Älä koskaan riitele lasten nähden ja muut keinot joilla rakkaus säilyy
Aika moni meistä haaveilee kestävästä rakkaudesta. Usein jopa loppuelämän kestävästä avioliitosta tai suhteesta. Mutta sellainen suhde ei synny itsestään. Kaikissa parisuhteissa on omat haasteensa, eikä vuosien tai vuosikymmenien suhteessa selvitä ilman vaikeita aikoja.
Millä tavalla rakkauden saa kestämään? Psykoterapeutti kertoo sen, mitä moni meistä jo tietää: pienillä teoilla on iso merkitys. Tee näitä asioita, jotta vahvistaisit yhteyttä välillänne:
– Ole kivempi kumppani ja kivempi kumppanillesi. Tämä on terapeutin ensimmmäinen ”kotiläksy” hänen vastaanotolleen tuleville pareille: olkaa mukavia toisillenne. Suurin osa meistä on ihana ja ystävällinen suhteen alussa, mutta sitten se jotenkin unohtuu. Palauttakaa tämä ystävällisyys: auttakaa toisianne, kehukaa toisianne, kokatkaa toisillenne.
– Etsi joka päivä jotain, jolla saat kumppanisi ilahtumaan ja hymyilemään. Lähetä hänelle kiva viesti, joko ystävällisiä sanoja tai vaikka hauska linkki, tai osta jokin pieni yllätys. Mitä tahansa, mistä toinen tietää, että ajattelet häntä.
– Älä juutu ärsyttäviin pikkuasioihin. Muistuta itseäsi, että ei niillä niin väliä ole – suhteenne on tärkeämpi juttu. Joissain tapauksissa asiasta pitää ehkä käydä keskustelua ja etsiä jokin ratkaisu.
Ylin kuva Samantha Gades.
– Älä koskaan riitele lasten nähden. Lapset ahdistuvat siitä. Älä myöskään uhkaile erolla.
– Huomaa se hyvä, mitä kumppanisi tekee. Monesti etsimme puolisosta vikoja ja virheitä sen sijaan, että huomaisimme hyvät asiat. Juututko kiukuttelemaan siitä, että tiskikone oli väärin täytetty sen sijaan että olisit iloinen siitä, että tiskikone oli täytetty?
– Älä syyttele ja mangu. Kyllä, asiasta saa sanoa, mutta ennen kuin puhut mieti miltä se kumppanistasi tuntuu. Auttaako valittamisesi ollenkaan? Jos asiasta täytyy sanoa, sano se ystävällisesti, pyydä mitä tarvitsisit ja tarjoa konkreettisia ehdotuksia.
– Jätä rakkausviestejä toiselle. Pieni lappunen tai vaikka chattiviesti, jossa kerrot rakastavasi toista, ilahduttaa ja auttaa jaksamaan.
– Läheisyys on tärkeää! Säilyttäkää fyysinen kontakti ja helliminen ilman seksiä jokaisessa päivässä.
– Syökää yhdessä, sekä koko perheen kesken että vain te kaksi.
– Luota siihen, että olet oikean ihmisen kanssa. Jos epäilet jatkuvasti, et pysty panostamaan suhteeseen ja sitoutumaan siihen.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Ehdottomasti pitää näyttää tunteita lasten nähden. Niin hyviä kuin huonojakin. Saa siis riidellä, mutta tällöin pitää myös niistä pulpahtaneista tunteista lapsen kanssa jutella ”äiti suuttui isille, koska…” ja hyvä myös pyytää ja antaa anteeksi, jotta lapsi oppii ettei riita ole mitään lopullista vihaa.
Vuosia jaksoin laittaa kivoja viestejä, tehdä yllätyksiä, aloitteita sängyssä ym. Mutta kun ex-mies oli kuin teflonia. En koskaan nähnyt, että hän olisi ilahtunut. Olin vaan häiriöksi, jos viesti kilahti töihin. Juu ei, ei ollut vastuullinen duuni ja touhusi itsekin työaikana vaikka mitä.
Onkohan lasten hyvä elää kuplassa, jossa vaan hymistellään ja vaietaan?
Nämähän on aika lailla tuttuja asioita, joita on hokeneet parisuhdeterapeutit kautta aikojen ;). En sitten tiedä, miten muut ihmiset näissä onnistuvat, mutta itselle kaikki ”työnteko” parisuhteen eteen saa vain isomman etäisyyden aikaan. Ei parisuhde ole elämän ainoa tarkoitus, ei elinikäinen avioliitto eikä muutkaan parisuhteet. Ei se ole sitä koskaan ollutkaan, kun aiemminhan naisia oli paljon leskenä jo nuorella iällä ym. Nykyään vaan siitäkin tehty suoritus ja pisteytettävä näyttö. Ei kiitos – eikä tarvitse selitellä muille omia valintojaan.
Mulla oli mies joka ei osannut sanoa lapsille ei. Joka hiton kauppareissulta kotiutui lasten tahtomia leluja ja herkkuja. Kun kotona odotti ruoka ja mies lähti lapsen kanssa pikaisesti käymään Biltemassa, tuli kotiin Hesellä tai munkeilla kyllästetty lapsi. Jos menin käymään illalla salilla, kotona odotti väsynyt lapsi joka alotti yhdeksältä illalla iltapalaa (alle kouluikäiset). Purin hammasta yhteen vuosia ja yritin edistää asioita keskustelemalla, myöhemmin myös perheneuvolassa. Ja pakko myöntää loppuaikoina saatoin hermostuneena asiasta mainita jo lasten edessä kovallakin äänellä. Luojan kiitos mies lopulta hankki uuden naisen ja lähti kun itse en osannut. Nyt lapset käyvät isällään joka toinen vklp ja joskus arkisin, sama toistuu mutta luojan kiitos vaikutus meidän perheeseen on loppunut. Nämä on vähän semmosia asioita että parisuhteen ylläpitäminen alkoi olla mahdotonta. Isä assosioitui mulle neljänneksi lapseksi ja lopulta en edes halunnut enää häntä kun inhotti niin nuo jatkuvat erimielisyydet kasvatuksessa. Lapsetkin kasvaessaan oppivat hienosti hyväksikäyttämään tätä ja minä rajoja asettava vanhempi olin pitkään lapsille kakkonen. Onneksi nyt pikkuhiljaa alkavat ymmärtää että rajat on rakkautta.
Ihan hiton tyhmä ohje, ettei lasten nähden saa riidellä. Ei kukaan ole koko ajan hyvällä tuulella ja paljon pahempaa on antaa kuva, että hyvä parisuhde on mököttämistä (=lue mun ajatukset, vaikken mitään sano, enkä varmasti niitä kerrokaan) tai asioiden painamista villaisella (=tuollainen tuo nyt on ja mun täytyy vaan hyväksyä & uhrautua, kun tämän tieni olen valinnut). Tottakai saa ja kuuluu riidellä, erimielisyys ja tunteet on osa elämää. Riidan jälkeen tulee sopia yhtä näkyvästi. Eroa ei saa käyttää uhkailun välineenä. Muut ohjeet allekirjoitan.
No en tiiä Miks pitäis lasten nähden riidellä.
Mulla koko elämän traumat omien vanhempien riidoista ja kun ne alkoi mennä siihen, ettei varoneet sanojaan enää iltaisinkaan meidän lasten nukkumaanmenoaikaan, yöt oli turvattomia.
Nukun vieläkin, lähes 40v valot päällä yöt!!
Aikuinen osaa hillitä tunteensa, poistua tilanteesta ja keskustella, kun on sopiva hetki. Ekat höyryt voi päästää ulos vaikka vessassa yksin hyppimällä tasajalkaa ja hengittämällä nenän kautta sisää ja suun kautta ulos. Ditten voipi kattoo peiliin ja miettiä mikä ottaa kuuppaan. Onko se varmasti just se asia johon meinas hermo palaa, vai joku muu?
Näin ei tuu myöskään loukattua tarpeettomasti sitä kaikkein tärkeintä ja rakkainta, omaa puolisoa!
Ei riitelyn kuulu olla toisen loukkaamista ja vyön alle vetämistä. Ei riitelyn tarvitse olla myöskään huutamista, eikä lasten pelottelua. Riitely on erimielisyyttä, ei uhkailua. Jos ei osaa riidellä fiksusti, voi todellakin lähteä vessaa vetämään nenään sitä happea. Mököttäminen ja tunteiden piilottaminen on lähes kamalinta, mitä lapselle voi opettaa. Yhtä pahaa kuin väkivalta, koska puhumattomuus ja tunteettomuus on henkistä väkivaltaa.
Lisäksi sinun kohtalosi kuulostaa jo väkivallalta, ei enää normaalilta riitelyltä. Ainakin henkiseltä väkivallalta, kun vanhempiesi riitely on jättänyt noin suuret traumat. Olen pahoillani puolestasi.
Tuo kokemasi ei ollut enää normaalia, parisuhteeseenkin kuuluvaa asioiden selvittelyä, vaan kuulostaa enemmän siltä, että vanhempasi olivat sairaassa parisuhteessa eivätkä osanneet erota vaikka kumpikin voi pahoin. Pahoinvointi on enemmän normi kuin poikkeus tuollaisissa perheissä.
Oma lapsuuteni oli vähän samanlaista – vanhemmat tappelivat koko ajan, narsisti isäni käytti meitä lapsia aseina riidoissa ja puhui meille ”totta” asioista joissa halusi meidän olevan hänen puolellaan. Kerran äitini jopa uhkasi itsemurhalla meidän lasten kuullen. Olin todella onnellinen, että vanhemmat erosivat. Tosin jatkoivat vielä vuosikymmenen tappelua meidän lasten kautta, meitä aseena käyttäen.
Jotkut ihmiset eivät vaan osaa eivätkä opi. Valitettavasti ne traumat tästä siirtyvät yleensä aina seuraaville sukupolville.
Kyllä meilläkin riidellään julki.
Aina sanotaan että asiat riitelee ei mennä henkilökohtaisuuksiin.
Sitten sovitaan js pyydetään anteeksikin lapsien edessä.
Näkevätpähän mallia siitäkin etyä riidellä voi ilman että loukkaa ja anteeksi voi pyytää ja väärässäkin saa olla.