Ei saa juoda energiajuomia! (Ne on äidin)

Puhutaanko hetki energiajuomista? Yleinen mielipide on tällä hetkellä kai se, että niitä ei suositella kellekään. Ja yhdyn ehdottomasti tähän mielipiteeseen. Melkein. Paitsi omalla kohdallani.

Myönnän olevani energiajuomien säännöllinen kuluttaja. Kofeiiniriippuvainen ja tapojen orja. Eikä kyse ole silloin tällöin hörppimisestä, vaan joka päivä tyhjenee takuuvarmasti kaksi tölkkiä kemikaalicocktaileja. Siis myrkytän itseni tietoisesti? Kyllä vain. Mutta ehkä se ei ole niin mustavalkoista, avataanpa asiaa hieman.

Miksi? Olen osa sitä pientä vähemmistöryhmää suomessa, joka ei koskaan oppinut juomaan kahvia. Ei maidon ja sokerin kanssa mummolavisiiteillä, eikä edes opiskeluaikaina jaksamista helpottamaan, tai heräämistä. Kyläillessä kysytään että keitetäänkö kahvit niin minun vastaukseni aina on ollut että ei kiitos en juo. Pullaa voin syödä kyllä, kiitos, vaikka sitten mehun tai veden kanssa. Toisinaan jopa teekin kelpaa, jos on semmoinen olo, mutta hyvin harvoin.

Kahvi ei koskaan maistunut hyvältä ja sille ei ollut tarvetta, ei oltu luotu tarvetta kofeiinille heräämisen avuksi eikä luonnollinen väsymys ollut sietämätöntä. Nuorempana. Sitten äitiyden, tarkemmin toisen lapsen syntymän jälkeen sitä väsymystä alkoi yllättäen löytyä. Eikä vieläkään kiinnostanut keitellä kahvia. Yhtenä päivänä, jonkun poikien (aikuisten) viikonloppureissun jäljiltä jääkaappiin oli eksynyt lantringiksi ostettu käyttämättä jäänyt energiajuoma, joten väsymyksen keskellä kokeiltiin sitten sitä. Ja vaikka silloin tuntuikin ettei se siihen väsymykseen mitenkään vaikuttanut, niin maku oli sen verran hyvä (makunsa kaikilla) että lisää piti saada.

Vuosien saatossa riippuvuus muodostui. Enää ei houkuta pelkkä maku, vaan nyt jo keho huutaa tottumuksen perään, ja jos jonain aamuna jääkaapissa ei olekaan valmiina juotavaa ja kauppaan ei ole mahdollisuutta niin viimeistään iltapäivällä iskee kofeiinipäänsärky. Tietysti siitäkin pääsisi eroon, pari päivää sinnittelemällä, mutta kun ei jaksa sitä rasitetta ainakaan vielä. Muutenkin stressaa koti ja työ ja elämä yleensä.

Mutta onhan se kallista? Sitä se kyllä on. Noin neljä euroa päivässä. Jos ei hyödynnetä reissuja länsinaapuriin, josta nesteitä saa puolet halvemmalla, tai nettikauppojen tarjouksia, tai vaikkapa valmisteta itse juomia, limsakoneisiin kun löytyy energiajuomatiivisteitäkin. Tosin tätä kokeiltua se päivittäinen määrä nousi nopeasti jopa pariin pulloon päivässä, ja se oli kyllä vähän liikaa. Jos vaikka vaan ihan kaloreiden kannalta ajattelee, sokerillisesta tulee helposti extrakaloreita.

Kuten kahvinjuojillakin toisinaan, löytyy minultakin se oma brändi, ja merkkiuskollisena on onnistuttu pysymään vuosia, vaikka ulkomaanmatkoilla pitääkin tyytyä korvikkeisiin.

Lihottaa? Myönnetään nyt vielä sekin että käytössä on sokeriton versio, nolla kaloria ja hirveästi lisäaineita. Vitsikkäästi voisi puolustella että minä olen sitä sukupolvea joka on kyllästetty aspartaamilla ja säilöntäaineilla pienestä pitäen, niin ei siitä enää isompaa vahinkoa voi tulla. Lapsilta onkin sitten kaikki keinotekoiset makeutusaineet kiellettyjä, ihan varmuuden vuoksi. Katsotaan miten äidin käy, ja sitten isompana saavat itse päättää mitä syövät, tai juovat.

Epäterveellistä? Kyllä, ehdottomasti. Mutta minä en tupakoi, juo kahvia, käytä huumeita tai alkoholiakaan. Ruokapuolella mennään melkein täysin vegaanisena, terveellisyydenkin vuoksi, ja lääkkeitä käytän vain lääkärin määräyksien verran. Kemikaalirasitusta vähennetään koko perheeltä mm. valitsemalla hajusteettomia ja allergiaystävällisiä pesuaineita, ja luontoystävällistäkin jos löytyy. Ihmisille, vaatteille ja esineille. Tämän yhden isomman paheen kyllä suon itselleni mielelläni.

Lisäksi olen sen verran onnekas että energiajuomat eivät vaikuta unen laatuun tai määrään, hyvin nukutaan kun saa nukkua, eikä niistä ole ollut sydämellekään rasitusta. Ainakaan vielä.

Loppujen lopuksi, en suosittele kenellekään ja meidän perheessä energiajuomat ovat ihan yhtä lailla vain aikuisille kuin vaikka alkoholi. K18 ja mieluummin vasta paljon myöhemmin jos ollenkaan. Äidin energiajuomista ei yleensä edes kysellä, kun asia on ollut alusta asti näin. Kerran on teini harmitellut kaverille että kun äiti saa juoda ja hän ei, mutta aikuiset nyt saavat tehdä eri asioita kuin lapset muutenkin. Ainakin meidän perheessä. Lisäksi aina auttaa kun kerrotaan että miksi niitä energiajuomia ei kasvavalle lapselle anneta. Tämä on minun myrkkyni, tällä hetkellä.

 

Nimim. Patteria koneeseen

Kuva Thomas Kelley

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.