Aah, uni. Se mahtava asia, jota ennen sai ylen määrin eikä koskaan tajunnut arvostaa. Äidit ovat kuuluisia vähistä unistaan, mutta kaikki eivät silti tilanteeseen totu.

Juuri tänä aamuna ajattelin, että juuri mikään maailmassa ei tunnu paremmalta kuin mahdollisuus kääntää kylkeä lämpimässä sängyssä. No, sitä mahdollisuuttahan ei toki ollut, koska lapsi heräsi puoli kuudelta. Ja sitä ennen neljältä.

Itse asiassa suurin ja minua häiritsevin lapsen myötä tullut muutos elämään on juuri unenpuute. Tietynlainen jatkuva väsymyksen tunne on koko ajan läsnä.

20160903_100001

Asiaa ei auta, että tutkimuksia unen tärkeydestä toitotetaan joka suunnalta. Vastikään luin artikkelin, jossa todettiin kuuden tunnin yöunien olevan vähän yhtä tyhjän kanssa. Parantavaa unta tarvitaan aivojen toimintaan, kognitiivisiin taitoihin, hormonitoimintaan, terveyden ylläpitoon ja vähän kaikkeen. Mitä jos sitä tarvittavaa määrää ei saa juuri koskaan kasaan?

Kahdeksisen tuntia on useimmille suositeltava määrä yöunta. Jos lapsi herää aikaisin aamulla, olisi unen määrää lisättävä illasta. Iltaan kerääntyy minulle ja varmaan aika monelle muulle paljon puuhaa: peseytymiset, omaa aikaa, töitä, harrastukset ja kotitöitä. Kuinka moni äiti saa yöllä nukkua kahdeksan tuntia?

Minä tingin unen sitten liikunnasta ja omasta ajasta. Tämä terveelliset elämäntavat eliminoiva oravanpyörä tuppaa toki vain lisäämään väsymystä. Pitäisiköhän sittenkin korvata unta liikunnalla?

Jos joskus saan nukkua, vedän överiksi ja olen ihan tööt liiasta nukkumisesta. Sitä ajattelee nukkuvansa varastoon, mutta eihän se niin mene. Päikkäreitä ehdi, jos tekee töitä tai on muuta puuhaa.

Tiedän ja tunnen ihmisiä, joiden pienetkin lapset vetelevät sikeitä kuin unikeot. Olen kateellisempi heille kuin miljonääreille. Olen tosissani joskus harkinnut palkkaavani ihmisen vahtimaan lasta, että saisin vetää viikonloppuna kunnolla sikeitä. Miehen kanssa välillä vuorotellaan, mutta pitkät on päivät hänelläkin. Pienessä asunnossa nukkuminenkin on vähän niin ja näin, kun toisessa huoneessa hilluu energinen mukula.

Alkaako nuo taaperot koskaan nukkua myöhempään vai onko tämä tilanne pysyvä? Oletteko te muut tottuneet vähäiseen uneen vai miten jaksatte?

Taaperon Äiti

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “Tinkivätkö kaikki unestaan?”

  • Jonna sanoo:

    Itse tingin melkeinpa mistä vaan muusta paitsi unesta. Se on vaan jotain, jonka vaikutuksen näkee sitten kaikilla elämän osa-alueilla. Rakastan nukkumista ja olen aina ollut tosi herkkä väsylle. Siksipä esikoisen synnyttyä oli järkytys melkoinen..kerkesin katua lapsen hankintaakin jokusen kerran ennen kuin päädyin opiskelemaan unesta itselleni ammatin. Ikään kuin työsuhde etunakin meillä siis nukutaan hyvin. Harjoitusta se on toki vaatinut, aivan niin kuin kaikki muutkin taidot. Unenlahjan blogista voi kurkata lisää aiheesta 🙂

    https://www.unenlahja.fi/single-post/2017/03/09/Uni

  • Salla sanoo:

    Meillä 2 vuotias taapero, muutimme juuri isompaan asuntoon, jossa lapsella oma huone. Aiemmin nukkui siis minun vieressä omassa sängyssä, viime yönä kirosin itseni maanpohjaan ja teki mieli käpertyä sen sängyn viereeen lattialle nukkumaan ku kitinä vaan jatkui. On ollut todella huono nukkuja aina ja itse rakastan nukkumista. Ennen lasta en ikimaailmassa olisi kuvitellut herääväni kuudelta viikonloppuisin, hyvä jos sain silmät auki ennen kello kahta päivällä. Ne sanoo että kaikkeen tottuu, tähän en totu ikinä. Jos joskus haluan toisen lapsen, aion nukkua ennen sitä pari vuotta tai no toivossa on hyvä elää 🙂

  • Piia sanoo:

    Olisi kuin olisi omia ajatuksia lukenut ensin valvoin seitsemän vuotta vaikeasti sairaan esikoiseni kanssa. Kun menetimme hänet, muistaisin nukkuneeni kolme vuotta normaalisti, sitten tuli kuopus, hän herää (nyt 4,5v.) joka yö vessaan ja viereen eikä suinkaan tee sitä hiljaa. Olen taas kärsinyt univajeesta 3,5v. lisäksi jos herää aamuyöllä, uni ei juurikaan tule. Itselleni tuntuu 6h riittävän. Ja toisinaan väsyttää illalla jo klo 21 hyvinkin. Ennakoin myös että ehtisin nukkua jonkun verran ennen yöheräämistä. Odotan josko neiti jossain vaiheessa oppisi nukkumaan KOKO yön toivossa on hyvä elää! Ja kyllä, olen myös eroajatuksella leikitellyt! Tsemppiä vaan kaikille unestaan tinkiville ☺

  • Anne sanoo:

    Viime yönä valvoessa (joo, väsymys on taas siinä pisteessä, että nukkuminen ei enää oikeen edes onnistu) keksin sellaisen kunigasajatuksen, että eroaisi. Eroaisi ihan vaan siksi, että saisi edes joka toinen viikko nukkua ja harrastaa vähän liikuntaa. Mitä mieltä olette, eikö olis hyvä idea?

    • Huono Äiti sanoo:

      Tiedän, että moni oikeasti on miettinyt samaa…

    • Johanna sanoo:

      Olen miehelleni ihan suoraan ehdottanut eroa, jotta molemmat saisivat enemmän unta ja liikuntaa 😀 Hänestäkin se kuulosti siltä osin kovin hyvältä. Emme kuitenkaan ole muuten halukkaita eroamaan, joten sinnitellään laskemalla yhdessä montako vuotta vielä on siihen, että lapset mahdollisesti eivät tarvisi meitä aamuisin, tai sillä välin kun käväisemme lenkillä tai salilla..