lapseni luottamusta, mutta äitinä nousee huoli tuosta kaverista. Missä menee teidän mielestä puuttumisen raja? Mietin jopa äidille soittamista ja asioista juttelemista, mutta pelkään pojan tilanteen huononevan entisestään, jos nämä asiat ovat totta. Mitä tehdä? Mitä sinä tekisit?”
Nimim. Huolestunut
Artikkelikuva Niklas Hamann.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 25 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ehdottomasti lasu. Lapsen turvallisuus on pääasia. Mieluummin teet sen kuin luet myöhemmin iltapäivälehdestä, kuinka lapselle on käynyt huonosti. On tärkeää käydä asia myös lapsesi kanssa läpi – että oli tärkeää kuinka hän piti huolta kaveristaan.
Hyi että. Ehdottomasti teet lasun. Tai hoidat niin että joku muu taho tekee sen.
Itse juttelisin ensin omalle lapselle. Sanoisin, että nyt on kaverilla niin kamala tilanne, että sille on pakko tehdä jotain. Voit myös kertoa että voitte tehdä ilmoituksen nimettömänä, eikä kaveri saa tietää kuka on kertonut.
Tai sitten puhuisin koululle, opettajalle tai koulupsykologille tms asiasta.
Yrittäisin myös saada jotenkin tälle lapsen kaverille selväksi, että meille saa tulla ihan koska vaan, vaikka keskellä yötä jos tilanne on paha.
Luin hiljattain kirjan Äitimme oli sarjamurhaaja, ja tästä kaverin äidistä tulee vahva Shelly Knotek -viba. Hyi helkkari, kannattaa lukea..