Ystäväni mies nollaa minua jatkuvasti
Huono Äiti sai avautumisen:
Ihmettelin, miksi minulla on epämääräinen henkinen paha olo. Tunne oli jotenkin tuttu, mutta en saanut siitä heti kiinni. Juhlapyhien jälkeen paluu arkeen on aina rasittavaa, mutta ei mitään tällaista. Sitten muistin, että aikaisemminkin olen pahoittanut mieleni samasta syystä. Ystäväni puoliso on muutaman viime vuoden aikana ottanut minua kohtaan lähes hyökkäävän asenteen.
Jos vähänkään puhun mistään yhteiskuntaan, julkisiin palveluihin tai vaikka muiden ihmisten käytökseen liittyvästä epäkohdasta, niin hän alkaa syyttää minua arvostelusta, kyseenalaistaa kaiken sanomiseni ja alentaa minut juttuineni ihan hölmöksi. Välillä iloisesti nauraen, mutta välillä ääntään korottaen ja jopa vihaisesti.
Nyt jo kolmannen kerran olen pahalla mielin hänen vuokseen. Kahden ensimmäisen kerran jälkeen päätin, että en hänen aikanaan enää koskaan puhu mistään säätilaa vakavemmasta (ja siitäkin tietysti positiiviseen sävyyn). Jostain kumman syystä nyt aivan täysin unohdin tämän, koska ennen hänen seurassaan olen voinut olla oma itseni.
Olen tietysti kova ottamaan kantaa ja tuomaan esiin epäkohtia, siis sellaisia mitkä ei tietenkään häneen liity mitenkään. Hän ottaa kaiken kovin henkilökohtaisesti, mitä en ymmärrä. Jos kerron nyt vaikka päiväkodin työntekijän oudosta käytöksestä, niin hän sanoo ensin, että toi nyt on vaan sun näkemys. Tai että se on vaan lapsen näkemys, et voi tietää miten oikeasti meni. Ei auta, vaikka kerron, että useampi oli kuvaillut tapahtumia samalla tavalla, silti minä olen typerä arvostelija ja lapset valehtelee ja aina löytyy joku puolustus sille kenestä puhun. Tai jos vaikka vain kerron farmaseutin kohdelleen äitiäni tylysti, niin sekin pitää kyseenalaistaa alentavaan sävyyn, että toi nyt on vaan hänen näkemys tai jopa, että minä nyt höpötän omiani. Asenne kaiken kaikkiaan minua kohtaan on aivan outo, eli hän ei selvästikään pidä minusta ja tuo sen näin esiin. Jokin on muuttunut, sillä on kuitenkin tunnettu yli 20 vuotta aikuisiällä.
Vietämme aikaa muutaman kerran vuodessa yhdessä. Ystäväni varmasti ajattelee nykyisin pitkälti puolisonsa tavoin, mutta ei vain tuo sitä esiin yhtä tiukasti. Lapset tulee hyvin juttuun ja jos itse muistaisin olla puhumatta mistään epäkohdista, niin menee kaikki hyvin aikuisillakin. Ennen näitä ongelmia ei ole ollut. Olen varmasti jollain kommentillani vahingossa ystäväni puolisoa loukannut, koska hänelle on tullut noin kova tarve alentaa minun sanomiseni. Voisin tietysti kysyä mikä se on ollut, koska en tällaista muista. Tilanne on tosi hankala, enkä voi asiasta oikein puhua kenenkään kanssa. Tässä mennään niin syvälle minun persoonaani, että en ehkä kestäsi, kun tämä puoliso alkaisi ruotia aihetta. Ihan tarpeeksi paha olo on jo nyt. Parempi olisi ehkä vähentää tapaamisia ja niin hetkeksi noiden kahden edellisen lyttäämisen jälkeen teinkin, ihan oman jaksamiseni takia. En ymmärrä miten oikeasti saatoin unohtaa ja aloin taas tyhmänä pälpättää huolettomana ajatustenvirtaani. Mainittakoon toki vielä, että mitään mielenterveysongelmia tai -diagnooseja minulla ei ole, enkä kuulu poliittisiin ääriliikkeisiin. Olen siis ihan tavallinen, mutta ilmeisesti varsin ärsyttävä ihminen. Päässäni kaikuu mitä kaikkea typerää meninkään taas sanomaan.
Ystävien seurassa pitäisi tulla hyvä mieli. Suurimman osan ajasta näin onkin, mutta nyt jo kolmannen kerran tuollainen lyttäys hiukan laimentaa kaiken muun hyvän. Nyt tosin en juurikaan puolustautunut, kuten kahdella ensimmäisellä kerralla, niin ”välikohtaus” jäi pienemmäksi. Eihän minun kanssani tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, mutta miksi pitää hyökätä noin? Ehkä tämän puolison on vaikea ymmärtää, että minä suulaana ja rohkean oloisena olen silti hyvin herkkä ja tunteva ihminen. Ja kuten rivien välistä varmasti luitte, en ole ollenkaan itsevarma sisimmässäni, joten hänen ei ollenkaan tarvitsisi siitä huolehtia, että luulen liikoja itsestäni. Tai ehkä suurin osa ihmisistä ympärilläni on samaa mieltä hänen kanssaan, ja hän on vain ainoa kuka uskaltaa tuoda esiin miten typerä olen? Toisaalta tiedän, että olen arvokas ja ainakin muutamalle perheenjäsenelle rakas, aivan tällaisena kuin olen. Tilanne tekee surulliseksi, koska se vaikuttaa pakosti jatkossa minun ja ystäväni suhteeseen. Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ehkäpä tällä henkilöllä on stressaava työ tai hän haluaisi muuten vain rentoutua vapaa-ajallaan tarvitsematta joutua kuuntelemaan ainaista valitusta.
Miksi jäät seuraan jossa sua kohtaan ollaan ilkeitä, mä ainakaan lähtisin nostelee jos mua alettais haukkua vaikka omis kuinka hyvän ystävän puoliso. Ja mitä väliä sillä PN miksi joku kusinen äijä ei susta tykkää tai miks hän kokee sut tollee uhaksi, yhdentekevää.
Valitettavasti kaikken kemiat eivät kohtaa. Kirjoitat, että olet suulas ja rohkean oloinen ja puutut herkästi epäkohtiin. Lisäksi kirjoitat, että ystävien seurassa pitäisi tulla hyvä mieli. En toki tunne sinua tai ystäväsi miestä, mutta voin kertoa omasta kokemuksestani. En jaksa suulaita ja kovaäänisiä ihmisiä. Koen jatkuvan epäkohtiin puuttumisen negatiivisuutena, jatkuvana valittamisena. Minunkin mielestäni ystävien seurassa pitäisi tulla hyvä mieli ja minulle näin ei tapahdu valittajien seurassa. Haluan keskittyä positiivisiin asioihin, siihen mikä on hyvin. Ehkä ystäväsi mies laillani kokisi tuollaisen vuorovaikutuksen raskaaksi, mutta ei osaa tai uskalla sanoa sinulle suoraan, että hän ei jaksa kuunnella.
Mun mies tekee noin jatkuvasti minulle..
😔 en todellakaan käsitä miksi
Itse en olisi enään missään tekemisissä. Tyhjän saa pyytämättäkin ….
Onpa hankala tilanne. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että onko sinun elämässäsi tapahtunut joku positiivinen käänne? Siis uusi työpaikka, titteli, oletko opiskellut lisää, oletteko ostaneet uuden talon tai auton, siis ihan mitä vaan tällaista.. sellainen saattaa joskus aiheuttaa ihan tiedostamattaan tutussa kivassa ihmisessä tunteen, että hän on jäänyt jotenkin huonompaan asemaan ja yrittää pönkittää omaa egoaan sinun läsnäollessasi. Koska useimmat ihmiset ajattelevat itseään ja ajattelevat toisten menestyksen kohdistuvan jotenkin itseensä sillä tavalla että se on minulta pois jos toinen saavuttaa jotakin. Se on tosi absurdi tilanne mutta aika yleinen ja inhimillinen eikä sitä välttämättä huomaa heti.
Toinen skenaario on se, mitä edellinenkin kommentoija ehdottaa. Eli että hän on kokenut sinun arvostelevan samalla häntä kun olet tuonut mielipiteesi esiin jostakin asiasta. Tai hän on vain kokenut että pidät itseäsi parempana kuin ”meitä muita” kommentoimalla puoli huolimattomasti jotakin asiaa jonka hän koki kohdistuvan samalla omaan elämäntyyliinsä tms.
Ja kun näin käy ja alat itse huomata että hän on sinua kohtaan tyly niin saatat myös itse olla häntä kohtaan varautunut ja kylmäkiskoisempi kuin muita kohtaan. Mikä on tietysti luonnollista. Mutta tässä on valmiina noidankehä joka lisää eripuraa teidän kahden välillä entisestään.
Yritä kohdella häntä seuraavalla kerralla avoimen iloisesti, kehua häntä jostakin ja katso mitä tapahtuu. Ellei hän vähitellen ”sula” tästä, niin ehkä sitten on parempi ottaa etäisyyttä.
Ihmiset on ärsyttäviä. 😉 Tsemppiä!
Jos he kenties kokevat sinun mielipiteesi hyökkääviksi? Voisit olla aivan hyvin minun lähipiiristäni eräs henkilö jolla on aina kärkäs mielipide kaikesta ja aina toisissa on vika. Vaikka et suoraan arvostelisi ystävääsi tai hänen miestään niin olet saattanut tosiaan arvostella jotakuta toista ja hän on vetänyt johtopäätöksen että olet arvostellut samalla häntäkin. Konkreettisena esimerkkinä totean että oma lähipiirissäni arvosteli rankalla kädellä erästä äitiä joka päätti erota miehestään ja toteuttaa unelmiaan. Hän oli kuulemma yperä ja huonoäiti eikä ollenkaan äidillinen ihminen. Minua tämä kirpaisi koska olen itsekin halunnut toteuttaa unelmani. Ja toisaalta hänellä oli aina mielipide siitä miten huonosti toisten lapset oli kasvatettu ja omat lapset olivat niin hyviä. Koin hirveitä paineita siitä että jos minäkin teen äitinä väärin, niin minäkin olen sitten huonoäiti. Vaikea selittää täysin auki tätä, mutta itse pohdiskelit jo aika kattavasti syitä tähän tilanteeseen. Ystäväsi mies ehkä olettaa sinun tosiaan luulen liikoja itsestäsi koska niin minäkin ajattelin tämän lähipiirin henkilön olevan. Kunnes selvisi että hän tosiaan on itse sisimmässään epävarma ja kaikkihan me tiedämme että itsevarmat ihmiset eivät arvostele kärkkäästi toisia. Poliittisista asioista pitäisi toki pystyä keskustelemaan ilman että joku hyökkää kimppuun. Ehkä voisit sanoa seuraavalla kerralla rehellisesti että et halua tulla mitätöidyksi. Hyvässä lykyssä toinenkaan ei ärsyynny sinun mielipiteistäsi kun tajuaa että et ole pohjimmiltasi ilkeä tms.