Pullopostia mummolasta
Huono Äiti sai avautumisen:
”Muistan ikuisesti, kun puristin käsissäni ystäväni äidin lapsenlapselleen valmistamaa villapaitaa. Villapaita oli tehty rakkaudella, pienen ihmisen toiveita kunnioittaen ja kuunnellen. Villapaita oli kaikessa epätäydellisyydessään puhtaan täydellinen. Toivottu hahmon kuva oli ehkä hieman haparoiden tehty, ja muutama silmukka loisti erikokoisuudellaan villapaidan rintamuksessa. Lapsen toivoma väri oli räikeä ja tylsän aikuisen silmään epämiellyttävä, mutta kuinka kaunis tuo isoäidin tekemä vaatekappale minun silmissäni olikaan.Huomasin, että ystäväni näki käsissäni isoäidin ensimmäistä kertaa tekemän villapaidan. Minä näin isoäidin, isoäidin sinnikkyyden uuden opettelussa, halun nostaa hymy lapsenlapsensa huulille.
Minä näin isoäidin tutkimassa puhelimestaan neuleohjeita, ja ne kymmenet kerrat kun joutui purkamaan pitkälle tekemäänsä työtä. Minä näin käsissäni isoäidin lämpimät ajatukset, annetun ajan sekä hyväntahtoisuuden. Minä näin mitä kaikkea tähän villapaidan muotoiseen, ajatukselliseen lahjaan liittyi. Minä näin täydellisen rakkauden, aivan ihanan epätäydellisessä paketissa.
Pieni villapaita käsissäni tuntui painavalta ja yhdessä hetkessä nosti pintaan monenlaisia tunteita. Tämä sydämellinen lahja nosti hetkeksi mieleen ihania muistoja oman isoäitini tekemästä aamiaisesta, yhdessä täytetyistä lottokupongeista, hiihtoretkistä, paikatuista farkkujen polvista, naurusta ruokapöydän äärestä, merestä nostetuista kalaverkoista. Siitä lämpimästä halista joka minua odotti joka ikinen kerta mummolan ovella. Ovella, jonka taakse minut vietiin jokaisena viikonloppuna.
Tämä pieni, mummon antama villapaita on vain yksi niistä asioista joita oma lapseni ei tule saamaan. En halua antaa itsestäni sellaista kuvaa, että mielestäni kädentaidot ovat isovanhemmuuden perusta. Eivät ne ole.
Lämpö, rakkaus ja läsnäolo sen sijaan ovat. Tällä kertaa ystäväni lapsi vain sai ne villapaidan muodossa. Päivää aikaisemmin hän sai sen lumileikkiseurana isovanhempien kanssa puusaunaa lämmittäessä.
Eilen illalla oma lapseni tuli viereeni sohvalle kädessään puhelin. Mummu oli innostunut taas viinilasin takaa soittelemaan ja lähettelemään sydän-emojeita, sekä kysymään että kai mummun pikkuenkeli rakastaa.
” Mummu juo taas. Eihän mun oo pakko vastata sille?”
Laitettiin puhelin pois ja yritän olla ärsyyntymättä kun mummu päivittää rakkaudestaan lapsenlastansa kohtaan sosiaalisessa mediassa. Mummun ystävät somessa päivittävät miten hyvä ja ihana mummu hän onkaan. Mietin onko mennyt jo vuosi vai kaksi, kun ei ole lasta ehtinyt tapaamaan vapaailtoinaan. Ymmärtäähän se, pitäähän sitä juoda.
Käsissäni tuntuu taas sen pienen villapaidan karhea paino, jota pitelin käsissäni pari vuotta sitten.
Mietin miksi minun lapseni osa onkin saada mummulasta pelkkää makealta viinistä haisevaa pullopostia.”
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 16 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
”Mummun ystävät somessa päivittävät miten hyvä ja ihana mummu hän onkaan. Mietin onko mennyt jo vuosi vai kaksi, kun ei ole lasta ehtinyt tapaamaan vapaailtoinaan.”
Mun anoppi on näitä, jotka somessa kiillottaa sädekehäänsä. Erittäin rasittavaa. Kuinka ne mummon mussukat on tärkeitä ja kuinka hän on kaikkensa taas heidän eteensä tehnyt. Tykkäyksiä satelee. Todellisuudessa eivät ole olleet tekemisissä vuosiin, kun on varsin hankala tapaus kyseessä. Oikeasti mummolle on tärkeintä hän itse, hänen koiransa, tyttären koirat, anopin käsityöharrastus myös korkealla listassa.
Anopille lapsenlapset ovat statussymboli, mutta ei hänellä ole kiinnostusta tutustua tai pitää heistä huolta. Mahdollisuuksia on saanut. Mokasi pahasti. Enempää mahdolliuuksia ei mun lasten kanssa ole näköpiirissä.
Herätti ajatus, että miksiköhän sinut sinne mummolaan roudattiin joka viikonloppu. Olisikohan syynä alkoholismi, jota lapselta piiloteltiin. Parempi olla ilman alkomummoa. Onhan niitä varamummoja olemassa.
Voimia telille
Minä hoidin lapsenlapsia aika pitkään, saivat syödäkkin enkä maksua pyytänyt kun pieniä oli ja hän töissä kävi.mutta myöhemmin kuulin etten koskaan mitään ole tehnyt lapsen hyväksi.
Riipaisee lukea tällaista. Kyllähän rakkaus lapsenlapseen näkyy teoissa ei puheissa. Omat lapsenlapset asuvat tosi kaukana, ja olenkin niin onnellinen, kun lasten perheet suuntaavat lomilla käymään mummolassa. Käyn myös melko usein heidän luona. Kohta jään eläkkeelle ja aion vielä tiivistää yhteydenpitoa lastenlasteni kanssa. Perheiden elämään ja päätöksiin en puutu muutoin. Autan aina jos apua ai neuvoa pyydetään. Aivan käsittämätöntä ettei mummo tai pappa jaksa olla muutamaa päivää selvin päin ja käydä vaikka laskemassa mäkeä tai elokuvissa lastenlastensa kanssa.
Kiitos vastauksestasi.
Kuulostat todella omistautuvalta ja lämpimältä isovanhemmalta. Ajattelen lapsenlapsesi olevan onnekkaita että kuulut heidän elämäänsä ja annat siihen positiivista sisältöä
Useampi ihminen on kokenut, että olen harmissani kun en ole saanut lapselleni isovanhemmasta kasvattajaa. En minä kasvattajaa hänelle ole koskaan halunnut, olemme ihan itsellemme lapsen saaneet ja hänet kasvattaneet. Apuakaan emme ole koskaan pyytäneet. Koen lapseni menettäneen tärkeän ihmissuhteen joka ei olisi kuitenkaan antajalleen maksanut kuin lämpöisen halin, pyyteettömän puhelinsoiton silloin tällöin ja yhdessä jaetun muiston vaikka siellä jätskikiskalla jonka käynnin olisin kustantanut mielelläni.
Omien lasten ollessa pieniä toivoin anopin ja apen joskus vievän heitä vaikka metsäretkelle tai jätskikiskalle. Ei ollut heillä kiinnostusta, eivät olleet alko-ihmisiä. Lapset kasvoivat anoppi leskeytyi, otti heti uuden miehen. Joskus anoppi ihmetteli kun ei lapset käy häntä tapaamassa.
Monta juttua olis näin huonona miniänäkin kerrottavana, antaa olla.
Pakko se on myöntää että kylmiä ja tunneköyhiä ihmisiä on, myös isovanhemmissa,
Kyllä tuntuu kurjalta! Omat vanhemmat ei enään elä, ei myöskään isovanhemmat. Aikoinaan toivoin että miehen puolelta lasten isovanhemmat olisivat edes joskus pyytäneet kahville, halunneet nähdä lapsenlapsia tms. Mutta ei, eivät käy meillä edes pyydettynä, sinne suuntaan ei todellakaan tarvitse kutsua odottaa. Nyt on lapset +18 vuotiaita, eikä minkäänlaista sidettä ole isovanhempiin. Toivotaan että ne koirat tulee hoitamaan sitten kun tarve tulee, ne kun on aina mennyt omien sekä lapsenlapsien edelle.
Meillä mummon ajanvietto lasten kanssa loppui siihen, kun saimme mieheni ja minun pitkään odotetulle viikonloppureissulle soiton poliisilta.
Mummo ei ollut löytänyt alakouluikäistä tyttöä ja oli soittanut poliisit. He löysivät tytön nukkumassa meidän sängyssämme yläkerrassa. Poliisi sanoi, että, jos isoveli ei olisi ollut niin osaava ja asiallinen (12-v), lapset olisi otettu huostaan. Nyt ystäväni naapurista tulivat myös apuun.
Mummolla oli ollut pullo eväänä. Se oli viimeinen kerta, kun hän oli lasten kanssa keskenään. Luottamusta ei ollut enää.
Ja ei, mukavia mummolamuistoja ei lapsille jäänyt.
Miksi ootte odotellut mummoa pari vuotta, olisitteko voineet käydä itse mummon luona. Ehkä ikävä painaa, voipi tuntea itsensä epätoivotuksi mm elämäntapansa takia.
Ei humalaista mummoa kukaan halua mennä tapaamaan lasten kanssa! Etkö oikeesti lukenut juttua.
Koska mummo on kännissä.
Muutamat ensimmäiset vuodet yritimme käydä mahdollisimman usein kylässä, mutta mummo otti tavaksi antaa pienen ennakkovaroituksen ”no tulkaa sitten mutta minä kyllä juon.”
Ikävää, että äidilläsi on päihdeongelma. Lapsesi näkee kuitenkin hyvän äidin ja turvallisen kodin. Mummu juo, eikä sille voi mitään. Lapselle voi myös opettaa, että alkoholismi on sairaus ja osin perinnöllinen. Hänen kannattaa miettiä, miten haluaa tulevaisuudessa itse käyttää alkoholia. Puhuisin aika rehellisesti jo nuorellekin lapselle, sillä lapset ovat viisaita ja asiat ymmärtää parhaiten kun niistä saa tietoa. Vaikka itselläsi on hyvät muistot omasta isoäidistäsi, sinun lapsellasi ei ole. Hän ei osaa kaivata sitä, mitä sinä tiedät hänen menettäneen. Älä siis siirrä omaa pettymystä lapsellesi.
👍👍👍
”Hän ei osaa kaivata sitä, mitä sinä tiedät hänen menettäneen.”
Tämä lause on kaikessa lyhykäisyydessään niin viisaasti sanottu, että alkuperäisen tekstin kirjoittajana haluan kertoa tämän lämmittäneen sydäntäni huomattavan paljon. Tämä lause on tavallaan haikea mutta todella totta, kiitän sinua siitä!
Niin tuttua. Viina on tärkeämpi kuin lapsenlapset. Näin meillä anopin osalta. Toinen lapsi oli synnyttyään useamman viikon sairaalassa. Esikoinen kulki siellä mukana, kun ei ollut päiväkodissa tai oma äitini oli töissä. Monesti äitini otti esikoisen yökylään viikonloppuisin, että sai muutakin tekemistä.
Lapset ovat nyt jo isoja, mutta eivät mummon luo lähde kylään. Minkäänlaista sidettä ei ole muodostunut.
Itselläni on ihania muistoja omista isovanhemmista. Harmittaa, että omille lapsille niitä tulee vain toisista.
Niin se elämä menee… muistan kun kauan sitten ennen joulua saatiin yllättävä kyyti lasteni kanssa sinne munmolaan. Soitin ja kysyin tietenkin että voidaanko tulla. Juu tottakai. Illalla päästiin perille niin siellä oli juhlahumu kovimmillaan, piti lähteä pikkujouluihin paikalliseen. No seuraava päivä meni talonväellä tietenkin krapulassa. No ilta kun koitti, niin pakkohan sinne paikalliseen oli lähteä uudelleen. Soitin kyydin kotiin. Ei sen jälkeen olla kyläilty. Alkoholi voitti enkä sen kanssa lähde enää kilpailemaan. Joskus sitä ihmettelin että eikö mun lapset merkitse mitään, mulle todettiin vain että itte olet lapses tehnyt, itse saat ne hoitaa. Onneksi mun lapsenlapset jos luoja niitä suo, saavat kunnon mummon joka hemmottelee ne pilalle ❤️