Huono Äiti sai avautumisen:

Olen erittäin kyllästynyt tähän Etelä-Suomen jatkuvaan talveen. Tämä tuntuu minusta kestäneen nyt 10 kuukautta. Tämä joka masentaa minua ja tekee arjesta todella raskasta. Tunnen jopa masennusta.

Vanhemmillani tai oikeammin äidillä ja hänen uudella miehellään on loma-asunto Espanjan Aurinkorannalla ja he viettävät siellä koko talven. Katselen Facesta heidän ruskettuneita naamojaan. Kun  vihjailen äidille, että tulisin lasten kanssa myös sinne mielelläni hän ei vastaa yhtään mitään. Hän vain ohittaa aiheen. Kutsua ei näy ei kuulu. En tiedä onko vika uudessa miehessä, joka ei juuri ota kontaktia lapsiini vai minussa vai lapsissani. Lapsia on kolme poikaa.

En minä nyt kysy teiltä, miten minäkin pääsen Espanjaan mutta kysyn, miten muilla, vonko teillä vanhempia, joita kiinnostaa paljon enemmän oma ruskettuminen kuin omat lapsenlapset?

Nimimerkki Kalpea ja kyllästynyt Helsingissä

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 40 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

40 vastausta artikkeliin “Vanhempani talvehtivat Espanjassa ja kutsua sinne ei perheelleni tule”

  • Pulla sanoo:

    Tietyllä tavalla ymmärrän harmituksen, mutta voi olla, ettei mummilla ole mahdollisuutta majoittaa neljän hengen porukkaa tai rahaa ja jaksamista huolehtia teidän porukasta useita päiviä. Uusi puoliso aiheuttaa varmasti lisää haasteita, jos hän ei ole valmiiksi teidän perheelle läheinen.

    Jokainen huolehtikoon omat lapsensa, kyllä. Mutta jokaisen oma panos suhteen luomiseen ja ylläpitoon on yleensä suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon puolin ja toisin apua seuraa on tulevaisuudessakin tarjolla. Jos omasta vapaasta tahdostaan jättäytyy etäiseksi isovanhemmaksi, on aika todennäköistä, ettei aikuiset lapset ja lapsenlapset erityisen paljoa välitä enää siinä vaiheessa, kun itse elämän ehtoopuolella tarvitsisi apua ja seuraa. Kyse ei ole kostosta, vaan ihmissuhteesta, minkä voi välinpitämättömällä käytöksellään tärvellä.

    Sama toki koskee myös nuoren aikuisen välejä vanhempiin ennen lasten saamista. Jos välit ei ole kunnossa joko aikuistuvan lapsen ja/tai vanhemman välillä, ei välttämättä tiivistä sidettä ole myöskään silloin, kun perheeseen syntyy lapsia ja isovamhempia kaivataan apuun.

  • Nimetön sanoo:

    Olet aikuinen ja itse vastuussa asioistasi. Rakenna suhdetta vanhempiisi tasavertaiselta pohjalta. Et voi jatkuvasti tukeutua heihin ja odottaa, että he uhrautuvat puolestasi. Napanuora on jo poikki. Kunnioita heidän oikeuksiaan omaan elämään. Se on lähtökohta myös hyvän suhteen luomiseksi isovanhempien ja lastenlasten välille. Isovanhemmat eivät ole täysihoitolan pitäjiä tai käveleviä lompakoita.

  • Murmeli sanoo:

    Ymmärrän isovanhempia oikein hyvin. Asuin itse joskus kauan sitten ulkomailla paikassa, johon ihmiset tulevat lomailemaan. Oletus olikin, että minä pidän täysihoitolaa kaikille lämpöiseen mieliville ystäville/sukulaisille/tuttaville. Ja tulihan tuota pidettyä. Kaikki kun eivät edes vaivautuneet kysymään sopisiko vieraisille tulla, vaan lähinnä kyseessä oli ilmoitusluontoinen asia tyyliin ”me tullaan huhtikuussa, tule hakemaan lentokentältä”. Täytyy sanoa, että välillä oli hieman raskasta.

    Minkä kokoinen asunto isovanhemmilla on? Sopiiko sinne yhtäkkiä 4 henkilöä lomailemaan? Millaisia pojat ovat? Ollaanko sinne menossa ajatuksella ”tuon pojat hoitoon kun itse sitten lomailemaan”. Ja niin edelleen. Alkuperäinen juttu on aika suppea eikä kerro esim. minkä ikäisistä ihmisistä on kyse (isovanhemmat/lapset). Ei siitä millaiset perhesuhteet ovat olleet aiemmin. Kuinka tuore suhde on kyseessä. Eikä oikein paljon muutakaan. Vaikea siis ottaa tämän enempää kantaa asiaan. Kuin että ymmärrän ylipäätään ulkomailla asuvia ihmisiä, mikäli eivät välttämättä jatkuvasti halua toimia all inclusive hotellina. Edes lähimmille sukulaisilleen.

  • Kiara sanoo:

    No pienenä lasten kanssa se isovanhempien suhde luodaan.. myöhemmin on sit turha vinkua kun ovat teinejä, et miks ei käy kylässä..,, no koska 1-2 x vuodessa jos äiti ja isä pääsee kaksin treffeille illaksi ni se ei jotenkin riitä sen suhteen luomiseen.. siihen tarvittaisiin viikoittaista yhdessä oloa ja halua hengailla ja järjestää jotain aktiviteettia lastenlasten kanssa.

  • Marlis sanoo:

    Mistä tämä omien vanhempien moittiminen oikein kumpuaa!? Eiköhän he ole tehneet parhaansa, minkä ovat osanneet ja mihin on resurssit riittäneet.

    Kiitos äiti, isä, mummo ja ukki, että jaksoitte minun kanssa.

  • Jokainen hoitakoot lapsensa sanoo:

    Vanhemmat on jo omat lapsensa kasvattaneet ja saavat nauttia eläkepäivistä .Tietenkin ,itsekästä odottaa että olisivat hoitovastuussa..

  • Mummi sanoo:

    On täällä outoja mummuja.
    Itse olen vasta alle 50, täysillä töissä siis.
    Teen onnekseni (ja ehkä tyttären onneksi myös) yötyötä, 7yötä 7 vapaata. Vapailla hoidan pientä lapsenlasta 4-6 vuoroa viikossa.
    Ja olen ONNELLINEN. Jos rahat riittäisivät, voisin jäädä vakituiseksi päivähoitajaksi (ilmaiseksi) lapselle, mutta nykytilanne on täydellinen kompromissi.
    Rakastan pientä yli kaiken ja ikävä ehtii tulla hoitopäivien välillä.
    En voi ymmärtää asennetta, itse teit, hoida itse. Mä ainakin haluan tukea lapsia heidän vanhemmuudessaan. Se on kaikkien etu. Itse saan iloa ja lapset apua.
    Haaveilen jo ajasta kun mummilan lattialla on pitkä rivi patjoja serkuksille….

  • Onko tilastoja perheiden ja sukujen tavoista? sanoo:

    Mielenkiintoista lukea näitä kommentteja. Me halutaan Suomeen eurooppalainen viinikulttuuri, mutta ei sitten sellaista lämminhenkistä perhe- ja sukukulttuuria? Sitten ihmetellään, kun lapset ja nuoret eivät kunnioita ja huolehdi lähimmäisistään. Minulle aikanaan oli mummut ja papat ja muu suku tärkeitä – ja niin on lapsellekin. Ja toisin päin. Mitähän prosentuaalisesti perheissä nämä tavat toisiinsa nähden?

  • Tinuli sanoo:

    Aika harva jaksaa tai edes pystyy tarjoamaan omaa kotiaan muille hotelliksi.

    Kun Espanjassa asuu, siellä eletään tavallista arkea. Se on kaupassa käyntiä, siivousta, pyykin pesua, laskujen maksua jne. Valon määrä ja lämpö piristää, mutta samalla myös väsyttää monia. Päivät täyttyvät pienistä askareista.

    Ota oma majoitus vanhempiesi kotia läheltä ja käykää heillä kylässä kun heidän arkeensa sopii.

  • Kunhan höpötän sanoo:

    Itsellä vanhempani asuvat ihan täällä Suomessa. Siskoni lapsia ovat katsoneet säännöllisen epäsäännöllisesti, minun lapseni ovat aina saaneet tyytyä noin kerran vuodessa vierailuun. En mitenkään halua siis lapsiani riesaksi heille, mutta minulla ei ole muita tukiverkkoja. Kun hyvin harvoin kysyn , voisivatko he hetken huolehtia lapsistani on heillä aina eläkkeellä kova kiire… 365 päivää vuodessa.
    No itse olen lapseni tehnyt toki, mutta joskus olisi kiva että lapsilla olisi mahdollusuus lähentyä isovanhempiensa kanssa ja minun hetki hengähtää.

  • Äiti 36v sanoo:

    Anna äidin elää elämäänsä Espanjassa ja suunnatkaa te lomalle jonnekkin muualle.
    Vihjailusi on sivutettu, jos asia kovin vaivaa ota se suoraan puheeksi.
    En itse haluaisi viettää lomaa paikassa jossa tunne/ pitäisi miettiä olemmeko oikeasti tervetulleita.

  • Tara sanoo:

    Ehkäpä kannattaisi isovanhemmilta kysellä, olisko heidän lähellään majoitusta jota voisivat suositella.
    Neljän hengen majoitus ei tilanpuutteen vuoksi ole ehkä edes mahdollista ja sen lisäksi myös kallista.
    Voisitte viettää rennosti aikaa yhdessä lähellä mutta kuitenkin erillään.
    Reissuunhan voi ottaa vaikka ystävänsä nuoren joka auttaa lasten vahtimisessa.
    Kun isovanhemmat ovat vielä työelämässä, alkaa työn lisäksi lapsien hoitaminen olla jo liian raskasta. Työviikon jälkeen tarvitsee vapaansa omaan palautumiseen.
    Eläkeläiset ovat eläkkeensä ansainneet ja viettävät sitä niin kuin itse haluavat.
    Viikko vieraita, vaikka olisivatkin tytär lapsineen on melkoisen raskasta ja rahaa vievää.
    Jos itse ajattelee omaan kotiinsa vaikka parhaan ystävänsä viikoksi lomailemaan huomaa ettei se ole ihan piisofkeik. Vierasta pitää huomioida, kestitä, pitää seuraa yms. Uskon että jokainen huokaa helpotuksesta kun vieras lähtee.

  • ! sanoo:

    Omat vanhempani hoisivat mielellään milloin vain isän kuolemaan saakka ja äiti jatkaa edelleen samaa kaavaa. Mitä enemmän saa viertä lastenlasten kanssa aikaa, sen onnellisempi. Miehen vanhemmat auttavat kyllä kysyttäessä, mutta tuntuu olevan aina hieman hankalaa. Kiitollisia olemme toki kaikesta avusta, mutta toiselta puolelta ei mitään tule oma-alotteisesti. Toisaalta aivan sama kaava toistuu miehessäni, joten ei ole omena kauas puusta pudonnut.

  • Ei kiinnosta sanoo:

    Meillä on sellainen tilanne, että lapsilla on kolme isovanhempaa, sekä yhden isovanhemman uusi kumppani. Kukaan heistä ei ole järin kiinnostunut lapsista. Kuulumisia ei kysellä, ei soiteta lapsille, ei muisteta syntymäpäivinä eikä jouluna. Ei käydä kylässä edes kutsuttuna. Ainoastaan kesälomalla lapset ovat isovanhempien luona 4-8 päivää. Silloinkin niin, että lapset ovat eri isovanhemmilla, eivät samassa paikassa. Onhan se surullista, raastavaa, ihmetyttää, mutta se on myös asia, jota ei voi pakottaa.

  • Mon sanoo:

    Haloo, jokainen hoitaa omat lapsensa. Ei voi olettaa, että isovanhemmat hoitavat lapsiasi. Aikuiset ihmiset tekevät mitä haluavat. Senkun lähdet Espanjaa poikiesi kanssa. Palkkaa mukaan hoitaja jos haluat irtioton pojistasi. Äitisi tuskin kielsi sinua hankkimasta lapsia. Omat päätökset ja niiden seuraukset ovat sinun vastuulla. Ota myös huomioon ! Kaikilla ei ole edes isovanhempia.!

  • Kyllä, olen katkera. sanoo:

    Kun omat lapseni olivat pieniä ja oli sitten joulu- tai hiihtolomaa niin isovanhemmat eivät koskaan tarjoutuneet apuun vaikka tiesivät että oli hoito- ongelmia jne koska oli tärkeämpää päästä itse lomailemaan kylmästä ja pimeästä Suomesta jonnekin lämpimään. ”Jokainen huolehtii itse lapsistaan”-kommentin joskus kuulin. Nyt kun nuoremmalla sisaruksellani on lapsia niin somessa hehkutetaan kuinka ihanaa ja elämän parasta aikaa tämä isovanhemmuus onkaan ja kuinka sitä on aikaa ihmetellä pienten oivalluksia. Apu olisi ollut aikoinaan tarpeen itsellekin tai se, että joskus olisi saanut hetken hengähdystauon mutta kun silloin isovanhemmille oli tärkeämpää heidän omat menot.