”Tiedättekö näitä ”paskamutseja”, joilla on paha mieli siitä että lapsi käy kerran kymmenessä vuodessa hoidossa tai syö valmispuuroa (herrajumala sentään)?

Noh, tässä teille ihan ihka oikea paskamutsi: En aina jaksaisi olla äiti, itse asiassa enimmäkseen ajasta en jaksaisi sitä!

Tämä ei tarkoita sitä, etten rakasta lastani, tai haluaisin antaa hänet pois, tai ettei hänellä olisi kaikki tarvittava ja vähän enemmän, mutta kun haluaisin vaan olla rauhassa. En jaksa sitä härdelliä, kaaosta, sotkua, kiukkua, huutoa, itkua, viideltä heräämistä enkä jatkuvaa huolta.

Tässä ollaan nyt pari vuotta tätä katseltu, ja en ole vieläkään oikein sopeutunut siihen, että joku vie mun huomion aina kun yritän rentoutua/lukea kirjaa/katsoa telkkaria tai mitä tahansa mitä aikuiset haluaa tehdä.

Taannoin luin pari erittäinkin aggressiivista keskustelua siitä, kun jotkut vanhemmat vie lapsen päiväkotiin vaikka olisikin jostain syystä itse kotona. Jos Suomessa olisi käytössä kuolemanrangaistus, tämä olisi rangaistus niille äideille jotka tekevät niin!!

Minä olen yksi niistä äideistä. En käy töissä enkä ole työtön, olen itse kotona ja lapseni käy päiväkodissa 7h/päivä. Kun hän on siellä treenaan, luen, käyn kaupassa, siivoan tai teen jotain niistä asioista, joita haluan tehdä rauhassa. Ennen kaikkea nautin hiljaisuudesta ja hetken aikaa siitä että koti on siisti. Että näin.

Viikonloppuisin ja pyhinä oon ihan kypsä ja uupunut kun lapsi kotona. Annan hänet oikein mielelläni mummolaan hoitoon vaikka kolmeksi päiväksi. Syynä käytän sitä etten jaksa ajaa pitkää matkaa edestakaisin. Sitten oon vain kotona ja teen mitä huvittaa ja nukun aamuisin.

Ihan vain siksi että jostakusta tulee äiti ei tarkoita sitä että pitäisi olla jatkuvasti silmät auki, jopa öisin. Kai nyt ihmisellä on oikeus tehdä myös omia juttuja!

Tämä ei kuitenkaan ole ok, sen opin heti kun tulin itse äidiksi. Olen kuitenkin valinnut toisenlaisen tien olla hyvä äiti. Ja rakastan lastani silti yli kaiken. Silloin kun olemme yhdessä, hän saa (melkein) kaiken huomioni.”

Nimim. Maailman paskin äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 35 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

35 vastausta artikkeliin “”Haluan omaa rauhaa, ja siksi lapseni käy hoidossa vaikka olen kotona””

  • Mirkku sanoo:

    Toivon, etteivät nyt korona-aikana kotona olevat vanhemmat veisi lapsiaan päivähoitoon. Päiväkodeissa lapset saavat muulloinkin tartuntoja helpommin kuin kotihoidossa.

  • Työssäkäyvä mutsi sanoo:

    Onhan toi 7 tuntia tosi paljon omaa aikaa. Harvalla lapsettomallakaan on noin paljoa jos lisäksi nukkuu ja käy töissä. Miten ajan saa kulumaan kotona? Kai itsestään ja kodistaan huolehtiminen vähemmälläkin ajalla hoituu? Vaikka ajelisi säärikarvat ja pyyhkisi yläpölyt joka päivä niin luulisi että tulee tylsää. Eikö tule ikävä töihin nyt kun lapsikin on hoidossa? Ja onhan jonkinlainen paketti kasassa meillä työssäkäyvilläkin vanhemmilla vaikka en väitäkään olevani säärikarvaton ja yläpölytön 🙂

  • Silläsipuli sanoo:

    Kommentit kertovat ikävä kyllä kateudesta tuon kirjoittajan oo maa aikaa kohtaan. Miettikääpä nyt vähäsen. Suomessa on subjektiivinen päivähoito oikeus ja se on HYVÄ asia sillä työttömyys ja köyhyys ei ole kovin kivoja asioita vai mitä. Kuinkahan monen mielestä työttömän vanhemman tehtävä on seistä yksin lapsen kanssa puistossa kun toiset lapset leikkii kavereiden kanssa tarhassa. Olisiko sen lapsen kivempi vaikka tutustua muihin lapsiin, eikä tuntea sitä jaettua yksinäisyyttä. Mutta ei😃 tärkeitä asioita on vain ilmeisesti kommentoijille se että saa arvostella. Kuinka moni täällä voi sanoa että jaksaisi intopuukeena vuodesta toiseen olla täydellinen vanhempi kotona ollessa. Tai olisko kovin monen omasta vanhemmasta ollut siihen, ja olisko sitä sitten itse lapsena siinä ollut kovin hyvinvoiva ja onnellinen lapsi, vanhemmasta puhumattakaan.. Lasten hoito on rankkaa siksikin että se on yksitoikkoista ja henkisen läsnäolon vaativaa. Älkääkä siis arvostelko jos teillä ei omatkaan kantimet kestäisi. Jopa opettajalle tai muulle metelissä ja lapsiryhmässä työskentelevälle ilme pari päivää omien lasten kanssa voi olla haasteellista mutta toki siitä suoriutuu. Tärkeintä on että asiassa ajatellaan lapsen parasta ja että lapsen muut tarpeet tulevat huomioiduksi vaikka hui kamala olisikin päivähoidossa 7h. Samalla tavalla ne työssäkäyvien lapset on siellä ehkä jopa 9h pvä. Ehtiikö siinä muuta kun syödä. Silti valutetaan että on rankkaa. Niin varmaan…heh.

  • Ihan aiheesta sanoo:

    Millä elät, jos olet kotona ilman mitään syytä? Kotirouvana miehen ylläpitämänä? Jos olet sairauslomalla, on ymmärrettävää viedä lapsi pois. Mutta luulen, että monia ärsyttää hoidattaminen yhteiskunnalla, jos ei ole mitään kunnon syytä siihen. Siksi olisikin parempi, että hoitopaikan saamiseksi on oltava töissä, opiskelemassa tai sairauslomalla.

    • Elämme vuotta 2019 sanoo:

      Lapsilla on nykyaikana oikeus varhaiskasvatukseen, päiväkotipaikkaa ei nähdä pelkästään lasten säilöntäpaikkana päivisin vanhempien ollessa töissä/opiskelemassa/yms, joka tilanne vaatii kiistatta lapselle hoitopaikan. Jokaisella lapsella nähdään olevan jo aika nuoresta tarve ja oikeus omanikäiseen sosiaaliseen verkostoitumiseen ja monipuoliseen ja yhtäläiseen taitojen ja kouluvalmiuksien harjoittamiseen. Sen takia on monin paikoin jo subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus. Eli asuinkuntaa ei nähdä hoitopaikan järjestämisvelvollisuuden takaajana vaan jokaisen lapsen oikeuden varhaiskasvatukseen -täyttäjänä, riippumatta vanhempien tilanteesta. Ja jokainen perhe on omien lastensa ja perhetilanteensa asiantuntija ja varmasti haluaa lastensa parasta.

  • Vv sanoo:

    Näin masentuneena äitinä ymmärrän hyvin kirjoittajaa. Itse en osaa olla lapsen kanssa ’puoliksi’; joko annan hänelle kaiken huomioni tai sitten keskityn kokonaan johonkin muuhun. Ja se huomion antaminen on henkisesti todella väsyttävää! Lisäksi se tunne, että en siltikään ole tarpeeksi läsnä, tekee tilanteesta vieläkin raskaamman.
    Ja muut kommentoijat voivat taas mennä itseensä ja lopettaa keittiöpsykologian opinnot. En minä tiennyt, millaista elämä on lapsen kanssa ennen kuin niitä hankin (ja kukapa tietää, lapsetkin ovat erilaisia), lapselle ei koidu traumoja siitä, että hän on muidenkin kuin äitinsä kanssa kahden (eihän lapsi edes tiedä muusta!) ja mitä edes tarkoittaa ettei ole kypsä äidiksi? Määritelmää kehiin, kiitos.
    Ja vanha kunnon lapset ovat pieniä vain hetken: luojan kiitos! Itse tykkään teineistä enemmän kuin söpöistä pikkulapsista. Eivät kaikki meistä nauti lapsen yksinkertaisten touhujen seuraamisesta sen enempää kuin bb:n katsomisesta.