Iso osa synnytyksistä sujuu hyvin. Mutta ei jokainen.

Näin kävi eräälle äidille:

Kyseessä oli kaksosraskaus ja synnytys tapahtui suomalaisessa yliopistosairaalassa.

Molemmat lapset tulivat ulos kuin vettä vaan, ja kaikki meni todella helposti siihen asti, kunnes alettiin irttoittaa istukoita. Kätilö kiskoi ja kiskoi, ja äiti sanoi että nyt tuntuu siltä kuin tämä olisi kiinni jossain. Kipu oli todella kovaa.

Kätilö sanoi, että eivät ne voi olla kiinni, ja paineli ja kiskoi ja paineli ja kiskoi. Kunnes alkoi valtava verenvuoto, kätilö sanoi että nyt meidän on mentävä, ja äidillä pimeni.

Isä näki käytävältä, että toimenpidehuoneeseen juoksi ihmisiä toisensa perään. Lopulta siellä oli 15 ihmistä.

Isä odotti, tunteja kului, äiti oli poissa ja lapset keskolassa.

Tunteja myöhemmin äiti heräsi, ja näki kirurgin partaisen naaman leijuvan silmiensä edessä. ”Tiedättekö missä olette ja kuka olette?”, kirurgi kysyi. Äiti sai nyökättyä.

”Missä se varaveri oikein viipyy!”, kuului huuto salissa. ”Potilas kuulee ja potilas ymmärtää!”, kirurgi huusi takaisin.

Sairaalassa hoidettiin samaan aikaan isoa kolaria, siihen oli mennyt kaikki veri. Äitiä pidettiin hengissä hemohessillä.

Äiti makasi selällään, katseli leikkaussalin lamppujen ritilöitä ja mietti että en saa kuolla, minulla on ne lapset, pitää pysyä hengissä ja hereillä.

Teho-osastohoidossa meni kolme viikkoa. Lapset olivat keskoshoidossa saman ajan.


Ylin kuva Hailey Kean.

Kun äiti vielä oli teho-osastolla, kirurgi tuli sinne tapaamaan häntä: ”Sulla kävi käsittämätön tuuri, luulin että sinusta tulee vihannes”, hän kertoi. Lauseen kuuleminen aiheutti äidille valtavan, horkkamaisen kuolemanpelon ja masennuksen. Kukaan ei sanonut, että keskusteluavun saamisesta voisi olla hyötyä.

Viikkojen päästä äiti pääsi kotiin, ja päivää myöhemmin myös kaksoset.

Kotona äiti oli kokemansa takia hyvin masentunut. Synnytyksen yhteysessä aiheutunut hapenpuute aiheutti sen, että hän ei voinut lukea mitään, koska teksti oli kuin täynnä reikiä. Nykyään näkökentässä on jäljellä sahalaitaa, mutta lukeminen onnistuu jo.

Tuli eräs neuvolakäynti. Kokenut neuvolan terveydenhoitaja tajusi kysyä äidiltä, että miten sinä oikein voit. ”Jos olisi nappi josta voisin peruuttaa tämän kaiken, myös lapset, tekisin sen”, vastasi äiti.

Se riitti. Neuvolan hoitaja totesi, että sinun täytyy päästä puhumaan jollekulle, ja lähetti äidin siltä istumalta psykologille.

Psykologi oli kokenut ammattilainen hänkin, ja hän ehdotti äidille EMDR- eli silmänliiketerapiaa. Äiti mietti itsekseen, että ei voi olla totta, tämän tason ammattilainen uskoo moiseen hölynpölyyn!

Mutta EMDR auttoi. Ne pahimmat asiat, se pelko kun äiti yritti pysyä hengissä vastasyntyneiden kaksostensa takia, ja se kirurgin naama leijumassa kasvojen edessä, väistyivät mielestä.

Äitiä piinaa edelleen ajatus siitä, että hän oli alkuun huono äiti. Kun masennus vaivasi, imetys ei onnistunut ja synnytys sujui kuten sujui. Tämä suru ja trauma on määrittänyt hänen äitityttään koko ajan.

Ongelmien syynä oli yhteenkasvaneet istukat, joista toinen oli kiinni kohdun seinämässä. Kätilö pyysi jälkikäteen äidiltä anteeksi toimintaansa.

EMDR on Käypä hoito -suosituksen mukainen lyhytkestoisen psykoterapiatekniikan muoto.

HUOM!

Jos olet kokenut traumaattisen synnytyksen tai kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, hae apua! Neuvolasi auttaa sinua eteenpäin. Voit myös soittaa kriisipuhelimeen 09 2525 0111, sieltä vastataan vuoden jokainen päivä ja yö. Aukioloajat: arkisin klo 09.00–07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00. Älä jää yksin!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

22 vastausta artikkeliin “”Potilas kuulee ja potilas ymmärtää” – synnytys joka melkein vei äidin hengen”

  • Hurjalta kuulostaa sanoo:

    Minullakaan ei istukka irronnut ensimmäisen lapseni synnytyksessä. Useampi kätilö kävi painelemassa mahaani, mutta ei vaan irronnut. Mutta ei sitä onneksi käsin alettu repiä synnytyssalissa. Kyllä se repiminen käytiin hoitamassa leikkaussalissa niin että olin nukutettuna. Minulla istukka ei onneksi vuotanut joten en menettänyt verta. Tosin istukkaa jäi pieni pala joka alkoi viikko synnytyksen jälkeen vuotaa ja jouduin uudestaan leikkaussaliin. Kirurgi totesi että istukka oli ollut todella tiukassa. Sairaalassa kävi lääkäri juttelemassa ja neuvolassakin kyselivät mikä tuntemus jäi eli omalla kohdellani kaikki hoidettiin onneksi hyvin.

  • C'est la vie sanoo:

    Tosi ikävää, että sinulle kävi näin. Vuosien päästä se on osa sinun tarinaa, jota kannat aina mukanasi, muttei se määrittele enää sinun ja lapsen suhdetta.

  • Tötterö sanoo:

    Anteeksi kun tartun epäolennaiseen, mutta uskottavuus kärsi siinä kohtaan, kun YLIOPISTOSAIRAALASSA loppui veri kolarin takia eikä tälle synnyttäjälle ollut. Ei ole mahdollista. Verivarastot on yliopistosairaalassa isot ja spr:ltä saa lisää nopeasti. Melko iso suuronnettomuus ja runsaasti vuotavia potilaita pitäisi olla että veret loppuisi noin vain, ei se ihan niin mene.

    • Hertta sanoo:

      Kuules Tötterö. Kyllä näin voi käydä ilman kolariakin/suuronneetomuuttakin.
      Minun isäni sai eräänä maanantai-iltapäivänä 2012 sydänpysähdyksen sisäisen verenvuodon ja shokkitilan takia ja aivokuoli.
      Hemoglobiini oli ollut jo edeltävänä perjantaina hälyttävän alhainen, mutta varaverta ei tilattu viikonloppua vasten. Miksi, se ei koskaan selvinnyt.
      Hän oksensi ja ripuloi verta kunnes veri vaan loppui ja happi ei siis kulkenut ja maanantaina veren saapuminen iltapäivällä ei enää pelastanut isääni. Olin vieressä, kun veripussit saapui ja noin 10 minuutin kuluttua sydän pysähtyi ja pitkästä elvytyksestä huolimatta hän ei enää koskaan herännyt.
      Että semmoinen yliopistosairaala ja verivarasto.

      • Lootus sanoo:

        Todella ikävää että on niin päässyt käymään. Tuli myös mieleen, että onhan niitä harvinaisempia veriryhmiäkin olemassa, jonka vuoksi tietyn veriryhmän veret voivat olla todella vähissä.

  • Närkästynyt sanoo:

    Ookko ihan pöljä?

  • Äiti ja sosiaalialan ammattilainen. sanoo:

    Huono Äiti: Voisiko näitä kommentteja jotenkin moderoida ennen julkaisemista? Aivan järkyttävää että tällaisia täysin asiattomia kommentteja julkaistaan.

    Nimimerkki Oo: Kyseessä on ollut traumaattinen tapahtuma. Kyseessä ei ole missään nimessä äidin huonous. Äiti on kokenut itsensä huonoksi äidiksi aivan ilman syytä. Tapahtunut on surkeiden sattumien summa. Tällaiset syytökset ei auta.

  • Vastaus pölkkypäälle sanoo:

    Kuule, tuossa tilanteessa äiti on ollut avun tarpeessa. Totta, häntä ei olisi pitänyt jättää yksin lasten kanssa, ja syy on sairaalan henkilökunnan mokassa. Hän ei todellakaan ollut itsekäs. Käytkö samalla tavalla moittimassa myös muita synnytyksenjälkeisestä masennuksesta kärsiviä tai synnytyksen vammauttamia äitejä?!

  • Bluex sanoo:

    Taas sellanen kommentti jonka olis voinu jättää sanomatta. Masentunut / järkyttynyt äiti harvoin osaa pyytää apua. Jos kukaan ei kysy miten äiti voi ei hän välttämättä sillä hetkellä edes tajua asioiden olevan pielessä. Eikä ne lastensuojelut siellä synnytyslaitoksilla päivystä tarkkailemassa kenet voi päästää kotiin ja kenet ei. Kaikki traumat eivät näy päällepäin. Ja onhan se ihan hirveää että äiti mietti että meinasi kuolla, täysin ajattelematonta..

  • PS sanoo:

    Minullakin oli loppuraskaudesta tila johon ilman nykyistä lääketiedettä oltaisiin molemmat kuoltu. Tämä jätti minuun todella kovan kuolemanpelon ja kun neuvolatädin käydessä uskaltauduin sanomaan tämän, uhkasi hän tehdä minusta lastensuojeluilmotuksen.
    Sairaalassa jo sanoin että haluan keskusteluapua ja kun kotiuduin, kuulin että mielenterveystyöntekijä on nyt lomalla, voivoi. Se aika täyty pärjätä itsekseen ja mieli oli kyllä melko hurjalla mallilla. Kun hän palasi lomalta, olin jo jokseenkin palauttanut itseäni jollekkin tolkulle mutta pakkohan se oli, lapsen takia.

    • Lasu sanoo:

      Lastensuojeluilmoitus on ihan hyvä asia, sillä halutaan taata että lapsella on paras mahdollinen olla. Ei se mikään rangaistus ole, aika karua sanoa että ”uhattiin tehdä lastensuojeluilmoitus”, ihan kuin se olisi huono asia. Avun pyytäminen ja avun tarpeen myöntäminen on vahvuutta, ei heikkoutta. Ja jos opettaja/tarhan ”täti”/terkkari näkee, että sellaiselle olisi tarvetta, on hänellä velvollisuus se tehdä.
      Omista lapsistani on tehty kymmenittäin lastensuojeluilmoituksia, olen tehnyt osan myös itse, ja olen saanut ihan konkreettista apua.

  • Mummeli sanoo:

    Pyysi anteeksi jälkikäteen😯aiheuttaen ensin elinikäisen pelon.Sillähän se on korjattu joo.

  • Hirveää sanoo:

    Täälläkin on kätilöt suunnilleen hyppineet mahan päällä, että istukka irtoaisi, ja siinä välillä tiuskineet epäystävällisesti synnyttäneelle. Mitähän siellä koulutuksessa oikein puhutaan, ja onko missään vaiheessa opetusta ihmissuhdetaidoissa?? Kirurgit myös sen tarpeessa, heitähän ei pitäisi päästää lainkaan puhumaan potilaille.

    • Minimi sanoo:

      Kun opettajiksi hyväksytään kenet tahansa, niin oppilaatkin ovat täysin kyvyttömiä työhönsä. Tunnen erään kätilön, joka oli luonteeltaan inhottava häijy, mollasi toisia ja tiesi kaiken kaikesta. Hän oli vain muutaman vuoden töissä synnärillä, kunnes vaihtoi opetustyöhön. Sen mukaan mitä olen kuullut, hän osasi kyllä työnsä sinällään hyvin, paitsi ihmisten kanssa hän ei koskaan oppinut olemaan. Äidit eivät tajua mitään jne. Nyt hän siis opettaa potilastyön etiikkaa ammattikorkeassa uusille hoitajille.

  • Voih sanoo:

    Hui kamala miksi se niitä istukoita repi siitähän tulee jumalaton vuoto. Ihan näin maalaisjärjellä. Synnytys valmennus pitäisi palauttaa ja siinä kertoa myös tuo istukka juttu. Tuli itselle myös yllätyksenä se vatsan painelu. Ei kai niitä repiä saa? Kai tuosta voi tehdä jonkun valituksen?

    • Käärö sanoo:

      Kätilö tiesi taas paremmin kuin äiti itse. Harvoin on kyllä missään niin paljon typeriä ihmisiä kuin synnärillä, kun tuntuu, että kaikki äidit ovat ihan idiootteja ja kätilöt tietävät taas täsmälleen mitä äitien kehossa tapahtuu ja miltä tuntuu. Koko ajan kuulen samanlaisia juttuja.

      • Nanan sanoo:

        Juuri näin. Omaa repeämääni alkoi kätilö ommella ekan lapseni synnyttyä. Se sattui ja liikahdin tahtomattani. Ole paikallaan! Ei tämä satu! Kivahti kätilö. No, hän varmaan paremmin ammattilaisena tiesi.

    • Moona sanoo:

      Siis sehän on hätätilanne jos istukka ei lähde irti, vuotaa silloin koko ajan. Normaalisti istukka irtoaa itsekseen tai kevyesti vetäen mutta jos ei, niin todellakin on irrotettava pian ettei äiti vuoda tyhjiin. Irrotus tehdään lopulta leikkaussalissa jos ei synnytyshuoneessa irtoa.

  • Piipu sanoo:

    Olen itse käsitellyt synnytys traumoja terapiassa EMDR:n avulla. Se on auttanut.

  • Koulutusta hoitohenkilöstölle sanoo:

    Mitähän sen kirurgin päässä on liikkunut, kun tuollaisia möläyttelee potilaalle. Kyllä faktat voi kertoa ilman pelottelua ja jälkikäteen maalailua… huoh. Nyt rotia siihen lääkäreiden koulutukseen. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että hoitaja voi väsyneenä jotain sammakoita lipsauttaa, mutta että kovapalkkaiset kirurgitkin. Myös sen tivaamisen ”kuka olet? Missä olet? Mikä viikonpäivä jne…” voi tehdä monenlaisella tavalla, myös rauhalliseen ja ystävälliseen sävyyn.

    • Hoitoalassa vikaa sanoo:

      Juuri niin. Hoitajat saattavat tiuskien kysyä niitä kuulustelukysymyksiä, ja jos onkin vielä nukutuksen jälkeen sekava, he saattavat jopa naureskella. Luulevat kai, ettei potilas muista jälkikäteen mitään. Noh jotkut meistä muistavat ja saattavat pitkänkin aikaa pohtia tuota hoitajien käytöstä, tiedoksi kaikille hoitajille ja lääkäreille. Toivottavasti kukaan ei sekoa ja kosta tuota pilkallista naureskelua jälkeenpäin.

    • Aina ei voi olla ystävällinen sanoo:

      Herättelytilanteessa käskytys on usein tarpeen, että pystytään reagoimaan, mikäli potilas ei reagoi riittävästi.