Minä vuonna kiitit viimeksi jotakuta oikeasti?
Huono Äiti sai avautumisen:
”Pyhä helvetti ja hyvät ihmiset – arvottomat ja arvokkaiksi itsensä tuntevat – voisitteko ystävällisesti olla kiitollisia ja muistaa kiittää ja kehua kanssaihmisiä. Mieluusti matalalla kynnyksellä ja usein. – Ja jos jotain kehittävää sanottavaa on, sanoa sen ihmiselle itselleen suoraan ilman huhuja, netissä huutelua ja välikäsiä. Hyväähän on kiva puhua myös selän takana.Monesti tällä palstalla avaudutaan negatiivisessa sävyssä ja onhan se välillä kiva päästellä höyryjä. Harvalle meistä kuitenkaan tupsahtaa mieleen puhua hyvää toisista ihmisistä näin anonyymisti. Minäpä aloitan.
Kiitos isälleni eli lapseni papalle. Olet ollut läsnä elämässämme välimatkasta ja iästäsi huolimatta. Olet osannut olla lapselleni sellainen mieshahmo, jonka jokainen pikkutyttö elämäänsä ansaitsee. Olet tärkeä ja ilman sinua perheemme olisi hajallaan.
Kiitos esihenkilölleni. Olet ollut reilu ja kaikkien työtä arvostava. Ymmärrät vanhemmuuden haasteita ja sinun ansiostasi työn ja perheen yhdistäminen on ollut mahdollista. Olet koko porukalle tärkeä, onneksi myös tiedät sen!
Kiitos rakkaalle tyttärelleni. Olet ollut äidin valopilkku jo pienestä pitäen, kaunis pieni tähtisilmä. Olemme kokeneet yhdessä paljon hyvää ja liikaa pahaa, ilman sinun kaltaistasi tytärtä matka olisi ollut hyvin paljon raskaampi. Olet ihana ja empaattinen, osaat pitää puolesi ja kerrot kun pelottaa. Olen ylpeä sinusta ja kiitollinen joka hetkestä!”
Nimim. Kokemuksia kiitollisuudesta – ps. ketä sinä haluat kiittää?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
