Voisitko jo lopettaa exäsi haukkumisen?
Huono Äiti sai avautumisen aiheena exän haukkuminen, joka ei lopu vuosienkaan jälkeen.
”Olen jo pitkään seurannut lähipiirin eronneita ja miettinyt erästä asiaa. Nimittäin sitä kuinka kauan he jaksavat haukkua ex-puolisoaan? Näyttää siltä, että jotkut ovat vuosikymmenienkin jälkeen täysin jumissa. Eksää jaksetaan syyttää, haukkua, moittia ja arvostella mitä ihmeellisemmistä syistä. Jaksetaan kaivaa vanhoja juttuja ja viimeisen päälle velloa katkeruudessa. Jos ette koskaan ole pystyneet puhumaan asioista niin tuskin ilkeilysi saa aikaan yhtään mitään rakentavaa. Negatiivisuus on melkoisen kuluttavaakin, että saatko siitä edes itselle hyvää mieltä? Epäilen.
Lapset ovat aikuisia ja joutuvat vielä aikuisenakin tasapainoilemaan vanhempien välillä. Ehkä myös lapsenlapset. Toisesta vanhemmasta ei voi puhua ees neutraalisti, kun toinen kimmastuu kuin villihevonen. Henkistä myrkkyä heitetään toisen vanhemman suuntaan aina kuin mahdollista. Monet aikuiset lapset ei uskalla aikuisenakaan vielä sanoa, että lopeta. Jotku taas uskaltaa ja syvimmät onnittelut siitä lapselle. Ehkä katkaiset sen sukupolvelta toiselle siirtyvän toimintamallin.
Itsekin eronneen koen näissä tilanteissa syvää myötähäpeää. Minusta on järkyttävää, miten ihminen voi jäädä niin lukossa omiin tunteisiin. En oikeasti jaksa kuunnella mitä eksäsi on tehnyt 15 vuotta sitten. Olipa se mitä tahansa niin se on mennyttä. Sille ei voi mitään. Voihan sinne peiliinkiin vilkaista, että oliko kaikki omatkaan ratkaisut ja teot parhaita mahdollisia. Tuskimpa. Te kummatkin olette tehneet omat ratkaisut ja toiseen ei voi vaikuttaa. Luovuta jo. Keksi elämääsi sisältöä, mene eteenpäin, hae apua.”
Nimim. Eronnut ja onnellinen
Katkeruus voi jäädä asumaan eron jälkeen pitkäksikin aikaa, mutta sen painon kantavat usein muutkin kuin entiset puolisot. Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Niin ihmisen elämäntarinaan on se ihmissuhde kuulunut. Minua ei ole haitannut vaikka ihmiset juttelevat omasta elämästään – hyvistä ja huonoista hetkistä ja asioista. Valitettavasti elämä ei pidä ketään pumpulissa
En oikein siksi ymmärrä tätä postaustasi. Sinun elämäntarinassasi ilmeisesti tarinat huonoista parisuhteista, joissa et ole itse ollut on ilmeisesti liikaa. Sen olenkin oppinut, että on hyvä olla tarkka, kenelle omaa tarinaa avaa.
Niin. Puhuvatko nämä ihmiset siitä, kuinka saavat väärän värisen aamutakin syntymäpäivälahjaksi? Tai ukko vei Rodokselle vaikka halusit Kyprokselle?
Vai yrittävätkö he puhua siitä, kuinka paremmin tienaava puoliso joi kaikki rahansa, pahoinpiteli, vittuili, nöyryytti vuosikausia? Kuinka et koskaan saanut yhtään syntymäpäivälahjaa? Kuinka kävi kavereiden kanssa Thaimaassa ja tartutti sen jälkeen herpeksen? Kuinka petti kaksi vuotta ystäväsi kanssa?
Syvä kaltoinkohtelun, epäreiluuden ja nöyryytyksen kokemus jättää traumat. Se, että kaikista maailman ihmisistä juuri puolisosi ei arvostanut sinua, kuunnellut sinua ja katsoi oikeudekseen satuttaa sinua hyvin raskailla tavoilla omista syistään. Vaikka sinä luotit, rakastit, arvostit ja yritit.
Harva saa mitään validaatiota näihin kokemuksiinsa. Sukulaiset eivät halua ”ottaa kantaa”. Ystävät eivät halua kuunnella, kun nämä on niin rasittavia juttuja. Että mitä niistä nyt jankuttaa. Vaikka eron jälkeen tilanne voi monipuolisesti olla päällä vielä eron jälkeenkin. Ja jos itse rämpii taloudellisesti, hoitaa lasten arjen ja toinen vie vain Linnanmäelle, kun huvittaa. Toiset eivät maksa elareita. Joidenkin lapsia tavataan, mutta ne viikonloput voi olla lapsille todella vaikeita.
Ihmisellä, joka on katkera, surullinen ja masentunut, saati traumatisoitunut voi olla hyvinkin suuri tarve puhua. Jotkut asiat voivat triggeröidä loppuun asti. Vaikka jokin tilanne on ulkopuoliselle ohi, ei se sille ihmiselle itselleen ole noin vain ohi. Itse on rikkoutunut. Ei pysty enää uuteen parisuhteeseen, ikinä. Toisella on sussu numero 5 eron jälkeen menossa ja elämä niiiiin ihanaa.
Tällainen eronnut ehkä tarvitsee sen tuuskahdeksensa. Sen, että saa sanoa, miten pska ihminen se exä oli ja tämänkin teki. Sitten komppaat, no niin kyllä oli, ihan jotain haukkumasanaa, painokkaasti. Sitten keskitytte mukavampiin asioihin. Mutta se pari minuuttia ei ole ulkopuoliselle paljon, kun toisen elämä voi olla yhä hajalla.
Toista voi pyytää menemään terapiaankin. Mutta ei siksi, että sinusta se ihminen on raskas ja ärsyttävä. Vaan aidosta rakkaudesta ja huolesta. Terapia kun ei ole mikään ”hei, mee terapiaan!”-aihe. Voi myös sopia rajoja. Että tavattaessa voidaan puhua tästä sen ja sen aikaa ja kuuntelen oikeasti. Sitten mennään muihin aiheisiin.
Jos et ole edes ihmisen ystävä, niin anna olla. Mutta kuinka monta kertaa näitä nyt joutuu kuulemaan muilta kuin läheisiltään?
Ohis.
Narsisteja on alle prosentti ihmisistä.
Exäsi oli ehkä törkeän itserakas, itsekäs tai omaa narsistisia piirteitä.
Leimaaminen narsistiksi on vaarallista ilman diagnoosia.
Mutta siinä asiassa samaa mieltä, että eteenpäin pitää yrittää mennä. Vaikka sitten psykiatrin tms avulla.
Mikä sitten on haukkumista? Se että avoimesti kerron millaista oli elää yli 10 vuotta narsistin kanssa on asian käsittelyä ja myös vertaistukea joillekin. Minä uskon sinua ja minä kuuntelen sinua. On kovin tuomitsevaa sanoa että se on mennyttä ja sinun pitäisi unohtaa. Joskus se suhde voi rikkoa niin paljon ettet koskaan enää palaa ”ennalleen”. Ei se varmasti ole helppoa kuulijalle, varsinkin jos ei ollenkaan ymmärrä että sellaista voi oikeasti tapahtua mutta väittäisin että se on ollut usein sille kertojalle tuhat kertaa vaikeampaa elää sitä.
Hienoa, että olet parempi ihminen kuin hän, joka traumatisoitui erosta ja suhteesta.
Hienoa, että sinä olet kokenut eron, jossa ei ole rikottu ketään niin pahasti, että se sattuu vielä vuosien ja vuosien päästä.
Me ihmiset olemme erilaisia ja eron käsittely ottaa aikansa. Toisilla pidempään ja sitten on heitä, joita ei hetkauta mikään.
Itse oon narsistin exä, en oo saanu puhua kokemuksestani kellekään, kun puhun pahoista muistoista mulle sanotaan vain ”Tuskinpa vain” ”Sä kuvittelet vain” tai saan vastaan pelkkiä hymähtelyjä terapiassakin!
Ainoa lohtu tähän on aikoinaan narsistin uhrien sivustolta lukemani lausahdus ”Narsistin uhria ei uskota”
Joskus parisuhde vaan voi olla ollut niin traumatisoiva ettei auta kun toinen sanoo:”Se on jo mennyttä elämää, sä et oo enää sielä”
En itse ota lapsen kanssa exääni puheeksi. Teini ikäinen lapseni kuitenkin itse usein valittaa exästäni eli isästään. Olen sanonut myotätuntoisesti, että sellainen se on ja oli minuakin kohtaan tunteeton ja rankaiseva. En voi valehdella lapselle, että kyseessä on lämmin rakastava isä kun exäni ei ole sellainen ja lapsella on oikeus puhua isästään.
No no joopa katkeruus puhuu,ei sen enenpää