Huono Äiti sai avautumisen:

”En ymmärrä, miten lemmikkikoiran kuolemasta tehdään nykyään niin iso numero! Julistetaan somessa suuresti ja kiitellään myötätunnosta. Parhaimmillaan ollaan sairauslomalla koiran kuoleman takia! Ystäväni totesi ” Se on VAIN koira. Minulta on kuollut lapsi.”!!!

Nimimerkki: Ihmettelijä

Koiran kuolema on monelle koiranomistajalle erityisen kova paikka ja moni vertaakin koiran menettämistä perheenjäsenen menettämiseen. Niille, jotka eivät koiraa omista tämä voi olla vaikea ymmärtää, mutta surun taustalla olevien syiden tiedostaminen voi auttaa.

Koiran kuoltua ihminen menettää lemmikin, joka tarjoaa ehdotonta rakkautta, hyväksyntää ja lohtua huonoina päivinä. Koiran omistajat, jotka intensiivisesti kouluttavat koiraansa esimerkiksi johonkin lajiin menettävät kumppanin, jota he ovat hoivanneet ja kouluttaneet.

Monille lemmikkikoira tuo myös piristystä ykinäiseen arkeen. Korona-aikana huomattiin kasvua lemmikkieläinten kysynnässä. Yksi ihmisen perustarpeista on seura ja monelle yksinäiselle lemmikki tarjoaa paljon kaivattua seuraa. Koiran menettäminen voi ja saa siis tuntua pahalta.

Ymmärrätkö sinä lemminkin menetyksestä tulevaa surua?

Oletko surrut koiran kuolemaa?

Jaa kokemuksesi.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Artikkelissa on 33 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

33 vastausta artikkeliin “Miksi koiran kuolemasta pitää tehdä niin iso numero?”

  • Haukku sanoo:

    Koira on laumaeläin ja kiintyy omistajaansa. Moni koira on pelastanut omistajan tai muiden hengen esim. herättämällä tulipalon sytyttyä yöllä. Koira on aina vilpitön, ainoa aina luotettava ystävä. Ansaitsee kunnioituksen ja kaipauksen.

  • Mitzi sanoo:

    Kyllä saa surra ja julkaista.ne koiratkin on ihan kuin omia lapsia.enkä tällä nyt vähättele lapsen menetystä.itse menetin rakkaan koirani 2 viikkoa sitten ja olen vieläkin ”ihan sumussa”.hammaskiven poisto muuttui eutanasiaksi yhtäkkiä kun koiralla huomattiin kielessä syöpä…rankkaa tästä tekee sen että koira oli kanssani 24/7 koska olen liikuntarajoitteinen.tuon koiran ansiosta pääsin jo kerran pois pyörätuolista vaikka lääkärit sanoivat etten voi enään kävellä ikinä.joten tuntuu että menetin rakkaan ystävän/lapsen/rakkaani tuossa tilanteessa 😔

  • Se piski sanoo:

    Nykyään koirista ja kissoista käytetään pronominia hän. Ennen sanottiin se.

  • Ei näin. sanoo:

    Mun työkaveri on saikuttanut puolet viikosta koiran takia, useamman viikon jo. En tiedä onko piskillä joku vika, mutta työnantajalle on ilmoitettu turhista saikuista. Joo, akuutit tapaukset ymmärrän, onhan se jo eläinsuojelullisesti pakko hoitaa. Mutta akuuttia ongelmaa viikkoja?

    Varmaan tuo työkaveri on puoli vuotta psykoosissa jos/kun karvakasasta henki loppuu. Ikävä, koiralta löyhkäävä tyyppi. Mutta töissä tuo saikuttelu on meidän muiden selkänahasta pois.

  • Nimetön sanoo:

    Suren lintujen ja oravienkin kuolemaa.
    Seurasin kesällä silkkiuikkuperheen elämää. Neljä poikasta matkasi ensin emon selässä ja myöhemmin ui perässä. Kaksi jäivät usein jälkeen ja emo käänsi suunnan kohti lumpeenlehtiä, joiden päälle ne pääsivät lepäämään hetkeksi ja sitten matka jatkui. Loppukesästä emon perässä oli vain kaksi poikasta. Ne pienimmät lumpeenlehdillä lepäilleet eivät selvinneet.

  • Nimetön sanoo:

    Mulla oli 19 vuotta kissa. Sain sen lapsena ja se muutti mun mukana mun ekaan ja tokaan kämppään. Se piti huolen etten koskaan ollut yksin ja kun sairastuin masennukseen se piti huolen että mulla oli aina edes joku syy nousta ylös sängystä. Ärsyttää et jotku ihmiset on tommosia et pitää alkaa vertaamaan kuka on menettänyt eniten.

  • Maria sanoo:

    Olen surrut koirieni ja kissojeni kuolemia ihan mielettömän paljon, mutta en olekaan äiti ja nämä karvaiset kaverit ovat olleet minulle siksi kuin lapsia, todella läheisiä. En tietenkään vertaile niitä lapsiin yleensä, ovat ihan eri luokkaa tietenkin

  • Be3n there sanoo:

    Minulta on kuollut useita koiria, muita eläimiä ja ihmisiä läheltä ja myös oma lapsi. Jokainen suru on omanlaisensa, suurin on suru omasta lapsesta. Ja valitettavasti lapseni kuoleman kohdalla niissä kohtaamistilanteissa se vastapuoli on ottanut esille sen että:” ymmärrän miltä sinusta tuntuu, koirani kuoli juuri.” Ei, et ymmärrä ja älä vertaa lastani koiraasi.

    Eläin on kuitenkin eläin, vaikka rakas sekin. Some on siitä erikoinen että sen eläimen kohdalla menetyksen suhteen voi saada enemmän osanottoja kuin ihmisen kuoleman kohdalla.

  • Minä sanoo:

    Minulle ei ole lapsia suotu, eläimet ja varsinkin koirat ovat muodostuneet perheenjäseniksi. Vaikka koiran elämän on tiivis ja suhteellisen lyhyt, mutta sen kasvattaminen vain viikkojen ikäisestä, veteraaniksi kaikkine iloineen ja suruineen. Kun koet yhden elämän parhaat ja huonoimmat päivät, terveyden ja sairauden, sitoudut siihen ja se kulkee rinnalla, siitä elämästä tulee tärkeä riippumatta mitä lajia elämä edustaa. Ennemmin on empatiakyvytöntä väheksyä parhaillaan hyvän ystävän, kumppanin tai perheenjäsenen menetystä ja verrata sitä muihin suruihin. Uskon että lemmikeille on varattu ihan oma surun ja rakkauden laatu, eikä sitä tulisi väheksyä, vaikka eläimettömälle se olisikin vain lemmikki, monelle lemmikin omistajalle on elämän täyttävä ja hyvän elämän lähde.

  • Mikäs siinä sanoo:

    Koira on koira ja ihmiset ihmisiä, mutta joskus koira voi olla rakkaampikin kuin joku huonosti käyttäytyvä läheinen. Suru on suurta ja varmaan erilaista. Suru muuttaa muotoaan, jos aluksi tuntee tarvetta kertoa somessa ja puhua niin mikäs siinä.

  • Huoh sanoo:

    Tarviiko kaikkea aina ymmärtää? Oli kyse sitten ihmisen elämänvalinnoista tai vaikka sitten lemmikin suremisesta. Kunhan toisen ihmisen valinnat eivät satuta muita, eiköhän sitä voi vaan jatkaa omaa elämäänsä sen enempää päivittelemättä ja paasaamatta nettiin. Oikeesti joillain ihmisillä on joko liikaa aikaa käsillä tai sitten muuten vaan ongelmia oman päänsä sisällä jos toisen ihmisen tapa elää tai surra herättää niin suuria tunteita että siitä pitää avautua nettiin.