Kevätjuhlien unohdetut sankarit
Huono Äiti sai avautumisen aiheena koulun aikuiset, jotka jäävät liian usein ilman kiitosta.
”Suvivirsi on laulettu ja opettajat saaneet kukkaset ja kiitokset lasten vanhemmilta.
Todellisuudessa koulussa on pieni, mutta merkittävä joukko aikuisia, jotka ansaitsisivat myös kiitokset.
Opettajille ovat kullanarvoisia työpareja koulunkäynninohjaajat ja erityisopettajat. Nämä voivat olla sen aran, vilkkaan, keskittymis- tai oppimisvaikeuksisen lapsen päivän pelastajat. Kuinka monesti opettajat antavatkaan nämä lapset heille erilliseen tilaan opiskelemaan tai rauhoittumaan niin, että muu luokka saa työrauhan, tai että lapsi saa henkilökohtaista ohjausta ja ehkä ihan vain syliä ja lohdutusta.
Näistä ihmisistä voi tulla monen lapsen rinnallakulkijoita ja turvallisia aikuisia, joita lapsi muistelee vielä vuosienkin päästä.”
Ajatus on tärkeä. Koulujen arki rakentuu monen ammattilaisen yhteistyölle, vaikka vanhemmille näkyvin hahmo onkin usein luokanopettaja tai aineenopettaja. Opettajien lisäksi lasten koulupäiviin vaikuttavat koulunkäynninohjaajat, erityisopettajat, kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, koulusihteerit, keittiöhenkilökunta ja monet muut aikuiset.
Erityisesti koulunkäynninohjaajien ja erityisopettajien merkitys korostuu aikana, jolloin yhä useampi lapsi tarvitsee yksilöllistä tukea koulunkäyntiin. Kaikki lapset eivät tarvitse apua samalla tavalla, mutta jokainen lapsi tarvitsee tunteen siitä, että joku huomaa, kuuntelee ja välittää.
Joskus aikuisen merkitys näkyy oppimistuloksissa. Toisinaan merkitys on paljon vaikeammin mitattavissa. Se voi olla yksi rauhallinen keskustelu, onnistumisen kokemus vaikean päivän keskellä tai turvallinen syli silloin, kun maailma tuntuu liian suurelta.
Luitko jo tämän:
Moni meistä muistaa vielä aikuisenakin jonkun koulun aikuisen, joka jäi mieleen. Usein muistikuva ei liity tiettyyn oppituntiin tai kokeeseen, vaan siihen, että joku näki meidät sellaisina kuin olimme. Joku jaksoi kannustaa, kuunnella tai uskoa meihin silloin, kun emme itse siihen pystyneet.
Kevätjuhlien kukat kuuluvat opettajille. Mutta ehkä samalla voisi lähettää ajatuksen myös niille muille koulun aikuisille, joiden työ jää usein näkymättömäksi, vaikka heidän vaikutuksensa lasten arkeen voi olla korvaamaton.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen kiitollinen kaikille emännästä siivoojaan, ja muistan ne kiltit siivoojatädit 30 vuoden takaa. Tällä hetkellä olen kuitenkin kaikkein kiitollisin lapseni opettajalle, joka on myös rehtori, siitä kurista, jonka hän pitää luokalle. Kiusaaminen ei ole enää fyysistä eikä lapsi pelkää mennä kouluun
Itse koulunkäynninohjaajana en todellakaan haluaisi olla opettaja. Lapset ovat ihania erilaisista haasteistaan huolimatta, mutta yhteydenpitoa vanhempien kanssa en halua yhtään enempää kuin on pakko.
Minun roolini on se, että ope saa mahdollisimman rauhassa keskittyä omaan työhönsä eli opettamiseen, ja minä huolehdin ylivuodosta niin ettei opetus keskeydy. Näen luokan ja oppilaat eri näkökulmasta ja pystyn tarkkailemaan oppilaiden eleitä ja muuta sanatonta viestintää. Ehdin vierelle rauhoittamaan jo ennen kuin opettajan tarvitsee huomauttaa. Kannustan, autan, kannattelen. Näen milloin kuormitus alkaa nousta liian suureksi, ja ehdin ehkä keventää taakkaa ennen kuin lapsi romahtaa. Ja jos en ehdi, pysyn vierellä ja olen turvallisena aikuisena silloin, kun lapsella on hätä ja hän on haavoittuva. Minulle myös kerrotaan asioita, joita ei kerrota opelle eikä ehkä vanhemmillekaan. Olen lapsille tärkeä aikuinen, johon he voivat luottaa.
Opettaja saa enemmän lahjoja ja muistamisia lukukausien päättyessä. Pakko myöntää että vähän se kirpaisee, mutta tiedän että koteihin olen ehkä aika näkymätön. Tänäkin keväänä pari lasta tuli sanomaan, että anteeksi ettei mulla ole sulle lahjaa, äiti laittoi vain opettajalle. Voi rakas lapsi, suurin lahja on se että sinulle minä olen ollut tärkeä. Siksi, ja vain siksi, tätä naurettavan huonosti palkattua työtä teen.