Iso osa synnytyksistä sujuu hyvin. Mutta ei jokainen.

Näin kävi eräälle äidille:

Kyseessä oli kaksosraskaus ja synnytys tapahtui suomalaisessa yliopistosairaalassa.

Molemmat lapset tulivat ulos kuin vettä vaan, ja kaikki meni todella helposti siihen asti, kunnes alettiin irttoittaa istukoita. Kätilö kiskoi ja kiskoi, ja äiti sanoi että nyt tuntuu siltä kuin tämä olisi kiinni jossain. Kipu oli todella kovaa.

Kätilö sanoi, että eivät ne voi olla kiinni, ja paineli ja kiskoi ja paineli ja kiskoi. Kunnes alkoi valtava verenvuoto, kätilö sanoi että nyt meidän on mentävä, ja äidillä pimeni.

Isä näki käytävältä, että toimenpidehuoneeseen juoksi ihmisiä toisensa perään. Lopulta siellä oli 15 ihmistä.

Isä odotti, tunteja kului, äiti oli poissa ja lapset keskolassa.

Tunteja myöhemmin äiti heräsi, ja näki kirurgin partaisen naaman leijuvan silmiensä edessä. ”Tiedättekö missä olette ja kuka olette?”, kirurgi kysyi. Äiti sai nyökättyä.

”Missä se varaveri oikein viipyy!”, kuului huuto salissa. ”Potilas kuulee ja potilas ymmärtää!”, kirurgi huusi takaisin.

Sairaalassa hoidettiin samaan aikaan isoa kolaria, siihen oli mennyt kaikki veri. Äitiä pidettiin hengissä hemohessillä.

Äiti makasi selällään, katseli leikkaussalin lamppujen ritilöitä ja mietti että en saa kuolla, minulla on ne lapset, pitää pysyä hengissä ja hereillä.

Teho-osastohoidossa meni kolme viikkoa. Lapset olivat keskoshoidossa saman ajan.


Ylin kuva Hailey Kean.

Kun äiti vielä oli teho-osastolla, kirurgi tuli sinne tapaamaan häntä: ”Sulla kävi käsittämätön tuuri, luulin että sinusta tulee vihannes”, hän kertoi. Lauseen kuuleminen aiheutti äidille valtavan, horkkamaisen kuolemanpelon ja masennuksen. Kukaan ei sanonut, että keskusteluavun saamisesta voisi olla hyötyä.

Viikkojen päästä äiti pääsi kotiin, ja päivää myöhemmin myös kaksoset.

Kotona äiti oli kokemansa takia hyvin masentunut. Synnytyksen yhteysessä aiheutunut hapenpuute aiheutti sen, että hän ei voinut lukea mitään, koska teksti oli kuin täynnä reikiä. Nykyään näkökentässä on jäljellä sahalaitaa, mutta lukeminen onnistuu jo.

Tuli eräs neuvolakäynti. Kokenut neuvolan terveydenhoitaja tajusi kysyä äidiltä, että miten sinä oikein voit. ”Jos olisi nappi josta voisin peruuttaa tämän kaiken, myös lapset, tekisin sen”, vastasi äiti.

Se riitti. Neuvolan hoitaja totesi, että sinun täytyy päästä puhumaan jollekulle, ja lähetti äidin siltä istumalta psykologille.

Psykologi oli kokenut ammattilainen hänkin, ja hän ehdotti äidille EMDR- eli silmänliiketerapiaa. Äiti mietti itsekseen, että ei voi olla totta, tämän tason ammattilainen uskoo moiseen hölynpölyyn!

Mutta EMDR auttoi. Ne pahimmat asiat, se pelko kun äiti yritti pysyä hengissä vastasyntyneiden kaksostensa takia, ja se kirurgin naama leijumassa kasvojen edessä, väistyivät mielestä.

Äitiä piinaa edelleen ajatus siitä, että hän oli alkuun huono äiti. Kun masennus vaivasi, imetys ei onnistunut ja synnytys sujui kuten sujui. Tämä suru ja trauma on määrittänyt hänen äitityttään koko ajan.

Ongelmien syynä oli yhteenkasvaneet istukat, joista toinen oli kiinni kohdun seinämässä. Kätilö pyysi jälkikäteen äidiltä anteeksi toimintaansa.

EMDR on Käypä hoito -suosituksen mukainen lyhytkestoisen psykoterapiatekniikan muoto.

HUOM!

Jos olet kokenut traumaattisen synnytyksen tai kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, hae apua! Neuvolasi auttaa sinua eteenpäin. Voit myös soittaa kriisipuhelimeen 09 2525 0111, sieltä vastataan vuoden jokainen päivä ja yö. Aukioloajat: arkisin klo 09.00–07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00. Älä jää yksin!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “”Potilas kuulee ja potilas ymmärtää” – synnytys joka melkein vei äidin hengen”

  • Koulutusta hoitohenkilöstölle sanoo:

    Mitähän sen kirurgin päässä on liikkunut, kun tuollaisia möläyttelee potilaalle. Kyllä faktat voi kertoa ilman pelottelua ja jälkikäteen maalailua… huoh. Nyt rotia siihen lääkäreiden koulutukseen. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että hoitaja voi väsyneenä jotain sammakoita lipsauttaa, mutta että kovapalkkaiset kirurgitkin. Myös sen tivaamisen ”kuka olet? Missä olet? Mikä viikonpäivä jne…” voi tehdä monenlaisella tavalla, myös rauhalliseen ja ystävälliseen sävyyn.