Lapsen harrastus vie kaiken
Huono Äiti sai avautumisen aiheena lapsen harrastaminen ja se, kun vaatimukset käyvät ylivoimaisiksi.
”Lapsi harrastaa kilpaurheilua. Lajin hän on löytänyt itse ja suhtautuu siihen intohimoisesti. Olen asiasta vilpittömän iloinen ja ylpeä lapsesta. Tämän tason harrastus vaatii koko perheen resursseja ihan älyttömän paljon. Käytännössä juuri millekään muulle ei ole aikaa (tai rahaa).
Olen eronnut jo aikoja sitten lapsen isästä ja lapsi on enemmän luonani. Asumme pääkaupunkiseudulla ja olen autoton. Käytännössä kuljemme harrastusmatkoja julkisen liikenteen varassa liki 3 h treenipäivinä, joita on 4 krt viikossa. Päälle lisätreenit ja kisat. Ja monimuotoiset talkoot ja muu osallistuminen. Poikkeusaikataulut. Epämääräiset virrat pikkuasioista, joista muodostuu oma lisämaksunsa vielä ison harrastusmaksun päälle.
Olen tsempannut tosi paljon ja osallistunut kaikkeen. Tänä syksynä kaikki tähän harrastukseen liittyvä on alkanut nostaa vihan tunteita. Ei enää kiinnosta osallistua mihinkään. En halua kuulla enää yhtään poikkeusaikataulua tai sopia jostain yksityiskohdasta.
Olen pienituloinen ja suurin osa lajin harrastajista tulee hyvin toimeentulevista perheistä. Olemme monin tavoin erilaisessa asemassa ja se näkyy. Lapsi vertailee meitä heihin. Olen huono äiti, koska olemme köyhiä. Ja silti olen pystynyt mahdollistamaan tämän harrastuksen hänelle, vaikka se on melkein mahdotonta.
Nyt en enää jaksa.”
Nimim. Kypsä äiti
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kilpalajit voivat olla todella kuluttavia. Vanhempi harrasti uintia, treenit 6 kertaa viikossa. Koko perheen yhteinen aika oli vähissä, kun toinen oli teeeneissö, kisoissa tai leirillä. Jopa lomat vaikeita toteuttaa, jouluna oli 2 päivää taukoa. Aattona ja joulupäivänä ei ollut treeniä.
No tämä loppui, kun lapsi siirtyi lukioon. Oli hankaluuksia j lapsi kävi omaa prosessiaan läpi. Hän lopetti koska halusi keskittyä opintoihin ja elää normaalia teinin elämää.
Mä en ehkä suosittelisi tuollaista harrastusta kenellekään. Treenejä oli 15-18 tuntia viikossa. Ei harmita, että loppui. Tämäkin harrastus lähti lapsen halusta, mutta yhtäkkiä siitä tuli kyllä hyvin kaiken vievää. Seurasta ei löytynyt kevyempiä vaihtoehtoja.
Ehkä lapsen kanssa voisi keskustella tulevaisuudesta? Miten löytyy aikaa muulle?
Olet hyvä äiti!
Tavoitteellinen harrastaminen vaatii paljon koko perheeltä monella tapaa. Minkä ikäinen lapsi on? Onko kimppakyyti jonkun kanssa mahdollinen? Oletko keskustellut maksuista ja kustannuksista joukkueenjohtajan tai seuran hallituksen kanssa? Useissa seuroissa on mahdollista neuvotella alennuksista teidänlsisessa tilanteessa, mutta itse täytyy ottaa rohkeasti asia keskusteluun JoJon, valmentajan tai hallituksen jäsenen kanssa. Puolisoni on toiminut sekä JoJona että hallituksessa urheiluseurassa ja sekä kustannus- että kyytipngelmia ym on ratkottu menestyksekkäästi yhdessä monen perheen kanssa. Tsemppiä teille!
Minkä ikäisestä lapsesta kyse? Minusta lapsen kanssa kannattaa jutella raha- ja aikahaasteista. Miettiä, miten lapsi voisi itse osallistua kuluihin, opetella kulkemaan ilman saattajaa harrastusmatka. Entäs millaiset välit lapsella/lapsen äidillä on isään, pystyykö isä auttamaan harrastusmatkoissa ja -kustannuksissa? Onko viikko-viikko-asumista vai maksaako isä millä tavalla elatusmaksua? Onko toisen vanhemman kodista harrastuspaikkaan helpompi päästä, onko lapsen mahdollista asua harrastepäivinä siellä?
Jos ei ole rahaa ,mutta on sitä halua, niin silloin yhteys joukkueen johtoon. Yhdessä heidän kanssa miettimään asioita. Melko varma, että sieltä löytyy apua ja ratkaisut talouden hoitoon.
Eri asia on ,jos homma alkaa tuntua epämiellyttävältä itsestä on syytä kysyä johtuuko se lapsen motivaatiosta vai omasta ? Kannattaako jatkaa ? Kaikella on valitettavasti hintansa, jokainen harjoituspaikka, pelimatka , ruokailu vie rahaa.
Itse olen priorisoinut kahden lapsen (4 kilpa ja harraste lajia) harrastukset kaikki ja nautin niiden seuraamisesta ja yhdessä tekemisestä … kuluja on liikaa paljon ja rahaa vähän. Silti onnellinen ja iloinen ,kun näkee lapsen hymyn ja ilon minkä saa liikunnasta ja onnistumisista-klisee mutta- on korvaamaton .
Mikään ei ole elämässä pakko ja elämiä on vaan yksi meillä jokaisella. Pitää elää se , niin että jokainen päivä toisi edes jotain iloa.. älä jää vellomaan vaan tee asialle jotain. Ole yhteydessä joukkueeen johtoon ja sano asiat suoraan.
Ne kustannukset eivät tule pienemään vanhentuessa vaan usein jopa moninkertaistumaan..
Yleensä jostain luopuminen avaa ovia uusiin iloa ja onnea tuottaviin asioihin 😍
Onko lapsen mahdollista kulkea matkoja osittain omatoimisesti? Meillä tämä selvästi helpottaa rumbaa, kun isommat kulkevat itse. Lisäksi esikoinen pientä palkkaa vastaan saattaa välillä pikkusisaruksen sovitusti bussilla harrastukseen. Lisäksi mietin, onko mitään mahdollisuuta alennukseen tm., joissakin harrastuksissa niitä myönnetään taloudellisin syin?
Olet ihana äiti, kun olet jaksanut panostaa näin paljon lapsen harrastukseen❤️ Meillä 5 lasta joista 4 harrastaa useamman kerran viikossa ja itselläkin meinaa pakka välillä hajota, kun en enää muista ketä ja mihin piti kuljettaa. Toisaalta niin ihana nähdä lapset urheilemassa ja tekemässä sitä mitä rakastavat. Voisiko niihin harrastuspäiviin yhdistää jotakin omaa, lasta odotellessa? Jotakin minkä avulla jaksaisit? Esim omaa liikuntaa, ystävän tapaamista tms. Kovasti voimia sinne kaikkeen 💝
Ainut keino jaksaa lapsen kilpalajia on että se on myös oma harrastus ja intohimo. Mistä kaikki raha harrastukseen, se onkin vaikea kysymys. Onhan näitä suurien tähtien sankaritarinoita missä vanhemmat tekee useampaa työtä, jotta lapsi voi harrastaa. Kilpalajit on aina ihan tuhottoman kalliita. Ne on kalliita kahden vanhemman perheellekin. Pää ei riitä ymmärtämään useamman lapsen perheitä, joissa kaikki kapset harrastaa jotain kilpalajia jopa useampaa Muutenkin monessa lajissa homma menee hyvin aikaisessa vaiheessa kilpatouhuksi eikä ihan vaan harrastelu ole edes mahdollista.