Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen loppu. Mieheni, lapseni isä, en tiedä enää mitä tehdä. Lapseni on kokenut jo jonkin aikaa isänsä jatkuvaa haukkumista, vähättelemistä, jokaisesta asiasta hermostumista ja rangaistuksia asioista, jotka kuuluvat jokaisen lapsen elämään (esim. päiväkodista lähtiessä, jos menee enemmän kuin 5 minuuttia pukemiseen). Lapseni kokee itsensä tyhmäksi ja puhuu kuinka isä ei ole hänestä ylpeä, koska aina vain haukkuu.

Tiedän että se johtuu väsystä ja stressistä, joka on toki aivan väärä syy olla lapselle ilkeä. Hän ei halua edes tehdä muutosta omaan väsymykseen, vaan aiheuttaa sitä itselleen vain lisää käyttämällä syytä, että ei ole muuta vaihtoehtoa. Olen puhunut asiasta monet kerrat, mutta asia muistetaan puoli päivää, ja taas ollaan samassa pisteessä. Lapseni jopa pelkää että jos minulla olisi isän suu, molemmat vain haukkuisi. Hän miettii monena iltana miksi isä on hänelle niin ilkeä, mutta en osaa vastata mitään muuta, kuin että se ei johdu hänestä ja hän on meille maailman rakkain ihminen.

Isä ei pyytele anteeksi, ei perustele omia tekojaan lapselle vaan antaa olla. Apua on haettu, mutta ongelmaa ei ole nähty muualla, koska kyllähän isä on maailman rakastavin silloin kun joku on vieressä. En haluaisi, enkä jaksa olla perheen ainoa aikuinen, joka yrittää kasvattaa lapsemme mahdollisimman hyväksi. Minulle hyvä tarkoittaa, että lapsi arvostaa kanssaeläjiä, itseään ja osaa olla muille reilu. En voi taata, että lapseni olisi muille kiva, jos hän oppii että jopa isä voi olla niin ilkeä. Se ihminen johon pitäisi pystyä turvautumaan, jonka kanssa tuntisi itsensä juuri täydelliseksi semmoisena kun on.”

Nimim. Väsynyt

Artikkelikuva Caleb Woods.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 38 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

38 vastausta artikkeliin “”Lapseni kokee itsensä tyhmäksi, koska isä aina vain haukkuu””

  • Melkein jätin lähtemättä mutta onneksi tajusin sanoo:

    Lähdin itse samankaltaisen henkilön läheltä viimein pois kun tajusin että lapsi kasvaa kieroon moisen idiootin kanssa. Olin vuosia sietänyt vähättelyä itseäni kohtaan mutta sitä en enää sietänyt kohtelua jota lapsi sai osakseen, syyttä. Hyvä esimerkki tilanteesta jossa elettiin ”aikuinen lukittautuu vessaan eikä avaa ovea jos lapsella on hätä mutta olisi huutanut lapselle jos olisi pissat tullut housuun… ” tai että ”äiti lähtee lenkille ja isi katsoo perään. Lapsi menee vanhempien sänkyyn katsomaan piirrettyjä. Isi ottaa vähän kuppia olohuoneessa ja ei tajua ajankulua ja lapsi nukahtaa sänkyyn ja pissaa alleen. Tästä raivostuneena aikuinen jonka pitäisi olla tuki ja turva lapselle, ryntää huoneeseen ja alkaa repimään lasta kädestä sängyltä vaahdoten kiihtyneenä että missä nyt nukutaan kun SINÄ pissasit sänkyyn. Kun palasin kotiin en ensin ymmärtänyt mitä on tapahtunut mutta sen tajusin että lapsi oli todella peloissaan ja poissa tolataan ja heitin äijän ulos asunnosta siksi illaksi, luoja tietää miksen jo silloin lähtenyt… ”. Että miten sitä sietää sellaista väärää käytöstä liian pitään? En tiedä, Narsistit ovat hyviä kietomaan sinut pikkusormen ympärille ja pyrkivät tuhoamaan sinut ja myös lapset … Kirjoittajalle terveiset että lähde hyvä nainen vetämään laspsen tai lapsien kanssa äläkä katso taakse! Saatat vielä saada lapselle tasapainoisen arjen ja pelastat myös itsesi.

  • Lapsen oltava se tärkein. sanoo:

    Tämä isä on tehnyt puolustuskyvyttömästä lapsestaan syntipukin omalle pahalle ololleen. Hän ei ole psyykkisesti terve. Ja en usko että luonnehäiriöinen siitä miksikään muuttuu. Joten älä jää ihmettä odottelemaan. Äläkä uskottele lapsellesi että psyykkisesti sairas isänsä muuttaisi käytöstään. Tai rakastaisi lastaan. Voit sanoa että sinulle hän on tärkein ja rakkain. Ja että lapsessa ei ole mitään vikaa. Vaan isänsä epäkorrektissa käytöksessä. Ja että se on väärin.

    Kyllä tämä isä todennäköisesti tekee tuota kaikkea järjestelmällisesti. Harjoittaen henkistä väkivaltaa. Eikä vain ajattelemattomuuttaan. Koska on julma ja itsekäs. Pahinta on että kohteena oma lapsi. Ja ylipäätään henkilö joka ei voi millään tavalla puolustautua. Eikä päästä pakoon mihinkään. Voi olla että tämä isä on omalle lapselleenkin sairaalloisen mustasukkainen hänen äidistään. Koska tämä lapsi vie enemmän huomiota. Ja hän on kokenut jäävänsä toiseksi. Ja se on silloin häneltä pois. Näitäkin vanhempia on maailma tulvillaan.

    Edes kodin kuuluisi olla paikka jossa kaikilla on hyvä olla. Vaikka muu maailma kuinka potkisi päähän. Varsinkin lapsilla.

    Ajan myötä tuo kaikki pahenee. Ja isän lapseen kohdistuva haukkuminen, vähättely ja syyttely vain raaistuu entisestään. Ja lapsen itsetunto ja kehitys vaurioituu.

    Älä jää altistamaan lasta lisää yhtään enempää huonolle kohtelulle. Vaan vie hänet pois tuollaisen hirviön luota. Puhu asiasta sossujen kanssa. Ja voi olla että isäkään ei edes halua tavata omaa ”huonoksi” tituleeraamaansa lastaan. Ellei sitten ihan vain äitiä kiusatakseen senkin tekisi.

    On ihan itsestäänselvää että omille vanhemmille lapset ovat rakastettuja ja hyväksyttyjä sellaisinaan kuin ovat. Jos näin ei ole, on vika vanhempien korvien välissä.

  • Mymmeli sanoo:

    Minua kohdeltiin kotona huonosti. Se isä ei todennäköisesti itse ymmärrä, miten käyttäytyy. Jos mahdollista, videoi tilanteita, useita, ja lähetä videoita miehellesi. Huolehdi siitä, että videot ovat esim. muistikortilla jonkun muunkin hallussa. Kerro, että tilanteen on muututtava, jos mies ei hae apua, voit ko. videoita käyttää todisteina. Yritä löytää apua, miehesi käytös on erittäin tuhoavaa.

  • Lapsen psyyke aina tärkeämpi kun aikuisen sanoo:

    Puolusta lastasi heti, kun isä tekee noin ja kiellä selvin ja selkein sanoin, että lapsellesi et puhu noin. Niin että lapsesi näkee, minkälainen käytös on tuomittavaa. Meillä oli tätä ja vähän aikaa minun piti olla ehdottoman kova, jotta mies ymmärsi oman käytöksensä. Näin lapsi oppii myös asettamaan tulevassa rajat itse esim. koulussa, miten hänelle ei saa puhua.

  • Mariel sanoo:

    Vaikea asia…elän samassa tilanteessa,olen selittänyt lapselle,että isänsä ei osaa sanoittaa tunteitaan . Eikä käsitellä asioita aikuisen lailla.
    Eikä osaa näin ollen ”käyttäytyä ” isän tavoin.
    Ja samaa minä sanon,että rakastaa kuitenkin häntä.
    Nyt lapseni melkein täysikänen,ymmärtää jo asian.
    Toivon kovasti ”onnea” perheelle

  • Henkinen väkivalta sanoo:

    Jos jotenkin pystyt, niin nauhoita sitä puhetta ja joskus myöhemmin, ei tuoreeltaan, soita isälle. Joskus sekin riittää herättämään.

  • Ruusunen sanoo:

    Joo, naurattaa hieman nuo kommentit: eroa, vaadi yksinhuoltajuutta :’D Ihan niinkuin sen saisi tuosta vaan niin halutessaan, mutku mä haluuuuun! Voin kertoa, se ei mene niin. Isä tulee tapaamaan lasta (ellei hän nyt todistettavasti ole viikoittain hakannut lasta sairaalakuntoon) ja silloin ei kukaan ole valvomassa miten kohtelee pientä.

    • Äiti 74 sanoo:

      No kyllä se ero on vaan monesti parempi vaihtoehto, jos lapsi asuu viikot äidillään ja tapaa isää viikonloppuisin, niin tilanne on ihan erilainen. Suurin osa ajasta on kuitenkin kotona rauhallista, eikä lapsen tarvitse kuulla koko ajan haukkumista. En ikinä antaisi isän puhua lapselle tuolla tavalla. Kuka lapsen puolta pitää, jos ei sitten se toinen vanhempi. Turha sievistellä asiaa lapselle, isä toimii väärin. Piste.

  • SJS sanoo:

    Oletko jutellut miehellesi miten poika on sinulle hänestä kertonut? Voisi avata hänen silmiään. Tuskin haluaa, että oma poika alkaa pelkäämään tai vihaamaan isäänsä. Perheneuvolaan yhteyttä, jos ei omat voimavarat riitä.

  • Huolestunut sanoo:

    Perhe tarvii ammattilaisen ulkopuolista tukea, eikä äiti saa piilotella tai kaunistella asioita vaan puhuu rehellisesti. Miestä ei kannata alkaa pelkäämään, siihenkin on tukea. Tollasta ei tartte kenenkään kattoa. Ei lapsen eikä aikuisen.

  • Nimetön sanoo:

    Tietääköhän kommentoijat, miten mahdotonta Suomessa on saada yksinhuoltoa..? Huoltomuoto ei edes vaikuta tapaamisiin. Teille voidaan määrä vuoroviikot, ja lapsi olisi ihan yksin kuuntelemassa isänsä läksytystä.

  • Huolissaan sanoo:

    Kyse on henkisestä väkivallasta, eikä tuollaisen saa antaa jatkua. Ole yhteydessä lapsiperheiden sosiaalityöhön ja pyydä perheellenne apua. Isän toiminta saa aikaan elinikäisiä traumoja lapsille ja isä tarvitsee itsekin apua. Myös neuvolan tai kouluterveydenhuollon puoleen voi kääntyä.

  • Narsissi sanoo:

    ”en osaa vastata mitään muuta, kuin että se ei johdu hänestä ja hän on meille maailman rakkain ihminen.”

    Älä opeta lapsellesi että tuollainen käytös on rakkautta tai että tuollaista pitää sietää rakkaalta ihmiseltä! Lapsi ssa kotoa mallin tuleville parisuhteilleen, jos lapsi saa arvostelun myötä huonon itsetunnon ja oppii että tuollainen käytös on hyväksyttävää, saattaa hän aikuisenakin päätyä huonoihin suhteisiin ja kokea henkistä (ja fyysistäkin) väkivaltaa.

    Jos tilanteeseen on yritetty puuttua eikä mikään muutu niin ukko ulos ja taistelu valvottujen tapaamisten puolesta jos osaa muiden nähden olla nätisti. Myös alle 12-vuotiasta lasta voidaan kuulla huoltajuusasiassa lapsen kehitysttason mukaisesti ja tuomioistuimessakin alle 12-vuotiasta voidaan kuulla painavasta syystä.

    Älä anna isän murentaa lapsen itsetuntoa ja kehittymässä olevaa persoonallisuutta! Isän käytöksellä on kauaskantoiset seuraukset lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin!

  • Superäiti sanoo:

    Hyvin tuttu kuvio tämä isän henkinen väkivalta oli meilläkin. Kun lapset olivat pieniä, minä yritin jaksaa tehdä heidän kanssaan paljon jotta säästyttiin isän hermostumiselta. Esim. autoin läksyissä ja toimin muutenkin tulppana isän ja lasten välissä. Rankkaa se oli, tosi rankkaa. Avioero tuossa vaiheessa olisi ollut sikäli ongelma, että yhteishuoltajuushan siinä olisi ollut edessä ja isä olisi päässyt huutamaan ihan yksin lapset rikki.

    Jälkiä noista vuosista jäi. Erosta on nyt jo 5v ja kaksi kolmesta lapsesta on täysikäisiä. Lasten itsetunto ei ole hyvä, ei se sittenkään riittänyt että yritin olla sekä isä että äiti. Mutta monenlaisesta myös selviää. Kaikki lapset jäivät jossain vaiheessa kokonaan minun luo asumaan kun heiltä loppui teini-iässä jaksaminen isän lyttäämiseen. En osannut heille selittää miksi oma vanhempi voi olla ilkeä lapselleen. Jossain vaiheessa tein myös päätöksen puhua lapsille suoraan ja silottelematta siitä miten pahaa isän käytös on. Eihän sitä voi etenkään isommalle lapselle kaunistella, väärin sekin on.

    Katkeruutta nuo vuodet herättävät edelleen ja välit lasten isään ovat erittäin huonot. ihmisillä on taipumus katsoa peli loppuun asti ja uskoa että toinen muuttuu. Kai se on inhimillistä, mutta vähemmälläkin olisin voinut uskoa ettei vanha koira opi uusia temppuja.