Näin olet anoppi suoraan helvetistä
Hei anoppi! Rasittavatko lapsenlapset, käykö miniä hermoille? Lue tämä lista ja varmista, että tämän pääsiäisen jälkeen saat viettää loput juhlapyhät rauhassa lapsen perheeltä!
1. Kutsu juhlanviettoon vain lapsesi ja ehkä lapsenlapset. Onhan sinun perheesi lapsesi oikea perhe!
2. Kun miniä kuitenkin tunkee mukaan, muista piikitellä häntä joka välissä. Hyväksi todettuja nälvimisen aiheita ovat miniän ulkonäkö ja lastenhoitotaidot. Näitä kannattaa vertailla muihin!
3. Arvostele myös miniän työssäkäyntiä tai kotonaoloa, sekä harrastuksia. Liekö syömishäiriöinen kun liikkuu noin paljon? Ei kai aikuinen nainen mitään tietokonepelejä pelaa!
4. Tue lapsesi vanhemmuutta. Jos lapsenlapsi on menossa äitinsä syliin, kehota häntä valitsemaan mieluummin isä. Eikö isä olekin kivempi kuin äiti!
5. Kylvä miniän mieleen pelkoa ja epävarmuutta: Onko tuo lapsi sairas kun se näyttää tuolta? Miksei vauva jo konttaa? Ei kai tuollainen itkeminen normaalia ole?
6. Hoida juhlanvieton aikataulu diktaattorin ottein. Sinä tiedät milloin tulee syödä ja milloin ulkoilla. Muiden rytmillä ei ole väliä, ei edes pienten lasten. Jos lapset kitisevät, syytä miniää. Ei osaa mitään kuria pitää!
7. Älä ota apua vastaan, ja uuvuta itsesi vihaiseksi. Muista huokailla marttyyrina keittiössä silputessasi lanttua viideltä aamulla.
8. Muista miniän allergiat ja tee ruokaa, jota hän ei voi syödä. Lisäpisteitä saat, jos muistat tuhahdella ruokapöydässä miniän nirsoilulle. Ei entisaikaan mitään allergioita ollut!
9. Kutsu kaikki kohteliaasti nimeltä ruokapöytään. Tehovinkki: ”unohda” kutsua miniä!
10. Ruokaillessa on mukava ääneen muistella lapsesi edellistä puolisoa. Hän oli kauniimpi, fiksumpi ja varsinkin parempi äiti kuin nykyinen miniäsi. Oi niitä aikoja!
P.S. Osaavat miniätkin ilkeillä ja olla hankalia, kuten vävypojat ja appiukotkin. Ikäviä ihmisiä löytyy joka porukasta. Monesti kyse on kommunikaatioeroista tarkoituksellisen ilkeyden sijaan – varsinkin valvoneena ja hormonihuuruissa voivat hyvää tarkoittavat neuvot tuntua syyllistämiseltä. Ja isolle osalle meistä on onneksi osunut aivan ihana anoppi!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 25 vuotta, enkä vieläkään hänen perheensä keskellä koe kuuluvani joukkoon. Aina edes aika ei auta tässä asiassa, joissain perheissä miniät ja vävyt ovat ikuisesti ”ulkojäseniä”, olivatpa millaisia hyvänsä.
Kuudes, juuri tällainen pääsiainen on alkamaisillaan. Elämän parasta aikaa…
Juuri noin minua kohdeltiin. Vuosien helvetti johti poismuuttoon lapsen kanssa köyhempiin olosuhteisiin ja yksihultajuuteen, mutta kutsun sitä nykyään VAPAUDEKSI. Anopin ”järjestelyjen” vuoksi isä ei ole yhteydessä lapseen. Minua yritettiin aivopestä, ettei tapana ole kertoa ulkopuolisille mitä tilalla tapahtuu. Onneksi kerroin ystävälle, joka neuvoi lähtemään pikaisesti. Katkaisin myös yhteyden anoppiin. Tämä oli pelastuksemme. Tapahtumasta on 16 vuotta eikä koskaan unohdu.
Feel that! Onneksi katkaisin välit anoppiin, eipä tartte enää kuunnella joka viikkoisia/päivittäisiä nälvimisiä!Aah mikä onnellisuus ja rauha valtasi kun päätöksen tein. Vuosien piina oli päättynyt ja sisäinen rauha tuli tilalle, vaikka helppoa se ei ollut.