”No niin, siinä se tuli. Ääneen sanottuna, tai ainakin kirjoitettuna.

Tämähän on yksi niistä järkyttävistä asioista, joita vanhempi voi sanoa. Että lapsen koulumenestys on yksi hailee.

Jokainenhan tietää, että jos vanhempia kiinnostaa lasten koulunkäynti niin lapset pärjäävät koulussa. Se on asia, jonka kuuluu kiinnostaa jos meinaa olla kunnon vanhempi.

Muita asioita, joita tällä tavalla hoetaan, ovat ennakkoluulot lasten koulussa pärjäämisestä.

Huonosti pärjäävät ovat aina poikia ja he pärjäävät huonosti siksi, että he ovat poikia, ja koulu sortaa heitä. Toinen vaihtoehto on se, että heillä on vaikkapa lukihäiriö. Ei koskaan sanota, että huonosti pärjäävien joukossa olisi niitä, joita koulu tai tietyt aineet eivät kiinnosta.

Keskitasoisesti pärjääviä taas käytetään esimerkkinä siitä, että ”seiskan oppilas on ihan hyvä lapsi”. No tietysti on! Eikä seiska ole mikään huono arvosana, ei kukaan meistä aikuisistakaan kaikkea osaa tai jaksa.


Kuva Tom Ezzatkhah, ylin kuva Waldemar Brandt.

Sitten on vielä ”kympin tytöt”, jotka ovat tietysti tyttöjä, ja he pärjäävät koska koulu suosii heitä ja heillä on vaativat vanhemmat. Samalla tavalla kuin vitosen pojan heikko pärjääminen perustellaan aina jollain muulla kuin pojan omalla toiminnalla, kympin tytön pärjääminen johtuu myös muista syistä kuin tytön omasta tekemisestä…

Nämä ovat ihan ihmeellisiä väitteitä kaikki! Totta kai huonosti pärjäävien joukossa on niitä, joille nykymuotoinen koulu ei sovi tai joilla on ongelmia. Samoin hyvin pärjäävien joukossa on niitä, jotka suorittavat pakkomielteisesti ja joita vanhemmat painostavat. Mutta sitten on paljon lapsia joita ei huvita, paljon lapsia, joita huvittaa, ja varsinkin lapsia joita huvittaa osa asioista, mutta ei kaikki. Tosi iso osa lasten koulumenestyksestä riippuu siitä, mikä lasta kiinnostaa.

Siksipä lapsen saamat numerot eivät juurikaan kiinnosta minua.

Jokainen lapsi on hyvä ja upea lapsi sellaisenaan kuin on. Hyvin pärjäävä ei ole parempi lapsi kuin huonosti pärjäävä, eikä myöskään se keskitasoisesti pärjäävä ole parempi tai huonompi. Numerot kertovat lapsen kiinnostuksen kohteista, eivätkä suoraan hänen tulevaisuudestaan.

Meillä on paljon yhteiskunnallisesti menestyneitä häirikköjä ja vitosen oppilaita. Sitten meillä on menestyneitä kympin oppilaita ja ei-niin-menestyneitä kympin oppilaita. Keskitason oppilaita taas, heitä vasta onkin kaikkialla.

Arvosanat eivät kerro sitä, onko lapsi arvokas vai ei. Mutta eivät ne kerro myöskään sitä, mihin lapsesta on. Siksi uskonkin, että vanhemman ei pidä olla kiinnostunut lapsen arvosanoista vaan lapsesta itsestään. Se ei ole oppimisen merkityksen väheksymistä vaan sitä, että keskitytään olennaiseen. Eli lapseen.”

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “”En välitä lasteni koulumenestyksestä””

  • Ihanan tytön äiti sanoo:

    Tänään on taas se päivä, kun todistustenjako jää välistä. Koulussa on jo viikon tyttöjen kesken mietitty, kuinka kasi on huono ja vaan kymppi kelpaa. Mitä tekee lapsi, joka on sairauden takia joutunut olemaan poissa koulusta, eikä ole pystynyt suoriutumaan kokeista. Joka on tehnyt parhaansa, mutta silti olosuhteista johtuen on saanut myös huonoja numeroita. Me vanhemmat kannustamme elämäntaitoja, eikä numeroilla ole meille väliä. Mitä tekee tyttö… miettii koko viikon miten selviää lauantain todistusten jaosta niin, ettei kukaan luokkakavereista huomaa kysyä arvosanoja tai vaatia todistusta nähtäväksi…. lopulta tyttö päättää jäädä pois kevätjuhlasta ja todistusten jaosta lauantaina, koska paine on liian suuri.

    • JustMe sanoo:

      <3 lämpimiä ajatuksia tytölle.

      Meillä tyttö sai viime vuonna suoran rivin seiskoja. Oli eka kerta kun sai numerot ja itku tuli kun luokan muut tytöt sai 9-10 ja olivat jopa puhuneet että tyttö voi jäädä luokalleen.

      Itse olin yllättynyt että tuli seiskoja, koenumerot huonompia mutta tuntiaktiivisuus nosti.

      Nyt koitin jo sparrata etukäteen että matikasta voi tulla jopa 5 koska kokeet mennyt huonosti (4-6arvosanoja) ja itsekin kokee sen vaikeaksi.

      Olen itse vähän hukassa tämän suhteen, kun olen ollut aina 9 oppilas ja kiinnostunut uusien asioiden oppimisesta ja rakastan lukemista niin se on ollut helppoa.

      Tyttö lukee alle ikätason ja vaikka kuinka koitan motivoida eri keinoin että paras tapa oppia lukemaan on lukeminen, ja siihen on niin monia muitakin keinoja kuin kirjan käteen otto niin ei.

      Eli kun lukeminen on vaikeaa ja matikka vielä vaikeampaa, niin aika moni aine ryssää siihen. Hän on koulussa aktiivinen luokassa kun voi keskustella, tehdä ryhmätöitä jne mutta heti kun pitää itsenäisesti yksin omilla taidoilla pärjätä niin lukkiutuu.

      Samassa keskustelussa todistusnumero-odotuksista sanoin että kukaan ei vihainen tai pettynyt niihin numeroihin ole, koska se ei ole koko totuus, mutta on valehtelua kehua, että hyvin tehty, jos arvosana on 5 tai 6. Se tarkoittaa vain sitä, että ensivuonna sitten pitää niissä aineissa tsempata enemmän.