”En kerta kaikkiaan voi sietää mummolan koiraa. Ikävää sanoa näin, mutta kun se on totta.

Ei se koiran vika tietystikään ole, vaan omistajien. He eivät ole kasvattaneet koiraa ja sallivat sen käyttäytyä miten tahansa. Tämä kasvatuksen puute on tehnyt koirasta ihan mahdottoman ja siitä sitten kärsivät kaikki muut paitsi omistajat ilmeisesti.

Heti vieraisille mennessä koira säntää ovesta rappukäytävään ja alkaa hyppiä päälle. Koira hyppii aikuisten päälle ja lapsia jopa kumoon, eikä tähän puututa oikein mitenkään. Oma komentaminen on aika turhaa, kun koira on jo aikuinen ja oppinut, että näin saa tehdä… Koiraa saatetaan kieltää, mutta vain kerran tai pari ja naureskellen. Kun se on kuulemma tämän koiran tapa, saahan se koira intoaan näyttää ja niin edelleen.

Päälle hyppiminen ei ole pelkästään ikävää. Lapset pelkäävät sitä ja kynnet raapivat. Iso koira, joten kynsistä jää ihan jälkiä.

Sama kuriton meno jatkuu sisällä. Koira makaa sängyssä ja istuu sohvalla. Joka paikka on koirankarvoissa ja vaatteet hetkessä karvaiset. Tämähän ei koiran kasvattamiseen liity, mutta ehkä siivoamiseen ja koiran harjaamiseen kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota ainakin näin vieraan silmin, mutta ei tunnu sekään kiinnostavan…

Koira saa tietysti kerjätä pöydästä. Kuono tunkee lautaselle ja kuolatippoja tippuu syliin. Tassu nousee kaapimaan reittä tai käsivartta. Tästä käytöksestä isäntäväki totta kai palkitsee koiran antamalla makupaloja pöydästä!! Kuuluuhan koirankin saada herkutella on perustelu!

Koira saa näykkiä ihmisiä ja murista, sellaisiahan ne eläimet ovat, ei ole mitään syytä kieltää…


Ylin kuva Andrea Reiman. Kuvien koirat eivät liity tapaukseen.

Eikä tässä tosiaan ole kaikki. Samanlaista on ulkoiluttaminenkin. Koiran annetaan juosta vapaana, siis ison koiran, kaupunkialueella, koska ”hän käyttäytyy hyvin eikä hihnaa tarvita”. Lenkkejä en ole itse seurannut niin en osaa sanoa mitä siellä tapahtuu, mutta vaikea uskoa että sama täysin kuriton koira käyttäytyisi maagistesti hyvin heti kun ollaan ulkona… Eikä se koiran hihnassa pitäminen ole mikään mielipidejuttu saati ikävää niuhottamista, vaan kaikkien yhteinen turvallisuusasia.

Joskus koira on tuotu vierailulle meillekin. Kysymättä totta kai, ainahan perheenjäsenen voi kysymättä ottaa mukaan! Koira säntäsi ovensuusta kuraisilla tassuilla juoksemaan ympäri asuntoa ja hyppäsi sänkyyn makaamaan. Sellaisia ne koirat on oli selitys tälläkin kertaa!

Koira saa temmeltää niin mummolassa kuin muuallakin ihan mielensä mukaan. Jos asiasta sanoo, on niuho. Kun sellaisia ne koirat ovat, eikä sitä pidä niin vähästä hätkähtää! Eläimet ovat elämiä ja ei niitä voi kasvattaa!

Tuntuu että tämä on sama perustelu kuin joillain vanhemmilla, että ”toiset lapset nyt vaan ovat villejä”, kun oikeasti villejäkin lapsia pitää kasvattaa. Osa koirista on kasvatettu hyvin ja ne käyttäytyvät hyvin. Harmia tulee näistä, joiden omistajia ei kiinnosta tai jotka eivät välitä.

Olen ihan neuvoton tämän asian kanssa jo. En tiedä pitäisikö mummolavierailut lopettaa. Siitä seurasi mökötystä ja marttyyrin leikkimistä kun sanoin että koira ei voi tulla meille enää (koira on tuotu sen jälkeen ainakin kolme kertaa meille…).

Ei kai vanha koira enää muutenkaan oppisi, mutta tämä kiristää välejä mummolaan. Lapsia koira pelottaa ja itseäni ärsyttää, ja onko lopulta koirakaan onnellinen, jos omistajat eivät käyttäydy kuten laumanjohtajat?”

Nimim. Ilmeisesti niuho…

Onko sinulla neuvoja kirjoittajalle? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

11 vastausta artikkeliin “”En siedä mummolan koiraa, olen ihan neuvoton jo””

  • Google: positiivinen vahvistaminen sanoo:

    Moni kommentti kuulostaa siltä, ettei kummallakaan puolella ymmärretä koiran oppimisesta paljoakaan. En missään tapauksessa suosittele niskasta retuuttamista ja koiran päällä istuen murinaa tai huutamista. Jos koira on aina ennen saanut käyttäytyä toisin, on yhtäkkinen ja voimakas rankaisu koiran näkökulmasta vain epäjohdonmukaista ja pelottavaa. Terävä ja luonteeltaan pehmeä koira oppii pahimmillaan suojelemaan itseään hampain.

    Voi olla hyvä hankkia itselleen hieman tietoa koirien koulutuksesta, jotta pystyy antamaan vinkkejä ja itsekin koiraa tarvittaessa käsittelemään. Ovella hyppivää koiraa voi myös itse estää ja lautaselle pyrkivän koiran voi itse käskeä pois (ilman käsiksi käymistä). Vanhakin koira oppii, omistaja aina ei. Koira kuitenkin voi oppia käyttäytymään juuri sinun seurassasi ja sinun kotonasi eri tavalla kuin omistajien kanssa, jos itse olet valmis ottamaan vastuun siitä, mihin käytökseen itse koiraa kannustat ja ohjaat. Koiran palkitseminen hyvästä käytöksesta kantaa aina pidemmälle kuin rankaisu, mutta opittujen huonojen tapojen lopettamiseksi toki täytyy saada väärä käytös myös estettyä/katkaistua. Esim. koiran laitto hihnaan tai turaus vesisuihkepullosta on tässä kaikille mukavampi ratkaisu kuin huuto ja väkivalta.

    Koirankarvoihin lääkkeeksi suosittelen pukemaan päälle resuiset vaatteet ja ottamaan karvat vaatteissa vähemmän vakavasti 🙂

  • Ansu sanoo:

    Isäni koIra oli samanlainen. Haukkui ja kerjäsi pöydän vieressä. Yksi kerta mittani täyttyi. Otin 35 kg koiraa niskanahasta kiinn, kirosin se alimpaan helvettiin kovalla äänellä. Koira makasi selällään allani, rimpuili hetken, rauhoittui ja alkoi tuijottaa minua vähän holmistyneenä. Päästin koiran vapaaksi ja istuin pöytään. Hiljaisuus. Koira meni sohvalle makaamaan ja tuijotti niskaani. Siitä päivästä lähtien saimme nauttia rauhallisesta kahvittelusta. Olin ainoa jota koira totteli ja kunnioitti,muilta vierailta se kerjäsi makupaloja kovaäänisesti. Koira oli tuolloin jo 8v, mutta vanhakin oppii uutta.

    • Koira on eläin sanoo:

      Juuri näin. Harmi että muut ei tee vastaavaa koska koira on noh, eläin, ja laumassa koira ottaa johtajan paikan jos sitä ei kukaan muu ole ottanut.

      Vastaavasti omalle koiralle (olin poissa useamman viikon koiran ollessa ~6 kk) ja takaisin tullessani koira yritti pomotella minua (uroskoira ja minä nainen eli naaras). Armoton koirajahti ja kun koiran sain kiinni, kirjaimellisesti istuin päälle (iso koira jo puolivuotiaana) kevyt ote kaulasta ja murisin, huusin, katsoin silmiin ja näytin hampaitani.

      Siihen loppu alistusyritykset. Sen jälkeen ollaan oltu hyvää pataa, minä ylempänä ja koira minua alempana.

  • Kolmen koulutetun koiran emäntä sanoo:

    Vanhakin koira oppii (melko helpostikkin) uusia toimintamalleja. Ole tiukkana että kotiisi ei ole riehuvalla huonokäytöksosellä koiralla asiaa. Ja voit pyytää että Mummolaan mennessä koira on teljetty mm. Makuuhuoneeseen, koska lapset pelkää.
    Tsemppiä perhesuhteisiin.

    • santtu sanoo:

      Ei kyllä ole ok että koira teljetään toiseen huoneeseen silloin kun tulee porukkaa kylään, aiheuttaa koiralle traumoja ja vielä huonompaa käytöstä,

  • En ottaisi koiraa, kun en osaa kasvattaa sanoo:

    Meillä on muuten sama tilanne, mutta koira on vasta vuoden vanha. Soitin eläinsuojeluun silläkin uhalla, että välit menisivät. Olisivat ne menneet kohta joka tapauksessa, kun pelkäsimme koiraa. Eläinsuojelusta kävivätkin jo tsekkaamassa tilanteen. Mummo ja ukki saivat uusia kasvatusohjeita ja tilanne on hieman rauhoittunut sillä. Mummo oli toki aluksi vihainen, mutta kun kirjeessä kerroin, että tein tämän siksi, että olin aidosti huolissaan sekä hänen jaksamisestaan, että koiran hyvinvoinnista ja että tarkoituksena oli vaan saada tilanteeseen apua, ymmärsi hän menettelyn ja välitkin ovat taas ok.

  • Koiraton mummo sanoo:

    Pitäisikö mummola järjestää sinun tapoihisi ja tottumuksiisi sopivaksi? Jos et pelkää vaan et siedä sitä koiraa niin onaikamoista sinun siitä valittaa,mitäs jos mummo tulisi sinun kotiisi ja alkaisi vaatia sinua muuttaamaan yksityiskohtia joita hän ei voi ”sietää”.

    • Koirallinen mamma sanoo:

      Ymmärsin kirjoittajasta, että toiveena on tehdä mummolasta lapsiturvallinen paikka vierailun ajaksi. Ja se on jokaisen vanhemman oikeus/velvollisuus.

    • Melody sanoo:

      Öh. Koiratonta mummoako ei haittaisi jos sinun mennessäsi kylään kyläpaikan koira hyppisi päällesi, raapisi ihosi verille ja kerjäisi kuola valuen kastellen ja liaten vaatteesi? Aikuinen vielä ”selviää” tällaisesta käytöksestä, mutta lasten kanssa se voi olla vaarallista. Koira hypätessään lasten päälle, lapsi voi kaatua, lyödä päänsä, joutua sairaalaan, voi käydä todella pahasti. Onko mielestäsi siis liikaa vaadittu ettei mummolan koira saattaisi lapsia vaaraan?

  • IsoJohanna sanoo:

    Älä mene mummolaan.

  • Ässä sanoo:

    Samanlaisia kokemuksia meillä myös. En oikein halua käydä mummilassa kurittomien koirien takia. Lapsi pelkää, kun ovella aina karkaavat päälle ja isovanhemmat karjuvat koiria olemaan hiljaa, lapsi pelkää myös isovanhempuen huutamista koirille. Edesmennyt koira puri lastani kasvoihin ja sitä vain vähäteltiin. Jäljet lähtivät onneksi, mutta lapsi pelkäsi kaikkia koiria pitkään sen jälkeen.