Sunnuntaina 25.11 vietetään naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää.

”Tapasin mukavan miehen 6 vuotta sitten. Asuimme eri puolilla Suomea joten ensimmäisen puoli vuotta reissasimme toistemme luona. Tulin melko nopeasti raskaaksi ja muutin jo reilun puolen vuoden tapailun jälkeen miehen perässä toiselle paikkakunnalle mistä en tuntenut ketään. Ei mennyt kauaa, kun mies tuli humalassa kotiin ja olisi halunnut läheisyyttä. En antanut sitä, joten mies löi nyrkin seinään valokatkaisimen läpi ja potkaisi penkin nurin, jossa oli minun läppäri. Olen elänyt sen jälkeen niin sumussa etten muista pyysikö mies myöhemmin anteeksi ja missä järjestyksessä mikäkin tapahtui. Väkivaltainen käytös jatkui kohdistuen minuun ja nukuin viikonloput makuhuoneenovi lukittuna. Välillä mies hakkasi ovea ja sanoi, että hänellä on oikeus tulla sänkyyn. Lapsemme ollessa 10kk lähdin toiselle paikkakunnalle viikonlopuksi kaverin luo ja otin lapsen mukaan.

Irtisanoin samalla asunnon ja päätin, että suhde loppuu. Mies itki ja aneli meitä takaisin. Sisimmässä tiesin, että mikään ei muutu, mutta jotenkin säälin itkevää miestä ja peruin asunnon irtisanomisen. Palasin lapsen kanssa kotiin odottaen miestä asemalle vastaan, mutta häntä ei kuulunut. Menimme kotiin missä mies makasi sammuneena sohvalla ja oli kussut alleen. Lapsi näki tämän. Mies sammui usein eteisen lattialle. Ei mennyt kauaa kun mies tuli jälleen humalassa kotiin ja löi minulta tärykalvon puhki. Löi minua selkään, lapsemme ollessa sylissäni. Joskus olin lähdössä kotoa lapsemme kanssa niin mies repi minua tukasta yrittäen työntää minut ovesta ulos ilman lasta. Muistan, että kipua en juuri tuntenut koska mietin, että vaikka minulta lähtisi tukka päästä, en lastani humalaisen mieheni kanssa jättisi.

Kerran minua pelotti niin paljon, että soitin poliisit ja koska mies oli lyönyt minua lapsen ollessa kotona, jouduimme lastensuojelun asiakkaiksi. Minun käskettiin muuttaa pois koska mies ei suostunut muuttamaan vuokra-asunnostamme. Kävimme sovittelussa koska poliisi teki väkivalta asiasta rikosilmoituksen. Kävimme myös perheneuvolassa, mutta mikään ei muuttunut. Usein laitoin viikonloppuisin miehen tultua kotiin kaverille viestin, että jos en vastaa tiettyyn aikaan mennessä, hänen on soitettava poliisit asunnollemme. Olimme kauppakeskuksen vessassa lapsemme ollessa noin 1,5 vuotias, kun lapsi hakkasi ovea kaksin käsin ja huusi ”avaa ovi” . Tämä oli täysin mallia isän käytöksestä, jolloin havahduin ettei tämä voi jatkua.

Kaverit oli useaan kertaan sanonut, että minun pitää lähteä. Jos olisin katsonut vieraan ihmisen silmin tilannetta, olisin miettinyt, että onpa tyhmä nainen kun ei lähde. En kuitenkaan halunnut erottaa lasta ja isää toisistaan. Ajattelin aina lapsen ja isän suhdetta. Mies oli hyvä isä arkisin. Tiesin muuttavani toiselle paikkakunnalle, (sinne mistä olin lähtöisin) eron jälkeen, joten lapsi menettäisi isänsä. Lisäksi minulla ei ollut koskaan ulospäin näkyviä vammoja joten mietin, ettei asia niin paha ole. Toivoisin jokaisen ihmisen pysyvän ”uhrin” rinnalla vaikka ihmettelisi miksi tämä jää suhteeseen. Päätökset ei ole helppoja, mutta ystävien tuki on korvaamaton.”

Nimim. Häpeän

MIES, OLETKO KÄYTTÄNYT VÄKIVALTAA LÄHEISIISI TAI PELKÄÄTKÖ, ETTÄ KÄYTÄT? TÄSSÄ SINULLE LINKKI, JOSTA SAAT TUKEA.

OLETKO VÄKIVALLAN UHRI TAI PELKÄÄTKÖ JOUTUVASI VÄKIVALLAN UHRIKSI? TÄSSÄ SINULLE TIETOA

NAINEN, KÄYTÄTKÖ VÄKIVALTAA PERHEESSÄ TAI PELKÄÄSTKÖ KÄYTTÄVÄSI, TÄSSÄ SINULLE LINKKI, JOSTA SAAT TUKEA: 

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.