Herääs nyt jo, sun vauvasi itkee tuolla nälkäänsä! Lapsivuodeosaston hoitajan kommentti aloitti äitiyteni, ja sama linja on jatkunut jo yli kymmenen vuotta. Olen äiti, joka ei pärjää vähillä unilla, ja joka ei niistä tingi.

Se on ihmisten mielestä jotenkin kamalan väärin. Äidin pitää olla jatkuvassa univajeessa! Äidin pitää heräillä pitkin yötä! Äidin pitää nousta viideltä viihdyttämään lasta!

Minä en suostu. Totta kai sen mahdollistaa se, että siunauksekseni sain aamu-unisia lapsia. Sekä yöunisia! Ilmeisesti aika harvalla käy näin hyvä tuuri.

Tuurista riippumaton osa on valintaa. Minä en halua herätä aikaisin, enkä minä halua nukkua vähän. Työt ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet sellaisia, jotka eivät vaadi kovin aikaista herätystä. En myöskään ottanut aamukukkujamiestä. Ennen lasten syntymää todella huoletti, mutta kuten todettua, kävi tsäkä ja en joutunut valvomaan.

Ongelmat tulivat ihan muualta. Joka ikinen perhekerho ja mammajumppa oli siihen aikaan kun me vasta heräilimme. Kaikki muut lähtivät puistosta, kun meidän aamumme alkoi. Meidän vanhempien työt alkoivat aamupäivästä, mutta päiväkodin puuhat kahdeksalta.

Oman vaikeutensa kuvioon toi se, että tokihan lapset perivät aamu-uniset geenimme. Oma äitini kertoi, kuinka hän puki sukkahousuja minulle samalla kun nukuin, kun ei saanut minua hereille, ja kuinka saatoin aamulla sammahtaa vessareissulla. Sama koski ja koskee omiakin lapsiani. Ihan kamalaa kiskoa koko perhe ylös vastoin luontaista rytmiä, ja painua ulos pimeyteen keskellä hyvää nukkumisaikaa!

Kaikkein vaikeinta kuitenkin ovat olleet asenteet. Ihmettely siitä, miksi heräämme niin myöhään. Kummastelu siitä, ettemme osallistu varhaisaamun aktiviteetteihin. Paheksunta, kun kerron, että en nouse kuudelta, kuten kaikki kunnon äidit, vaikka lapset sattumoisin heräisivät: joko käsken takaisin pehkuihin tai katsomaan videoita. Tai pistän puolison nousemaan, minä kun kärsin univajeesta häntä enemmän. Sen selittely, että ei, emme me valvo pitkin yötä, me vain tarvitsemme paljon unta.

Välillä tuntuu, että kaikenlainen muu oman edun ajattelu on äideille oikein ja suotavaa. Näe kavereita, käy viihteellä, hanki harrastus, palaa töihin, treenaa maratonille!, mutta nukkuminen ei. Äiti joka ei suostu tinkimään omista unistaan on itsekkyyden huipentuma. Vaikka aivan yhtä lailla siinä on kyse terveydestä huolehtimisesta, kun vaikka treenaamisessa tai terveellisessä ruokavaliossa. Silti en suurin surminkaan uskaltaisi omalla nimelläni tunnustaa, että minä olen äiti, joka käyttää markkinoiden tehokkaimpia korvatulppia siksi, että lapset eivät häiritsisi uniani!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Huono äiti nukkuu pitkään”

  • Mude sanoo:

    Tämä vois olla minun kynätän sillä erotuksella etten tarvi niitä korvatulppia. Kun nukun niin ihan vähään en havahdu…