Sairastuin henkisesti ja lapseni hylkäsivät minut

Huono Äiti sai avautumisen aiheena aikuisten lasten yhteydenkatko ja vuosia jatkunut suru

”Lapsuuteni oli kaikkea muuta kuin turvallinen. Äitini oli sekakäyttäjä, ja vaikka hän lopulta raitistui, kotona oli silti todella ankaraa. Isäämme ei ollut kuvioissa lainkaan, joten äiti oli täysin yksinhuoltaja. Minun oli pakko muuttaa kotoa varhain ja opin nopeasti seisomaan omilla jaloillani. Haavoittuvuuteni vuoksi päädyin kuitenkin väkivaltaiseen suhteeseen, jossa minua pahoinpideltiin, kunnes lopulta onnistuin pakenemaan.

Sen jälkeen ajauduin itsekin päihderiippuvuuteen, mutta löysin voiman ja pääsin täysin raittiiksi. Luulin onnen viimein kääntyneen, kun tapasin miehen, joka vaikutti hyvältä, ja sain hänen kanssaan kaksi lasta. Paljastui kuitenkin, että hän oli salajuoppo, joka joi joka päivä. Hän oli ilkeä, ja minä olin se, joka teki aina töitä ja maksoi kaiken. Kymmenen vuoden ajan sain lisäksi maksaa hänen velkojaan. Lopulta onnistuin jättämään hänet muiden avulla. Hänestä tuli heti kostonhimoinen, ja hänen uusi naisensa muutti sisään suurin piirtein ennen kuin ehdin edes saada verhojani ulos talosta. Minulle jäi koira ja auto, jossa oli miltei loputon korjauslista.

Lapset asuivat meillä viikko ja viikko -systeemillä. Vanhempi lapsi kieltäytyi kuitenkin yhtäkkiä menemästä isälleen, eikä koskaan kertonut miksi. Vuodet kuluivat, tunsin itseni onnelliseksi ja elämä rullasi eteenpäin, kunnes eräänä päivänä sain täydellisen hermoromahduksen ja päädyin psykiatriseen sairaalaan. Edessä oli terapiaa, psykologeja, lääkkeitä ja tutkimuksia. Selvisi, että minulla oli vakava mielialahäiriö ja että olin ollut liian suuren taakan alla aivan liian pitkään.

Mutta palasin kotiin ja kaikesta tuli hyvää. Lapsilla oli kaikkea ja enemmän kuin minulla oli koskaan ollut omassa nuoruudessani. Aikanaan he muuttivat pois kotoa ja hankkivat hyvät koulutukset. Silloin iski seuraava kriisi. Silloinen mieheni, ei lasten isä, oli uskoton ja otti minusta avioeron. Jäin täysin yksin ja menetin kaiken, aivan kaiken. Ex-mieheni ja hänen uusi naisensa muuttivat suoraan meidän taloomme, mikä tarkoitti, että olin nyt menettänyt kaksi kotia elämässäni. Tunsin, etten kestäisi asua enää samassa pienessä kaupungissa, joten muutin kauas pois ja rakensin elämäni uudelleen alusta. Minulla oli silti yhteys lapsiini koko tämän ajan.

Sitten tuli päivä, joka muutti kaiken. Vanhempi tyttäreni soitti ja kertoi olevansa raskaana. Juuri kun olin onnittelemassa häntä, hän sanoi, että en tarvitse häntä enää, että voin vaikka kuolla, ja että hän tulee nauramaan haudallani.

Sitten hän sulki puhelimen. Hän lakkasi vastaamasta, ja minut estettiin kaikkialla. Nuorempi lapseni piti yhteyttä vielä jonkin aikaa, mutta ei tullut enää koskaan käymään. Lopulta hänkin lakkasi vastaamasta ja esti minut.

Vanhemman tyttären yhteydenkatkosta on nyt kulunut yli kymmenen vuotta, nuoremman kohdalla hieman vähemmän. En tavoita heitä. Olen kuullut, että minulla on lapsenlapsia, mutta en ole koskaan saanut nähdä heitä. Kaikkien näiden vuosien aikana olen kääntänyt jokaisen kiven yrittääkseni ymmärtää, mitä tein väärin, mutta en vieläkään tiedä.

Lopulta jatkuvan surun aiheuttama kipu muuttui lamauttavaksi. Jaksaakseni pysyä pystyssä minun oli pakko haudata lapseni sydämeeni. Minun oli tehtävä niin vain kestääkseni sen kivun. Mutta siitä huolimatta oveni on aina auki, ja tulen aina rakastamaan heitä. Ehkä eräänä päivänä he ymmärtävät ja etsivät minut käsiinsä.”

---

Muutama ajatus, jotka ehkä auttavat:

Lapsesi muistavat lapsuutensa omalla tavallaan. Sinä muistat sen, että pidit perheen pystyssä ja annoit heille kaiken. He saattavat muistaa myös sen, mitä he lapsina näkivät: isän juomisen, eron, äidin romahduksen ja sairaalajakson. Lapsi ei aina ymmärrä, että vanhempi on sairas, ja kokemukset voivat jäädä mieleen pelkona tai hylätyksi tulemisen tunteena. Se ei tarkoita, että olisit tehnyt jotain väärin. Se tarkoittaa, että teidän kokemuksenne samoista vuosista voivat olla hyvin erilaiset.

Tyttäresi sanat olivat julmat, ja on ymmärrettävää, että ne seuraavat sinua yhä. Ne kertovat kuitenkin todennäköisesti enemmän hänen omasta tuskastaan kuin sinusta. Raskaus voi nostaa pintaan vanhoja kipuja omasta lapsuudesta, ja joskus ihminen torjuu toisen rajusti, koska ei osaa käsitellä omia tunteitaan.

Voit jättää oven auki ilman, että lähdet perään. Jos tiedät lastesi osoitteen, voit kirjoittaa kerran kirjeen paperille, koska se ei mene estolistalle. Älä selittele äläkä vaadi vastausta. Kerro vain, että rakastat heitä, että olet pahoillasi siitä, mikä heihin on sattunut, vaikka et tiedä mitä se on, ja että ovi on auki. Sen jälkeen anna heidän päättää.

Pidä huolta itsestäsi. Olet kantanut suurta taakkaa koko elämäsi. Jatka mielialahäiriösi hoitoa, ja jos et vielä käy terapiassa, se voi auttaa käsittelemään surua, jolla ei ole loppua. Moni aikuisten lasten hylkäämä vanhempi kertoo saaneensa apua vertaistuesta: siitä, että saa puhua ihmisten kanssa, jotka elävät saman. Jos suru käy joskus liian raskaaksi, voit soittaa MIELI ry:n kriisipuhelimeen numeroon 09 2525 0111 milloin tahansa.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa tai lähetä oma avauksesi Avaudu tästä -lomakkeella.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.