”Lapseni kokee itsensä tyhmäksi, koska isä aina vain haukkuu”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Olen loppu. Mieheni, lapseni isä, en tiedä enää mitä tehdä. Lapseni on kokenut jo jonkin aikaa isänsä jatkuvaa haukkumista, vähättelemistä, jokaisesta asiasta hermostumista ja rangaistuksia asioista, jotka kuuluvat jokaisen lapsen elämään (esim. päiväkodista lähtiessä, jos menee enemmän kuin 5 minuuttia pukemiseen). Lapseni kokee itsensä tyhmäksi ja puhuu kuinka isä ei ole hänestä ylpeä, koska aina vain haukkuu.
Tiedän että se johtuu väsystä ja stressistä, joka on toki aivan väärä syy olla lapselle ilkeä. Hän ei halua edes tehdä muutosta omaan väsymykseen, vaan aiheuttaa sitä itselleen vain lisää käyttämällä syytä, että ei ole muuta vaihtoehtoa. Olen puhunut asiasta monet kerrat, mutta asia muistetaan puoli päivää, ja taas ollaan samassa pisteessä. Lapseni jopa pelkää että jos minulla olisi isän suu, molemmat vain haukkuisi. Hän miettii monena iltana miksi isä on hänelle niin ilkeä, mutta en osaa vastata mitään muuta, kuin että se ei johdu hänestä ja hän on meille maailman rakkain ihminen.
Isä ei pyytele anteeksi, ei perustele omia tekojaan lapselle vaan antaa olla. Apua on haettu, mutta ongelmaa ei ole nähty muualla, koska kyllähän isä on maailman rakastavin silloin kun joku on vieressä. En haluaisi, enkä jaksa olla perheen ainoa aikuinen, joka yrittää kasvattaa lapsemme mahdollisimman hyväksi. Minulle hyvä tarkoittaa, että lapsi arvostaa kanssaeläjiä, itseään ja osaa olla muille reilu. En voi taata, että lapseni olisi muille kiva, jos hän oppii että jopa isä voi olla niin ilkeä. Se ihminen johon pitäisi pystyä turvautumaan, jonka kanssa tuntisi itsensä juuri täydelliseksi semmoisena kun on.”
Nimim. Väsynyt
Artikkelikuva Caleb Woods.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 31 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Joo, naurattaa hieman nuo kommentit: eroa, vaadi yksinhuoltajuutta :’D Ihan niinkuin sen saisi tuosta vaan niin halutessaan, mutku mä haluuuuun! Voin kertoa, se ei mene niin. Isä tulee tapaamaan lasta (ellei hän nyt todistettavasti ole viikoittain hakannut lasta sairaalakuntoon) ja silloin ei kukaan ole valvomassa miten kohtelee pientä.
Oletko jutellut miehellesi miten poika on sinulle hänestä kertonut? Voisi avata hänen silmiään. Tuskin haluaa, että oma poika alkaa pelkäämään tai vihaamaan isäänsä. Perheneuvolaan yhteyttä, jos ei omat voimavarat riitä.
Perhe tarvii ammattilaisen ulkopuolista tukea, eikä äiti saa piilotella tai kaunistella asioita vaan puhuu rehellisesti. Miestä ei kannata alkaa pelkäämään, siihenkin on tukea. Tollasta ei tartte kenenkään kattoa. Ei lapsen eikä aikuisen.
Tietääköhän kommentoijat, miten mahdotonta Suomessa on saada yksinhuoltoa..? Huoltomuoto ei edes vaikuta tapaamisiin. Teille voidaan määrä vuoroviikot, ja lapsi olisi ihan yksin kuuntelemassa isänsä läksytystä.
Kyse on henkisestä väkivallasta, eikä tuollaisen saa antaa jatkua. Ole yhteydessä lapsiperheiden sosiaalityöhön ja pyydä perheellenne apua. Isän toiminta saa aikaan elinikäisiä traumoja lapsille ja isä tarvitsee itsekin apua. Myös neuvolan tai kouluterveydenhuollon puoleen voi kääntyä.
”en osaa vastata mitään muuta, kuin että se ei johdu hänestä ja hän on meille maailman rakkain ihminen.”
Älä opeta lapsellesi että tuollainen käytös on rakkautta tai että tuollaista pitää sietää rakkaalta ihmiseltä! Lapsi ssa kotoa mallin tuleville parisuhteilleen, jos lapsi saa arvostelun myötä huonon itsetunnon ja oppii että tuollainen käytös on hyväksyttävää, saattaa hän aikuisenakin päätyä huonoihin suhteisiin ja kokea henkistä (ja fyysistäkin) väkivaltaa.
Jos tilanteeseen on yritetty puuttua eikä mikään muutu niin ukko ulos ja taistelu valvottujen tapaamisten puolesta jos osaa muiden nähden olla nätisti. Myös alle 12-vuotiasta lasta voidaan kuulla huoltajuusasiassa lapsen kehitysttason mukaisesti ja tuomioistuimessakin alle 12-vuotiasta voidaan kuulla painavasta syystä.
Älä anna isän murentaa lapsen itsetuntoa ja kehittymässä olevaa persoonallisuutta! Isän käytöksellä on kauaskantoiset seuraukset lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin!
Hyvin tuttu kuvio tämä isän henkinen väkivalta oli meilläkin. Kun lapset olivat pieniä, minä yritin jaksaa tehdä heidän kanssaan paljon jotta säästyttiin isän hermostumiselta. Esim. autoin läksyissä ja toimin muutenkin tulppana isän ja lasten välissä. Rankkaa se oli, tosi rankkaa. Avioero tuossa vaiheessa olisi ollut sikäli ongelma, että yhteishuoltajuushan siinä olisi ollut edessä ja isä olisi päässyt huutamaan ihan yksin lapset rikki.
Jälkiä noista vuosista jäi. Erosta on nyt jo 5v ja kaksi kolmesta lapsesta on täysikäisiä. Lasten itsetunto ei ole hyvä, ei se sittenkään riittänyt että yritin olla sekä isä että äiti. Mutta monenlaisesta myös selviää. Kaikki lapset jäivät jossain vaiheessa kokonaan minun luo asumaan kun heiltä loppui teini-iässä jaksaminen isän lyttäämiseen. En osannut heille selittää miksi oma vanhempi voi olla ilkeä lapselleen. Jossain vaiheessa tein myös päätöksen puhua lapsille suoraan ja silottelematta siitä miten pahaa isän käytös on. Eihän sitä voi etenkään isommalle lapselle kaunistella, väärin sekin on.
Katkeruutta nuo vuodet herättävät edelleen ja välit lasten isään ovat erittäin huonot. ihmisillä on taipumus katsoa peli loppuun asti ja uskoa että toinen muuttuu. Kai se on inhimillistä, mutta vähemmälläkin olisin voinut uskoa ettei vanha koira opi uusia temppuja.