Opettajan terveiset: erityistuki takaisin kouluun ja heti
Huono Äiti sai avautumisen:
Olen opettaja ja olen lukenut kirjoitukset, joissa turkulaisen koulun oppilaat menivät koululakkoon ”häirikkölapsen” takia. Olen lukenut myös ne hurjat kommentit, joita aikuiset ihmiset kirjoittavat lapsesta, joka tässä oli se, joka häiritsi. Toivottavasti lapsen perhe ei lue niitä.
Haluan kertoa kokemukseni helsinkiläisestä koulusta, jossa olen opettajana. Luokassani on useita ns. häirikkölapsia, jotka pitävät huomion itsessään koko tunnin ajan ja huomio on annettava, jotta muut saavat opiskelurauhan. Mutta minä en koe heitä häirikköinä. Minulle opettajana he ovat erityislapsia, joilla on erityisiä haasteita ja kaikilla myös erityisiä lahjoja, joita pitää tukea.
Monelle lapselle, jolla on haasteita, pieni oppimisryhmä on ehdottomasti parempi ratkaisu kun hälisevä perusluokka. Mitä enemmän lapsi saa tukea ja huomiota, sitä parempi tulos on kaikkien kannalta. Kaikki erityisen tuen alasajot ovat olleet tuhoisia Suomen lapsille.
Olen tehnyt pitkän työuran koulussa ja lapset käyvät yhä levottomammiksi. Kännykät ovat siihen yksi syy, toinen syy on lasten vanhempien hajonnut elämä – omassa koulussani tapaan hyvin harvoin enää onnellista vanhempaa. Kaikilla on stressi, kovat asuntolainat, parisuhde riipin raapin ja elämä kasassa hädin tuskin. Tämä ei ole syytös vaan toteamus. Ihmisten elämät ovat muuttuneet tällaisiksi, se on vaan fakta.
Jos jotain saisi toivoa, niin pienet erityisluokat kaikkien lasten ulottuville. Ja ymmärrystä kodin, koulun ja lasten koulukavereidenkin vanhempien välille. Älkää tuomitko ”häirikön perhettä”, kun ette ole päivääkään eläneet heidän elämäänsä. Harvan meistä lapset ovat silkkaa puhtoista priimaa kuitenkaan.
Nimim. Miesope vuodesta 1995
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hieman hämmentävä artikkeli. Kaikki erityisen tuen alasajot ovat olleet tuhoisia Suomen lapsille. Erityinen tuki on edelleen osa perusopetuslakia eli erityinen tuki ei pitäisi olla kadonnut kouluista. Vai eivätkö koulut enää noudata perusopetuslakia?
Siis niin tsemppiä sinulle rankassa työssäsi josta maksetaan aivan ihan liian vähän! Olen niin kanssasi samaa mieltä neljän tytön äitinä joiden peruskoulu aikaa olen nyt kahtena eri vuosikymmenenä nähnyt. Ihan järkyttävän iso ero siihen kun vanhemmat nyt jo yliopistoikäiset tyttäreni taapersivat peruskoulutaipaleelle, Silloin oli vielä pienluokat ja tuntui että se vanha kunnon maalaisjärki toimi jopa kiusaamistapauksissa. Ainakin maalaiskaupungissa siihen aikaan opettajilla oli enemmän työkaluja puuttua oppilaiden häiriköintiim eikä kaikkia erityistukea tarvitsevia oppilaita niputettu samaan nippuun.
Nyt kun nämä nuoremmat tyttöni käyvät peruskoulua vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Nuorin tyttöni kärsi lukihäiriöstä johon tarvitsi apua ensimmäiset vuodet ja ainoa vaihtoehto oli erityisluokka koska se oli ainoa jossa oli alle 25 oppilasta ja avustaja tarjolla. Tosin en kyllä tiedä oliko yhtään parempi kun pienluokassa sitten tietyt yksilöt sitten päivittäin pistivät täysin ranttaliksi koska vaan halusivat jopa niin että poliiseja kutsuttiin paikalle koska opettajat eivät saa kuin keskustella asioista niin kyllä se loppujen lopuksi ei palvele sitä lasta joka oikeasti yrittää, eikä niitä toisiakaan. Yllättävää kyllä omille nuoremmilleni korona ajan koulu sopi paremmin kuin hyvin, molemmat sanoivat että kiva kun saa keskittyä eikä tarvitse pelätä luokan tiettyjä oppilaita, kummankin motivaatio parani ja saivat parempia numeroita. En myöskään ymmärrä miksi myös diagnosoidaan jokaikinen hiukan erilainen lapsi heti ja syötetään lääkkeitä täyteen ja kiltiksi kun loppujen lopuksi kyseessä on vain se helpoin tie verrattuna siihen että tehtäisiin muutoksia siihen kuinka niitä lapsia opettajat pääsevät ja saavat opettaa mutta myös antaa opettaa niitä rajoja.
Miesope puhuu täyttä asiaa! Olenkin ihmetellyt kenen etu tämä inkluusio on,vai onko se vain kuntien tapa säästää? Olen 40 vuotta tehnyt varhaiskasvatuksen puolella töitä,viimeiset 20 v.kiertävä erityisopettajana ja tuntuu karmealta lähettää erityisen tuen lapsi koulussa isoon ryhmään ja yrittää kirjoitella kaikki dokumentit,että hän saisi edes avustajan.Mutta kun sekään ei riitä,kaikki erityislapset kun ei yksinkertaisesti kestä isoa luokkaa ja sitten se näkyy häiriökäyttäytymisenä.
Näinpä. Sitten ovat vielä nepsy-lapset, joiden kotiolot ovat ihan ok, tai vanhempien nepsyoireiden lisäksi ei sen kummempaa.
On hiljaisia nepsylapsia, joiden kokonoleminen sakkaa ja koulu syyttää kotia.
Todellinen syy on kuitenkin koulun rajattomuudessa, isoissa ja liian avarissa luokissa, jatkuvassa hälinässä ja odotuksissa joita ei ilmaista riittävän selkeästi ja pieniin palasteltuna. Toisin sanoen liikaa oman toiminnan ohjauksen tarvetta.
Toisilla nepsyillä sitten taas kuormitus purkautuu siellä koulussa.
Koulun tämänhetkisten, laajojen ongelmien lisäksi myös koulun pitäisi kyetä näkemään omat ongelmansa. Ei niin, että automaattisesti ongelma on kotona, koska läheskään aina näin ei tosiaan ole.
Koulu on paikka, joka ei tue nepsyjen hyvinvointia ilman isohkoja muutoksia ja erityistukia. Liian usein diagnosoitukin autisminkirjon/adhd- oireilu ei oikeuta riittävään tukeen vaan ongelmat jatkuvat tehden voimakasta tuhoa lapsen psyykkiseen hyvinvointiin sekä lapsen minäkuvaan.
Isoa muutosta todellakin siis tarvitaan.
Niin monet lapset (kuten itsekin) ovat olleet koulukiusaamisen kohteena koko koulu-uransa muttei tule kuuloonkaan, että sitä saisi protestoida jäämällä koulusta pois. Tämä vuosikausia kestänyt henkinen väkivalta pahimmillaan tuhoaa koko aikuiselämänkin mutta sitä eivät opettajat edes yleensä noteeraa – riittää kun koululla on Kiva- koulu imago ja hyvät tekstit nettisivulla.
Tämä juuri. Omat nuoreni olivat koulussa niitä, jotka olisivat tarvinneet opettajan apua tuiki tavallisesti esim matikan tehtävässä. Valitettavasti erityislapset normiluokassa, veivät opettajan ja jos oli se ohjaaja niin hänenkin ajan. Näin huippuoppilaat, joita yksi tai kaksi luokassa, selvisivät hyvin, mutta nämä normaaliohjausta tarvitsevat jäivät huomiotta( heitä on usein luokassa eniten)erityislapset eivät sovi normiluokkaan, jos ja kun se aikuisten aika menee heidän auttamiseen ja ns tavis lapset eivät saa heille kuuluvaa ohjausta.
On kyllä viisas ja ymmärtävä opettaja. Tälläistä puhetta soisi päättäjienkin kuuntelevan.
Parhaita neuvomaan miten erityislapsen kanssa pitäisi olla ja elää ovat ne, joilla ei ole päivänkään kokemusta siitä mitä elämä erityislapsen kanssa 24/7 on, mutta kun on luettu jostain että näin ja näin ja näin kun toimit, niin hommat hoituu 😂. Mutta kun jokainen lapsi (ja myös aikuinen), ja myös se ”erkkari” on yksilö niin kaikki ei päde kaikkiin.
Eräs psykologi lausui joskus nepsy-lapsia koskevassa koulutuksessaan seuraavaa: ”Lapsi ei käyttäydy tahallaan huonosti vaan hän reagoi käyttäytymisellään, oppimiensa kykyjen mukaan tilanteisiin”.
Ts. Lapsi, joka esimerkiksi häiriköi luokassa, ei välttämättä uskalla/osaa pyytää apua eikä sanoittaa keskittymis-, tmv ongelmaansa.
Uusperheet ovat lapsille tavattoman raskaita elää, samoin viikko-viikko vanhempien luona.
Lapsen elämä ei ole turvallista, kun missään ei ole ikiomaa paikkaa.
Vanhemmat ovat ”rakkauden perään” juostessaan tavattoman itsekkäitä.
Ei ero lasta vahingoita, jos se hoidetaan hyvin. Oletko todella sitä mieltä, että lapsen on hyvä elää mielummin esim. jatkuvasti riitelevien aikuisten keskellä kuin kahdessa rauhallisessa kodissa?
Jos yhteinen koti on ollut turvaton ennen eroa, se ei muutu yhtäkkiä turvalliseksi. Ero helpottaa ehkä vanhempia, mutta lapsi muistaa sen riitaisankin vaiheen suurena osana elämästään. Itsekin ymmärsin vasta aikuisena, mikä trauma se eroa edeltävä aika on ollut, mutta se vaan peiteltiin ”nyt kaikki on hyvin, kaksi onnellista kotia”. Ei ollut. Toisessa kodissa oli inhottava käydä, en olisi halunnut palata entiseen kotiin, johon passiivinen vanhempi jäi. Sitä meidän perheessä on oireiltu. Ei itse eroa, vaan kaikkea tätä muuta.
Kiitos tästä hienosta kirjoituksesta. Aivan hirveitä kommentteja tässä Turun tapauksessa(kin) aikuisilta ihmisiltä. Miksi aikuiset saavat käyttäytyä ilman rajoja ja samaan aikaan tuomita lapsen käytöksen? Kirjoittelevat jopa nettiin lasten nimillä perättömiä syytöksiä eli laittomuudetkin aikuisille sallitaan. Niin käsittämätöntä.
Hieno kirjoitus minunkin mielestäni.
Olen myös ihmetellyt vanhempien käytöstä. Eräskin isä oikein hiljensi autonsa vauhtia, että tytär sai näyttää keskaria luokkakaverilleen. Se myös, että kirjoitellaan nimillä ja joskus on jopa napattu kuva jostakin lapsesta. Syytökset saattavat olla tutkimattomia, miksi mitäkin on tapahtunut ja vielä sekin, että mitä on oikeasti tapahtunut. Tälläisiä laitetaan vaikkapa asuinalueen ryhmiin mutta ei korjauksia, kun asiaa on selvitetty.
Aikuiset ovat esimerkki lapsille ja heillä on vastuu oman lapsensa kasvatuksesta. Vastuun voisi jakaa koskemaan myös toisen lasta, joka käyttäytyy väärin. Oikaisua ja opastusta, ei keskaria, uhkailua ja kirjoituksia ja tietysti yhteys lapsen vanhempiin ihan yksityisesti.
Kiusaamista ei tietenkään pidä hyväksyä, ei lapsilta eikä aikuisilta.