Nepsypoikani koulu on ollut yhtä epäonnea
Huono Äiti sai avautumisen:
”Kevät on taas se aika, jona kouluissa ja varmasti muissakin paikoissa päätetään seuraavan syksyn mitoituksista. Meillä se tarkittaa sitä, että sydän kylmänä taas mietitään, saako poika avustajaa kouluun isoon luokkaan.
Tämä inkluusio eli se, että kaikki lapset taustasta tai vaikeuksista huolimatta on samassa luokassa on tarkoittanut sitä, että pistetään kyllä samaan luokkaan kaikkien kanss, mutta sinne ei saa mitään erityistukea. Erityistuki on meillä ollut sitä, että minä äiti käytännössä autan illat kaikissa tehtävissä.
Tämän lisäksi lapsi tietenkin kokee koulussa, että hän on aivan surkea kun ei pysy tehtävien perässä. Muut oppilaat ovat sitä mieltä, että poikamme rasittaa luokkaa. Opettaja on ihan neutraali, siitä ei mitään sanottavaa.
Poika tuntee surua koulusta ja minä tietenkin yritän revetä joka taholle, olisi myös työ ja toisiaki lapsia.
Mutta tämän kirjoituksen tarkoitus oli siis se, että kevät ei ole pelkästään ilon ja onnen aikaa kun koulu päättyy. Se aiheuttaa meissä erityisperheissä syvää huolta siitä, saadaanko ensi syksyynkään avustajaa lapselle kouluun.”
Nimimerkki nimetön Äiti vaan
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Järjestelmä on rikki. Tosi huolissani oon seurannut näitä keskusteluja ja tarinoita huostaanottoon päätyneiden lasten taustalla. Varhainen puuttuminen, riittävät tukitoimet ja myös se, että suvaitaan erilaisuutta koulussa, on äärimmäisen tärkeää. Se lasku mikä seuraa jo lapsena syrjäytyneistä on todella iso. Eikä rajoitu vaan siihen lapseen vaan on paljon laajempi asia, mutta tätä ei mietitä kun leikataan ja viedään resurssit toimia kouluilta. Vastuu on viime kädessä päättäjillä ja päätöksiä tarvitaan nyt. Muuten ongelmat kasvaa entisestään ja niitä ei saada enää hallintaan. Kun syrjäytyneet ja huonoon seuraan päätyneet vaan kootaan yhteen pois sieltä ikätovereiden keskeltä, ongelmat moninkertaistuu ja keinot loppuu kaikilta vaikuttaa ja muuttaa sitä suuntaa. Sen sijaan pitäisi panostaa kaikenlaiseen terveeseen yhdessäoloon, kaverisuhteisiin ja positiivisiin kokemuksiin omilla vahvuusalueilla. Vaikka et ole hyvä matikassa voit jossain toisessa asiassa olla se luokan paras. Kaikki tarvitaan niitä kokemuksia ja koulu on yksi paikka missä ne tulisi mahdollistaa sen ohessa että opitaan lukemaan ja laskemaan. Ihmissuhdetaidot, erilaisuuden arvostaminen, empatia, elämykset, pettymykset ja onnistumiset on asioita mitä pitäisi ihan samalla tavalla harjoitella nimenomaan sen oman ikäluokan kanssa kun muitakin taitoja.
Kaikki koulunkäynnin tukeminen pitäisi tapahtua koulussa. Koulujen pitäisi saada riittävästi rahaa, opettajia, erityisopettajia ja kurssitusta tämän hoitamiseen.
Nyt koulut hädissään ja rahapulassaan lykkäävät ongelmat lastensuojelulle ja he taas tekevät huostaanottoja ja sijoittavat lapsia laitoksiin ja nuorisopoliklinikoiden potilaiksi.
Laitossijoituksiin menee valtavasti rahaa. Monesti lastensuojelulaitos on vielä pörssiyhtiön bisnestä, joka tahkoaa valtavia voittoja näillä lapsilla.
Suunta pitäisi olla se, että riittävä rahoitus taataan ruohonjuuritasolle kouluun. Eivät nämä lapset tarvitse psykiatrista hoitoa tai lastensuojelun sijoituksia, vaan opettajia ja koulunkäynnin ohjaajia, jotka aidosti kohtaavat heidät ja tukevat ja kannustavat. Erityisosaamista tarvitaan kouluun. Lisäksi opettajien koulutusta tulisi kehittää. Tästä on puhunut myös lapsiasiamies Elina Pekkarinen.
Näin lapset saisivat apua ja tukea oikeaan aikaan ja se tulisi myös huomattavasti halvemmaksi kuin raskaat sijoitukset ja psykiatriset hoidot, joiden lopputulokset ovat usein vielä huonot.
Erityinen tuki on ollut meillä sitä, että eskari ja sossu tekivät erityisen tuen päätöksen koulua varten, mutta vielä yläasteen kynnykselläkään koulu ei suju. Lastensuojelu kyttäsi paskaa perhe-elämää vuosikaudet perhetyön nimissä. Lapsi sai nepsydiagnoosin vasta huostaanoton kynnyksellä. Puolet lapsuudesta kotona pelkkää tappelua ja nyt sitä paskaa hoidetaan huostaanotolla. Koulussa edelleenkään ei mitään erityistä tukea, vaikka arvosanat joissain aineissa 5:n luokkaa. Alkaa pikkuhiljaa vituttaa, että huostaanotto romuttaa taloudenkin. Lapsietuuksia nyhdetään kaupungille kymmenien tuhansien edestä perhettä köyhdyttäen. Ja vielä kotilomia pitäisi kyetä sponsoroimaan. Siis on se perkele, että edes sadoilla euroilla ei saada mitään tolkkua aikaan. On varaa istuttaa jopa lähes 10 ihmistä eri ammattien ihmisiä pöydän ääressä palavereissa, mutta ei saada edes ammatti-ihmisten toimesta lasta oppimaan. Siis paskahan minä olen äidiksi, etten saa lastani kuuntelemaan ja oppimaan sitä, mikä pitäisi oppia koulussa. Mutta saako edes lastensuojelun ohjaajat? Uno-korteilla se yhteys syntyy? Tehkää jotain kivaa. Kivaa on oltava? Joo, reppu naamaan vaan! Perhetyön ja lastensuojelun neuvonnan taso?