Synnytyksen suunnittelu kiinnostaa nykyään monia äitejä. He haluavat tehdä yksilöllisiä, omien arvojensa mukaisia valintoja sen sijaan, että olisivat yksi potilasmassasta.

Synnytyksestä halutaan tehdä huikea elämys. Sen ajatellaan olevan upea kokemus ja oikeanlainen alku uudelle elämälle. Synnytyksiä kuvataan ekstaattisiksi ja orgastiksiksi. Mitä siihen verrattuna on tavallinen sukanvarsista kiinni ja ponnistamaan kunnallisen sairaalan sängyssä -synnytys?

Kotona ja luomusti synnyttävät perustelevat valintaansa yksilöllisyydellä, turvallisuudella ja rauhallisuudella. Varmasti monella onkin kotonaan parempi olla kuin sairaalassa. Toiset taas pelkäisivät kotona synnyttämistä enemmän.

Entisaikaan naiset eivät Suomessakaan synnyttäneet valvotuissa oloissa ja lääkittynä sairaaloissa, vaan esimerkiksi saunassa. Mutta entisaikaan naiset myös kuolivat synnytykseen huomattavasti useammin kuin nykyisin. Nykyaikaiset lääketieteelliset menetelmät aiheuttavat toki komplikaatioita nekin, ja varmasti kaikkein ideaaleinta olisi saada synnyttää omassa rauhassa, oman kropan tahtia, ilman suuria toimenpiteitä, kukin siellä minkä paikan kokee itselleen parhaaksi.

Se ei vaan aina onnistu.


Kuva Patricia Prudente, ylin kuva Valeria Zoncoll.

Kun yksilölliset synnytykset yleistyvät, paine niiden sujumisesta asettuu pitkälti äidin harteille. Netissä kerrotaan, kuinka oikeanlaisella valmistautumisella synnytyksestä tulee ihana elämys. Ei kipua, ei leikkauksia, ei pelkoa, vaan hyvinvoiva vauva ja äiti. Jokainenhan meistä haluaisi sellaisen synnytyksen!

Jos se ei onnistukaan, pettymys ja riittämättömyyden tunne voivat olla todella voimakkaita. Mutta synnytys ei ole sellainen asia, jonka voisi käsikirjoittaa kokonaan etukäteen tai jonka kulkuun voisi tahdonvoimalla vaikuttaa.

Rento ja olonsa turvalliseksi tunteva äiti varmasti kokee synnytyksen miellyttävämpänä ja se varmaankin myös sujuu mukavammin kuin pelokkaan äidin. Mutta pelkästään valmistautumisella ja rentoutumisella ja asenteella ei voi taata sitä, että synnytyksessä ei satu mitään yllättävää. Synnyttäminen ei aina eikä kaikilla suju kuten oppikirjoissa. Kaikenlaisia komplikaatioita voi tulla, eikä niitä voi estää mielikuvaharjoittelulla tai mammajoogalla.

Meille moderneille naisille voi olla vaikea ajatus se, että synnytys ei ole täysin kontrolloitavissa oleva asia, jonka kulku on päätettävissä itse. Siksi myös ”epäonnistuneista” synnytyksistä voidaan tuntea huonoa omaatuntoa. Enkö valmistautunut tarpeeksi? Enkö ollut tarpeeksi yhteydessä kroppaani? Enkö osannutkaan? Miksi minä en saanut sitä ekstaattista ja orgastista elämystä, vaan kasan tikkejä ja jouduin istumaan uimarenkaan päälle?

Kyse ei ole valmistautumisen puutteesta eikä kyse ole osaamattomuudesta. Kyse on siitä, että kaikki elämässä ei aina ole omissa käsissämme.

Valinnanvapaus, vaihtoehdot, naisen kropan ja sen kykyjen kunnioittaminen sekä pyrkimys luonnolliseen synnytyksen kulkuun ovat kaikki kannatettavia asioita. Siltikään ”tavallinen” sairaalasynnytys ei ole huono tai väärä valinta. Eikä synnytys, jossa käytetään lääketieteellisiä toimenpiteitä tai vaikka kivunlievitystä ole epäonnistuminen.

Tuleva äiti, valmistaudu synnytykseen kuten haluat ja uskalla pyytää sellaista synnytystä kuin itse haluat, mutta unohda ajatukset siitä, miten synnytät ”oikein”. Pääasia on, että äiti ja vauva/t selviävät kaikesta mahdollisimman hyvin, lääkkeillä tai ilman niitä, orgastisesti tai vähemmän orgastisesti.

P.S. Tällä tavalla synnytys voi ”epäonnistua” vaikka äiti on tehnyt kaiken mahdollisen valmistautuakseen oikein.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.