”Äitini, kahden tyttäreni mummo asui paikkakunnalla X. Kesän aikana kuulin alaikäiseltä sisarelta, että he ovat muuttamassa paikkakunnalle Y. Ennen tämä mummo oli muuttamassa samalle paikkakunnalle, että voisi osallistua enempi lastensa ja lastenlastensa elämään.

Tämä äiti/ mummo on aiemminkin muuttanut toiselle paikkakunnalle kertomatta meille. Sen jälkeen suhde äitiini katosi kokonaan. Vuosia myöhemmin saimme luotua jonkinlaisen yhteyden uudelleen. Tämän jälkeen syntyi omat tyttöni.

Katkenneesta ja omasta mielestäni olemattomasta suhteesta huolimatta päätin, että äitini saa olla mummo tyttärilleni. Yllätysmuuttoon asti kaikki sujuikin hyvin. Muutosta alkaa olla jo puolisen vuotta.

Vanhempi tyttäreni kyselee mummon perään, piirtelee mummolle ja suunnittelee esimerkiksi yökyläilyä mummon luona.

Minulla on vaikeuksia kertoa lapselle ikätasoon sopivalla tavalla, että mummo on nyt muuttanut, enkä tiedä, milloin näemme hänet. Mummo ei ole soittanutkaan minulle tai lapsilleni. Me olemme soittaneet saamatta vastausta. Haluaisin vain kertoa vanhemmalle tytölle, ettei mummoa enää ole eikä tulla enää ikinä näkemäänkään. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole oikein, jos mummo haluaakin joskus olla yhteyksissä. En tiedä, kestääkö oma pääni enää kolmatta äidin ”hylkäämistä”.

Saako tämmöiselle ihmiselle vain sanoa hyvää loppuelämää, ei todellakaan ollut muuta kuin pettymys tuntea?”

Nimim. Tytär

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

11 vastausta artikkeliin “”Äitini eli meidän mummo katosi eikä pidä yhteyttä””

  • m sanoo:

    Ymmärrän surun ja pettymyksen. Oma äitini kuoli juuri kun olin saanut esikoisen, siitä on jo 10 vuotta aikaa. Isäni taas ei pidä mitään yhteyttä. Usein kun olen soittanut tai laittanut viestiä, niin jättää vastaamatta. Kun olemme lasten kanssa kylässä käyneet, niin kaikki vaikuttaa kuitenkin olevan ok. Mutta mitään aloitetta ei tee yhteydenpidon suhteen, eikä ole myöskään halukas auttamaan lastenhoidossa tms. Kyllä välillä mietin, että pitäisikö itsekin vaan unohtaa yhteydenpito ja katsoa kuuluuko isästä enää koskaan mitään.

  • Amanda63 sanoo:

    Minäkin olen mummo, joka on muuttanut toiselle paikkakunnalle, eikä tullut mieleenkään kysyä lupaa aikuisilta lapsiltani. Jatkoin kyllä silti yhteydenpitoa lapsiini ja pieneen lapsenlapseeni. Nykytekniikalla se ei ole mikään ongelma. Sitä en ymmärrä, että katkaisee yhteydenpidonkin. Nykypäivänä isovanhemmille sälytetään kauhean paljon velvollisuuksia. Kuitenkin mummollakin on oikeus joskus omaan elämään, ja kun lapset ovat aikuisia, siihen aukeaa usein mahdollisuuskin. Hän ei ole mitenkään velvollinen elämään naapurustossa aina valmiina ilmaisena lastenhoitajana. Hänhän on jo omat lapsensa hoitanut ja kasvattanut. . Se ei tarkoita, ettei rakastaisi lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Heille voi olla mummona, vaikka ei asuisikaan naapurissa. Ja lapsenlapsiaan voi hoitaa silloin kun se myös itselle sopii, ei tarvitse olla saatavilla joka hetki. On myös lukemattomia perheitä, joissa lapset ja lastenlapset ovat muuttaneet jopa toiselle puolelle maapalloa. Ei silloinkaan kotimaahan jäävältä mummolta paljon lupaa kysellä. Eli muutto ei ole mikään syy yhteyden katkaisuun.

  • Yksin pärjää sanoo:

    Minunkaan lapsilla ei ole isoäitiä eikä vaaria mikä harmittaa minua suunnattoman paljon mutta minkäs tilanteelle mahtaa. Oma isäni on täyspäiväinen alkoholisti ja emme ole pitäneet yhteyttä n. 5 vuoteen, hän ei ole edes nähnyt ikinä lapsen lapsiaan vaikka tietää sukulaisilta että olen saanut lapsia ei minkään näköistä kiinnostusta ole ollut. Äitini on myös alkoholisti mutta kykenee olemaan arjen selvinpäin ja käymään töissä. Oma äitini on ruvennut omin sanoin elämään omaa elämäänsä ja kiinnostusta mummona olemiseen hänellä ei ole, kaiken tämän lisäksi hän kohtelee lapsiani kuin ruttoa ja puhuu niistä pahaa n 90/100 prosentia ajastaan. Väsyin lipulta äitini käytökseen lapsiani kihtaan jo poikkasin välit itse, ennen välien poikkasemista äitini kännipäissään haukkui minut ja minun lapseni ja käski meidän painua vittuun yms. Tapahtuneen jälkeen emme ole olleet tekemisissä minä ja lapseni elämme omaa elämää ja vanhempani omiaan myös. Harmittaa kauheasti kun olisin niin kovasti halunnut omille lapsilleni täys järkiset isovanhemmat hotka tukevat ja hoivaavat mutta näin ei tapahtunut😭

  • Mummikin sanoo:

    Keskittyisin olennaiseen eli lapsiin. Mummi tekee mitä tekee ja sinun tehtäväsi on huolehtia että lapset saavat tiedon eri asioista ja tilanteista.

  • mummo minäkin sanoo:

    Hankala on yhteyttä pitää, jos toinen ei vastaa puhelimeen, mutta kirjoitit myös, että sulla on alaikäinen sisar. Saatko häneen mitään yhteyttä? Samalla voisi hänen kautta varmistaa, ettei mitään vakavampaa ole sattunut, jonka vuoksi ei mummo vastaa puhelimeen. Olen pahoillani kaikkien lastenlasten puolesta, joilla ei syystä tai toisesta ole kontaktia isovanhempiin. Se on iso menetys kummallekkin. Ite olen mummo ja samaan aikaan oma suhde äitiin on enemmän ja vähemmän vaikea ja tällä hetkellä todella vaikea. Jos on vain päättänyt olla pitämättä yhteyttä ilman sen kummempaa / hyvää syytä, niin katkaisisin minäkin välit. Moninkertainen hylkääminen on vaikeaa käsitellä itsensä kanssa, puhumattakaan mitä se tekee lapsenlapsille. Sun tehtävä on suojella lapsia ihmisssuhteilta, jotka tekevät enemmän pahaa kuin hyvää heidän elämässään.

  • hemuli sanoo:

    Anna mummon mennä. Koita saada lapsille varamummo vaikka netistä.

  • Ritu - 58 sanoo:

    Olen mummu 5 lastenlapselle, iät 3-21. Vanhimmat lastenlapset ovat jääneet vaille Mummun hoivaa, koska ovat asuneet yli 500 km päässä. Harmittaa tosi paljon, olen saanut tavallaan elää omaa elämää. Aina olen kuitenkin halunnut olla yhteydessä ja nähdä vaikka mahdollisuuksia on ollut vuodessa n. 2 kertaa. Koskaan ei voi tietää mikä ihmisen motiivi on kun haluaa muuttaa muualle. Toivottavasti teidän mummu kuitenkin haluaa olla yhteyksissä teihin. Ei vaan ole mitään parempaa omien lasten jälkeen kuin lastenlapset. 💕

  • Unohtakaa vaan sanoo:

    Kuulostaa siltä, että kyseessä on joko päihde- tai mielenterveysongelma tai molemmat. Minkäs sille sitten mahtaa. Ehkä itse olisin vaan mahdollisimman vähäpuheinen koko aiheesta lapsilleni. He unohtavat kyllä. Ja itse sinä olet jo aikuinen etkä enää millään tavalla riippuvainen äidistäsi. Joten kyllä, saat antaa hänen mennä ja pärjätä omillasi, niin aikuisena voi tehdä. Kaikki äidit eivät sovi äideiksi… tai isoäideiksi.

  • Ämpeee sanoo:

    Mun äiti otti kans hatkat mummoudesta muutamia vuosia sitten. Muutteli miesten perässä paikasta toiseen. En ole aivan varma tiedänkö edes ihan tarkkaan missä hän tällä hetkellä asuu. Eniten harmittaa, kun lapset kaipaa ja kyselee.

    • Ritu - 58 sanoo:

      Mitäs jos itse ottaisit yhteyttä ja kertoisit teidän kuulumisia? Ehkä oma äitisi ei vaan osaa tai jaksa pitää yhteyttä tai luulee ettei teitä kiinnosta muu kuin, että hänet saisi lastenhoitajaksi. Onko äitisi vielä työelämässä? Tai onko hänellä mielenterveysongelma? Tänä päivänä myös isovanhemmilla on ongelmia selvitä jokapäiväisistä velvoitteista. Toivottavasti asiat selkiytyvät. Hyvää syksyä sinulle 🙏

      • Se tytär sanoo:

        Tässä taustalla EI ole alkoholiongelmaa. Oma tyttäreni on yrittänyt soittaa mummille videopuheluita. Tältä uudelta paikkakunnalta kulkee julkiset paremmin, kuin edelliseltä. Hän osallistui 5 vuotta sitten syntyneen tyttäreni elämään ihan alusta saakka.
        Siksi tilanne onkin yllättävä, kun aiemmin osallistui enempi vanhemman tyttäreni elämään. En tiedä, onko sattumaa, että äitini ”katosi” uudelle paikkakunnalle samoihin aikoihin, kuin toinen tyttäreni syntyi.

        Haluan selventää kaikille, ettei kyseessä ole alkoholisti/ muu riippuvainen eikä äidilläni ole diagnosoituja mielen sairauksia. Olisi helpompaa hyväksyä tämä tilanne, jos yhteyden katkeamiselle olisi joku ylläoleva syy.