Huono äitipuoli avautuu
Huono Äiti sai avautumisen:
”Olimme molemmat alle 25-vuotiaita. Miehellä on edellisestä suhteesta yksi lapsi ja minulla ei ollenkaan. No, tämä oli tiedossa suhteen alusta lähtien, ja todettiin ettei tämä lapsi ole todennäköisesti ikinä muuttamassa isänsä kanssa asumaan – sillä äitinsä piti jo huolen että jo pelkästään tapaamisoikeuden toteutuminen olisi mahdollisimman ison taistelun takana. Vuodet menee ja välit heittelehtii kuin laiva aallokossa tämän eksän kanssa, siitä miten miehen pitää hoitaa lapsi ja miten ei.
Meille syntyy yhteisiä lapsia ja tälle eksällekin siunaantuu uuden puolisonsa kanssa lapsia. Lapsi kyläilee meillä ja on yökylässä. Seuraavaksi kuulemme päiväkodista millaisia ongelmia äidillä on ollut lapsen kanssa (Lapsi vienyt äitiä kuin pässiä narussa mm. vaatetuksen suhteen) ja lopulta päiväkodista tehdään lastensuojelu ilmoitus. Avautuu ihan uusi maailma jonka lopuksi miehen lapsi muuttaa meille asumaan. Äiti ei kykenekkään hoitamaan kun vain uudet lapsensa.Näin kun olen tullut suhteeseen nuorena ja (kenties) naivina, että minusta vaaditaan vain tapaamisten aikana ”lastenhoitoa” muttei muuntautumista äitipuoleksi, niin tämä lapsen muuttaminen luoksemme on tuonut esiin uusia tunteita ja piirteitä itsestäni mistä en ole tyytyväinen ja ihmetyttää. Halusin sen vuoksi avautua ja kysyä mahdollisesti tukea tilanteeseen, miten edetä. Minulla ei ole edes lähipiirissä uusperheitä joiden kanssa jutella! Mutta ehkäpä täällä kohtaan arvostelun lisäksi myös konkreettisia neuvoja.
Tunnen edelleen, kuin olisin lastenhoitajana, en vanhempi myös tälle lapselle kuten omilleni. Odotan koko ajan jotain, mitä? en tiedä, että lapsi muuttaisikin takaisin äidilleen? täyttää 18? Toki tavoitan sitä, että tätä miehen lasta kohtelisin yhdenvertaisesti kuten muitakin lapsia, ja olla ainakin näyttämättä lapselle mitä mahdollisesti tunnen sisällä. Ja yritän että hoidan tätä lasta kuten haluaisin jonkun muun hoitavan omani.
Sitten tulee se tunne ja ajatus vyyhti mikä minulla on:
Miksi ihmeessä tunnen erilailla tästä lapsesta ja esim kuluttamisesta häneen kuin verrattuna omiin lapsiin?? Tuntuu niin ärsyttävältä kun en voi suhtautua kuten omiin lapsiin! Omille on niin valmis ostamaan ja antamaan viimeisen kaikesta, kun tulee miehen lapseen niin tuntuu että joudun aina hammasta purren tekemään sen mikä on ”oikein” ja kunnollinen aikuinen tekisi tai kuten haluisin minun lapsia hoidettavan samassa tilanteessa. Tuntuu myös ikään kuin on omilta lapsilta pois, kaikki mitä ostan myös tälle miehen lapselle (yhteen laskettuna + 1 kaikkeen voi olla isokin summa). Esim on jätetty menemästä joihinkin reissuihin koska menee liian kalliiksi muka ja raskaaksi jos miehen lapsi on myös mukana kun kaikki on alle 7vuotiaita. Emme myös saa lapsilisää tmv. hänestä, joten senkin puoleen tuntuu negatiiviselta hoitaa ja ”kestitä toisten lapsia ilmaiseksi” koko ajan. Näin meidän kesken, talous on muutoinkin tiukoilla.
Myös huolettaa, olenko sallivampi hänelle, koska en ole äitinsä? Tai sittenkin liian rankka? Vaadinko liikaa tai liian vähän? Ärsyynnynkö helpommin hänestä tai en välitä riittävästi? Onko tämä hetki pois omista lapsista ja heidän elämään oppimisesta, jos miehen lapsi tekee xyz kotityön… Näyttääkö nyt vain että laitan miehen lapsen töihin (tai työttömäksi) koska ei ole minun..Vaateetkin ovat välillä niin erilaiset omien lasten tyylistä, että erottuu (äitinsä ostaa kirpputoreilta sekalaisia vaatteita kunnon ja koon suhteen) ja näyttää varmaan myös että omat on uusissa ja hienoissa kun tämä lapsi kulkee rymyvaatteissa kaiket päivät, hyi millainen äitipuoli.
Toivon tälle lapselle kaikkea hyvää, kuitenkin en ikävöi jos ei ole paikalla… yritän toki miettiä sitä siltäkin kantilta että on mun lasten sisarus ja lapset oppii kohtelemaan toisiaan myös siitä, miten kohtelen häntä… On niin paljon mitä olen miettinyt puhumattakaan tuntenut, että mahdoton kirjoittaa kaikkea.
Olenkohan siis yksin tässä vai kokeeko muut äitipuolet näin myös? Ja MITEN ihmeessä tästä lapsesta saisin ”oman” samallatavalla kuten ne biologisesti ”omat” ovat vai onko se mahdotonta?”
TOIMITUKSEN HUOMIO: TÄSSÄ KYSYTÄÄN NEUVOJA IHAN ASIALLISESTI. TÄSSÄ EI PYYDETÄ SUN PAHEKSUNTAASI.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Entä jos alkaisitkin suhtautua miehesi lapseen kuin kummilapseen. Et koskaan tule rakastamaan häntä kuten omiasi. Eikä tarvitsekaan koska hänellä on jo äiti.
Voit sanoa lapsellekin, että olet hänelle aikuinen ystävä, johon hän voi turvata. Ja muuten ota rennosti, hullutelkaa ja naurakaa! Olet hyvä äitipuoli. Niin, se puolikas riittää. Kaikkea hyvää
Mun mielestä on älyttömän hienoa, että tiedostat sun tunteet ja mietit mitä voit niiden kanssa tehdä.
Vaatii varmaan suurta asennemuutosta siihen, että lapsi onkin nyt jatkuvasti osa teidän perhettä. Mun mielestä sun tulee yrittää kohdella lasta mahdollisimman tasapuolisesti, ei ole lapsen vika että vanhempansa ovat sössineet välinsä.
Olethan puhunut näistä tunteista sun miehen kanssa? Ehdottomasti pitää, koska muuten ette voi tukea toisianne tilanteessa.
Perheneuvola olisi varmaan myös hyvä kaikkien kannalta, joillain paikkakunnilla on pitkät jonot niin kannattaa hakeutua jonoon vaikka just nyt tuntuisi ettei halua jutella ulkopuolisille. Ajan voi perua vaikka sitten myöhemmin jos tarvetta ei enää ole.
Tsemppiä, sä pystyt siihen!