Polttareissa vietetään viimeistä iltaa naimattomana, kumpikin pariskunnasta omien kavereidensa kanssa. Niinhän se perinne menee.

Miltä sinusta tuntuisi viettää polttarit yhdessä tulevan puolisosi kanssa, samassa porukassa? Sellainen on uusi trendi, joka innostaa polttariporukoita esimerkiksi Ruotsissa.

Naimisiin menevällä parilla on monesti yhteinen kaveripiiri, eivätkä polttarit enää yleensä ole strippibaareissa sekoilua, joten pariskunta voi halutessaan hyvin viettää polttarit yhdessä.

Siis halutessaan.

Monet pitävät keinotekoisena sitä, että parin olisi vietettävä juhlailta erillään tai juhlittava ainoastaan samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa. Toiset taas haluavat ehdottomasti pitää viimeisen ”tyttöjen” tai ”poikien” illan.

Vaimo kertoo:

”Meillä ei ollut virallisesti yhteispolttarit, mutta loppuillasta yhdistimme porukat. Minusta se oli kiva ratkaisu, sillä tykkään olla mieheni seurassa ja kaverimme ovat yhteisiä. Meillä oli kuitenkin ollut koko päivä aikaa tehdä omia juttuja oman sukupuolen kavereiden kanssa.”

Vieras kertoo:

”Olen kerran ollut yhteispolttareissa. Ilta oli kiva ja rauhallinen. Mitään vanhojen heilojen poismanaamista ei ollut ohjelmassa, eikä tietenkään kondomien kauppaamista tai vastaavaa. Nuorena naimisiin menevät ehkä kaipaavat riekkumista, mutta vähän vanhempina avioituville yhteinen illanvietto on kiva ratkaisu. Vähän samassa hengessä kuin reherseal dinner Amerikassa.”

Vieras kertoo:

”No siis .. Loppupelissähän se menee siihen että tehdään sitä mitä miehet haluaa ja akat myötäilee mukana. Kukaan äijä ei jaksa vaikka syödä brunssia käydä tankotanssissa ja naurujoogassa ja saunoa illan. Ei kukaan! Ne haluu länkyttää armeijasta ja jalkapallosta ja hypätä benjihyppyjä. Sit kompromissina mennään ampumaradalle ja pelataan konsolipeliä.

Jos kaveripiirit on samat niin vaimot jää kuitenkin himaan katsomaan lapsia TAI sitten ne tulee aamupäivästä mukaan ja juo mimosan ja siiderin, ja sitten lähtevät himaan kattoo lapsia kun äijät jäävät vuorokaudeksi polttareihin. Minun näkökulmani siis: Ei toimi.”

Morsian kertoo:

”Olen kyllä tosi pettynyt jos sulhaseni ilmestyy polttareihini kavereiden kanssa. Minulle häät eivät ole prinsessapäivä vaan yhteinen juhla mieheni kanssa. Mutta polttarit, niissä on kyse minusta!! Minusta ja minun ystävistäni. Olkoon vanhanaikaista, mutta minä haluan että polttarit ovat tyttöjen ilta.

Sitäpaitsi uskon, että yhteispolttareiden kannattajat ovat mustasukkaisia kontrollifriikkejä. Kun polttarit vietetään yhdessä, sulhanen ei pääse karkaamaan strippibaariin.”

Äiti kertoo:

”Lapseni eivät tee mitään eroa sen suhteen, onko heidän kaverinsa tyttö vai poika. Ennen ystävyyssuhteet rajoittuivat voimakkaammin sukupuolen mukaan. Jos suhteet säilyvät tällaisina, luulisi että ainakin tiukka mies-nais-jako polttareissa loppuu. Mutta ehkä pari juhlii jatkossakin erillään?”

Mitä mieltä sinä olet yhteispolttareista? Onko kyseessä pyrkimys kontrolloida toista, mukavaa yhteistä aikaa vai ihan pöljä idea? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Apua polttareissani on sulhanen!”

  • Nimetön sanoo:

    Meillä oli lapsen isän kanssa yhteiset polttarit ehkä ensisijaisesti minun toiveestani. Ja kyllä, kyseessä oli minun oma kontrolloinnin tarve. Tähän täytyy alustaa asioita sen verran, että minun edellinen suhde ennen lapsen isää oli päättynyt siihen, että minulle selvisi, että silloinen poikaystäväni (asuimme myös yhdessä) oli pettänyt minua noin 50 naisen kanssa, ja mennyt naimisiin. Asuin pienehköllä paikkakunnalla, ja kaikki kaverini tiesivät asiasta. Osa ilmeisesti oli myös ollut minun poikaystäväni kanssa sängyssä. Tiivistettynä, en osannut ollenkaan luottaa ihmisiin. Nyt yli 10 vuotta myöhemmin osaan vihdoin taas ensisijaisesti luottaa ihmisiin, ja epäillä vasta, jos siihen on syytä. Se, mitä haluan sanoa, on, että kontrolloiva ihminen tuntuu usein muista ihmisistä ärsyttävältä, epäoikeudenmukaiselta tai ihan vain tyhmältä. Toivoisin kuitenkin ihmisten ymmärtävän, että kontrolloinnin tarve on yleensä seuraus jostain, johon ihminen itse ei ole voinut vaikuttaa. Toivonkin siis vähemmän tuomitsemista, ja enemmän ymmärrystä ja halua auttaa muita ihmisiä.