Äiti kuuletko sinä!
Tuskin 30 sekuntia siitä kun lapsi on herännyt, se alkaa. Taukoamaton pajatus, joka hiljenee vasta yöllä, jos hiljenee. Lapsi on tuskin avannut silmiään, kun suusta jo pulppuaa kiihkeä selitys esimerkiksi siitä, kuinka dinosaurukset katosivat maapallolta.
On kiva että lapsi juttelee. Hänellä on iso sanavarasto, paljon kiinnostusta maailmaan, ja kyky puhua tunteistaan. Upea juttu, ja tätä pitäisi tukea ja kannustaa. En halua opettaa lasta tuppisuuksi, niitä on näillä lakeuksilla riittämiin. Syyllisyys piinaa, kun oman silmäterän jutut eivät kiinnosta. Mutta kun ei sitä papatusta jaksa! Helvetissä pyörii varmasti taustanauhana leikki-ikäsen selostus Autot-elokuvien juonenkäänteistä.
Jatkuvasta puheesta tulee lopulta pelkkää taustamelua. Monesti en edes kuuntele lasta, vaan poimin pajatuksesta jotain tärppejä. Kommentoin niihin tyyliin: Niinpä. No johan. Meinaatko näin. Ja lapsi jatkaa ja jatkaa selostusta, toivottavasti tyytyväisenä. Saatan kysyä jatkokysymyksiäkin, mutta en edes oikeesti kuuntele vastausta…terveisiä vaan täältä reilukerhosta!
Lapsella kestää tosi kauan päästä asiaan. Siksi pitäisi kuunnella korva tarkkana. Jos en kuule jotain kohtaa ja kysyn että mitä, selostus alkaa kokonaan alusta, aaargh.
Lapsi ei ole hiljaa edes silloin kun luetaan tai hän katsoo telkkaria, vaan puhua pälpättää koko ajan silloinkin. Kotona on mahdotonta keskittyä töihin, tai edes kuulla omia ajatuksiaan.
Lapsen juttelu ei ole pelkästään asioiden jakamista, vaan myös ääneen ajattelua. Silti siihen vaaditaan vastausta. Kuulitsä? Äitii? ÄITI KUULITKO!!
Olen sanonut lapselle että ole kiltti hetki hiljaa. Olen sanonut nätisti ja olen sanonut rumastikin. Mutta se ei tehoa. Taukoamaton pajatus rummuttaa yhäti tärykalvoja. Hetkeäkään ei ole hiljaista. Kun puhe lopulta yöllä taukoaa, korvissa soi ja piippaa. Ja aamulla homma alkaa alusta, pieni papupata ilmestyy korvan juureen äiti tiesiksä että…äitiii kuuntele! Vauvan kanssa se on ihan ok, mutta sovittaisko että myös taaperon ja leikki-ikäisen kanssa saa käyttää korvatuppia?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Saman asian kanssa painivat. On eri asia onko kyse kyselyistä vai jostain muusta taustalla. Oma lapseni aloitti jatkuvan puhumisen vuoden iässä. Täyttää nyt viisi ja sama meno jatkuu. Tämän lisäksi voimakasta aistiyliherkkyyttä yms. Kuormitus ja ymmärrys lastakohtss on koetuksella. Vihdoin olen päättänyt hakea tilanteeseen apua ja toivon, että saisimme sitä jo ennen kouluikää. Eli tarkasteluun menee mahdollinen adhd ja motorinen levottomuus näin alkuunsa ainakin. Uskaltakaa luottaa omiin tuntemuksiin. Toisilla lapsilla myös näitä piirteitä taustalla.
Kirjoitus osui ja upposi.
Äiti, mikä tämä on? Äiti missä x on? Taaperon kyselyikä on alkanut. Kyseleminen on taukoamatonta! Ihanaa, kamalaa. Silti tiedän että tätä aikaa tulee ikävä.