Ihan rehellisesti sanottuna en tiedä mitä odotin. Totta kai tiesin, että lapsista on vaivaa ja että lapset käyttäytyvät miten sattuu. Mutta en todellakaan tajunnut, että hehän ovat kuin eläintarhasta karanneita.

Me aikuiset olemme niin kasvatuksen koulimia ja sivistyneitä, että aivan unohtuu se, että oikeastihan me ihmiset olemme eläimiä. Ja meidän poikasemme ovat villejä eläinlapsia. Tietenkin ovat!

Silti se tulee vähän shokkina. Vauva nyt on vaan söpö, kun se ei keskity muuhun kuin vaistojensa ohjaamaan toimintaan, eli syömään, nukkumaan ja kakkimaan. Sekä huutamaan kuin mikäkin kiljukaula-apina, jos emo ei hoida hommiaan tarpeeksi nopeasti. Mutta kun lapsi kasvaa, käy todella selväksi että pohjimmiltaan hän on jostain syvältä luonnosta alkujaan olevaa lajia, ja hänet pitää kesyttää. Eikä eläimen kesyttäminen kotioloihin ja esimerkiksi tavalliseen kerrostaloasuntoon ole ihan helppo homma, sen tietää jokainen lemmikkiä kouluttanut. Sitä ei vaan ymmärrä, että sama homma on edessä sen oman ihmispoikasen kanssa, meidän kun pitäisi olla niin kehittynyt ja sivistynyt laji!

Mutta totuus on kaikkea IHAN MUUTA.

Villi ihmisenpoikanen…

…puree. Aika pitkälti mitä vaan. Puremisen kohteena on usein oma sisarus, jota lajimme poikasmuotoisen edustajan pitäisi vaistonvaraisesti rakastaa, mutta kun joku jätti kertomatta tämän villille poikaselle ja hän taistelee jatkuvasti resursseista sisarusten kanssa vaikka se ei ole tarpeen.

…roikkuu vanhemmassa ja kiipeilee tämän päällä kuin pieni apina. Ja pieni apina hän tarkalleen ottaen taitaakin olla.

…kiipeää kaikkialle muuallekin, telmii ja mönkii jatkuvasti. Hämmentävää siihen nähden, miten laiskaa me lajimme edustajat olemme aikuisena, terkkuja vaan täältä sohvan pohjalta!

…tunkee lupia kyselemättä suuhunsa kaiken, jos vain löytää hyvän apajan jotakin energiapitoista syötävää. Vanhemman jemmaama karkkipussi on erinomainen tähän.

…nuolee, imeksii ja sylkee ruokaa.

…nuolee, imeksii ja sylkee asioita, jotka eivät ole ruokaa.

…tunkee suuhunsa asioita, jotka eivät ainoastaan ole jotain muuta kuin ruokaa vaan ovat potentiaalisesti vaarallisia.

…ilmeisesti merkitsee reviiriään hajottamalla tavaroita, repimällä kirjoja ja piirtelemällä seiniin.

…ilmeisesti merkitsee reviiriään pissaamalla vähän minne sattuu jos vanhempi ei ehdi estää.

…ilmeisesti merkitsee reviiriään juoksemalla nakuna joka paikkaan jos vanhempi ei ehdi estää.

…viihtyy ilman vaatteita.

…vieroksuu syvästi kaikkia puleeraustoimenpiteitä, kuten kynsien leikkaamista sekä hiusten ja hampaiden harjaamista. Ehdollistuu näihin vasta 10-20 vuoden kasvatustyön jälkeen.


Ylin kuva Jelleke Vanooteghem.

…on vilpittömän riemuissaan nähdessään toisen ihmisenpoikasen. Yksikin lapsi on varsinainen tasmanian tuholainen, mutta kun niitä laittaa samaan tilaan useita, siitä vasta tuhoa syntyy (suositellaan vain kokeneille ihmisen poikasten kaitsijoille).

…pyrkii ulos.

…pyrkii sisään.

…pyrkii karkaamaan vapauteen mutta ei pärjää siellä.

…haluaa olla oman laumansa lähellä koko ajan. Varsinkin keskellä yötä, ja varsinkin sillä tavalla lähellä, että esimerkiksi pienet varpaat tungetaan vanhemman naamaan.

P.S. Rakkaat lapset vai raskaat lapset? Joka ikävaiheessa on omat hyvät puolensa.

P.P.S. Paitsi tahmaiässä ei ehkä ole…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Takaisin etusivulle ›

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin: