Huono Äiti sai avautumisen:

”Olen ollut päiväkodissa lastenhoitajana vuodesta 1996. Tällä hetkellä tilanne on karmea, ja ollut sitä viimeiset 10-15 vuotta. Ryhmät ylisuuria, paljon erityisen tuen tarvitsevia, jotka eivät todellakaan saa apua kun ei ole resursseja. Järkyttävä opettajapula. Mutta samalla lastenhoitajien arvostus täysi nolla. Sen näkee jo siinä, että meidän palkat ei nouse, kukaan ei arvosta lastenhoitajia,ei edes oma esimies. Opettajan työn raskaudesta puhutaan koko ajan, mutta ei lastenhoitajien työtaakasta. Jos opettaja puuttuu lastenhoitajat joutuvat tekemään hänen työnsä. Näin ainakin meillä. Surullista… En kehtaa kenellekään sanoa, että olen päiväkodissa töissä. Ei todellakaan voi puhua laadukkaasta päivähoidosta, sanahelinää, sitä se ei ole ollut vuosikausiin…”

Nimimerkki: Huolissaan päiväkotien hoidon tasosta

Hoitaja välitti meille aiemmin terveisensä päiväkodin pienten puolelta

Tapasin lastenhoitajan, joka on tehnyt töitä kohta 25 vuotta päiväkodissa. Hän halusi kertoa siitä arjesta, jossa pienimmät päiväkotilapset elävät:

Hoitajan mukaan alle 1,5 -vuotiaat päiväkotilapset ovat aivan väärässä paikassa. Heitä ei pitäisi tuoda lainkaan päiväkotiin. Jos ihan pieni on tottunut ottamaan aamupäivällä pienet unet, lapsi pidetään väkisin hereillä, jotta kaikki lapset nukkuisivat yhtä aikaa nukkumisaikaan. Hereillä pitäminen voi tarkoittaa jopa kasvojen valelua kylmällä vedellä ja vähimmillään kylmässä maassa istuttamista.

Jos päiväkotiin tuleva lapsi ei osaa vielä itse syödä, se on ikävä juttu se. Jos osastolla on kaksi hoitajaa ja monta ihan pientä, hoitajat eivät ehdi syöttää kaikkia nopeasti vaan nälkäinen lapsi tuijottaa ruokaansa kunnes apu ehtii paikalle. Jos housuun tulee kakka, hän odottaa kakoissaan, kunnes joku ehtii auttaa. Jos hoitajat sairastuvat, tilanne pahenee entisestään, koska sijaisia ei oteta.

Hoitajan mukaan pienet lapset saadaan päiväkodissa juuri ja juuri säilymään hengissä, mutta mitään sen ihmeellisempää ei pienille ole eikä voi tarjota. Jotkut vanhemmat väittävät tosissaan, että ”meidän vuoden ikäinen niin kaipaa kavereita”, mikä on puppua. Pieni lapsi ei halua mitään muuta kuin olla kotona.

Hoitajan mukaan on pyöristyttävää, miten suomalaiset äidit käyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta hyväkseen. Hänen mukaansa kukaan ei siis kukaan ota vanhempaa lasta pois päivähoitopaikalta kun vauva syntyy. Jokainen tuo isomman lapsen säännöllisesti päiväkotiin. Meistä on hänen mukaansa kasvanut pullamössöruokittu lellikansa, joka on todella kaukana niistä ajoista kun naiset sotien aikaan hoitivat lapset, pellot, työt ja ihan kaiken ilman mahdollisuutta huilailla kun isompi lapsi on niin väsyttävä.

Hoitaja sanoi tietävänsä mikä on perheiden vakiovastaus, kun tästä aiheesta herättää keskustelua.

Se on raha. On pakko käydä töissä ja tuoda pienet päiväkotiin. Mutta kun ei ole. Hän ei käsitä sitä, miksi lasten ollessa pieniä ei tyydytä pieneen ja ahtaaseen asuntoon ja huonoon autoon, jotta lasten kanssa voidaan olla kotona. Nyt jonkinlaisena hyvän elämän tavoitteena on suuri omakotitalo ja hieno auto, mutta ei lasten onni. Lapset asuvat mielummin ahtaasti ja ovat kotona kuin velkaisessa omakotitalossa, jossa he eivät vietä aikaa.

Tämän hoitajan mielestä kaikkein paras ikä lapselle hoidon aloittamiseen on 3 vuotta. Mutta koska se on harvalle mahdollista, hoitaja haluaa vedota äiteihin ja isiin, että pitäkää lapsenne poissa päiväkodista edes niin kauan kuin he ovat 1,5 vuotta, osaavat kävellä ja syödä itse ja jollakin tavalla ilmaista itseään. Se on lapsen etu.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

27 vastausta artikkeliin “Lastenhoitaja avautuu”

  • Äiti täällä hei sanoo:

    Jos en olisi vienyt lastani päiväkotiin vähän yli vuoden vanhana, en olisi enää jaksanut. Varmasti olen pullamössösukupolvea, mutta päiväkotiin vieminen pelasti perheemme lopulliselta uupumuksesta, jolla olisi ollut vakavammat seuraukset. Lapseni rakastaa päiväkotia yli kaiken. Vapaapäivinä pettymys on suuri, kun päiväkotiin ei pääsekään. Pakko silti sanoa, ettemme asu paikkakunnalla, jossa päiväkotien ongelmat olisivat pahimmasta päästä.

    Vastuu laadukkaista ja turvallisista päiväkotiolosuhteista on päättäjillä, eikä sitä pitäisi sysätä vanhempien harteille.

  • Tarhan täti sanoo:

    Päiväkodissa yli 20v. työtä tehneenä voin sanoa, että työ on huikeasti muuttunut.
    Osaamista on enemmän ja lapset osataan kohdata paremmin, osataan tukea ja kannustaa. Pedagogiikka on määrätietoisepaa, tavoitteellisempaa.
    Mutta tukea tarvitsevien lasten määrä on kasvanut. Resurssit eivät. Jos et saa tiimisi oikeasti osaavia ja samalla motivoituneita ihmisiä, jotka eivät ole vielä työuupumuksen kyynistämiä, on töihin lähtö aamuisin hyvin rankkaa. Kaikki hankkeet ja uudistukset ja niiden kirjaaminen ja sisäistäminen, vievät aikaa ja energiaa. Koulutuksia ja palavereja on, mutta sijaisia ei näihin tilanteisiin ei tietenkään ole, jolloin nämä hetket ryhmissä ovat usein selviytymistä. Aamuvuoro lähtee vaikka lapsista ei ole haettu vielä yhtään. Iltavuoro tulee vasta, kun miltei kaikki lapset ovat olleet jo hyvän aikaa paikalla. Lasten läsnäolo lasketaan koko talon mukaan, joten jos lapsia puuttuu koko talossa tarpeeksi yhteensä (kuusi ryhmää), sijaista ei tarvita, vaikka itku meinaa tulla, kun kahdella henkilöllä pitäisi hoitaa, toiminta, vaipatus, kurahousushow ja kaikki.
    Lomat myönnetään, jos myönnetään, todella myöhään, joten olet niin hemmetin sidottu työhösi.
    Muutama vuosi sitten olin tiimissä, jossa oli huikea motivaatio, innostus ja tavoitteellisuus. Saimme todella paljon palautetta vanhemmilta, saimme monen pienen ihmisen ottamaan askeleita, monilla eri osaamisen alueilla, eikä vähiten tunnetaitojen puolella. Mutta tiimimme ei jatkanut, meistä johtumattomista syistä, ja yksi huipputyypeistä latistettiin ja miltei rikottiin seuraavana vuonna. Hän fiksuna pelasti itsensä ja lähti pois varhaiskasvatuksesta, niin kuin moni muukin. Avustajia pitäisi olla enemmän, varahenkilöitä pitäisi olla paljon enemmän. Joku ystäväni juuri kadehti lomapäivieni määrää, mutta itseäni harmittaa niin paljon, kun niille lomapäiville ei voi varata mitään ajoissa, kun ei aavistustakaan vahvistetaanko edes kahden päivän lomaa, kuukautta aikaisemmin.
    Varhaiskasvatuksen työntekijöitä pidetään itsestäänselvänä asiana, jotka ovat kiltisti hoitamassa lapsia. Palkka ja työolot ovat mitä ovat.
    Lotto-voittoa ja vapautta odotellessa.

  • Äiti sanoo:

    Olen kuuden lapsen äiti ja ollut aina kotona. Niin kauan kuin vaan suinkin pärjätään niin haluan kotona heitä hoitaakin. Mies käy töissä normaalipalkalla ja hyvin on pärjätty tähän asti kun haluaa elää vaatimattomammin. Mitään ei puutu kuitenkaan ja lapset on onnellisia!

  • Elina sanoo:

    Tuo kirjoitus on niin totta!! Olen itsekin ollut todistamassa päiväkodin työntekijänä sitä kun viisi, kuusi noin vuoden ikäistä lasta itkee kuorossa äitiään hiekkalaatikolla, sekä aamupäivän, että iltapäivän ulkoilussa. Se on niin sydäntä raastavaa kuultavaa!!! Ei todellakaan nämä pienet kaipaa muuta kun äidin ja isän syliä😥, ei hienoja koteja! Ajatelkaa vanhemmat, nämä enkelit ovat vain hetken pieniä ja niitä päiviä ei saa takaisin. Hoitakaa lapset kotona❤️

  • Lastenhoitaja pienten ryhmässä sanoo:

    Täyttä oikeaa asia! Tästä pitäisi puhua paljon enemmän! Miksi nykyään halutaan lapsia mutta ei haluta ottaa niistä vastuuta vaan laitetaan yhteiskunta kasvattamaan?
    Se on se nykypäivän MINÄ HALUAN- kulttuuri.

    Päiväkoti kuuluisi olla lapselle turvallinen paikka ainoastaan vanhempien työssä käynnin ajaksi, tai erittäin painavasta muusta syystä esim, vakavat ongelmat perheessä jolloin lapsen on parempi olla turvallisten kasvattajien hoidossa. (Ja samalla kotien ongelmiin enemmän apua yhteiskunnalta)

  • Lastenhoitaja yli 30 vuotta sanoo:

    Hyvä artikkeli. Miksei kukaan lastenpsykiatri ole ottanut kantaa tähän? Miltä tuntuu lapsesta, että äiti on pikkusisaren kanssa kotona ja edellinen viedään laitokseen. Päiväkoti on laitos, siitä ei saa kodinomaista mitenkään. Päättäjät ovat tehneet virheen. Miksei hoitotakuu ole enää voimassa? Silloin ainakin osa lapsista jäisi kotihoitoon. Alle kaksi vuotias ei tarvi kavereita, vaan äidin. Eikä mitään kummallisia virikkeitä, joita ei kotona voisi järjestää. Toki on tilanteita, jossa tarvitaan apua. Ennen oli systeemi, että neuvolan kautta sai hoitopaikan, mutta siihen piti olla jokin oikea syy, jota ei edes päiväkodissa tiedetty. Silloinkaan ei tarvi 8 tunnin hoitoa päivittäin.

  • Ope sanoo:

    Olen unelma-ammatissani, siis joskus olin. Nyt lasken vuosia että pääsen eläkkeelle, ennenaikaiselle siis jos jaksan siihen saakka.
    Olen tehnyt päiväkotityötä jo 35 vuotta hoitajana ja välillä openakin ja nähnyt miten lapset ja vanhemmat ovat muuttuneet. Ryhmistä on tullut ylisuuria. Resursseja tarvittaisiin tuplasti enemmän ja kaikesta säästetään. Vuosilomiakaan ei pystytä pitämään, eikä niitä edes kehtaa pyytää, sillä sijaisia ei saa.
    Jos totta puhun ,niin kamelilta katkeaa pian selkä. Jotain kamalaa tapahtuu ennen kuin tähän havahdutaan.
    Ns. Korkealla pallilla olevat tuskin ovat koskaan käyneet katsomassa edes mitä päiväkotityö on tällä hetkellä. Olenkin toivonut, että tulisivat joka ikinen päiväksi töihin päiväkotiin, saisivat vähän tuntumaa ja lisää maailmankuvaa siitä mitä siellä oikein tapahtuu.
    Itse en ikinä laittaisi alle 3 vuotiasta päiväkotiin tällä hetkellä, en jos lastani rakastaisin .

  • Ksona sanoo:

    Just näin. Pitäisi olla laki et alle 1,5 vuotiaasta ei hoitoon saa viedä.
    Ite olen ollut kotona lasten kanssa, mies käy töissä, palkka on suht ok mutta pärjäämme. Emme elä leveästi mutta lapset ovat onnellisia.

  • Ihmettelen sanoo:

    Päiväkoti on lastenhuollon ensimmäinen tukitoimenpide. Joten päiväkodissa on paljon uupuneiden lasten vanhempien lapsia. Itse pienten ryhmässä työskennelleenä vuosia. Voin sanoa että on ihan paikka kohtaista jos ei järjestetä muuta toimintaa lapsille. Olen järjestänyt joka päivä piirin, jumpan tai askartelun. Ollaan luettu kirjaa joka viikko. Lapset on vaihdettu heti puhtaisiin ja ruokittu, on tunne taito ja keho-tunnekasvatusta ja positiivista pedagogiikkaa.

  • Lastenohjaaja sanoo:

    Vaikea on myös alan ihmisen saada sitä työtä. Itse opiskelen lastenOHJAAJAKSI, mitä ei todellakaan varhaiskasvatuksen parissa joka paikassa arvosteta. Pitäisi olla lähihoitaja joka tehnyt lanun jotta saisi mahdollisuuksia päästä töihin. Valehdellaan et otetaan yhteyttä kun on tarve sijaisista mutta vuoteen ei mitään ole kuulunut. Meidän koulutus nimenomaan perehtyy varhaiskasvatukseen ja pedagogista koulutusta saa enemmän kuin lähäri. Näin mun kokemus peräti kahdesta kunnasta.

    Onneksi on vaihtoehtoja. Vielä..

  • Maamuts sanoo:

    Olen monessa asiassa samaa mieltä. Tein vuosia lastentarhanopettajan ja hoitajan sijaisuuksia.
    En ymmärrä jos lapsi esim. oksennus taudissa äidin/isän kanssa kotona, niin sisarus tuodaan hoitoon.

    En myös ymmärrä sitä että kaikilla lapsilla on oikeus varhaiskasvatukseen. Miksi?? Ymmärrän jos kotiolot on sen verran haastavat, esim. äiti kovasti väsynyt tms. Ja ymmärrän jo 5 vuotiaan kohdalla esim 2 pv viikossa.
    Nykyään on vallalla ajatus, jos lapsi ei ole päiväkodissa, lapsi jää jostain paitsi tai ei kehity normaalisti.
    Nykyään paljon ongelmia lapsilla, rauhattomuutta, jopa aggressiivisuutta, päivähoito ikäinen saattaa jo olla masentunut, käytös ongelmia. Perheiden elämä on liian kiireistä ja suorittamista. Päivähoito on lapselle työtä, se ei ole vain kivaa leikkimistä.

    Itse en halua enää päivähoito maailmaan töihin. Väsyn siihen ettei lapsille ole oikeasti aikaa ja ongelmia on enenevässä määrin lisää.

  • Varhaiskasvatuksen opettaja sanoo:

    Olen myös päiväkodissa töissä, enkä osaa edes hävetä sitä. Miksi pitäisi? Resurssipula vaivaa tuolla vakassa edelleen, vuosi toisensa perään. Mutta ei se meidän työntekijöiden vika ole. Me teemme siellä parhaamme niillä resursseilla, mitä vakaan ohjataan. Arvojen perään kyselisin kyllä. Päättäjiltä haluaisin kuulla, että koska lapset, nuoret ja vanhukset saavat arvoisensa kohtelun ja hoidon? Vanhempien taloudelliset vaikeudet ymmärrän, olenhan äiti neljälle itsekin. Mutta suoraan sanottuna alle 3-vuotiaan paras hoitopaikka ei ole päiväkodin iso ryhmä vaan perhepäivähoito jos kotihoito ei ole mahdollinen. Lapsuus on ainutkertaista aikaa ja olisi kaikkien kannalta parasta, jos pieni lapsi saisi viettää sen kiireettömästi ja rauhallisissa olosuhteissa. Päiväkoti ei ole -nimestään huolimatta- kovinkaan kodinomainen. Ja hoito siellä ei ole yksilö- vaan ryhmähoitoa. Meteli on sen mukainen ja välillä pienimmät lapset jäävät kirjaimellisesti isompien alle. Suurin osa päivästä on odottelua milloin pukemaan, syömään tai vaipanvaihtoon. Jonottelua tuolla ainakin se pieni oppii. Ja sitä itsensä puolustamista ja kyynerpäätaktiikkaa. Syliäkin toki hän saa, mutta liian vähän..

  • Kotihoidon puolesta sanoo:

    Aivan paras ja rehellisin kirjoitus pitkäänaikaan. Rehellistä puhetta kaivataan lisää.

  • Tyytyväinen sanoo:

    Surullinen teksti. Itselläni kolme lasta, nuorimman ja vanhemman lapsen välillä 10 vuotta ikäeroa, ja jokainen aloittanut päiväkodin viimeistään 2,5 vuoden iässä. Minulla ei ole mitään huonoja kokemuksia päiväkodista. Päin vastoin! Meille on tuurilla valikotunut päiväkoti missä ollut aivan ihan vakiintunut henkilökunta. Poissaoloja on ollut ja silloin on tilalle tullut sijainen. Jos vajaalla on menty, ainakaan mikään kiire tai puutteellinen hoito ja huolenpito ei välittynyt meille vanhemmille. Uskon että monessa päiväkodissa on kiire ja jatkuva hoitaja vaje mutta on niitäkin päiväkoteja missä homma toimii.

  • CrK sanoo:

    Yksinhuoltajanakin pystyin olemaan kotona 2,5 vuotiaaksi, kun laskin budjetin, lomarahat ja tuet mahdollistivat. Toki oli vakityöpaikka alla. Tärkeintä oli pitää lapsi mahdollisimman kauan kotona

  • Kirsikkamummi sanoo:

    Valitettavasti asia on näin itsekkin kymmeniä vuosia päivähoidossa työskennelleenä ei voi kuin olla huolissaan.Monesti totesin että ei oikein usein voi muuta kuin perushoitoa mitään muuta ei pysty kun aina puuttuu henkilökuntaa ja ryhmät aivan liian suuria ja erityislspset vievät hoitajan ajan ja huomion.Ja todella olisi hyvä jos lapsi osaa syödä itse sillä ei millään pysty syöttämään 14 ja syödä itsekkin samaan aikaan ja aikataulukin on tiukkaa.

  • Reija sanoo:

    Ookoota tähän tekstiin. Kahden alle 3 vuotiaan (tosin omassa) kaksiossa asuvana yhäitinä NIIN kotihoidontuesta jäi käteen n.300e/kk ei siinä vuosikausia oltu kotona. JA isompi oli kokoajan hoidossa kun pienempi syntyi, halusi olla. JA meidän 1vuotias syö itse, kävelee ja nukahtaa ruokapöytään. Vaippojaan ei tosin vielä osaa vaihtaa. Ihme nillitystä

  • Nimetön sanoo:

    Päiväkotien hoidon taso tällainen, äitejä sorsitaan työelämässä ja sitten vielä ihmetellään, että suomalaisia syntyy vähän.

    • Onneks jo oloneuvoksena sanoo:

      Se ei ole päiväkotien henkilöstön vika vaan kuntien säästötavoitteet,ei haluta satsata rahaa vaikka päättäjät haluaa kaikki töihin.

  • Nimetön sanoo:

    Kyse on vallalla olevasta arvomaailmasta. Vain nuoret, tuottavat, menestyvät ihmiset ovat ihmisiä.

    Muut ovat roskia: lapset, sairaat, vanhukset. Heille ei riitä aikaa eikä hoitoa, heihin ei panosteta. Heidän stigmansa tarttuu myös hoitajiin.

    Olemme kaikki mukana tässä.

    • Itsekästä touhua sanoo:

      Hyvä kun tästä asiasta puhutaan, kiitos kaikille hoitajille jotka kertovat mitä se arki siellä oikeasti on.

      Jos et ole valmis panostamaan lapsesi lapsuuteen olemalla läsnä ja hoitamalla kotona rnsimmäidet tärkeät vuodet, voi olla parempi, ettet hanki ollenkaan lapsia. En ymmärrä mikä kiire sinne töihin on. Raha ei ole oikea syy, syy löytyy sieltä peilistä ja helpomman eläm än tavoittelusta. Kuka päiväkodissa haluaa enää olla töissä? Niimpä.

      • Itsekästä touhua sanoo:

        Lisäisin vielä, että jos oikeasti välität lapsesi lapsuudesta et vie häntä päiväkotiin pienenä. Muu on itsekästä selittelyä, raha ei nyt kelpaa syyksi enää.

        • Nimetön sanoo:

          Raha ei ole mikään tekosyy, se on syy.
          Kummallista ininää hoitajilta. Tehkää työnne ja lopettakaa muiden ihmisten asioihin sekaantuminen. Te ette tiedä perheiden elämästä yhtään mitään.
          Ja että autot ja talot on perheillä? Kateuskoko se hoitajaa vaivaa? Kun lapset tehdään päälle 30v niin monella on omaisuuta mutta ei sitä ilman palkkaa maksa.
          Ja että äitien pitäisi olla 3v kotona? Niin että harmaata rahatonta aikaa ja eitä kotiin lapselle hokemaan ja mahdollknen ero niin pääsette halveksimaan sitäkin yh-äitiä. Miten se isän rooli taas olikaan? Että ei tarvltse lapsiasialla päätään vaivata kun lapset on naisten ongelma.
          Te ette tiedä ollenkaan kuinka huonoissa oloissa lapset elää, ei kaikki vanhemmat jaksa ja ovat väsyneitä, ahdistuneita tms. Päiväkoti voi pelastaa lapsen.

      • Nimetön sanoo:

        Puhut siis äideistä et isistä? Naisen syyhän se kaikki aina on, miehen ei tarvitse koskaan tehdä, sopeutua eikä kantaa vastuuta mistään.
        Seuraavan kerran puhu siitä miksi lapsen isä ei voi hoitaa lastaan kotoma 3-vuotiaaksi asti vaimon äitiysloman jälkeen, miksi isälle oma lapsi ei merkitse mitään, miksi teki lapsen kun raha on tärkeämpi jne jne.

        • Brave New World sanoo:

          Isät saa parempaa palkkaa, siksi äidit jää kotiin, jos jää. Äidin palkalla ei pärjätä.

          Töihin on pakko palata pian, jotta säilyttää paikkansa. Aika kova linja työpaikoissa, mitä hoitovapaisiin tulee. Työpisteesi katoaa ja lähdet seuraavissa yt:ssä. Laillinen syy sorvataan hetkessä.

          Kun tällaisissa päiväkodeissa olleet lapset kasvavat, he muuttavat koko yhteiskunnan.
          Toisaalta saatamme tulevaisuudessa tarvita juuri heidän kaltaisikseen kasvatettuja reviiristään verisesti taistelevia ja sääliä tuntemattomia ihmisiä.

          Ilmastonmuutos voi nimittäin aikaansaada hallitsemattoman muuttoliikkeen, jolloin tänne vyöryy kymmeniä miljoonia ihmisiä. Meidän on silloin puolustettava omaa paikkaamme.

          Evoluutio tapahtuu nykyään kulttuurin kautta eli yhteiskunta luo sellaisia yksilöitä kuin se tarvitsee. Luonnossakaan evoluutio ei tarkoita, että kehittyisi aina parempia yksilöitä, vaan kehittyy olosuhteitten vaatimia yksilöitä.

          • Nimetön sanoo:

            Minulla todella hyvä kokemus päiväkodista. En allekirjoita yhtään nuita juttuja mitä tekstissä mainittiin. Mutta samaa mieltä olen siinä että yksivuotiaan paikka ei ole päiväkodissa koska sen ikäinen ei vielä tarvitse virikettä ja kavereita niin paljon kuin esimerkiksi kolmevuotias. Jos lapsilta kysytään, hehän ovat aina mieluummin kotona kuin päiväkodissa vaikka hoitopaikka olisi hyvä! Näin ainakin meillä vaikkei mitään huonoa sanottavaa päiväkodista. Mutta tottakai lapset on mieluummin omien vanhempien kanssa. Ja isot ryhmät voi olla liikaa ujommille lapsille