Kannattaako pysyä yhdessä lasten takia?
Ei välttämättä lainkaan.
Yhdessä pysyttelystä on lapsille negatiivisia seurauksia:
Liittoutuminen
Vanhemmat eivät usein tee suurta työtä piilottaakseen halveksuntansa puolisoaan kohtaan, kun he ovat onnettomassa avioliitossa. Lisäksi he usein pitävät lapsiaan liittolaisina, köyttäen heidät konfliktiin ja luomalla heidän kanssaan liiton, ”me toista vanhempaa vastaan” -idealla. Tämä toimintahäiriöinen dynamiikka vahingoittaa vanhemman ja lapsen suhdetta, mukaan lukien suhdetta vanhempaan, joka vetää heidät liittoutumaan.
Lapsen pitäminen uskottuna
Kun vanhemmat ovat juuttuneet onnettomaan avioliittoon, he voivat tahattomasti pyytää lastaan ottamaan aikuisen roolin. Emotionaalinen vanhemmuus on tuhoisaa käyttäytymistä, joka tapahtuu, kun vanhempi luottaa lapsensa henkiseen tukeen. Ehkä he paljastavat lapselleen sopimatonta tietoa, mukaan lukien riidat puolisonsa kanssa, halunsa erota tai halveksivat kumppania/vanhempaa lapselle.
He voivat myös hakea lohtua ja varmuutta lapseltaan päätöksestään pysyä parisuhteessa ja pakottaa lapsen luopumaan omista hoitotarpeistaan täyttääkseen vanhemman tarpeet ja toimiakseen näennäisenä puolisona tai ystävänä. Ei ole yllättävää, että emotionaalisella vanhemmuudella on pitkäkestoisia kielteisiä vaikutuksia lapsiin, mukaan lukien emotionaalisen säätelyn puute, häiriintyneet vertaissuhteet, dissosiaatio ja masennus.
Huono malli
Kun vanhemmat pysyvät onnettomassa avioliitossa ”lastensa vuoksi”, he luovat vahingossa huonoja malleja siitä, millaisia ihmissuhteiden tai avioliittojen tulisi olla. He asettavat lapsensa epäonnistumaan, mukaan lukien pysymään onnettomissa suhteissa, koska ”niin se vain menee. ” Lisäksi lapset, jotka todistavat toistuvia tai suuria konflikteja avioliitossa, eivät välttämättä opi asianmukaisia konfliktienhallintataitoja ja luottavat tuhoisiin tapoihin, kuten vetäytymiseen, välttämiseen tai joissakin tapauksissa jopa väkivaltaiseen tai impulsiiviseen käyttäytymiseen.
Näillä konfliktien ratkaisun ja huonon kommunikoinnin toimivilla malleilla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia ja ne voivat vaikuttaa lasten kykyyn kehittää ja, mikä tärkeintä, ylläpitää terveitä ja tyydyttäviä suhteita romanttisten kumppaneiden ja ystävien kanssa.
Ajattele itse: Onko tämä se avioliitto, jonka haluaisit lapsellesi? Näinkö haluat lapsesi ajattelevan avioliiton tai sitoutuneen parisuhteen toimivan? Haluatko kuormittaa lastasi emotionaalisilla tarpeillasi?
Vaikka monilla vanhemmilla on ihania aikomuksia, kun he päättävät pysyä onnettomassa avioliitossa, tämä suunnitelma lopulta epäonnistuu. Entä jos siitä tuleekin myönteisiä tuloksia, jotka liittyvät rohkeaan päätökseesi jatkaa eteenpäin.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Minun vanhempani erosivat riitaisasti ollessani jotakuinkin täysi-ikäinen (en muista tarkkaa aikaa, traumat sulkeneet tuon ajankohdan aikalailla muistista), kun niinkutsuttu isäni jäi kiinni avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ja lapsesta. Jälkeenpäin on selvinnyt kaikennäköistä, sellaistakin että jos kumpikaan vanhemmistani olisi omannut edes ripauksen vastuuntuntoa, minua ei olisi koskaan syntynyt. Eikä muitakaan sisaruksiani. Ehei, sensijaan niitä ”lapsia vaan tuli” aivan sairaaseen suhteeseen. Kumpikaan heistä ei ole toistaan parempi, molemmat täysin epäsopivia vanhemmiksi. Olen kärsinyt koko ikäni mielenterveysongelmista ja vaikka olen istunut vuosia terapiassa, tuskin paranen koskaan.
Ja heidän takiaan en tule itse koskaan hankkimaan parisuhdetta. Vaikka löytäisinkin itse normaalin, hyvän kumppanin, oma käytösmallini on niin pielessä ettei suhde kantaisi. Olen nähnyt ihan tarpeeksi sitä helvettiä, mitä perheeksi kutsutaan. En ole koskaan sisimmässäni luottanut toisiin ihmisiin.
Minun vanhemmat pysyivät yhdessä väkisin. Isäni petti vuosia oli lukuisia sivusuhteita eikä edes peitellyt mitään. Isäni oli paljon poissa omissa jutuissaan, ulkomaan työt milloin minkäkin takia ja kaikista reissuista hän ei kertonut mitään etukäteen ei meille lapsille tai äidille. Muistan lapsuudestani sen kuinka äiti oli huolissaan missä toinen on milloin tulee. Muistan kuinka äitini yritti saada rahat riittämään koska Isäni ei koskaan mitään rahaa tuonut eikä mitään maksanut. Olen saanut isältäni yhden nuken en mitään muuta. Pettämiset me lapset tiedettiin kyllähän hän pienessä kylässä keskustassa kulki käsikädessä milloinkin jonkun kanssa, joskus tulk joku hänen joku suhde oven taakse väittäen olevansa uusi äiti. En suosittele tätä kenellekään en vanhemmille enkä lapsille. Lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuiset edes tietävät. Eikä sekään ole hyvä toiselle osapuolelle ottaa vastaan jatkuvaa arvostelua, pettämistä ja minimointia. Lapset omaavat mallin ja ehkä sen takia kestin itsekin 10v pettämistä.
Omat vanhemmat sinnitteli vuosia onnettomassa liitossa. Lapsuus oli hyvä, mutta käytännössä katsoen tiesin aina että vanhemmilla tulee jossain vaiheessa elämää avioero. Olin jo aikuinen kun se tapahtui..vaikka itsellä oli jo oma elämä siinä vaiheessa niin kyllä se jopa aikuisella rikkoi tietynlaista perusturvallisuutta. Aikuisena toki olin itse vastuussa omista tunteistani eli en sano että aikuisten lasten takia pitää olla yhdessä kun ei joka tilanteessa pientenkään lasten takia kannata sinnitellä. Mutta haluan todeta että kyllä se aikuisillekin lapselle voi olla kriisi, vaikka se ei vanhempien ongelma enään ole. Vaikea sanoa että olisiko lapsuus ollut onnellisempi vai karumpi jos vanhemmat olisi eronneet minun ja sisarien ollessa lapsia. Todennäköisesti oltaisiin oltu köyhempiä.
Lapselle ero on aina traumaattinen kokemus. Tämä kannattaa aina muistaa. Ja kun tähän sotketaan saman tien uusi kumppani ja rakastunut vanhempi unohtaa vielä erosta kärsivät lapset.
Tietty jos isä hakkaa äitiä ja lapsia, niin ero on parempi luonnollisesti.
Hyvä kirjoitus! Itselleni tämä oli juurikin herätys: Minulla on 2 tytärtä. En missään nimessä halunnut antaa heille tuollaista mallia.
Olisipa kiva, jos Huono äiti julkaisisi välillä muutakin kuin lapsiperheiden eroa kannustavia kirjoituksia. Vaikka sellaisia, joissa kerrotaan miten on haastavista ajoista selvitty yhdessä ja kuinka se lopulta kannatti.
Tämä!