Lastenhoitaja avautuu
Huono Äiti sai avautumisen:
”Olen ollut päiväkodissa lastenhoitajana vuodesta 1996. Tällä hetkellä tilanne on karmea, ja ollut sitä viimeiset 10-15 vuotta. Ryhmät ylisuuria, paljon erityisen tuen tarvitsevia, jotka eivät todellakaan saa apua kun ei ole resursseja. Järkyttävä opettajapula. Mutta samalla lastenhoitajien arvostus täysi nolla. Sen näkee jo siinä, että meidän palkat ei nouse, kukaan ei arvosta lastenhoitajia,ei edes oma esimies. Opettajan työn raskaudesta puhutaan koko ajan, mutta ei lastenhoitajien työtaakasta. Jos opettaja puuttuu lastenhoitajat joutuvat tekemään hänen työnsä. Näin ainakin meillä. Surullista… En kehtaa kenellekään sanoa, että olen päiväkodissa töissä. Ei todellakaan voi puhua laadukkaasta päivähoidosta, sanahelinää, sitä se ei ole ollut vuosikausiin…”
Nimimerkki: Huolissaan päiväkotien hoidon tasosta
Hoitaja välitti meille aiemmin terveisensä päiväkodin pienten puolelta
Tapasin lastenhoitajan, joka on tehnyt töitä kohta 25 vuotta päiväkodissa. Hän halusi kertoa siitä arjesta, jossa pienimmät päiväkotilapset elävät:
Hoitajan mukaan alle 1,5 -vuotiaat päiväkotilapset ovat aivan väärässä paikassa. Heitä ei pitäisi tuoda lainkaan päiväkotiin. Jos ihan pieni on tottunut ottamaan aamupäivällä pienet unet, lapsi pidetään väkisin hereillä, jotta kaikki lapset nukkuisivat yhtä aikaa nukkumisaikaan. Hereillä pitäminen voi tarkoittaa jopa kasvojen valelua kylmällä vedellä ja vähimmillään kylmässä maassa istuttamista.
Jos päiväkotiin tuleva lapsi ei osaa vielä itse syödä, se on ikävä juttu se. Jos osastolla on kaksi hoitajaa ja monta ihan pientä, hoitajat eivät ehdi syöttää kaikkia nopeasti vaan nälkäinen lapsi tuijottaa ruokaansa kunnes apu ehtii paikalle. Jos housuun tulee kakka, hän odottaa kakoissaan, kunnes joku ehtii auttaa. Jos hoitajat sairastuvat, tilanne pahenee entisestään, koska sijaisia ei oteta.
Hoitajan mukaan pienet lapset saadaan päiväkodissa juuri ja juuri säilymään hengissä, mutta mitään sen ihmeellisempää ei pienille ole eikä voi tarjota. Jotkut vanhemmat väittävät tosissaan, että ”meidän vuoden ikäinen niin kaipaa kavereita”, mikä on puppua. Pieni lapsi ei halua mitään muuta kuin olla kotona.
Hoitajan mukaan on pyöristyttävää, miten suomalaiset äidit käyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta hyväkseen. Hänen mukaansa kukaan ei siis kukaan ota vanhempaa lasta pois päivähoitopaikalta kun vauva syntyy. Jokainen tuo isomman lapsen säännöllisesti päiväkotiin. Meistä on hänen mukaansa kasvanut pullamössöruokittu lellikansa, joka on todella kaukana niistä ajoista kun naiset sotien aikaan hoitivat lapset, pellot, työt ja ihan kaiken ilman mahdollisuutta huilailla kun isompi lapsi on niin väsyttävä.
Hoitaja sanoi tietävänsä mikä on perheiden vakiovastaus, kun tästä aiheesta herättää keskustelua.
Se on raha. On pakko käydä töissä ja tuoda pienet päiväkotiin. Mutta kun ei ole. Hän ei käsitä sitä, miksi lasten ollessa pieniä ei tyydytä pieneen ja ahtaaseen asuntoon ja huonoon autoon, jotta lasten kanssa voidaan olla kotona. Nyt jonkinlaisena hyvän elämän tavoitteena on suuri omakotitalo ja hieno auto, mutta ei lasten onni. Lapset asuvat mielummin ahtaasti ja ovat kotona kuin velkaisessa omakotitalossa, jossa he eivät vietä aikaa.
Tämän hoitajan mielestä kaikkein paras ikä lapselle hoidon aloittamiseen on 3 vuotta. Mutta koska se on harvalle mahdollista, hoitaja haluaa vedota äiteihin ja isiin, että pitäkää lapsenne poissa päiväkodista edes niin kauan kuin he ovat 1,5 vuotta, osaavat kävellä ja syödä itse ja jollakin tavalla ilmaista itseään. Se on lapsen etu.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 36 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Uusimmat artikkelit
Sen verran oikaisen aloittajan ja kommentoijien kirjoituksia, että ryhmäkoot ovat aina olleet yhtä suuria ja kasvattajia sama määrä kuin nytkin. Eli ei ole viime vuosina tullut jotakin yhtäkkistä ryhmäkokojen suurentumista. Ainoastaan Sipilän hallituksen aikaan tuli suurennukset osaan kunnista, mutta nekin poistettiin heti seuraavan hallituksen toimesta.
Joo on pysynyt samana, mutta tukea tarvitsevien lasten määrä on noussut pilviin. Sekä lapset ovat nykyään aamusta iltaan päiväkodissa eli hoitoajat ovat pidentyneet. Myös ennen lapset olivat lomalla vanhempien kanssa, tänä päivänä vanhemmat lomailevat ja lapset ovat hoidossa.
Luojan kiitos molemmat lapset on saaneet olla perhepäivähoitajalla hoidossa. Vaikka ei satunnaisista päiväkotiviikoistakaan ole mitään huonoa sanottavaa. Pienellä paikkakunnalla ryhmäkoot pysyy siedettävinä. Ja samaa mieltä, että alle 1,5-vuotiasta en laittaisi hoitoon. Kolmea vuotta taas ei kenelläkään voi olla varaa hoitaa lapsia kotona. Kotihoidon tuki on ihan naurettava, ja kaikki kunnat ei maksa mitään lisää siihen päälle. Ja meillä esikoinen ainakin olisi kuollut tylsyyteen kotona, jos ei olisi saanut käydä myös hoidossa kun itse olin kiinni vauvassa. Mutta hän oli hoidossa vain 3 päivänä viikossa. Kukaan tuskin haluaa palata oikesti siihen aikaan, kun lapset elivät kuin elopellossa ja huolehtivat nuoremmista sisaruksista, kun äiti teki kotityöt ja lypsi lehmät.
Mitenkäs jos lapsia on useampia? Myydäänkö se omakotitalo ja muutetaan pienempään ja kurjempaan sisaruksen synnyttyä?
Vai eikö sitten enää saa ”tehdä” lapsia, kun on talo ostettu ja lainat maksettava?
Vai muutetaanko sitten jonnekin syrjäkylälle kauemmas odottavista töistä, vaihdetaan lasten koulut ja päiväkodit, revitään kavereista, siksi aikaa että nuorin täyttää sen 3v? Ja sitten takaisin töiden perässä, kun hoitovapaa loppuu?
Kyllä riepoo näin mustavalkoiset kirjoitukset.
Hyvä kirjoitus. Itse ehdin olla 5 vuotta päiväkodissa töissä ennen omien lasten syntymää. Resurssi pula oli jo 16 vuotta sitten olemassa sekä hoitajilla, että opettajilla. Tein molempia töitä tuuraajana, koska silloin lopetettiin vakinaistaminen useaksi vuodeksi.
Hoito- oikeus on mielestäni nimenomaan lapsella, joka sitä tarvitsee välttämättä, joko sosiaalisista tai taloudellisista syistä. Subjektiivinen oikeus sai tilanteen ” leviämään käsiin” ja ryhmät paisuivat.
Monet hankkivat kerralla puolen miljoonan asunnon ja vielä pikkulapsi aikana. Olen itsekin hoitanut lapseni koulukaveria aamuisin ennen koulun alkua, jolloin lapsi kertoi, että heillä syödään vain riisipuuroa, kun rakennetaan omakotitaloa.
Itse olen tyytyväinen, että omat kaksi lasta hoidin kotona. Toki mies kävi töissä ja itsellä säästöjä, mutta oli vähän asuntovelkaakin. Isompi kävi kerhossa 3 kertaa viikossa, kun oli jo yli 3v.nuoremman syntyessä. Tuolloin vaihdoin myös työpaikkaa, kun pyydettiin koulun puolelle töihin. Samaa resurssipulaa on, mutta lomia pystyy edes vähän neuvottelemaan ja työt jäävät töihin, mikä on sosiaalisesti kuormittavassa ammatissa plussaa.
Aamen. Sen verran olen eri mieltä, että kukaan ei pitkää aikaa odota kakat housussa, eikä tuijottele ruokiaan vaikkei nyt samalla sekunnilla kaikkia saa syötettyäkään. Hoitajat repivät kaiken persnahastaan, ne lounaat, tauot ja joskus myös vessakäynnit. Se on totta että Yhä useampi alle 2v tulee tutustumaan päiväkotiin mukanaan viimeisillään oleva äiti tai turvakaukalossa oleva vastasyntynyt mukanaan.. Osa tekee pidempää päivää kuin me työntekijät Että silleen. Mutta kun kaikilla on OIKEUS varhaiskasvatukseen.
Edes lomia ei saa nykyään lapsille SUOSITELLA…
Se on juuri niin kuin kirjoitit.
Kuusi lasta ja 16 vuotta kotiäitinä. Siihen pystyy kun madaltaa elämiskustannuksia, on luova ja kekseliäs. Lapseni ovat korkeasti kouluttautuneita!