Yhteiskunnan tulisi enemmän auttaa nepsyperheitä
Aah, arki… Toisille se on näin kesäisin rannalla loikoilua, grillailua uintia… Meille, noh… Neljä nepsy lasta:
Teini herää illalla kun muut pitäisi saada nukkumaan tämä kaikesta kaiken tietävä herää kukoistukseen, sitä ennen on saanut vaan murahduksia… Keskimmäinen juoksee päivät harrastuksen parissa koska on ”pakko”. Ei niin, että me vanhemmat pakottaisimme vaan hän itse vaatii itseltään. Hän kuvittelee olevansa jo tosi iso tyttö ja kokee paljon vääryyttä, siis todella lupaava murkku…
Nuorimmat vaikkakin jo alakoulun loppusuoralla olevat roikkuvat koko ajan kimpussa… Oma-aloitteisuus uupuu, kaikessa. Kännykän he kyllä löytävät, muttei vaatteitaan saatikka leipäpalaa. Jos et aikuisena rytmitä päivää, pidä kaikesta rutiinista kiinni kaatuu näiden lasten maailma…
Kuva Andy Beales.
Meillä ei ole mitään yllätyksiä, kaikki pyörii samaa rataa. Sanoitat tunteita, opetat muita toimintatapoja kuin huutaminen/lyöminen… Lastenlääkärin mukaan kenenkään elämän ei tulisi olla yhtä terapiaa, hah! Me ollaan eletty näin jo yli 10v. Käyn töissä ja opiskelen tämän kaiken lisäksi.
Yhteiskunnalla on outo käsitys mitä kaikkea ihminen jaksaa… Usein kuulen kysyttävän, että miten jaksan? No en jaksakaan, muttei ole vaihtoehtoja, töissä on käytävä, laskut on maksettava, eivätkö teinit ole halpoja! Kun olen töissä lapset oireilee, nepsykirjot nostavat päätään ja vapaapäivät meneekin tasoitellessa lapsia taas seuraavaan työryppääseen. Tässä yhteiskunnassa tulisi olla paljon enemmän apuja nepsylasten vanhemmille, onhan meillä toki terapiat ja psykologit yms. Mutta ei se korvaa sitä aikaa jonka olet pois lastesi luota, vaikka he tarvitsisivat sinua 24/7…
Nimim. Nepsylasten äiti
Artikkelikuva Sheri Hooley.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
”Hyviä neuvoja” riittää, apukäsiä ei saa. Perhetyö on yksi turha neuvoja riesaksi lisää. Muut eivät ymmärrä, että yhden aikuisen työ menee siihen, etteivät lapset pure tai lyö toisiaan koko ajan. Sitä tarkoittaa tuo jatkuva tunteiden sanoittaminen.
Tämä teksti on niin täyttä asiaa ja todellisuutta, että toivottavasti tämä avaa niidenkin silmät, jotka huutelevat somessa neuvoja kännyköiden poisottamisesta tai kurinalaisuudesta. Nepsy-arki vaatii vanhemmalta 24/7 ammattitaitoa ja venymistä, ja teet kaiken sen lisäksi vielä töitä ja opiskelet. Toivottavasti yhteiskunta heräisi pian tarjoamaan teille sellaista tukea, jota oikeasti tarvitsette. Iso halaus ja voimia!
On aina yhtä hämmentävää, miten ihmiset luulevat korjaavansa monimutkaisia neurobiologisia häiriöitä pelkällä kännykän pois ottamisella ja kurilla. ADHD on vahvasti perinnöllinen vaiva, joten useampi nepsy-lapsi samassa perheessä ei ole ”huonoa lottotuuria” vaan ihan biologiaa. Se, että selkeät rutiinit ja uusi arjen struktuuri auttavat lapsia oireilemaan vähemmän, on nimenomaan oppikirjaesimerkki hyvästä ADHD-arjesta – ei siitä, että sairaus olisi kadonnut.
Onko joillakin oikeasti niin huono lottotuuri, että useampi lapsi on oikeasti biologisesti niin poikkeavia, että luokitellaan adhd tai nepsy… Itse väitän että monella kyse on ihan koko perheeen elmänhallinnasta jossa on puutteita ja siksi lapset oireilee. Mm. liika kännykänkäyttö pois ja huonot unirytmit ekana korjaukseen. Ihmisen kroppa ei oikeasti tiedä kellonajoista oikeasti yhtään mitään eli rytmitkin on aina laitettavissa kohdalleen – se vaan voi vaatia kovaa kurinalaisutta ja se on vanhempien tehtävä valvoa se..
Hyvä esimerkki lähipiiristä perhe, jossa kaksi lasta kolmesta sai ADHD.diagnoosin. Avion eron jälkeen kun perheeseen uutti uusi mies, niin jonkin ajan päästä sen perheen elämä ja rytmit alkoi toimia ja penskatkin rauhoittui ja oli minusta käytännössä jo normaaleja, ei sen kummempia kuin omatkaan…
Minullakaan ei nyt käynyt selväksi mitä apua tässä halutaan. Yksi mikä pisti kirjoituksessa mietityttämään, että onko lapsilla oikeasti niitä rutiineja ja rajoja, jos teini nukkuu iltaan asti ja yksi harrastaa enemmän mitä äidinkään mielestä pitäisi.
Meillä on kolme lasta joista kahdella ADHD. Myös minulla ja puolisollani on adhd. Meillä on selkeät rutiinit ja rajat. Oli arki tai viikonloppu niin samalla aikaikkunalla mennään nukkumaan. Puhelinaika on rajattu 30min-1h päivälle, koska nepsy lasten ei tarvi puhelimella enempää aikaa kuluttaa, ruutuaika kokonaisuudessaan on n.2h(sis telkkarin ja puhelin, pelikonsolilla eivät yleensä pelaa). Lapset osallistuu kotitöihin ja saa siitä viikkorahaa, jotta kaikki hommat ei kaadu pelkästään vanhemmille. Huolehditaan säännöllisestä ateriarytmistä ja lapsille on tehty lista keittiöön mitä voi välipalaksi ottaa kun vanhemmat on töissä. Lapset pärjäävät sen aikaa keskenään kotona kun ollaan töissä, toki soittelevat välillä. Tähänkin on heidät totuteltu. Toki me molemmat teemme päivätyötä, siitä on iso apu myös meille kun on säännöllinen työaika.
Me ollaan haettu ja saatu apua, tällä hetkellä on LaKu kuntoutus menossa. En koe, että meitä olisi koskaan jätetty ulkopuolelle avun piiristä. Apua on haettu ja sitä on saatu. Olen aikoinani jopa lasun tehnyt lapsestani että saa apua.
Nepsy arki on todella raskasta verrattuna ”normaaliin” lapsiarkeen
Millaista tukea tässä kaivataan…se ei ihan tule selväksi. Kodinhoitotukea ainakin meidän kunnassa tällaiset perheet saavat eli neuvolan kautta yhteys ja joku tulee siivoamaan tai hoitamaan lapsia jne. Onko lapsille haettu vammaistuki? Ainakin pienituloiset saavat ja meillä autismikirjonpiirteet ovat riittäneet syyksi. Lastensuojelusta kannattaa pyytää apua, jos ei jaksa. Se on myös yksi väylä mistä voi saada monenlaista apua. Moni ei uskalla apua sieltä pyytää, kun heti on mielessä huostaanotto. Se on kuitenkin virheellinen oletus eli kyllä siellä viimeiseen asti vanhempia yritetään auttaa oman perheen pyörityksessä.
Ja heti ylemmässä artikkelissa nainen on huora jos kehtaa vaatia karkuun luikkineelta mieheltään vastuuta. Naiset lopettaa toisten naisten huorittelun ja miehet kasvattakoon selkärangan niin se auttaa heti enemmän kuin mikään yhteiskunnan apu mikä järjestään ei edes tunnu olevan tervetullutta.
Mikä on nepsyperhe???
Miksi pitää vielä opiskella, jos kokee jo pelkän arjen noin kuormittaviksi?
Missä lapsien isä??? Ei äitejä saa jättää yksin hoitamaan kaikkea. Se on väärin yksiselitteisesti. Yhteiskunnan tulee painostaa isiä ottamaan vastuun mikä niille kuuluu. JA jos isä on epäkelpo, yhteiskunnan tulee tukea yksinhuoltajaäitiä paljon enemmän kuin mitä se nyt tekee.
Olipa outi kommentti! Arki nepsynkäisten kanssa on ihan kiitettävän rankkaa kajden vanhemman ja kahden nepsylapsen perheessä. Kun nepsynkäisiä on neljä, he takuulla työllistäbät molemmat vanhempansa.
No enpä usko, että sinäkään voit verrata sitä että yksi ihminen hoitaa siihen että kaksi ihmistä hoitaa… tämä on tyypillistä ydinperheen mäkätystä. Kyllä kaksi aikuista vaan nyt on enemmän kuin yksi aikuinen ;). Ja juu on kokemusta nepsykäisistä, YKSIN.
Meillä myös 10v esiteini ja haasteita piisaa 5v pikku sisko ottaa mallia käyttäytymisestä on ns normaali ja sama täällä ei ole helppoa tuki tällä hetkellä olematonta ja omaishoidon vapaatkin ajattelivat viedä vaikka edellytykset täyttyvät toki tästä valitus jo laitettu että sillee