En halua yhtään seksiä raskauden jälkeen
Huono Äiti sai avautumisen:
”Apua. Onko kenelläkään kokemusta raskauden jälkeisestä haluttomuudesta? Niin voimakkaasta, et oon valmis valehtelemaan, et ei tarttis ryhtyä mihinkään kanssakäymiseen. Koko asia on etäinen, ei vaan haluta, ei huvita. Meneekö se ohi? Kun kuitenkin kumppanista pidän paljon ja haluan hänen kanssaan jatkaa loppuelämän. En vaan halua seksiä. Haluan halailla, pussailla, olla vaan lähekkäin, mut en koe halua seksuaalisiin tekoihin. Rakastan häntä, mut en tiedä kauanko voin pitää seksittömänä ilman, et hän lähtee jonku toisen matkaan. Olenko rikki neljännen lapsen jälkeen? Vauva syntyi juhannuksena ja en vieläkään (lokakuun alussa) koe haluja.”
Tilaa uutiskirje tästä
Nimimerkki: Lainaelämä
Raskauden jälkeinen haluttomuus on varsin yleistä ja siihen voivat vaikuttaa monet eri tekijät. Kirjoittajan kysymykseen voimme varmasti vastata, että ei, et ole rikki. Halut tulevat takaisin, mutta se kuinka nopeasti, on täysin yksilöllistä. Joillain menee viikkoja, joillain jopa vuosia. Vauvan syntyminen on aina suuri muutos, joka väistämättä vaikuttaa äitiin enemmän kuin isään.
Arjen väsymys, vauvan keskeytykset ja stressi eivät ole omiaan lisäämään haluja sängyssä. Avoin keskustelu haluista ja mieltymyksistä onkin tälläisina aikoina erityisen tärkeää. Ajan ja tilan järjestäminen läheisyydelle ja rakastelulle on hyvin tärkeää, lapsiperhessä kun spontaanit tempaukset ovat aikalailla mahdottomia. Sukupuolivietti ei katoa mihinkään ja se kyllä tulee takaisin. Yleensä on kyse jostain muusta, kuten läheisyyden ja ajan puutteesta.
Miten sinun kävi raskauden jälkeen, jaa kokemuksesi! Rehellinen keskustelu auttaa monia samassa tilanteessa olevia.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Luojan kiitos, että meillä ei olla lapsen syntymän jälkeen päädytty tuollaiseen normaaliin tilaan. Sallitteko te miehellenne sitten mahdollisuuden seksiin jonkun totisen kanssa? Syytä kyllä olisi.
Mulla ei ole koskaan halut palanneet. Se lasten tekeminen oli sellaista suorittamista, että välillä oikein teki pahaa.
Vauva on jo 8kk, mutta olemme vain kerran harrastaneet käsipeliä, en pysty pelkään niin paljon uutta raskautta,vaikka syön minipillereitäkin..
Ensimmäinen lapsemme syntyi lapsettomuushoitojen avulla. Jo niiden aikana seksi muuttui suorittamiseksi ja omat halut hiipuivat. Lapsettomuuden syyn vuoksi spontaanin raskauden mahdollisuuden piti olla hyvin alhainen. Himoja ei synnytyksen jälkeen ollut, imetys oli vielä vieroitusvaiheessa (esikoinen reilun vuoden ikäinen) ja ensimmäinen kuukautisvuodon kaltainen oli juuri ollut ja niin vain olinkin raskaana. Oli valtava järkytys tulla spontaanisti raskaaksi ja raskauden pelon vuoksi halut katosivat täysin. Hoitojen aikana söin niin paljon pillereitä ja piikitin hormoneja, että en halunnut edes harkita hormonaalista ehkäisyä. Kuopus on nyt ensimäisellä luokalla ja vasta kesällä alkoivat halut hieman heräilemään. Mikä lieneekään muutoksen taustalla, mutta varmasti raudan- sekä d-vitamiinin puutoksen hoidolla sekä keväällä aloitetulla kilpirauhaslääkityksellä on osansa siinä, että alan vihdoin heräämään.
Parisuhteesi kuulostaa olevan hyvällä mallilla kun haluat kuitenkin läheisyyttä, joten pystythän puhumaan peloistasi puolisollesi?
En halunnut seksiä raskauden jälkeen, joka oli täynnä pelkoa lapsen menettämisestä pitkän lapsettomuuden jälkeen. Repeydyin syöksysynnytyksessä todella pahasti ja olin senkin vuoksi arka, en pystynyt edes ajattelemaan seksiä. Onneksi mies ei painostanut. Aika auttoi vaivaan.
10 vuotta kesti kun halut alkoi palaamaan.. onneks lapsen isä jaksoi odottaa. Kierukan poisto oli varmasti yksi mitä auttoi asiaa.
Aivan samat ajatukset ja tunteet! Lapsi on toinen yhteinen ja onneksi tämä haluttomuus-asia keskusteltiin jo sen ensimmäisen kohdalla. Kaikki tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja vaikka kuinka kerroin, että hänessä ei ole vika niin kyllä kävimme pitkät keskustelut ja epäilyt olivat kovat siitä, että minulla olisi jo joku toinen kun en miestäni halua. Nyt tämän raskauden kohdalla mies osasi jo varautua tähän määrittelemättömään haluttomaan jaksoon joka on kestänyt nyt vuoden. Tosin, ei tässä kolmen lapsen kanssa olisi juuri aikaa tai mahdollisuuksia edes kun tukiverkostommekin on olematon, että yhteisille vapaille ei ole mahdollisuutta. Kyllä tämä hektinen ja kiireinen arki vie mehut ja sen myötä viimeisetkin halut. Olemme onneksi ajatelleet ja puhuneet avoimesti ja todenneet, että meillä on hyvä näin niin kauan kun tarvitsee, seksielämälle on aikaa myöhemmin ja se on ihan fine. Parisuhteemme koostuu onneksi niin monesta muusta että ei se tähän kyllä kaadu.
En ole lapsen syntymän jälkeen halunnut kertaakaan. Hän on nyt 8-vuotias. Rakastan miestäni. Yritän lähinnä sietää seksin ajatuksella ”hoidetaan nyt tämäkin homma”. Yksi kotityö muiden ohessa. Jos vain minä okisin päättänässä asiaa, niin en harrastaisi seksiä enää ikään.
Itse olen aina ollut erittäin seksuaalinen, mutta lapsen jälkeen halut alkoivat hiipua. Noin vuosi synnytyksestä halut hävisivät täysin – en kyennyt enää edes muistamaan, miltä kiihottuminen tuntuu. Lapsi on kohta 4 eikä vieläkään halut ole tulleet takaisin. Yritän pitää miehen kuitenkin välillä tyytyväisenä ja asiasta ollaan puhuttu. Epparikin häiritsee jonkin verran seksiä, koska on kosketusarka. Toinen lapsi on kuitenkin tulollaan ja todella toivon, että se toisi muutoksen mukanaan. Jos ei, on kai pakko painella lääkäriin, sillä haluan seksuaalisuuteni takaisin. Epäilen vahvasti itselläni jotain hormonaalista vikaa.
Normaalia ja tasoittuu ajan kanssa. Kommunikoikaa ja kannatta toisin mieliksi ja pitää myös kumppanin ymmärtää. Seksi on paljon muutakin kuin pelkkää penetraatiota.
Tätä aina lässytetään kuinka seksi on muutakin kuin penetraatiota, niin mitähän muuta se muka mahtaa olla?
Vähällä mielikuvituksella keksii nyt ainakin suun ja kädet, jolla hommat voi hoitaa.
Seksi on ainakin minulle sitä että mies yhtyy penksellään vaginaani. Sen ympärillä on tietenkin muutakin koskettamista, kiihottamista ennen ja jälkeen yhdynnän mutta minä en saa yhtään mitään ilman tuota penis/vagina-seksiä.
Tuo että seksi on muutakin kuin yhdyntää-lässytys astuu aina kuvaan siinä kohtaa kun naisen seksielämä on mennyt synnytyksen vuoksi tavalla tai toisella pilalle. Niin raivostuttavaa. Seksi on ihanaa, elänäniloa yms tuovaa ja naisella on siihen oikeus synnytyksen jälkeenkin.
Haluttomuus oli pitkään aivan jäätävää ja podin siitä todella huonoa omaatuntoa. Raskauden pelko oli niin voimakas raskauksien ja synnytysten jälkeen. Onneksi meillä on ollut aina puolison kanssa hyvä keskusteluyhteys ja puhuimme myös haluttomuudestani aina rehellisesti. Vasta kun miehelle tehtiin vasektomia, kolmannen lapsen jälkeen tilanne alkoi hiljalleen helpottaa, kun pelkoa uudesta raskaudesta ei enää ollut. Jotta toisesta ei etäänny, on rehellinen keskustelu ja läheisyys kaikilla mahdollisilla tavoilla puolison kanssa äärettömän tärkeää. Sen avulla pääsimme asian yli ja haluttomuus on nykyään tiessään.
Sitten on vaan niin A-seksuaaleja joiden ei oikeastaan koskaan ole tehnyt mieli, mutta lapsi on halunnut saada.
Ehkä sitten siihen hommaan sopii toinen A seksuaali, niin ei tarvi miettiä halujaan.
Ihan normaaliahan se on, itselläni tuo vaihe iski vasta vähän myöhemmin, lähinnä uupumuksen ja työssä loppunpalamisen myötä. Sekin on normaalia,ettei väsyneenä ja stressaantuneena jaksa tai pysty vaikka haluaisikin jollain tasolla. Mies ei ymmärtänyt yhtään ja lopulta päätyi vaatimaan,painostamaan ja jopa uhkailemaan erolla tästä syystä. Siihen loppui se vähäkin halu ja oikeastaan myös rakkaus miestä kohtaan, epäempaattisin olio maan päällä. Pääsin lopulta jaloilleni ja toivuin uupumuksesta, mutta enää en halua edes harkita seksiä mieheni kanssa, niin paljon hänen sanansa satuttivat silloin, kun olisin tarvinut tukea ja lämpöä kylmäkiskoisen vaatimisen sijaan.
Minä muistaakseni käytin vagifemiä imetyksen aikana jonkin aikaa, limakalvot kuivui niin.
Eiköhän se halu palaa kun asiat tasaantuu. Joskus voi viritellä tunnelmaa päikkäreiden jälkeen (kun iskä on huolehtinut vauvasta) ja oli on rento ja mukava olo, niin lueskelee vaikka jotain eroottista, josko innostuisi. Voisi kokeilla herääkö halu kun vain kokeilee tai itsekseen tutustuu omaan muuttuneeseen vartaloon. Ehkä kannattaa rehellisesti sanoa että haluaisi haluta, mutta nyt ei haluta. Ja joskus tehdä puolisolle hyvää käsin/huulin vaikka ei itseä niin innostaisikaan. Jos siis parisuhde on kunnossa ja iskä hoitaa osansa perhe-elämästä.
Valitettavasti itsellä jo kolmas vuosi meneillään ja ei halun halua ryhtyä mihinkään peti puuhiin 😓 muutenkin aina häpeilly itseäni. Ni nyt vielä täys haluttomuus 😭
Ihan normaalia. Meillä ollut pitkä selibaattivaihe aina lasten raskauksien aikana ja imetyksen aikana. Raskauden aikana sinällään tehnyt kyllä mieli mutta olen pelännyt verenvuotoa kun sitä muutenkin ollut kaikissa raskauksissani jossain määrin, joten seksikerrat jäänyt vähiin. Ja sitten synnytyksien jälkeen hormoneista johtuen ei todellakaan ole tehnyt mieli moneen kuukauteen, noin puoleen vuoteen. Kyllä miehen tulee mielestäni tuo ymmärtää miten kaikki muuttuu, sitä keskittyy niin vauvaan ja läheisyyteen hänen kanssa ja hormonit vievät myös seksihalut. Yleensä tykkään kovasti nännien koskettelusta esileikkinä mutta silloin ei todellakaan ole tehnyt mieli että mies alkaa lääppiä maitoa valuvia nännejä 😆
Mulle laitettiin synnytyksen jälkeen elämäni eka hormonikierukka ja kaikki halut katos sen mukana. Ja minulla on ollut hyvin voimakas seksivietti. Nyt runsas vuosi myöhemmin alkaa olemaan halujakin mutta värkki levahti niin ettei mikään tunnu miltään. Vaikka kuinka treenaa niin ei tunnu auttavan.
Olet normaali. Olitpa synnyttäjää tai synnyttäjän puoliso. Molemmat voi tuntea haluttomuutta.
Varsinkin synnyttäjä koska kaikki energia kohdistuu vastasyntyneseen. Oma kehokin tuntuu omituiselta. Joillain pitään ja joillakin tovin.
Oma kokemus on ihan samanlainen kuin monella synnyttäjällä. Seksi ei paljon nappaa. Kehokinon sekaisin ja hormoonit mitä sattuu.
Seksi palasi ajan kansa kuvioihin.
Pikkuhiljaa.
Aika ja rehellinen keskustelu kannattaa heti ottaa tähän mukaan.
Meidän tenavat ovat nyt 21 ja 18. Edelleen olemme naimisissa ja kaikkien vuosien jälkeen seksi parasta mitä voi yhdessä tehdä.
Siihen auttoi keskustelu, uudelleen asettuminen uuteen rooliin. Naisena, äitinä, vaimona. Isänä, puolisona ja miehenä.
Läheisyys ja rehellisyys. Siitä aloittakaa.
Ikävä tilanne. Luulisin että johtuu hormomeista ja väsymyksestä. On ikävää jos haluaisi haluta mutta ei haluta. Toisaalta vastikään synnyttäneen ei tarvitse eikä pidä haluta väkisin.
Itsellä säilyi molemmilta lapsilta seksihalut, en uponnut pelkästään äitiyteen. Itselläni hornonitoimlnta on aina ollut säännöllistä, olisiko sillä ollut kohdallani vaikutusta?
Hyvä seksi on ihana elämänvoima.