Nykyisin melkein jokaisen saa kiinni melkein milloin tahansa. Sosiaalisessa mediassa tieto kulkee nopeasti. Meillä on kaikenlaisia muistutuksia kännyköihin ja kelloihin ja tietokoneelle sekä digitaalisia kalentereita. Save the date -ilmoituksia ennen varsinaisia kutsuja on alkanut tipahdella kiihtyvään tahtiin.

Luulisi, että nykyään on helppo sopia tapaamisia ja juhlia. Paljon helpompi kuin ennen.

Ehei, asia on päinvastoin.

”En enää ikinä yritä järjestää mitään!” -puuskahduksen kuulee nykyisin yhä useammin. Syynä on se, että harva tulee juhliin, tapaamisiin tai tapahtumiin ja vielä harvempi ilmoittaa, aikooko tulla vai ei.

Enää ei riitä, että tapahtumasta ilmoittaa hyvissä ajoin, silloin kun ihmisillä tuskin on vielä mitään sovittuna. Enää ei nimittäin haluta sitoutua. Mistä voin tietää haluanko juuri tuona päivänä kolmen kuukauden päästä lähteä juhliin? Ehkä en jaksakaan? Ehkä tulee joku kivempi kutsu? Ehkä lähden ex tempore matkalle?

Jokainen saa tietysti valita menonsa, ja ehdottomasti on parempi jäädä kotiin jos tuntuu että elämä on liian kuormittavaa. Mutta juhlien tai tapaamisen järjestäjä kiristelee hampaitaan. Facebook-tapahtumassa kutsutut eivät ole vaivautuneet vastaamaan mitään. Ne, jotka ovat vastanneet, ovat vastanneet ”ehkä”. Mistä tiedän, kuinka paljon tarjoiluja pitää varata? Kannattaako tämä vaiva nähdä, kun ihmisiä ei vaikuta kiinnostavan?

Käytäntö on tätä, vaikka puheissa tilanne on toinen: ”Olisi ihanaa nähdä!”, ”Kutsuisipa joku jonnekin!”, ”Tehdään hei jotain kaikki yhdessä!”. Silti oikeassa elämässä ei enää jaksetakaan. Ei edes vastata, aikooko osallistua vai ei.


Ylin kuva Rawpixel.

Peruminen on sekin hyvin huoletonta. Tänään ei huvitakaan, en tule. Varsinkin perheellisten elämässä yllätysperuutuksia tietysti tulee väistämättä, jos esimerkiksi lapsi sairastuu. Töihin voi joutua lähtemään lyhyellä aikataululla tai elämässä voi olla sen verran raskas jakso, että juuri tänään ei millään pysty vaikka haluaisikin. Mutta monet peruvat sovittuja juhlia ja tapaamisia jopa samana päivänä ilman sen kummempaa syytä. Ehkä he ajattelevat, että eivät ne juhlat minusta kiinni ole. Tai sitten he eivät vain välitä.

Tapahtumia järjestäneet kertovat:

”Meillä piti olla isohkot juhlat. Ihan rennot, yhdessäoloa, grillailua, sen sellaista. Vierailta ei edellytetty yhtään mitään. Järjestimme lapsillemme hoidon sun muut asiat valmiiksi ja hankimme juomia etukäteen. Kutsuimme viitisenkymmentä ihmistä monta viikkoa etuajassa. Näistä noin viidestäkymmenestä kutsuun vastasi alle kymmenen. Lisäksi jotkut vastasivat tulevansa ehkä. Vastaus ei varmistunut vaikka pyysin sitä useampaan otteeseen. Lopulta peruimme juhlat kun juhlaviikolla näytti, että osallistujien määrä olisi laskettavissa yhden käden sormilla. Se on aika vähän viidenkymmenen joukosta.”

”Järjestin yhteistä tapaamista kymmenelle naiselle. Aluksi he olivat kaikki tulossa, ja kaikki vaikuttivat olevansa innoissaan. Sitten alkoivat perumiset. Viimeiset peruutukset tulivat samana päivänä. Lopputulos: yksikään näistä kymmenestä ei nyt päässytkään. En alkanut tenttaamaan, mutta syyt olivat sen tyylisiä että ”en jaksakaan” ja ”olen dieetillä”. Tapaamisemme piti olla kahvilassa, ja en ollut varannut sieltä meille mitään tilaa, joten en ottanut tästä taloudellisesti takkiin. Henkisesti sitten otinkin. Tuntui tosi ikävältä järjestää kiva tapaaminen johon yksikään kymmenestä ei halunnut tulla. Mietin, että olivatko kaikki suostuneet kutsuun vain kohteliaisuudesta ja onko vika minussa. Oli muuten viimeinen kerta kun kutsuin näitä ihmisiä minnekään.”


Kuva Viktor Forgacs.

”Olimme puhuneet pitkään vanhan kaveripiirin kokoontumisesta. Päätin organisoida asian ja lähetin kutsut kaikille mahdollisille halukkaille Facebookissa puoli vuotta etukäteen. Kyllä, puoli vuotta. Kutsuttuja oli useita kymmeniä. Suurin osa ei koskaan vastannut kutsuun mitään. Tapahtuman lähestyessä kuulostelin, että ketkä olisivat tulossa. Hyvin harva vastasi edelleenkään. Ehkä sitä ei haluta varata kesästä edes yhtä iltaa vaan pitää kaikki mahdollisuudet avoinna, en tiedä. Lopulta peruin tapahtuman, koska osallistujia olisi ollut vain pari. Ehkä olin ainoa, jonka mielestä vanhojen kavereiden tapaaminen olisi ollut mukavaa..?”

Oletko sinä törmännyt tähän ilmiöön, että kutsuihin ei vastata, juhliin ei haluta osallistua ja perumisenkin voi ilman erityisempää syytä tehdä vaikka paria tuntia ennen? Mistä tämä johtuu? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

8 vastausta artikkeliin “”Saa olla viimeinen kerta kun järjestän yhtään mitään!””

  • Äiskä sanoo:

    Käsittämätöntä mutta esim lasten syntymäpäiville ja jopa meidän häihin sai osalta kärttää vastausta ihan viimeseen asti ja kaikki ei siitä huolimatta kertoneet tulevatko. Mielestäni erittäin loukkaavaa olla ilmoittamatta vaikka kutsussa nimenomaan pyydetään ilmoittamaan hyvissäajoin pääseekö vai ei.. ärsyttävää.. itsestäni on itsestäänselvyys että ilmoitetaan..

  • Retikka sanoo:

    Ei kesällä kannata mitään järjestää! Sen olen oppinut jo aikaa sitten. Silloin on huonoin mahdollinen osallistumisprosentti. Järjestä talvella (mutta ei pikkujoulukaudella). Silloin saat osallistujia!

  • Aikuiset naiset sanoo:

    Kokemusta on aika monesta kerrasta. Tässä yks mistä loukkaannuin ja ärsyttää vieläkin, hei vaan jos luet ja tunnistat osallisuutesi tähän. Aikuisopiskelu oli päättymässä ja luokassa reilu 10 naista minun lisäksi, hyvä tiimihenki ja mukavaa yhdessä. Kaikki olivat innoissaan ajatuksesta et pidetään omat päättäjäiset, kun todistuksen hakuunkaan ei mennyt kun pari. KAIKKI lupasivat alkuun tulla, kun sanoin kutsuvani heidät meille, ja päivämääräkin sovittiin hyvissä ajoin.
    Mietimme nyyttäri periaatteella kunkin tuomisia, ja selvää oli kaikilla että ei vaadita leipomistaitoja, sipsipussit käy myös. Meillä ei ollut kotona minkään näköisiä viinilaseja, joten kävin sellaiset jopa ostamassa näitä kekkereitä varten, halvimmat kylläkin. Ostin leipomistarvikkeita ja kauniit kalliit servetit. Mies ja lapset olivat suunitelleet jo menoa, että olisivat pois kotoa. Siivosin koko kämpän.. Käytin aikaa ja vaivaa kaikenlaisiin järjestelyihin tosi paljon.
    No sitten 2 päivää ennen muistuttelin vielä (onneksi!), niin yks toisensa jälkeen alkoi perumaan! Vain yhden vieraan olisin saanut, joten peruttiin sitten koko homma. Mua loukkasi kyllä, monesta peruutuksesta aisti vahvan tekosyyn, ja muutama ei edes sitä vastannut.

  • lingonberry sanoo:

    eniten ärsyttää ne kutsutut vieraat joilla on kaiken maailman ruoka-allergioita mm. keliakia! raaka-aineet on kalliita eikä sitä mielellään turhaa tee, jos eivät tulekaan. aina saa kinuta vastausta tulevatko vai ei 😡

  • Jklf sanoo:

    Facebookissa tulee jatkuvasti kutsuja kaiken maailman kissanristiäisiin ja tuote-esittelyihin, jotka on vaan lähetetty koko kaverilistalle. Ei ne yleiset facebook-kutsut tunnu niin henkilökohtaisilta, että niihin edes tulisi vastattua mitään. Jos joku kutsuu juhliin henkilökohtaisesti niin niihin mennään tai ainakin ilmoitetaan, jos ei päästä.

  • Pampula sanoo:

    Ystäväpiirimme järjestää kekkereitä säännöllisesti. Suurin osa joukosta ajattelee tämän olevan vastavuoroista eli järjestää kotonaan kemut silloin tällöin ja osallistuu myös muiden järjestämiin juhliin. Paitsi yksi pariskunta! He osallistuvat kaiken maailman kissanristiäisiin, mutta eivät itse vaivaudu koskaan näkemään vaivaa ja järjestämään mitään! Tällä kertaa jäi heillä kutsu meille saamatta. Miksi minä heitä kestitsisin, jos koskaan emme saa ns mitään vastineeksi 😬

  • Lvldhofl sanoo:

    Kyllä olen!!! Olisin halunnut tarjota kavereille juhlat tasavuosien kunniaksi, eli varasin juhlapaikan, ruuat ja valmistauduin maksamaan juomat. Puoli vuotta ennen kysyin onko jo tiedossa esteitä, että voin suunnitella aikaa. Ei ollut tiedossa, kiitos kutsusta me tullaan. N 3kk ennen kyseltiin milloin juhlat on. Lopulta kun sain omat loma-aikataulut selville ja löin päivämäärän lukkoon, kukaan ei halunnut tulla. Kysyin jopa ihmistä, jonka kanssa olin hetken viestitellyt. Hän laittoi mulle eston! Kaiken huipuksi eräs kutsutuista hehkutti biletystä samana iltana, kuin juhlat oli tarkoitus pitää, aivan viereisessä baarissa!

    • Jensky sanoo:

      Jösses miten epäkohteliasta! Ihan tekee pahaa lukea puolesta tuota. Ei ne kummosia kavereita sitten ole olleet jos eivät voi saada päivää sovittua vapaaksi jne ”mukaesteitä”. Olisiko nykyäajan some-maailmalla oma lusikkansa sopassa? Tehdään itsestämme eristäytyneitä, muka luullaan miten muilla menee kun luetaan vaikka facebookista uusin postaus? Minulla ne ei käsittele yleensä kuin pintaraapasua elämästä. Ihmiset saa kasvotusten toisistaan niin paljon enemmän irti kuin viestittelyllä. Näen omia harvoja ystäviä ihan liian vähän, kummallakin pikkulapsiarki ja koulut ja työt. Mutta kun nähdään niin siitä saa hirmusen hyvän fiiliksen moneksi päiväksi. Ystävät on rakkaita 😍 ja perhe.