Tätä miettii Avaudu tästä -lomakkeella kirjoituksen lähettänyt lukija nimimerkillä Huolestunut:

”Ala-asteella oleva poikani on useampaan otteeseen nyt syysloman aikana puhunut koulutoverinsa kanssa puhelimessa. Nykyään kun keskustellaan kaiuttimella, huomioni kiinnittyi kovaan kiroilun ja jäin salakuuntelemaan lasten puhelua. Kaveri kertoi äitinsä raivokohtauksista kotona ja kertoi pelkäävänsä milloin äiti käy käsiksi kun kilahtaa. Poika kertoi nukkuvansa joskus pihalla, että saa olla rauhassa. Pojat jatkoivat jotain peliä puhelun aikana ja keskustelu loppui siihen. Itselleni nousi kuitenkin huoli, ovatko pojan asiat todellisia.

Illalla katsoimme telkkaria saunan jälkeen ja kysyin pojaltani yleisesti hänen kaverisuhteistaan ja mitä kaverit nyt lomalla puuhastelevat, korona kun haittaa lomailua. Jutusteltiin ja kysyin häneltä kenen kanssa hän aiemmin jutteli puhelimessa ja pelasi, ja mitä kaveri oli tarkoittanut puheillaan? Poika ei aluksi halunnut kertoa, mutta luvatessani etten kerro, että haluan ainoastaan kuulla mistä on kyse, poika alkoi avautua kaverin perheestä ja tilanteesta. Perheen yh-äiti taitaa olla lopussa ja todella mielenterveysongelmainen, lapsen elämä tuntuu olevan kotona pelkkää työtä ja helvettiä. Poika kertonut sossujen ja poliisien käyvän vähän väliä, kukaan ei kuitenkaan auta. Äidillä aiempia pahoinpitelysyytteitä omiin lapsiin. Poika ei saa kyläillä juurikaan koskaan, kotona tekee äitinsä vaatimuksesta täyttä työpäivää koulun jälkeen, valmistaa itse ruokansa, pesee omat vaatteensa ja huolehtii kodin siivouksesta. Poikani kertoi olleensa kaverin kanssa puhelimessa samaan aikaan kun perheen äiti raivosi taustalla, kutsui lastaan mm. kusipääksi, lellikiksi, vammaiseksi idiootiksi ja paljon muuta, toki lapset liioittelevat tällaisia asioita, tuskin kuitenkaan ihan tuulesta temmattuja. Kaveri kertonut myös äitinsä useasti ”kuulustelleen” häntä tuntitolkulla keskellä yötä ja herättäneen hänet keskellä yötä hoitamaan tekemättömät hommat. Äiti myös tuntuu manipuloivan lasta isäänsä vastaan.

Nyt en tiedä mitä tehdä, en haluaisi pettää lapseni luottamusta, mutta äitinä nousee huoli tuosta kaverista. Missä menee teidän mielestä puuttumisen raja? Mietin jopa äidille soittamista ja asioista juttelemista, mutta pelkään pojan tilanteen huononevan entisestään, jos nämä asiat ovat totta. Mitä tehdä? Mitä sinä tekisit?

Nimim. Huolestunut

Artikkelikuva Niklas Hamann.

Huono Äiti -ruoat nyt kaupoissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 45 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

45 vastausta artikkeliin “Milloin pettää oman lapsen luottamus, ja tehdä lapsen kaverista lastensuojeluilmoitus?”

  • Voi ei. sanoo:

    Mitä ihmettä!? Lapsesi luottamus sinua kohtaan tulee siitä, että olet aikuinen joka pitää huolta. Joskus aikuisen tehtävä on olla aikuinen, vaikka se olisi hankalaa tai lapselle vähän ikävää Toivottavasti olet jo lastensuojeluilmoituksen tehnyt.

  • Maria sanoo:

    Kasvoin itse perheessä, jossa oli hyvin samanlainen tarina kuin kirjoittajan kuvaamaan kaverin. Oma yh-äitini sairastaa todella vaikeaa bipolaarihäiriötä ja se teki lapsuudestani tosi haastavan ja pelottavan. Se on vaikeaa kantaa lapsena niin suurta vastuuta ja huolta ja näin taaksepäin katsoen olisin toivonut todella paljon, että joku olisi meitä auttanut. Toivon, että kirjoittaja miettii nyt perheessä olevan lapsen parasta ja ilmoittaa asiasta viranomaisille. Tietenkin tuntuu ikävältä pettää lapsen luottamus, mutta kuulostaa omaan korvaan todella huolestuttavalta kuvailemasi kaverin tilanne. Ilmoituksen voi myös jättää anonyymina, joten kukaan ei lopulta saa edes tietää kuka ilmoituksen oikeasti teki. Ymmärtääkseni tavoitteena viranomaisilla on pitää perheet kasassa, joten lapsia ei vaan tulla hakemaan pois lopullisesti, monilla kuin tuntuu olevan sellainen käsitys viranomaisista :/ Kuulostaa siltä, että äiti tarvitsee nyt apua ja toivottavasti on jälkikäteen kiitollinen, että perhe sitä saa. Oma äitini on vointinsa suhteen tehnyt sellaisia täyskäännöksiä ja nykyään meillä on onneksi todella läheiset ja lämpimät välit. Voi olla, että tämänkin kaverin äiti pystyy avun kanssa myöhemmin tarjoamaan lapsilleen rakkautta ja turvaa, mitä he tarvitsevat <3

  • Mt- puolella töissä sanoo:

    Ehdottomasti sinuna tekisin lasun. Pojan tilanne kuulostaa kauhealta ja äidin toiminta todella sairaalta. Niin surullista, että joku lapsi joutuu kärsimään oman äidin käytöksestä. Äiti vaikuttaa henkisesti sairaalta.

  • Jenina sanoo:

    Tee ilmoitus ihmeessä ei ole enään luottmuksesta lapseen kyse vaan sen pojan terveydestä joka on kohteenna selitä omalle lapsellesi että hankitaan apua sun kaverille sitten sillä on helpompi elää

  • Ninnie80 sanoo:

    No haloo tottakai puutut asiaan etkä mieti sen enempää kun on kyse lapsesta!!!! Teet vaikka lasun.

  • Jaana sanoo:

    En voi käsittää, miten avuttomia aikuisia onkaan!! Tämmöistä pitää täältä kysellä, kun se lasu olisi pitänyt tehdä samantien.

  • Jo sanoo:

    Toivottavasti olet lasun jo tehnyt. Kertomasi perusteella siihen todella on syytä. Ymmärrän täysin epävarmuutesi asian suhteen. Aikaisemmin olin muualla kuin lastensuojelussa töissä, mutta työmme oli sellainen, että väistämättä tuli tilanteita vastaan, jolloin lasun tekeminen oli välttämätöntä. Vieläkun muustan tilanteita työkavereiden kanssa, kun näistä kiivaasti keskusteltiin. He eivät halunneet puuttua, vaikka laki niin velvoittaa hyvin selkeästi ja ymmärrykseni mukaan olimme asemassa, mikä edellytti tekemään ilmoituksen. Niinpä olen niitä useita tehnyt, aina nimelläni. Myös lasteni kavereista tarvittaessa. Koskaan ei ole tullut huonoa palautetta, tosin ei mitään muutakaan. Yksityiselämässä nämä asiat tulivat vastaan, kun lapset olivat jo teinejä, joten heidän kanssaan nämä on puhuttu niiden oikeilla nimillä. Onneksi kääntyvät vieläkin äidin puoleen, kun huolettaa, vaikka ovatkin jo aikuisia. Kannatan ikätasoista rehellisyyttä lapsen kanssa. Lapselle on helpottava tieto, että kaikkia salaisuuksia ei tarvitse pitää. Voimia sulle ja sun pojalle ja varsinkin kaverille. Nää on raskaita asioita. Ihanaa, että välität. ❤

  • AB sanoo:

    Voit tehdä nimettömän huoli-ilmoituksen

  • Jaana sanoo:

    Ehdottomasti ja heti lastensuojeluilmoitus. Olen itse vuosia sitten kipuillut ilmoituksen tekemisen kanssa ja paljastunut tilanne on vain ja ainoastaan saanut minut katumaan etten tehnyt ilmoitusta aiemmin. Lapsien oireilu ja pitkäkestoinen paha olo on ollut jäätävää katsottavaa.

  • Turhaan epäröit sanoo:

    Laki tietääkseni jo velvoittaa tekemään ilmoituksen

  • Hullu oot sanoo:

    Sinusta tässä pitäisi huolestua aikamoinen kusipää kyylä

  • Lasten puolella sanoo:

    Ehdottomasti lastensuojeluilmoituksen paikka. Tilanne ei koskaan muutu, jos kaikki jäävät huolestuneina seuraamaan tilannetta.

  • K sanoo:

    Yksityishenkilönä voit tehdä nimettömän lastensuojeluilmoituksen ja liittää mukaan tiedon siitä, että osittain on toisen käden tietoa lapsen kaveriporukalta.

  • Todella huolestunut äiti sanoo:

    Ehdottomasti heti ilmoitus! On meidän tehtävämme suojella lapsia. Muidenkin.

    Ja kertoisin myös omalle lapselle. Ensinnäkin siksi, että tämä on mahtava paikka opettaa lapselle että kaikkia salaisuuksia ei kuulu säilyttää. Yhtään sellaista salaisuutta, joka mahdollistaa väkivallan jatkumisen tai toisen ihmisen loukkaamisen ei kuulu säilyttää. Edes ammatillinen vaitiolovelvollisuus ei kata tilanteita, joissa rikos ja väkivallanteko on estettävissä. Tosi kärjistäen, salaisuuksien ehdottoman rikkomattomuuden painottaminen suojelee paitsi juuri näitä väkivaltaisia vanhempia myös lasten hyväksikäyttäjiä. He vaativat lapsia säilyttämään salaisuuksia. Ja siksi mielestäni myös lapsille tulee opettaa, että kaikkia salaisuuksia ei kuulu säilyttää, pahoista asioista on uskallettava kertoa, ja on uskallettava toimia oikein.

    Toisekseen, koen hieman jännänä, että lapselle valehtelua on näissä kommenteissa perusteltu lapsen ja vanhemman suhteen luottamuksellisuudella. Minä kokisin, että luottamus vaatii rehellisyyttä.
    Ja vanhempana toivoisin lapseni voivan erityisesti luottaa siihen että minä, äiti ja aikuinen, osaan ja uskallan puuttua väkivaltaan, puolustaa lasta ja toimia eettisesti oikein.

  • Saviour sanoo:

    Toivottavasti elämämme olisi menossa siihen suuntaan, että ihmiset auttaisivat toisiaan kyselemättä ja empimättä. Tässä tilanteessa lastensuojelun kutsuminen paikalle lienee pienin paha.

  • sanoo:

    Tee ilmoitus ja auta poikasi kaveria. Itse edelleen, tänäkin päivänä 20 vuotta myöhemmin toivon, että joku olisi minusta ja veljestäni tehnyt koska uskon että naapureilla oli varmasti tiedossa mitä meillä tapahtui. Kuullostaa niin surullisen tutulta tuo kirjoitus.

  • Auta lasta sanoo:

    Väkivaltaisesta äidistä itse kärsineenä. Tee ilmoitus. Ehdottomasti. Omalle lapselle älä kerro jos et halua. Mutta älä jätä lasta äitinsä uhriksi. Meille olisi tarvittu poliisi ja lastensuojelu paikalle, kumpaakaan ei koskaan saapunut. Itse en lapsena edes älynnyt tai uskaltanut apua yrittää hakea. Jos ei uskottaisi ja seuraavalsi äiti vaikka tappaisi.

  • wade sanoo:

    Itse tuollaisen perhehelvetin kärsineenä, kannan loppuikäni sekä fyysisiä että henkisiä vammoja. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että äitini oli (ja on) hyvin sairas. Mitä en ymmärtänyt, oli muiden aikuisten toiminta. Isäpuolellani oli tapana lähteä pois, kun väkivalta käynnistyi. Kun hän palasi, mustelmista, verisistä jäljistä tai hiustukoista lattialla ei kyselty, oltiin kuin mitään ei olisi ollutkaan.

    Ja sama koski koko sukua. Tosin, sukulaiset kävivät aina vain harvemmin ja tunnelma oli väkinäinen. Jos heidän aikanaan alkoi tilanne eskaloitua, ihmisillä oli tapana kertoa että nyt pitää lähteä ja plaa,plaa…kaikkea hyvää! Kun takavaloja ei enää näkynyt alkoi piekseminen -”teidän takia vieraatkin lähtevät”.

    Kovin on vaikea tilanne lapsella kun mukana on sisarukset, sillä heitä ei voi eikä halua jättää. Minulla oli kolme nuorempaa sisarusta ja 13 vanhana hoidin kaupassa käynnin, pyykit, ruuan laiton, siivoukset jne. Koulustahan se kaikki oli pois, ja siitä sai sitten remmiä.

    Yhä ihmettelen aikuisten käytöstä. Mitä jos äidilleni olisi käynyt vahinko ja lyöminen olisi päätynyt aivovaurioon tai kuolemaan. Miltä tuntuisi elää ajatuksen kanssa, että ”huomasinhan minä, että taas se alkaa, mutta päätin sitten aikuisena suojata itseni ja poistua paikalta”??? Läheltä piti monta kertaa. Nämä murtumat ja venähdykset ovat kuitenkin pientä verrattuna siitä, mitä vammoja tunnepuolelle jäi. Mikään ei ole niin vaikeaa, kuin saada tässä yhteiskunnassa apua äidin väkivaltaisuuteen, sillä äidit ovat aina uhreja.

  • Puuttua täytyy sanoo:

    Tekisin ilmoituksen. Yhdestä lapsen luokkakaverista teimme ja se oli tarpeen. Lapselle en kertoisi. Luottamus lapsen ja vanhemman välillä on tärkeää, se vain ei saa estää auttamasta jotakuta.