Äitiystäväni ovatkin alkoholisteja
Huono Äiti sai avautumisen:
Astuin sisään ystävieni mökin olohuoneeseen. Ystävät, joita kutsuin äitiystäviksi, olivat jo kokoontuneet sohvalle, kädessään viinilasit täynnä. Nauru ja iloinen puheensorina täyttivät huoneen. Nämä mökkiviikonloput olivat ruuhkavuosien kohokohta.
Olin päättänyt vähentää alkoholin käyttöäni viime aikoina, ja ajatus viinilasista tuntui houkuttelemattomalta. Sen sijaan olin ottanut käteeni jääkylmän vesilasin.
Ystävät huomasivat heti juomani.
Sanoin: ”Tänään ajattelin pitää tauon viinistä. Olen yrittänyt juoda hieman vähemmän.”
Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Ystävät katsoivat toisiaan hämmentyneinä, ja sitten heidän kasvoilleen levisi ilme, joka oli sekoitus epäuskoa ja pettymystä.
Tunsin kuinka poskiani kuumottivat. ”No, olen vain yrittänyt tehdä jotain terveellisempää,” selitin heikosti. ”Ja minusta tuntuu, että alkoholin juominen ei ole aina kovin hyväksi minulle.”
Muiden mielestä me olemme äitejä. Meillä on oikeus rentoutua ja pitää hauskaa joskus. Ja viini on täydellinen tapa tehdä se.
Muut ystävät nyökyttelivät myöntävästi. He kaatoivat itselleen lisää viiniä ja jatkoivat keskustelua, mutta minä tunsin oloni yhä epämukavammaksi. Heidän sanansa tuntuivat tuomitsevilta, ja minusta tuntui, että he eivät ymmärtäneet valintaani.
Illan loppuun mennessä olin täysin uupunut. Olin nauttinut ystävieni seurasta, mutta samalla olin tuntenut oloni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Heidän viinikulttuurinsa tuntui sulkevan minut ulkopuolelle, ja minusta tuntui, että en koskaan sopisi joukkoon, jos en joisi viiniä heidän kanssaan.
Lähtiessäni kotiin mietin, mitä minun pitäisi tehdä. Muut jäivät yöksi. Halusin olla osa tätä ryhmää, mutta halusin myös pysyä uskollisena itselleni ja valinnoilleni. Tiesin, että minun oli löydettävä tapa tasapainottaa molemmat asiat, mutta se ei ollut helppoa.
Nimim. Juodako vai olla juomatta
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mun ystävä ei ole alkoholisti. Hän harrastaa viinejä! Pari lasi vähintään menee koka päivä, siinä työpäivän jälkeen rentoutuu. Tilaa ulkomailta paaleittain ”hienompia” viinejä.
Suomalaiset eivät osaa suhtautua neutraalisti alkoholiin.
Juomisella voidaan rehvastella eikä juojia saa arvostella.
Raittiita sen sijaan saa arvostella vapaasti. He muka luulevat itsestään jotain ja kyttäävät muiden juomista.
Käykää hyvät ihmiset Ranskassa ja Italiassa. Siellä kukaan ei puutu tällaiseen.
En tarvitse elämääni ihmisiä, jotka käyttävät vapaa-aikansa ryyppäämiseen ja tekevät siitä numeron.
Jos on juhlia, tarjoan alkoholittoman viinin tai kuoharin tai limua/vettä sitä haluavalle. Itse juon yhden lasin HITAASTI illan aikana ja muuten vettä tai holitonta.
Hyvä, että tästä asiasta puhutaan tänä päivänä. Itseäni kummastuttaa kaksinaismoralismi, joka tätä alkoholinkäyttöä edelleen verhoaa, vaikka olemme jo 2020-luvulla. Koska kyse on laillisesta ja yhteiskunnassa yleisesti käytetystä aineesta, tuntuu kuin yleinen olettamus on, että kaikki haluavat käyttää alkoholia. Se, joka haluaa olla ilman, joko tilapäisesti tai lopullisesti, kokee ulkopuolisuutta tai painetta ottaa, jotta kuuluisi joukkoon. Tänä päivänä keskustella tasa-arvosta ja muiden valintojen kunniottamisesta toteutuu melkein joka saralla. Niin pitäisi tässäkin. On monia ihmisiä, jotka eivät halua käyttää alkoholia monista eri syistä. Kannustaisin rohkeasti valitsemaan seuran uudelleen, jos olo tuntuu epämukavalta. Todelliset ystävät eivät painosta ketään tekemään mitään.
Minun elämästä on jäänyt pakolliset törpöttelyt 🙂 ja samalla karsiintunut he, kenelle enemmän maistuu. Olen ollut tyytyväinen. Samoin ei ole elämässä enää kaljottelevaan miestäkään. Silloin tällöin mukavassa seurassa edellensä toki alkoholia käytän itsekin ja tää on just hyvä mulle.
Mun äitiporukassa ei ole tuollaisia istujaisia, mutta kokemus opiskeluajoilta. Tein täyspäiväisesti töitä, opiskelin reipasta tahtia ja yritin vielä ylläpitää sosiaalista elämää. Kerran krapulaisena aamuna, ensimmäinen vapaapäivä melkein kolmeen viikkoon, aloin miettiä, että miksi valitsin viettää päiväni krapulassa. En keksinyt alkoholista yhtään hyvää tai positiivista vaikutusta. On viini hyvää, mutta niin on myös mehu.
Kaverit lopettivat kutsumasta illanistujaisiin, ellei ollut ennustettavissa, että tarvitaan kuskia. Sain kuulla kuvittelevani olevani parempi kuin muut, ja että arvostelen muiden juomista. Mitään harhakuvitelmia omasta paremmuudesta mulla ei ollut, eikä ole tapana laskea montako kukin juo. Asia ei kiinnosta mua yhtään.
En ole absolutisti, juon harvoin. Enkä silloinkaan juo humaltuakseni. Viimeksi olen ollut kännissä 2003. Mua ei haittaa muiden oleminen pienessä hiprakassa. Muita häiritsi kovasti mun vesilinja. Koomakännissä olevien seura ei kiinnosta.
Huvittavaa, että nämä kaikki (entiset) kaverit tituleeraavat itseään suvaitseviksi. Suvaitsevat kaikkia, paitsi niitä, jotka eivät juo alkoholia!
Tässä tuskin täyttyy alkoholismin määritelmä mitenkään (terveisin mieheni juo joka ilta olutta), mutta ymmärrän kyllä miten suurta ihmetystä ja ulkopuolisuutta alkoholittomuus voi tuoda. Siitä kannattaa pitää kiinni. Suomalainen alkoholi kulttuuri nyt vain on sieltä syvältä.
Jos ystävyyden ehtona on alkoholin lipittäminen niin se ei ole aitoa ystävyyttä. Alkoholittomuutta ei kenenkään tarvitse perustella eikä siihen pidä toisten puuttua. Kannattaa vaihtaa seuraa.
Muutama viini-ilta vuodessa ei vielä tee kestään alkoholistia, eli jos tämä kuvaus pitää paikkansa, niin liioittelet. Jos sama toistuu viikoittain, niin sitten syytöksillä voisi olla aihetta.
Tää kuulostaa ihan (huonolta) käännökseltä joltain jenkkisivustolta…
Onpa hyvä, etten asu Suomessa, jos alkoholin käyttö tarkoittaa alkoholismia (viittaan otsikkoon).
Olen ollut holiton tai vähäholinen jo pitään. Aina jätetty porukan ulkopuolelle siitä syystä. Toisille se oma nollalinja tuntuu vain alleviivaavan heidän juomistaan ja paljastaa sen, kuinka huonosti ovat sinut oman alkoholin käyttönsä kanssa. Ongelma on helppo kieltää/piilottaa, kun ”kaikkihan” juovat (pullon tai pari illassa).
Olipa taas raflaava otsikko.
Ei se tee kenedtänään alkoholistia, jos juo vapaalla viikonlopulla. Sekään ei tee alkoholistiksi, jos hämmentyy toisen juomattomuudesta.
Alkoholismi on riippuvuus sairaus.
Joo, se on kyllä totta, että jonkun juomattomuus on usein juoville kiusallista. Mutta siihen voi vaikuttaa itse olemalla iloinen ja rento.
Itse en juo paria annosta enempää Mutta seuralaiset saavat juoda omaan tahtiinsa.
Olin mukavissa juhlissa. Join lasista alkoholitonta siideriä, lonkeroa ja olutta. Yhdet autoilevat jakoivat alkoholittoman kuoharipullon. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen, mitä toisen laseissa oli. Kaikilla oli hauskaa.
Joo kulttuuri on niin vääristynyt että juomattomuus pitää salata. Juovat kyllä hokee ettei se kuulu kellekään mutta juomattomien juomattomuus kuulukin kaikille. Miksi ihmeessä käyttää mitään jos ei halua.
On ihan uskomatonta kuinka juomisen lopettaminen katkoo välejä ihmisiin joiden luulin olevan ystäviä. Ei kelpaa iltatee, vaan pitää olla ilta viinilasillinen kun ystävän pyytää hetkeksi käymään. Ei tule kutsuja mihinkään illanviettoon, kun ei enää juo. Eipä siinä ehkä ne ei olleetkaan ystäviä.
Alkoholitonta viiniä ensi kerralla, etkä kerro kenellekään. Suomalaiset on outoja tässä asiassa