Synnyttäminen eri aikoina on puhuttanut viime päivinä.

Vuonna 1968 oli nykymittapuulla hurjat käsitykset siitä, miten vastasyntynyttä pitää hoitaa.

Saimme myös kirjoituksen siitä, millaista synnyttäminen oli 1990-luvulla, ja kuinka paljon paremmaksi sama äiti koki uudemmat synnytyksensä 2000-luvulla.

Avaudu tästä -lomakkeen kautta saimme vielä ajatuksia herättävän kirjoituksen siitä, pitääkö isän tulla mukaan synnytykseen vai ei. Nykyisinhän iso osa äideistä haluaa kumppaninsa synnytykseen mukaan.


Kuva Alex Pasarelu, ylin kuva Patricia Prudente.

Tämä esikoisensa vuonna 1975 synnyttänyt nainen on sitä mieltä, että miehen paikka ei ole synnytyssalissa eikä myöskään synnytysvalmennuksessa. Nykynaiset ovat liian avuttomia, kun raahaavat miehensä sinne mukaan, hän lataa:

”Vanhoja asioita muistelen, olin ensimmäisen lapseni syntyessä 30-vuotias ja toisen 35-vuotias, siihen aikaan siis aika ”vanha”.

Synnytykset menivät hyvin, kiitos taitavien ja ihanien kätilöiden ja muun henkilökunnan. Tytär painoi 3,6 kg ja synnytys kesti n. 8 tuntia ja poika 4,65 kg ja aikaa meni 4 tuntia!

Miestäni en sinne halunnut, eikä hän olisi mielellään sinne tullutkaan! Köysissä olisi pitänyt varmaan viedä.

Olen edelleen sitä mieltä, että miehillä ei ole sinne synnytykseen mitään asiaa, luotan enemmän asiantuntijoihin!

Minua suorastaan raivostutti, kun olin ensimmäisen lapsen odotusaikana siinä synnytysvalmennuksessa, ja siellä niillä toisilla oli se puoliso mukana! Minua suorastaan ärsytti siellä hyy-hyy hengittää niiden vieraiden miesten joukossa!

Jos vielä sairaaloissa on niin, että miehet ovat siellä mukana, niin järjestäkää edes omat ryhmät niille naisille, jotka sen miehen sinne raahaavat.

Olen kuullut, että moni mies ei sinne edes halua, mutta kun naiset pakottavat, kun kaverinkin mies oli!

Se on eri asia, jos mies voi sitten tulla synnytyksen jälkeen sinne piipahtamaan ja lasta katsomaan! Älkää nykynaiset olko niin saamarin avuttomia!”

Nimim. Äidiksi vuonna 1975

Mitä mieltä sinä olet? Olisiko parempi, että miehiä ei raahattaisi mukaan synnytysvalmennuksiin ja synnytyssaleihin? Vai onko mielestäsi ehdottoman tärkeää, että isä pääsee mukaan? Mitä mieltä olet sinä mies, mukaan vai ei? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

14 vastausta artikkeliin “Miehen paikka ei ole synnytyssalissa!”

  • Yhteinen projekti sanoo:

    1976 syntyi ensimmäinen lapsemme ja 80-luvulla neljäs.
    Yhdessä olimme lapset alkuun saattaneet ja yhdessä myös synnytimme.
    Oli ihana asia saada yhdessä toivottaa uusi perheenjäsen tähän maailmaan.

    Synnytysasiantuntijat hoitivat oman osuutensa ja mies huolehti minusta – kuka henkilökunnasta olisi ehtinyt minua kädestä pitämäänkään!

    Synnytykset olivat lyhytkestoisia, joten eipä meistä kauan vaivaa ollut (esim. toinen lapsi syntyi puoli tuntia siitä kun päästiin sairaalaan 🙂

  • Kauhusynnytys sanoo:

    Minä annoin miehen valita ja onneksi hän halusi tulla mukaan. Apuakin oli avautumisvaiheessa ja kaiken mennessä pieleen oli hän myös tukena päätöksissä ja ajattelemassa kun itse en enää kyennyt. Olisi ollut hirveää olla yksin ja pelätä vauvan puolesta. Leikkurissa hän halusi olla ja hyvä että oli seurana. Minä olen sisaruksista nuorin ja kyllä äiti sekä isä ovat hymyssä muistelleet miten isä sai olla ekakerran mukana. Silloin 42v sitten. Sai olla, ei pakotettu.

  • Kolmen lapsen isä sanoo:

    Ensimmäisen lapsen syntymä päätyi hätäsektioon. Kokemus oli varmaan yksi elämäni traumaattisimmista. Kolmannen lapsen syntymän aikaan olin kotona. Menin sairaalaan vasta kun lapsi oli syntynyt ja siististi paketoitu äitinsä vieressä. Se oli ihana kokemus. Miehet, älkää luulko että synnytyksessä mukana olo on automaattisesti hieno kokemus. Kuolema voi olla läsnä. Inhottaa kun nykyisin oletetaan miehen osallistuvan mukana. Uskaltakaa sanoa ei jos uskotte että paikka ei ole teitä varten.

  • Miee sanoo:

    Herran tähen, se lapsi on yhteinen, yhdessä se alulle saatu, niin yhessä se viedään päätökseenki. Kyllä se mies saa olla kädestä pitämässä kiinni ku tuskissaan sen vauvan ulos työnnän. Näkeepähän samalla millä kivulla ja tuskalla se sieltä ulos tulee. Jos mies tulis vasta sitten ku vauva on äidin sylissä, eihän se tajuais miten iso juttu synnytys on. Kyllä oon lukemattoman miehen kuullu sanoneen, että se oli paras hetki elämässä, kun sai olla vastaanottamassa oman lapsen.

    Jos itselle on ongelma hyyhytellä vieraiden miesten läsnäollessa, kannattaisi harkita terapiaa. Tai sitten vain hyväksyä se, että meistä on moneksi. Jotkut kantavat vastuun yhdessä alusta loppuun.

  • Ässä sanoo:

    Olipas provosoiva kirjoitus. Mielestäni jokainen äiti, joka on vauvan kantanut ja saattanut tähän maailmaan on Supersankari. Siitä on avuttomuus kaukana. Ekassa synnytyksessä kätilön kanssa ei toiminut kommunikaatio. Mieheni piti puoliani ja hoiti kommunikoinnin. Ei avuttomuuden takia, vaan en pystynyt puhumaan. Hänellä oli puhelin kädessä vain silloin kun vaihtoi musiikkia ja oli ne tunnit täysillä tukenani. Tyttömne myös vietti elämänsä ensimmäisen tunnin mieheni kenguruhoidossa, kun minua kursittiin kokoon, enkä pystynyt ottaa lasta rinnalle.

  • Eevia sanoo:

    Itse halusin äitini mukaan synnytykseen mutta silloinen avokki/lapsen isä tuppasi väkisin mukaan ja siellä sitten istui ja söi karkkia ja luki lehtiä. Kun sitten kysyivät miten meni niin vastasi että – juu, ihan hyvin mutta synnytyssalin nojatuolissa oli vietäri irti ja se painoi persusta niin että meinasi taju mennä. Voitte varmaan arvata että 18 tunnin synnytyksen, imukupin ja repeämien jälkeen sai ukko huutia kommentistaan ja on yllätys yllätys ollut jo vuosia exä. Nykyinen ja viimeisen isä myös halusi mukaan synnytykseen. Ymmärrätte varmaan etten ollut järin innostunut asiasta kun edellisestä mitään iloa ollut, lähinnä vaan ärsytti mutta tämäpäs hieroi selkää, haki mehua, luki kirjaa minulle ja tirautti vielä parit kyyneleetkin kun poika syntyi.
    Oli kerrassaan ihanaa että tuli mukaan joten muutin kyllä mieleni isän osallistumisesta.
    Veikkaan että tekstin kirjoittajan miekkonen kuuluu samaan kastiin kuin minun exäni ja kyllä ehdottomasti sen tyypin ukkojen paikka ole synnytyssalissa 😁

  • Natsimutsi sanoo:

    Eihän mies siellä niin sanotusti auttamassa, mutta kyllä miehellä on oikeus osallistua, ainut kertaisiin kokemuksiin… JA se myös herättää miehessä kiintymystä ja tunteita, nähdä lapsensa syntymä… Jokaisen pariskunnan oma valinta. En niinkään sanoisi että miehestä ois kolmessa keisarin leikkauksessa hyötyä, mutta liikuttavaa oli nähdä miehen liikuttuvan nähdessään vauvan salissa… JA sen mitä nainen joutuu kestämään…

  • tesla sanoo:

    Mistähän tämä ihminen on saanut käsityksen, että isä hoitelisi siellä kätilön hommia? Perheen valinnoistahan tässä on kyse, kukin tavallaan. Itsellä kaksi synnytystä takana, toisessa isä mukana, toiseen ei ehtinyt. ”Osasin” silloinkin synnyttää :D, mutta olisi ollut kiva, että isä olisi saanut olla toisenkin lapsensa syntymässä paikalla. Isänä, ei kätilönä.

  • Miina sanoo:

    Rivien välistä vli lukea että kyseinen mummeli joka on tuolloin 1975 synnyttänyt,on erittäin katkera ihminen.
    Synnytyksessähän miehen läsnäolo on mm henkisesti helpottavaa naiselle. Ja se lapsi joka syntyy on monesti yhteinen,miksi siis naisen pitäisi yksin olla siellä synnärillä tuskissaan? Yhdessähän sitä lasta on odotettu ja perheeksi tullaan.
    Kyseinen katkera päälle seitsenkymppinen mummo on erittäin ilkeänoloinen,katkera akka kun haukkuu avuttomaksi nykyäitejä. Teksti valitettavasti kertoo kyseisen ihmisen omista ongelmista ja pahasta olostaan.

  • Joopajuu sanoo:

    No eihän se avuttonuutta ole jos lapsen isä tulee synnytykseen. Minulla oli leikkaus ja mies mukana, ei ollut kahta puhetta, mies ei olisi jäänyt pois mistään hinnasta. Sama olisi ollut myös synnytyksessä. Mikähän tämä aloittaja on muiden päätöksiä arvostelemaan? Jos itse ei halua miestä synnytykseen ok, mutta onko se höneltä pois kun monet muut äidit ja isät haluavat kokea oman lapsensa syntymän yhdessä.

  • Kysykää sanoo:

    Mä jättäisin ja jätin asian miehen päätettäväksi. Osa haluaa osallistua ja osa taas ei. Missään nimessä ei pakottamalla suuntaan eikä toiseen. Julkinen paine on tietysti siihen suuntaan, että tietysti isä on mukana, ja se estää joitakin miehiä avaamasta suutaan ettei haluakaan olla siinä. Olen kuullut kautta rantain miehiltä, että olisi hyvä kysyä heiltäkin joskus jotain lapsensaantiin liittyen. Toinen asia, läheskään kaikki kätilöt, lekurit tms. eivät ole ihania tai edes taitavia. Kätilöhän ei itse asiassa edes tee paljon mitään siinä tilanteessa, komentaa vaan ”ponnistamaan” tai sättii itkemisestä jne. Ei ole mitään hyvää sanottavaa synnytyssalikätilöistä. Jos sattuu kohdalle oikein ällö kätilö, niin sitten olis kyllä hyvä olla mies siinä puolustamassa. Se on kohtuutonta tunkea lasta pihalle ja samalla sietää jotain ylimielistä narttua siinä räksyttämässä.

  • 2. tulossa sanoo:

    Minun miestäni eivät kyllä olisi saaneet pidettyä poissa salista, vaikka olisivat yrittäneet. Hänelle oli itsestään selvää, että oli mukana lapsensa syntymässä, kun oli ollut mukana tekemässäkin.

  • Neljättä odottamassa sanoo:

    Ammattilaiset hoitavat synnytyksen, ei siihen itse toimintaan puolison kuulukaan puuttua, mutta puolisolla on oikeus olla paikalla. Kyllä se miehen/naisen paikka on oman lapsensa luona ja puolisonsa rinnalla ellei itse halua tilaisuutta jostain syystä vältellä. Syntyvä lapsi on myös hänen, ei vain äidin kultakimpale jota puoliso saa sitten tulla katsomaan ”piipahtaen”. Synnytyksessä voi myös tapahtua ikäviä asioita ja luulen, ettei yksikään vanhempi jättäisi olematta paikalla jos tietäisi jotain tapahtuvan. Joskus voi mennä homma niinkin, ettei itsestä ole enää tolkukkaasti kertomaan mielipiteitään tai toiveitaan, ja itselleni on ainakin osunut sellainen onni kohdalle, että synnytyksessä mukana oleva mies on myös se henkilö, joka tuntee minut parhaiten. Jos itseään ei uskalla paljastaa puolisolleen sellaisena kuin synnyttäessään on, suhteessa on ehkä vielä pari kiveä käännettävänä.

  • Sussu sanoo:

    Jos ois ollu ukko nii evvk sinne leikkuriin mukaan sit ois siis voinu olla oottelemassa esim kahvios ja tulla tsekkaa beben jne mut muuten ei. Mutta hienoo on et nykyään on sekin mahollista. Ja yksin kävin synnytysvalmennuksen tietenkin ku ei tosiaan ollu/ole sitä ukkoo. Ja oon muuten siinä samaa mieltä et alkaa olla sellasia vänisijöitä sukupuolesta riippumatta osa sakista et voi jösses…huh huh. Mä synnytin suunnitellulla sektiolla 2005 n.4kg tytön olin 23v ja pitivät nuorena😁