Läheisyys meni – tilalla on rinnakkainen itsetyydytys
Huono Äiti sai avautumisen: ”Aamu valkeni tavalliseen tapaan. Heräsin Jukan vieressä, kuten aina. Hän käänsi kylkeä ja nosti puhelimensa kasvoilleen. Minäkin kaivoin oman laitteeni esiin ja aloin selata sosiaalisen median syötettä. Aamukahvit nautittiin hiljaisuudessa, molemmat uppoutuneina omiin virtuaalimaailmoihin.
Tämä oli jo arkipäivää meidänn viikonlopussa. Seksistä oli tullut kaukainen muisto, korvattu itsetyydytyksen ja sosiaalisen median antamalla tyhjyydentäytöllä. Riidat olivat kadonneet, mutta tilalle oli tullut kylmä etäisyys. Nukahdimme edelleen samaan sänkyyn, mutta yhteys oli katkennut.
Lapset olivat onnellisia tietämättä tätä. Heidän iloiset naurunsa täyttivät kodin ja toivat valoa synkkään arkeen. Heille me olimme yhä rakastavat vanhemmat, vaikka emme enää osanneet osoittaa sitä toisillemme.
Mutta minä mietin. Pitäisikö meidän yrittää? Pitäisikö meidän etsiä se kipinä, joka oli kerran sytyttänyt meidät toisiimme? Vai oliko tämä uusi normaali, hiljainen rinnakkaiselo, jossa molemmat etsivät onnea muualta?
En tiedä vastausta. Tiedän vain, että en halua elää loput elämäni tässä tyhjyydessä. Haluan tuntea lämmön ja läheisyyden, jonka kerran koin Jukan kanssa. Haluan jakaa elämän, joka on enemmän kuin pelkkä rinnakkaiselo.
Ehkä jonain päivänä löydämme tien takaisin toistemme luokse. Ehkä emme. Mutta tiedän, etten voi jäädä tähän ikuisesti. Minun on tehtävä jotain, vaikka en tiedä, mitä.”
Nimim. Tavallinen tarina varmaan
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ei peli ole vielä menetetty. Meilläkin oli pitkähkö kuiva kausi juurikin kuvaamallasi tavalla. Oli työstressiä, sairastelua ja itselläni vaihdevuosioireita. Löysin ihanan gynekologin, jonka avulla sain avun omiin vaivoihini ja haluni takaisin. Aloin puhua miehelleni ja kertoa haluavani jälleen seksiä, mieluiten hänen kanssaan. Pikkuhiljaa koskettelut, puhuminen ja suukottelut ovat saaneet jälleen huomioimaan enemmän toista ja molempien halut heräämään. Kesälomalla jopa päivittäin.
Meillä piti löytää ensin ne haluttomuuden syyt ja kun niihin sai apuja niin sitten pystyi rakentamaan uudenlaista läheisyyttä puolison kanssa.
Onneksi tuli elettyä ennen liittoa sen verran railakkaat nuoruusvuodet, että nykyinen kuiva kausi ei paljon hetkauta.
Mutta siis samassa veneessä, syynä lähinnä kaikenlaiset muut parisuhteen vauriot että vaatisi jotain lobotomiaa jotta motivoituisi häntä tai edes seksiä haluamaan juuri nyt.
Sama homma mutta sitä ei ole koskaan ollutkaan. Jotenkin viallinen mles kai kun ei kaipaa kosketuksia eikä muuta kuin nopean tyydytyksen. Ei pusuja, ei sanoja. Ihan järkyttävää. Ei ole pienenä pidetty sylissä eikä lohdutettu. Jos halaan, seisoo paikoillaan kädet suorina sivuilla. Alkoa kuluu. Se kai täyttää tarpeet.
Tää oli mun arkea liian pitkään…
Nyt onnellisena yksin🥳
Selkään itseäni saan taputella, paras päätös elämässäni
Samaa oli mun arkeni kymmenen vuotta, lopulta loppui kaikki keskinäinen puhekin, kun lapset muutti kotoa omilleen. Puoli vuotta sitten muutin pois ja oli kyllä elämäni paras päätös. Tyytyväisyys ja ilo ovat palanneet elämääni ja syvä rauha valtaa mielen. Nyt katselen maailmaa itsenäisenä naisena ja nautin elämästäni.
Itsellä olisi haluja ja miehellä myös, mutta kun ei seiso, niin ei seiso vaikka söisi kourallisen sinisiä pillereitä 😔 (ei ole moneen vuoteen)
Itse kaipaisin kunnon seksiä, mutta mieheltäni en sitä tule enää saamaan.
Pitääkö sitä kuolla pystyyn viisikymppisenä, en olisi vielä valmis siihen. (leluista en oikein saa tarvitsemaani tyydytystä.)
Sitä pitää rakkautta ja kipinää pitää vaalia🥰😝
Yksipuolisesti on hankalaa vaalia mitään kipinää, jos toiselle kasvanut kännykkä käteen.
Tää on niin kuin suoraan mun elämästä. 😔
Kipeä asia, toivon että joskus saan kokea läheisyyttä jonkun ihmisen kanssa.
Tämä olisi voinut olla minun kirjoitus. Meillä sama tilanne. Läheisyyttä ja seksiä ei ole ollut vuosiin. Yritin puhua ja ehdottaa pariterapiaakin, mutta sain vaan vastaukseksi, että pitäis puhua… jätin jankuttamisen ja kyselyt lopulta kokonaan ja aloin odottaa, josko kohta olisi puhumisen aika. Olen alkanut henkisesti valmistautua lopulliseen eroon- se koittaa viimeistään muutaman vuoden kuluttua, kun lapset kasvaneet. Nyt teen omia asioita, jotka ilahduttavat minua.
Minäkin ajattelin odottaa ja kas mies löysi uuden kun lapset olivat teinejä. Ja tein pirun tyhmän osotussopimuksem kun olin niin sonissa. Eli älkää tuudittauko kukaan siihen, että elämä menee sun luulenalla tavalla.
Miksi ette kokeile pariterapiaa? Vanhempien kypsyys ja suhde on malli lapsille. Korjatkaa suhde tai erotkaa.
Kovin tuttua. Lasteni isä etääntyi minusta 10 vuotta sitten. Aiemmin hyvinkin tyydyttävä seksielämä loppui. Aikani yritin – koitin olla parempi vaino, tehdä aloitteita, pitää lapset tyytyväisinä, helpottaa miehen taakkaa (Molemmilla vastiva, hyväpalkkainen työ). Mutta kun ei niin ei.
WhatsApp oli juuri tullut saataville Suomessa. Aikanaan selvisi, että mies sen avulla rakensi Plan B:tä, suhdetta minua vanhemman työkaverinsa kanssa. Minulle eroilmoitus tuli aivan puun takaa